Päijänteen siian perässä
Yksi tämän vuoden tavoitteista oli tutustua päijänteeseen perhovavan kanssa todenteolla. Ja paskanmarjat, tähän asti olen käynyt ainoastaan yhden keväisen parituntisen heittämässä Päijänteellä, niin ne lupaukset unohtuu.. Tänään oli kuitenkin niin kaunis keli, että oli pakko käydä kokeilemassa, varsinkin kun huhut kertoivat paikalta äskettäin perholla saaduista siioista.
Olin heitellyt vartin verran nymfejä paikalla, ja usko alkoi jo loppua touhuun, kuoriutuvia isoja päivänkorentajakaan ei käynyt kukaan pinnalta napsimassa. Jotenkin tällaisella massiivisella järvellä ei usko kalantuloon kestä kauaa, jos ei mitään tapahtumia ole. Silloin juuri vapa taipui, ja siiman päässä tuntui varsin painavat räpistelyt. Kohta sain kalan pintaan, siikahan siinä ja varsin komean kokoinen vielä! Kala junnasi varsin sinnikkäästi, mutta lopulta se oli melkein haavin ulottuvissa, komea kala, varmasti lähempänä kiloa kuin puolta kiloa. Silloin kala sukelsi vielä viimeisen kerran pohjan terväreunaisiin kiviin, ja 0,14mm tipetti napsahti poikki, voi helvetti!
Tapahtuma antoi kuitenkin uskoa roimasti lisää touhuun. Paikansin vielä nätin pintovan siian, joka lopulta hyväksyi pienen mustan nymfin aina pinnan alta uitettuna, valitettavasti kontakti jäi lyhyeksi. Tämän siian jahtaaminen oli varsin hauskaa, siitä onkin pitkä aika, kun kädet on viimeksi tärisseet pinturia perukkeeseen sidottaessa.. Osa pintovista kaloista näytti olevan ahvenia, yhden parikymmensenttisen pikkusiian onnistuin höynäyttämään nymfillä.
Vaikka ylöstulleella saaliilla ei voikaan retostella, oli tämä reissu ehkä hauskinta kalastusta pitkään aikaan. Vielä se isompikin siika päijänteestä perholla otetaan, ehkä jo huomenna.. Perjantaiksi suunnataankin sitten Jannen kanssa Keskiselle, tänään tuli puheeksi, että lupa olisi sinne vielä vapaana ja mikäs siinä, lähdetään mukaan.
Olin heitellyt vartin verran nymfejä paikalla, ja usko alkoi jo loppua touhuun, kuoriutuvia isoja päivänkorentajakaan ei käynyt kukaan pinnalta napsimassa. Jotenkin tällaisella massiivisella järvellä ei usko kalantuloon kestä kauaa, jos ei mitään tapahtumia ole. Silloin juuri vapa taipui, ja siiman päässä tuntui varsin painavat räpistelyt. Kohta sain kalan pintaan, siikahan siinä ja varsin komean kokoinen vielä! Kala junnasi varsin sinnikkäästi, mutta lopulta se oli melkein haavin ulottuvissa, komea kala, varmasti lähempänä kiloa kuin puolta kiloa. Silloin kala sukelsi vielä viimeisen kerran pohjan terväreunaisiin kiviin, ja 0,14mm tipetti napsahti poikki, voi helvetti!
Tapahtuma antoi kuitenkin uskoa roimasti lisää touhuun. Paikansin vielä nätin pintovan siian, joka lopulta hyväksyi pienen mustan nymfin aina pinnan alta uitettuna, valitettavasti kontakti jäi lyhyeksi. Tämän siian jahtaaminen oli varsin hauskaa, siitä onkin pitkä aika, kun kädet on viimeksi tärisseet pinturia perukkeeseen sidottaessa.. Osa pintovista kaloista näytti olevan ahvenia, yhden parikymmensenttisen pikkusiian onnistuin höynäyttämään nymfillä.
Vaikka ylöstulleella saaliilla ei voikaan retostella, oli tämä reissu ehkä hauskinta kalastusta pitkään aikaan. Vielä se isompikin siika päijänteestä perholla otetaan, ehkä jo huomenna.. Perjantaiksi suunnataankin sitten Jannen kanssa Keskiselle, tänään tuli puheeksi, että lupa olisi sinne vielä vapaana ja mikäs siinä, lähdetään mukaan.
Kommentit