Finnmark 2012: Harjusjoki 21.-23.7

Tämän vuoden Finnmarkin reissu starttasi perjantaina 20.7, kun lähdimme Jussin ja Aten kanssa ajelemaan kohti pohjoista. Jussipekka, Vili ja Touko ajelivat perästä ja noukkivat vielä seuraavana aamuna Rovaniemeltä veljeni Hannun kyytiin. Selkävaivoista kärsinyt velipoika kalasti nyt käytännössä ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen. Meitä oli siis melko iso porukka mukana, mutta osa porukasta kalasti koko ajan eri paikoissa. Hannu onki pääasiassa Kautokeinoelvaa ja Jussi sekä Vili kävivät loppureissusta lohiongella. Jussipekka puolestaan oli reissussa muutaman päivän muita lyhyemmän aikaa.

Yövyimme ensimmäisen yön Ounasjoella Jussin ja Aten mökillä. Kävimme myös suoristelemassa siimoja reilun tunnin ajan, tuloksena muutama pikkuharri ja lohenpoikanen. Saunan jälkeen oli aika mennä unten maille ja lähteä seuraavana aamuna kohti Finnmarkia.

La 21.7

Hoidimme aamusta desinfiointiasiat Kautokeinossa ja heitimme Hannun Elvaa onkimaan. Sitten olikin aika suunnata patikalle kohti Harjusjokea. Lämpötila näytti +6 astetta ja vettä satoi, joten ilma ei ollut paras mahdollinen. Vaelluskelinä kuitenkin mielestäni selkeästi esimerkiksi hellekeliä parempi, itikatkaan eivät juuri vaivanneet.

Pitkän etenemisen jälkeen saavuimme vihdoin iltakahdeksalta leiripaikalle. Rinkka lensi nopeasti maahan ja teltat nousivat pystyyn. Kun leiri oli saatu pystyyn, niin Trangialla nopeasti vielä apetta naamaan, sitten välineitä kasaamaan ja ongelle. Itse suuntasin ensin leirin yläpuoliseen loppuliukuun, taisi olla kolmas heitto nymfeillä kun reissun avauskalana noussut 47cm harjus taivutti vapaa.

Harjusta nousi tasaisen hyvin läpi illan leirin lähistöltä. Itse tiputtelin pari isompaa kalaa ja näytti jo siltä, että puolen metrin raja jää ensimmäisenä päivänä rikkomatta, kun suurin mitattu harjukseni oli siinä vaiheessa 49cm pitkä. Loppuillasta sain kuitenkin puoli metriä rikki ja olo hieman helpottui. Naureskelin itsekseni, että kaikesta sitä täälläkin ottaa painetta. Tuntui nimittäin jostain syystä siltä, että 50cm olisi saatava heti ensimmäisenä iltana rikki.

Muu porukka paranteli harjusenkkojaan ja ilmeet olivat aika maireita. Jussi ja Atte saivat molemmat puoli metriä rikki, Vili puolestaan sai elämänsä ensimmäiset harjukset, joista suurin 48cm. Jussipekalla taisi jäädä puolen metrin raja sentin päähän ja Toukolla kahden sentin päähän. Touko oli jo edellisinä vuosina kiertänyt eri maiden tunturivesiä ympäriinsä ilman puolen metrin rikkoontumista, joten lupasin viedä seuraavana päivänä jätkät sellaiseen paikkaan, mistä rajan pitäisi paukkua rikki.

Illan päätteeksi kalautin yhden nelivitosen harrin kylmäksi ja paistoin sen Trangialla ruokakalaksi. Mieltä lämmitti vielä Hannulta tullut tekstiviesti, veljeni pitkä kalastustauko oli päättynyt Kautokeinoelvalta nousseella 63cm taimenella.

Su 22.7

Sunnuntaiaamuna herättyämme tarkoituksena oli jakaa porukka kahtia ja suunnata kahteen eri paikkaan. Itse lähdin Toukon ja Jussipekan kanssa etsimään jätkille niitä ensimmäisiä +50cm harreja ja tottakai itsekin tavoittelemaan kyseisiä eväkkäitä.

Kävin kuitenkin päivän aluksi koukuttelemassa leirin loppuliu'usta päivän aloituskalat, joista suurin harjus  oli mukavat 52cm pitkä.

Tämän jälkeen lähdimme talsimaan leiristä päiväreissulle. Kävelimme alkumatkan yhdessä, jonka jälkeen jatkoimme Toukon ja Jussipekan kanssa vielä pidemmälle.

