Äyskoski 23-24.6
Eilen illalla saavuimme seitsemän jälkeen Oton kanssa varsin odottavalla fiiliksellä Äyskoskelle. Lupa oli alkanut jo kuudelta, mutta silti aluksi hieman tarkkailimme tilannetta. Masi oli ollut edellisenkin päivän kalassa ja kertoi, että yöllä taimenia ja harjuksia oli tuikkinut paljon ja caddis oli ollut kovaa valuuttaa. Päivällä oli kuitenkin ollut hiljaisempaa.
Kahdeksan aikoihin aloittelimme kalastusta. Hieman aloituksen jälkeen karkuutin kuohusta nätin taimenen tinselistä ja sain yhden harjuksen larvalla, muuten alku oli varsin hiljaista tapahtumien suhteen. Pidimme taukoa, jonka jälkeen menin heittämään jälleen samaa kiventakusta, josta karkuutin kalan. Komeat ilmaloikat selvittivät, että paikalla oli nyt useampia hyvän kokoisia kaloja. Sain otteja sekä tinseliin, surffilautaan että caddikseen, mutteivät vain tarttuneet. Illallakaan ei näyttänyt tulevan samanlaista vesiperhoshätsiä, mitä edellisenä päivänä, kuitenkin joitain kaloja pintoi siellä täällä. Kaarisillan yläpuolelta peilistä sainkin yhden pintovan kalan tartutettua pinkkiin murkkuun, näytti ilmaloikkien perusteella hyvältä taimenelta, mutta lopussa tuli pienoinen pettymys, kun haaviin solahtikin taimenen sijaan parikiloinen kille. No, tulipahan ruokakala.
Peratessani kalaa Otto saapasteli paikalle, ja kertoi saaneensa yläkoskesta kuulapääpupalla 62cm taimenen. Kala oli vedellyt aikansa rivakasti, mutta ohut peruke oli kestänyt loppuun saakka. Oton uuden ennätystaimenen kunniaksi kulautimme yhdet oluet kurkusta alas.
Pikkuhiljaa kaloja alkoi pintoa hieman enemmän, vaikkei mitään varsinaista hätsiä nähtykään. Seisoin virrassa, kun parin metrin päässä minusta kävi kala pinnassa. Caddis ei pitänyt kuin vavalla tiputtaa kalan eteen, ja jonkun aikaa myöhemmin virkeästi vedellyt n. 43cm taimen oli haavissa.
Tästä alkoi sitten tapahtumaketju, joka meinasi viedä meikäläiseltä hermot. Sain nimittäin ties kuinka monta kalaa nousemaan pinturiin, mutta ne eivät joko tarttuneet tai karkasivat muutaman sekunnin kontaktin jälkeen. Yhdenkin kalan sain nousemaan peräti seitsemän kertaa pinturiin, kuitenkaan sitä tartuttamatta. Vastaiskussa oli nyt jotain pahasti pielessä, muutama karkuutettu kala tuntui kaiken lisäksi varsin kookkaalta. Sain ainoastaan pari 35-40cm taimenta ylös pinturilla. Vastarannalla Masi väsytteli useamman kalan samoihin aikoihin. Lopulta kuitenkin sain yhden paremman kalan tartutettua kunnolla, kala pillastui ja veti ensin vastarannalle, jonka kivien takaa sain kalan takaisin päävirtaan. Siitä lähdettiin sitten kovaa kyytiä alaspäin ja perään, kunnes lopulta kaunis 55cm rasvaevällinen taimen makasi haavissa pinkki murkku suupielessään. Komea kala, joka on myös suurin Suomesta saamani pintaperhotaimen. Mittaus, parit kuvat ja takaisin uimaan.
Jonkunlainen vesiperhoshätsi siis nytkin tuli, vaikkei samanlaista, mistä edellisyön paikalla viettäneet kertoivat. Kävimme vielä ennen nukkumaan menoa yläkoskella, jossa hyppyytin yhtä nättiä taimenta kolmesti tinselin perässä, ei kuitenkaan tarttunut.
Unien jälkeen vein killen savustukseen ja sen valmistusta odotellessa hiippailin larvastelemaan. Onnistuin tällä väliin koukuttamaan vihreällä kuulapääpupalla yhden 46cm harjuksen ja karkuuttamaan hieman pienemmän, sitte olikin aika mennä syömään. Syömisen jälkeen kalastelimme vielä parisen tuntia vuoroin aurinkoisessa ja vuoroin sateisessa säässä. Tällä välin koukuttelin yhden nelikymppisen harjuksen ja pari pienehköä taimenta larvalla, sekä hyppyytin jälleen tinselin perässä muutamaa komeata taimenta. Eivät vain nekään tarttuneet. Otto väsytteli myös muutaman kalan, +-40cm taimenia ja harjuksen.
