Evon steelheadit
Kuten eilisessä jutussa tuli todettua, syksyinen kirjolohenkalastus on oikullista puuhaa. Sitä se oli myös tänäänkin, kun vietimme Erämiehen Jannen ja Asikaisen Pekan kanssa päivän Evon Niemisjärvillä kirjolohia kiusaten.
Aloitimme kalastelun yhdeksän aikoihin aamulla, ja ensimmäiset kolme tuntia järvet tuntuivat kuin kaivolta. Missään päin järviä ei kaloja tuntunut nousevan, eikä meilläkään ollut juuri tapahtumia Jannen muutamaa tärppiä lukuunottamatta. Alkoi jo hiipiä eilisen päivän jälkeen epätoivo puseroon, kunnes ylimmäisen järven takapäässä vapa sitten vihdoin taipui. Yleensä Evon järvien istukkaat ovat melko pieniä, mutta tämä pieneen mustaan leechiin napannut kala oli melkoinen porsas, painoltaan reippaasti päälle kaksi kiloa.
Kun alkuun oli päästy, niin tapahtumia alkoi sitten vihdoin tulemaan. Järven päästä Janne oli karkuuttanut yhden kalan, hetken kuluttua itselleni kävi samoin, kun kille päätti ottaa haavin lähellä spurtinpoikasen ja irtosi. Kohta oranssia boobya kuitenkin vietiin jälleen ja haavi heilahti, taas vastapeluri oli päälle kahden kilon porsas. Pari tärppiä oli vielä heti tämän jälkeen. Jannekin katkotti ensin piuhat tärpistä, jonka jälkeen onnistui lopulta saamaan yhden kalan ylös asti. Pekka oli myös karkuuttanut kalan, joka oli vetänyt siimat kaislikkoon.
Lopuksi sain vielä oranssilla boobylla kolmannen killen, joka oli sekin noin parikiloinen. Kiintiö oli täynnä ja pussissa möllötti melkoinen kilomäärä kirjolohta. Yhden kalan meinasin viedä huomenna mukanani Jyväskylään, yksi menee äidille ja kolmannen annoin Pekalle.
Yhteenvetona reissusta voisi sanoa, että johan oli kaksijakoinen päivä. Kalastimmeko ensin väärässä paikassa, vai alkoiko ottijakso todellakin vasta puolen päivän jälkeen? Yhtä kaikki, uusi Sonik toimi loistavasti kalojen kanssa, tarvittavaa pehmeyttä löytyy pitämään kalat rauhallisina ja perukkeet ehjinä.. Kaikki kalat ottivat todella hitaaseen uittoon fast interillä.
Seuraavan kerta tositoimissa on sitten ensi viikonlopun Risulammen karsinnassa, missä kalat tulevat olemaan samaa kaliiberia kuin tänäänkin. Katsotaan, miten käy..
Aloitimme kalastelun yhdeksän aikoihin aamulla, ja ensimmäiset kolme tuntia järvet tuntuivat kuin kaivolta. Missään päin järviä ei kaloja tuntunut nousevan, eikä meilläkään ollut juuri tapahtumia Jannen muutamaa tärppiä lukuunottamatta. Alkoi jo hiipiä eilisen päivän jälkeen epätoivo puseroon, kunnes ylimmäisen järven takapäässä vapa sitten vihdoin taipui. Yleensä Evon järvien istukkaat ovat melko pieniä, mutta tämä pieneen mustaan leechiin napannut kala oli melkoinen porsas, painoltaan reippaasti päälle kaksi kiloa.
Kun alkuun oli päästy, niin tapahtumia alkoi sitten vihdoin tulemaan. Järven päästä Janne oli karkuuttanut yhden kalan, hetken kuluttua itselleni kävi samoin, kun kille päätti ottaa haavin lähellä spurtinpoikasen ja irtosi. Kohta oranssia boobya kuitenkin vietiin jälleen ja haavi heilahti, taas vastapeluri oli päälle kahden kilon porsas. Pari tärppiä oli vielä heti tämän jälkeen. Jannekin katkotti ensin piuhat tärpistä, jonka jälkeen onnistui lopulta saamaan yhden kalan ylös asti. Pekka oli myös karkuuttanut kalan, joka oli vetänyt siimat kaislikkoon.
Lopuksi sain vielä oranssilla boobylla kolmannen killen, joka oli sekin noin parikiloinen. Kiintiö oli täynnä ja pussissa möllötti melkoinen kilomäärä kirjolohta. Yhden kalan meinasin viedä huomenna mukanani Jyväskylään, yksi menee äidille ja kolmannen annoin Pekalle.
Yhteenvetona reissusta voisi sanoa, että johan oli kaksijakoinen päivä. Kalastimmeko ensin väärässä paikassa, vai alkoiko ottijakso todellakin vasta puolen päivän jälkeen? Yhtä kaikki, uusi Sonik toimi loistavasti kalojen kanssa, tarvittavaa pehmeyttä löytyy pitämään kalat rauhallisina ja perukkeet ehjinä.. Kaikki kalat ottivat todella hitaaseen uittoon fast interillä.
Seuraavan kerta tositoimissa on sitten ensi viikonlopun Risulammen karsinnassa, missä kalat tulevat olemaan samaa kaliiberia kuin tänäänkin. Katsotaan, miten käy..
Kommentit