Reilun parin tunnin kävelyn jälkeen saavuimme määränpäähän ja pienen paikan ihmettelyn jälkeen rupesimme onkimaan. Kaksi ensimmäistä harjustani venyttivät molemmat mittanauhan päälle puoleen metriin, joten huidoin jätkät paikalle onkimaan ja siirryin itse hieman alemmas.

Pian Touko tartuttikin paikasta harjuksen, mutta tämä kala jäi vielä sentin tavoitellusta puolen metrin rajasta. Siirryin itse kalastelemaan koskialuetta josta nousi paljon erikokoista harria, suurimmat jälleen hieman päälle 50cm. Touko lähti alavirtaan ja Jussipekka ylävirtaan. Pian Jussipekka käveli alaspäin kookas harjus kädessään, joka oli päätynyt ruokakalaksi. Puoli metriä oli mennyt rikki tällä 52cm harjuksella.

Olin  onkinut alkupäivän nymfeillä, mutta kun aurinko pilkahti ja loppuliu'ussa alkoi näkymään pintakäyntejä niin vaihdoin pintureihin. Siiman päähän päätyivät luottopinturini Caddis sekä Pinkki murkku. Harjukset söivät puolen tunnin ajan hurjasti pinnasta, välillä tärppejä tuli pintureihin joka heitolla. Koukuttelinkin pintureilla tässä ajassa kymmenkunta harjusta puolen metrin molemmin puolin, suurin mittaamani taisi olla 53cm. Melkoinen pinturisessio!

Touko käveli pian alhaalta naama maireana. Syykin selvisi, kun kauan tavoiteltu puolen metrin raja oli mennyt rikki 52cm harjuksella. Kala oli tullut tuplatärpistä, jonka toinen harjuskin oli ollut 48cm mittainen. Kalautin yhden nelivitosen harrin ruokalaksi, jonka paistoimme pannulla Jussipekan aiemmin ottaman harjuksen kanssa. Jätkistä huomasi, että puolen metrin ylitykset olivat vieneet pahimmat piiskauspaineet pois. Ruokatauko venähtikin lopulta parin tunnin mittaiseksi.

Jatkoin kalastusta ensin koukuttelemalla pintureilla muutamat nätit harjukset. Tämän jälkeen suuntasin alemmas loppuliukuun, josta sain nymfeillä ja larvoilla pienempien lisäksi muutaman 51-53cm harrin. Jätkät koukuttelivat myös hyvää tahtia kaloja. Lopulta kalastelimme kosken ylämonttuja, joista nousi myös hyviä kaloja, suurimmat niukasti yli puolen metrin.

Erästä syvää monttua ronkkiessani tärähti sitten paremman tuntuinen harri kiinni kuulapää Red Tagiin. Kovan virran reunassa oli täysi työ pitää kala aisoissa, joen vesi oli nyt todella kylmää ja kalat kovia vääntäjiä. Lopulta kala veti siimat kivenkoloon, kirosin jo menetettyä kalaa ja meinasin vetää piuhat poikki. Kahlasin kuitenkin paikkaan potkimaan jaloillani pohjassa kiinni olevia perhoja, kalahan oli vielä kiinni! Väsytys siis jatkui ja kohta haavissa lepäsi komea harjus, jolle mittasimme pituutta mukavat 54cm.

Pian tämän jälkeen lähdimme patikoimaan takaisin leiriin. Kävely otti melko koville ja olimmekin kaikki rättiväsyneitä leiriin tultuamme. Hieman ennen leiriin tuloa näimme melko kookkaan hopeanharmaan tuuheahäntäisen eläimen, jolla oli musta läikkä keskellä. Jätkät epäilivät elukkaa ketuksi, mutta noin isoja ja tuon värisiä kettuja en kyllä ole ikinä nähnyt. Lieneekö ollut sitten susi?

Leiriin päästyämme keräsimme vielä nuotiotarpeet ja teimme ruokaa. Toinen porukkakin tuli lopulta pitkän patikan päätteeksi leiriin. Harjusten lisäksi Jussi oli saanut pari nelikymppistä taimenta, myös Vili oli saanut puolen metrin rajan rikki komealla harjuksella.

Ma 23.7

Maanantaiaamuna ennen päiväreissulle lähtöä kävin jälleen leirin loppuliu'ussa onkimassa päivän aloitusharjukset, joista suurin rikkoi taas puolen metrin rajan. Sen jälkeen lähdimme taas Toukon ja Jussipekan kanssa päiväreissulle, muu porukka jäi onkimaan leirin lähivesiä.

