Finnmark 2012: Kautokeinoelva 24.-25.7

Ti 24.7

Patikoituamme päivän pusikosta pois siirsimme leirimme Pikefossenille. Pikeltä oli tarkoitus tehdä seuraavien päivien aikoja pistoja eri paikkoihin Kautokeinoelvalle. Saatuamme leirin kasaan ajelimme ensimmäiseksi yöksi eteenpäin Masin alueelle, jossa Kautokeinoelva sekä Masijoki yhtyvät.

Kyseinen paikka on usein varsin hyvää taimenmestaa, joten harjusten suoltamisen jälkeen odotukset olivat nytkin varsin korkealla. Aloittelin nymfaamalla Masijoen laskukohtaa, heti ensimmäiseksi kalaksi tärähti Elvalle varsin hyvänkokoinen 48cm harjus. Näitä kaloja oli kuitenkin edellisinä päivinä ongittu toisesta suunnasta jo aivan kylliksi, taimenta teki mieli. Virranreunasta nousi paljon pienempää harria ja siikaa. Kävelin ylemmäs niskalle, jossa Jussi olikin jo heittämässä.

Jussi oli heti alkuun koukuttanut streamerillä nelikymppisen taimenen. Itse heitin virtaa läpi streamerillä, mutten saanut pistoakaan. Välillä piti vaihtaa nymfisetteihin ja onkia harreja sekä siikoja, jotta sai tapahtumia. Talsimme Aten kanssa alemman kosken niskalle, jossa yksi taimen hyppi ja kävi pinnassa. Viistätin foamipupaa kalan olinpaikalle ja kohta reissun ensimmäinen taimeneni tälläsi siihen kiinni. Taimenella oli mittaa 42cm ja kalautin sen ruokakalaksi.

Masin alueella tuntui kuitenkin olevan melkoisen kuollutta. Koukuttelin vielä pienempiä taimenia, harjuksia ja siikoja, mutta paremmista taimenista ei näkynyt evääkään. Leiriin tullessamme kävimme vielä heittämässä Pikefossenin alusen. Hiljaista oli sielläkin, vain harjukset hakkasivat streamereihin. Ruokakalaksi ottamaani taimenta paistaessa onnistuin vielä polttamaan ihoni, kun kuumaa rasvaa lensi pannulta käsille.

Ke 25.7

Maanantaiaamu alkoi kylpemisellä. Hyttysarmeija ja kylmä vesi eivät olleet houkuttelevin yhdistelmä, mutta pakko se oli pesulla käydä. Sen verran mielenkiintoinen tuoksu lähti jo kaiken hikoilun jälkeen vaatteista ja itse ukosta.

Pesulla käynnin jälkeen lähdin talsimaan rautupaikalle. Paikalle päästyäni ensimmäinen rautu kelpuutti nymfin jo toisella heitolla. Mielessä kävi, että näitähän alkaa tulemaan solkenaan. Eipä niitä kuitenkaan ihan solkenaan tullut, parin tunnin rupeaman aikana sain yhteensä neljä reilu 30cm rautua, joista kolme otin mukaan pannulla paistettavaksi. Hieman isompikin rautu oli hetken aikaa kiinni, mutta se onnistui rimpuilemaan itsensä irti.

Illaksi suuntasimme koko porukalla Gievdneguoikalle. Aloitin onkimalla tutut siikapaikat. Siikaa oli tuttuun tyyliin paljon, mutta koko oli vain hieman normaalia pienempää. Sain ainoastaan pari hieman päälle puolen kilon siikaa, muu kala oli 30-35cm silppua.

Saavuimme yläkoskelle Jussin kanssa, vastarannalla Touko, Vili ja Jussipekka paiskoivatkin streameriä virtaan. Pian Touko tartutti kookkaan oloisen taimenen streameriin loppuliu'usta. Kala veti heti reilusti pohjasiimoja ulos Toukon huutaessa: "Vedä vedä, kyllä mulla siimaa riittää!". Arvelimme kalan jo melko isoksi, mutta kyseessä olikin erittäin vihainen ja pullea puolimetrinen taimen. Hieno kala silti. Myös Vili koukutti vastarannalta elämänsä ensimmäiset perholla saamansa mittataimenet ja oli syystäkin tyytyväisen oloinen.

Keskikosken yläosista Atte oli saanut larvalla 43cm taimenen ja karkuuttanut toisen isomman samasta paikkaa, jonka kanssa telmiessä oli vapakin raksahtanut poikki. Rupesin itsekin onkimaan keskikoskea, ja sainkin tunnin sisään melko hyvin taimenkontakteja. Ylös asti sain 3kpl +- 40cm kaloja ja larvasta karkuutin hieman isomman taimenen, joka irtosi kolmannella ilmaloikalla.

Virvelillä lyijypainojen kanssa pupaa viskonut Hannu oli saanut hökötykseensä ottamaan komean taimenen ja harmitteli sen karkuuttamista. Loppuyö oli sitten hiljaista, vain pikkutaimenet ja siiat häiritsivät perhojen uittoa. Paikalla oli porukkaa todella reilusti. Jotenkin alkoi tuntumaan siltä, ettei Kautokeinoelvaa tarvitsisi tällä reissulla enempää onkia. Vaikka Gievdneguoikka antoikin Pikeä ja Masin aluetta paremmin taimenkontakteja, ei joki ollut selvästikään parhaimmillaan. Pinta-aktiivisuuttakaan ei ollut ja pupahätsi jäi toteutumatta.

Illasta ajelimme Pikelle ja savustelimme ruokakaloiksi otetut taimenet. Nuotiolla istuskellessamme läppä lensi tuttuun tyyliin. Erityisesti nauratti Toukon jutut edellisvuonna Olkkakoskella nähdystä miehestä, joka oli heittänyt kahdenkäden vavalla Klinkhämeriä, mikä "ei ollut kellunut enää ainakaan vuoteen". Kyseinen kaveri oli vieläpä kahlannut rinkka selässä koskessa ilman kahluuhousuja. Vähän väliä koskessa kumossa ollut mies oli kuulemma tietysti heittänyt kaikki saamansa 20cm harjukset pussin pohjalle. Monenlaista sissiä sitä kalavesillä liikkuu!