Seurareissu Keskisenkoskelle

Keski-Suomen Perhokalastajien seurareissulle Keskisenkoskelle osallistui tällä kertaa seitsemän henkilöä. Saavuimme paikalle lauantaina puolenpäivän aikaan (paitsi Tapsa, joka aloitteli koskella jo kolmatta päiväänsä..) ja laitoimme kamat läjään mökkiin sekä tupaan. Edellisen käyntikertani jälkeen koski oli kunnostettu ja se olikin saanut mukavasti uutta ilmettä. Kalastajan näkökulmasta koski oli nyt mielestäni monimuotoisempi ongittava ja varsinkin alakoski oli selkeästi mielenkiintoisempi. Kahlaamisen kanssa sai olla tarkkana, sillä kosken uudet teräväreunaiset kivet hakivat vielä paikkaansa ja pyörivät välillä jalkojen alla.

Aloitin kalastuksen kopaisemalla niskan pinturilla mökin puolelta. Pinturiin nousi ainoastaan pari pikkutaimenta, joten ei muuta kuin veneellä toiselle puolelle ja nymfisetti käyttöön. Tartutinkin melko nopeasti niskan murtumakohdan alapuolelta nymfiin pirteän kalan, joka haavissa käytyään paljastui kauniiksi 49cm rasvaevälliseksi taimeneksi. Hyvä aloitus!

Yläkosken ronkkiminen ei tuonut yhtä lyhyttä kontaktia enempää tapahtumia, joten tallustelin alakoskelle. Kunnostus oli silminnähden tehnyt paikalle hyvää, rannassa matalampaa kivettyä poikasaluetta ja syvemmässä uomassakin oli nyt enemmän ilmettä kiveyksen myötä.

Kauaa ei tarvinnut alakosken kodan tuntumassa nymfejä uittaa, kun 50cm vanhempi istukas rimpuili siiman päässä ja päätyi ruokakalaksi. Tuokion kuluttua perhoja vietiin jälleen ja vapauttelin 47cm istukastaimenen takaisin elementtiinsä. Taaskaan ei kestänyt kauaa kun uusi tärppi tuli, tällä kertaa siimat lähtivät lujalla vauhdilla alavirtaan aina pohjille asti ja seurasin kalaa loppuliukuun. Kuvittelin jo väsyttäväni +60cm taimenta, kunnes totuus selvisi: laihahko n. 50cm istukastaimen oli ottanut päätyperhon, siima oli kierähtänyt kalan ympäri ja keskiperhona ollut larva tarttui selkäevään kiinni. Vedenpaine hämäsi, kun kala oli sekä suusta että selkäevästä kiinni ja tuli ylös poikittain..

Tämän jälkeen soudin veneellä mökille syömään, ruokatauon jälkeen suuntasimme Ramin kanssa taas vastarannalle. Rami jäi yläkoskelle ja itse kävelin alakoskelle. Katselin alakoskelta kun Rami väsytteli ylempää n. 50cm istukasta. Hetki tämän jälkeen omiakin perhoja vietiin taas ja vapauttelin n. 45-50cm eväleikatun taimenen. Alakosken loppupäästä tartutin myöhemmin vielä näköhavainnon perusteella päälle puolimetrisen kalan, joka hyppäsi otin jälkeen ilmaan. Väänsin kalaa jo hyvän aikaa, kunnes siima katkesi lenkkisolmun lenkin päästä. Kävelin takaisin veneen luo yläkosken niskalle, josta koukuttelin vielä yhden reilu 40cm istukkaan.

Illan ongin mökin puolen rantaa, josta tuli muutamia alamittaisia ja rasvaevällinen n. 40cm taimen. Kalastuksen lopeteltuani huomasin mökiltä Ramin kyykkivän niskakivillä haaviinsa katsellen. Menin paikan päälle seuraamaan miehen touhuja, haavissa ollut kala oli nätti niskalta kuulapäätä purrut 50cm taimen.

Ilta kului sitten makkaranpaistossa ja hieman Islayn savua siemaillen, kunnes painoimme päät tyynyyn.

Aamun valostuessa heräsimme jälleen ongelle. Alamittaiset purivat perhoa ahkeraan, mutta isommat pitivät nyt jostain syystä suut supussa. Rami ja Jari onnistuivat kuitenkin koukuttamaan yhdet mittakalat mieheen. Aamuyhdeksän aikoihin heitin kalavehkeet pois päältä ja siirryin nuotiolle partaa pärisyttämään ja makkaraa grillaamaan. En jaksanut raahautua enää takaisin kalaan. Jari oli tiputtanut kaksi hyvänkokoista kalaa skaterista ja Jukka onnistui onkimaan yhden mittakalan ylös reissun lopuksi.

Erikoista reissussa oli se, ettemme saaneet ensimmäistäkään harjusta, minne lie ovat sitten meneet? Kunnostetusta Keskisestä jäi kuitenkin kaiken kaikkiaan positiivinen kuva. Seuraava kalareissu on edessä viikon päästä jolloin suuntaamme Äyskoskelle treenaamaan SM-finaalin jokiosuutta varten.