Vuoden valoisin yö

Niin ne ainakin väittivät, että eilinen päivä olisi ollut vuoden pisin. Päivä alkaa siis jälleen pikkuhiljaa lyhenemään.. Lähdimme Kettusen Antin kanssa viettämään tuota ainakin teoriassa vuoden valoisinta yötä Survosenkoskelle. Kuten Palsankoskella, niin myös täällä vierailin viimeksi vuonna 2001. Vanhojen muisteluiden verestelyä oli siis luvassa.. Luvanostopaikan etsimisessä oli hieman hakemista, mutta lopulta saimme luvat kouraan ja välineiden virittelyn jälkeen kalastus alkoi noin iltaseitsemältä. Keli oli hieno, vesitilanne otollinen ja koski näytti kaikin puolin mukavalta kalastaa.

Kalastelin ensin yläkosken yläosan monttuja larvastamalla, jonka jälkeen siirryin niskalle. Niskalta nousi puolessa tunnissa kolme kirjolohta, jotka kaikki ottivat kasin koukkuun sidottuun oranssikuulaiseen flashback kakshäkiläiseen. Suurimman hieman alta puolentoista kilon kalan otin ruokakalaksi. Koskeen ei oltu enää tänä vuonna istutettu taimenia, vaan pyyntikokoisten kalojen istutukset tehdään nykyään kirjolohella. Ylös otetun kalan mahasta löytyi pupia, yöllä sitten selvisi, että kirjolohet todellakin syövät täällä niitä suuremmissa määrän..

Lappalaisen Tuomaskin saapui paikalle ja aikaa meni jonkin verran hänen ja luvanvalvojan kanssa turinoidessa. Seuraavaksi suuntasin kosken loppuliukuun, jossa Tuomas jo kalastelikin ja väsytteli ensimmäistä kirjolohtaan.

Loppuliukua larvastamalla käytimme vielä molemmat haavissa yhdet kalat, ottiperhona jälleen tuo sama flashback-kakshäkiläinen. Sitten varsinaisen yläkosken kimppuun, jonka kiventakusista tarrasi kaksi killeä kiinni, joista toinen tosin irtosi ennen haavia. Heitimme vielä Antin kanssa hetken aikaa loppuliukua, ennen kuin suuntasimme kohti alempaa Myllykoskea.

Kävin Myllykosken tinselillä läpi taimenen toivossa ilman sen suurempia tapahtumia, loppuliu'ussa oli yksi hauelta haiskahtava tärppi. Tosin virvelimies oli aiemmin illalla vetäissyt samasta paikasta kuhan. Sitten taukoa makkaranpaiston kera, jonka jälkeen suuntasimme taas yläkoskelle.

Puolen yön jälkeen yläkosken loppuliu'ussa alkoi kuoriutumaan pupia, mikä aktivoi kalatkin niiden perään. Pupakuoriutumista jatkui melko pitkään ja kalastus oli hauskaa, vaikka omien tapahtumien ylössaantiprosentti jäikin heikonpuoleiseksi.

Kirjolohet tuntuivat lyövän pinnassa viistätetyistä pupista jatkuvasti ohi, tai sitten kontaktit jäivät vain lyhyeen tukistukseen. Seitsemän kalaa tartutin kuitenkin vihreään foamipupaan ja pinkkiin murkkuun, mutta näistäkin vain kolme tuli haaviin asti. Lisäksi yksi kirjolohi veti pupan koukun suoraksi suoraan vastapalloon tulleesta kovasta tällistä. Kirjolohien joukossa näytti olevan myös joitain harjuksia, yksi karkuuttamani kala näyttikin mielestäni suhteellisen hyvänkokoiselta harrilta. Yhden pupakaloista otin ruokakalaksi, eikä tullut yllätyksenä, että tälläkin kirjolohella oli ruokatorvessa vihreitä pupia.

Anttikin onnistui kovan yrittämisen jälkeen tartuttamaan loppuliu'usta pupa/pinturisettiin peräti tuplatärpin, joista toinen kirjolohi tosin irtosi niin kuin hieman isommilla kaloilla on tuplatärpeissä tapana. Aika meni kuin siivillä ja kello olikin jo lähemmäs kolme kun lopettelimme kalastuksen tältä erää.

Oli kyllä kieltämättä ehkä vuoden tähän asti hauskinta kirjolohenkalastusta. Samalla jälleen hyvää treeniä pupakalastusta ajatellen, toivottavasti viikon päästä Äyskoskella taimenet ja harjukset aktivoituvat myös pupien perään.