Reissu oli pulkassa, kyllä Äsyllä kalaa on ja paljon. Itselläni jäi sen verran hampaankoloon pinturikämmäilyistä, että Ruijan reissun jälkeen heinäkuussa on revanssin paikka, kun tulemme Jannen kanssa pariksi vuorokaudeksi Äsylle uudestaan. Silloin en enää heitä pinturia kymppijalkaisella vavalla :)
(Kuvat: Pietari Sipponen ja Otto Blomqvist)
Kahdeksan aikoihin aloittelimme kalastusta. Hieman aloituksen jälkeen karkuutin kuohusta nätin taimenen tinselistä ja sain yhden harjuksen larvalla, muuten alku oli varsin hiljaista tapahtumien suhteen. Pidimme taukoa, jonka jälkeen menin heittämään jälleen samaa kiventakusta, josta karkuutin kalan. Komeat ilmaloikat selvittivät, että paikalla oli nyt useampia hyvän kokoisia kaloja. Sain otteja sekä tinseliin, surffilautaan että caddikseen, mutteivät vain tarttuneet. Illallakaan ei näyttänyt tulevan samanlaista vesiperhoshätsiä, mitä edellisenä päivänä, kuitenkin joitain kaloja pintoi siellä täällä. Kaarisillan yläpuolelta peilistä sainkin yhden pintovan kalan tartutettua pinkkiin murkkuun, näytti ilmaloikkien perusteella hyvältä taimenelta, mutta lopussa tuli pienoinen pettymys, kun haaviin solahtikin taimenen sijaan parikiloinen kille. No, tulipahan ruokakala.
Peratessani kalaa Otto saapasteli paikalle, ja kertoi saaneensa yläkoskesta kuulapääpupalla 62cm taimenen. Kala oli vedellyt aikansa rivakasti, mutta ohut peruke oli kestänyt loppuun saakka. Oton uuden ennätystaimenen kunniaksi kulautimme yhdet oluet kurkusta alas.
Pikkuhiljaa kaloja alkoi pintoa hieman enemmän, vaikkei mitään varsinaista hätsiä nähtykään. Seisoin virrassa, kun parin metrin päässä minusta kävi kala pinnassa. Caddis ei pitänyt kuin vavalla tiputtaa kalan eteen, ja jonkun aikaa myöhemmin virkeästi vedellyt n. 43cm taimen oli haavissa.
Tästä alkoi sitten tapahtumaketju, joka meinasi viedä meikäläiseltä hermot. Sain nimittäin ties kuinka monta kalaa nousemaan pinturiin, mutta ne eivät joko tarttuneet tai karkasivat muutaman sekunnin kontaktin jälkeen. Yhdenkin kalan sain nousemaan peräti seitsemän kertaa pinturiin, kuitenkaan sitä tartuttamatta. Vastaiskussa oli nyt jotain pahasti pielessä, muutama karkuutettu kala tuntui kaiken lisäksi varsin kookkaalta. Sain ainoastaan pari 35-40cm taimenta ylös pinturilla. Vastarannalla Masi väsytteli useamman kalan samoihin aikoihin. Lopulta kuitenkin sain yhden paremman kalan tartutettua kunnolla, kala pillastui ja veti ensin vastarannalle, jonka kivien takaa sain kalan takaisin päävirtaan. Siitä lähdettiin sitten kovaa kyytiä alaspäin ja perään, kunnes lopulta kaunis 55cm rasvaevällinen taimen makasi haavissa pinkki murkku suupielessään. Komea kala, joka on myös suurin Suomesta saamani pintaperhotaimen. Mittaus, parit kuvat ja takaisin uimaan.
Jonkunlainen vesiperhoshätsi siis nytkin tuli, vaikkei samanlaista, mistä edellisyön paikalla viettäneet kertoivat. Kävimme vielä ennen nukkumaan menoa yläkoskella, jossa hyppyytin yhtä nättiä taimenta kolmesti tinselin perässä, ei kuitenkaan tarttunut.
Unien jälkeen vein killen savustukseen ja sen valmistusta odotellessa hiippailin larvastelemaan. Onnistuin tällä väliin koukuttamaan vihreällä kuulapääpupalla yhden 46cm harjuksen ja karkuuttamaan hieman pienemmän, sitte olikin aika mennä syömään. Syömisen jälkeen kalastelimme vielä parisen tuntia vuoroin aurinkoisessa ja vuoroin sateisessa säässä. Tällä välin koukuttelin yhden nelikymppisen harjuksen ja pari pienehköä taimenta larvalla, sekä hyppyytin jälleen tinselin perässä muutamaa komeata taimenta. Eivät vain nekään tarttuneet. Otto väsytteli myös muutaman kalan, +-40cm taimenia ja harjuksen.
Reissu oli pulkassa, kyllä Äsyllä kalaa on ja paljon. Itselläni jäi sen verran hampaankoloon pinturikämmäilyistä, että Ruijan reissun jälkeen heinäkuussa on revanssin paikka, kun tulemme Jannen kanssa pariksi vuorokaudeksi Äsylle uudestaan. Silloin en enää heitä pinturia kymppijalkaisella vavalla :)
(Kuvat: Pietari Sipponen ja Otto Blomqvist)
Kommentit