Kävelyn jälkeen kalastelimme ensin koskiosuutta. Mitään kovin mainittavaa täältä ei noussut, pienempää 40cm molemmin puolin harjusta sekä jokusia siikoja. Ylempänä suvannolla kävi kuitenkin parempia kaloja pinnassa. Koukuttelin pinturilla ensin 49cm harjuksen ja hieman ylempää Jussipekka haavitsi 51cm pinturiharrin.

Jatkoin matkaa ylemmäs, missä kova koski laski todella syvään ja laajaan monttuun. Heti ensiheitolla larvaan iski todella kookas harjus kiinni. Kala ryntäsi alapuoliseen syvään monttuun, jossa se möyri useiden metrien syvyydessä eikä suostunut millään pintaan. Välillä sain kalan näyttäytymään pinnassa, mutta se sukelsi aina uudestaan alas. Lopulta usean minuutin väännön jälkeen 0,19mm piuha meni keskiperhon kohdalta solmusta poikki. Minulla ei ole ollut tapana kolkata täältä ruokakaloiksi isoja harjuksia. Nyt kuitenkin suoraan sanottuna vitutti niin paljon ennätysharrin tiputus, että kolkkasin meille pari seuraavaksi tullutta harria ruokakaloiksi. Suurempi näistä rikkoi puolen metrin rajan.

Jäin hakkaamaan sitkeästi ison kalan monttua, vaikka se hiljeni muutaman kalan jälkeen selkeästi. Touko kävi ylempänä ongella ja tuli alas suu maireana. Mies oli osunut hätsille ja parannellut harrienkkansa 54 senttiin. Kaloja oli käynyt pinnassa ja Toukolla oli kuulemma ollut niin kiire, ettei ollut malttanut hakea parinkymmenen metrin päässä ollutta pinturivapaansa vaan koukutellut kalat pienellä zonkerilla. Kun harjus on oikeasti syönnillään, niin se ei tunetusti ole järin valikoiva ravintonsa suhteen. Seuraavaksi pidimme ruokatauon Toukon kokatessa aiemmin kolkkaamani harjukset.

Ruokatauon jälkeen kävin heittämässä pinturilla alasuvannolla, jossa ei tosin nyt pintakäyntejä näkynyt. Yksi 49cm kala nousi kuitenkin sokkona heitettyyn Caddikseen. Tämän jälkeen taivalsin ylemmäs paikoille, joissa en ollut ennen kalastanutkaan. Mestat suorastaan haisivat isolle harjukselle ja kyllä niitä tulikin hävyttömän hyvin.

Uusi paikka antoi aina useita hyviä harjuksia putkeen ennen kuin ottitahti alkoi hiljenemään. Alla pari väsytyskuvaa jätkien väännöistä.

Itselleni osui myös yksi tuplatärppi, kun kaksi hyvänkokoista harjusta temmelsi siiman päässä. Toinen kala oli kiinni ylä- ja toinen alaperhossa, joten kalojen ylösotossa oli melkoista taiteilua. Lopulta sain kuitenkin molemmat harjukset haaviin. Sisarukset olivat kumpikin tasan 50cm mittaisia. Siis metri harjusta yhdellä heitolla!

Näimme ylempänä vielä yhden melko vaatimattoman näköisen nivan, jonka päätimme vielä kopaista. Täältäkin löytyi paljon kalaa. Toukon vapa taipui vastarannalla tasaiseen tahtiin ja itse nymfasin alueelta puolisen tusinaa harjusta, jotka olivat kaikki isokokoisia. Viimeinen harri näytti haavissa niin isolta, että oli pakko kaivaa taskusta mittanauha esille josko enkat paukkuisivat. 55cm ei vieläkään mennyt aivan rikki, mutta kala oli kuitenkin selkeästi päälle 54cm ja hyvässä lihassa. Tämän kalan jälkeen ilmeisesti väsytyksissä kiviin hangannut french leader meni heitossa poikki, joten kävelin alemmas  pinturivapani luokse.

Koukuttelin pinturilla sokkona vielä yhden harjuksen, jonka jälkeen aloitimme patikan takaisin leiriin. Seuraavana aamuna lähtisimme sitten kävelemään rinkkojen kanssa takaisin sivistyksen pariin. Leirin vieressä jätkät olivat saaneet taas ihan mukavasti kalaa ja ainakin Jussi oli rikkonut puolen metrin rajan. Harjusjoki tarjosi parastaan, kolmen päivän jälkeen kaikki olivat varmasti saaneet jo kyllikseen harjuksen kalastuksesta ja loppureissun kohdekalat vaihtuivat pilkukkaampiin eväkkäisiin.