Alamäkipyöräilijästä perhokalastajaksi?
Opiskelukaveri ja paikallinen alamäkipyöräily-yrittäjä Aleksi kyseli viime viikolla, voisinko lähteä opastamaan häntä perhokalaan. Hieman kiirehän siinä tuli, kun rauhoitus painaa jo kohta päälle. Muuramenjoki tuntui passelilta kohteelta homman opettelemiseen, joten teimme sinne muutaman tunnin kopaisun iltapäivällä.
Aluksi näytin Palolaitoksen loppuliu'ussa Aleksille erilaisia tekniikoita, päivä alkoi mukavasti, sillä jo ensi heitoilla kirjolohi vei siimaa ja solahti haaviin. Väsytystekniikat tulivat siis myös samalla selväksi. Killejä löytyi haavin pohjalle sieltä täältä vielä muutama lisää, myös jokunen pieni taimen ja harjus puri perhoa. Aleksillakin oli alussa pari killetärppiä, jotka jäivät kuitenkin tarttumatta. Pari ahventa mies sai kuitenkin ongittua ensimmäisiksi perhokaloiksi. Aleksi omaksui nopeasti heittämisen ja perhojen uittamisen, joten eiköhän se siitä lähde.
Muuramenjoki on näin syksyllä mukava kalastettava, kun vesi on kirkasta ja melko matalalla, niin kalojakin pystyy bongaamaan. Tänään en kuitenkaan onnistunut höynäyttämään yhtään bongattua kalaa, vaan kaikki tulivat sokkona onkimalla. Melkoisen arkoja tuntuivat kirjolohetkin jo olevan.
Se kirjolohista, päivän sykähdyttävin tapahtuma kun tapahtui aivan toisen lajin toimesta. Tartutin palolaitoksen suvannosta #12 mustaan leechiin raskaan tuntuisen kalan, joka möyri pitkin pohjia eikä suostunut tulemaan pintaan. Kuvittelin kalan kookkaaksi kirjoloheksi, taimen ei käynyt ajatuksissa lainkaan. Kun kala sitten viimein nousi pintaan aivan vieressäni, näin kyseessä olevan Muuramenjoen mittakaavassa todella kookkaan taimenen. Kala oli sen verran lähellä, että ajattelin vetää sen haaviin. Aivan haavin vieressä perho irtosi taimenen suupielestä, yritin huitaista haavilla perään, mutta sain vain katsella kookkaan taimenen lipumista syvyyksiin. Taimen oli kooltaan mielestäni +60cm ja näytti naaraskalalta. Mukava se olisi ollut mittauttaa ja kuvata, takaisinhan tuo olisi tietenkin pääsyt, vaikka olisi todennäköisesti paikallisen 60cm alamitan täyttänytkin. Harmittamaanhan se jäi ja kalastus loppui siihen. Positiivista on kuitenkin, että noita kookkaampia taimenia pääsee edelleen nousemaan verkkosumien läpi jokeen kutemaan. Mielenkiinnolla odottelen, näkyykö joella kutuaikaan työn touhussa tuon kaliiberin möykkyjä.
Aluksi näytin Palolaitoksen loppuliu'ussa Aleksille erilaisia tekniikoita, päivä alkoi mukavasti, sillä jo ensi heitoilla kirjolohi vei siimaa ja solahti haaviin. Väsytystekniikat tulivat siis myös samalla selväksi. Killejä löytyi haavin pohjalle sieltä täältä vielä muutama lisää, myös jokunen pieni taimen ja harjus puri perhoa. Aleksillakin oli alussa pari killetärppiä, jotka jäivät kuitenkin tarttumatta. Pari ahventa mies sai kuitenkin ongittua ensimmäisiksi perhokaloiksi. Aleksi omaksui nopeasti heittämisen ja perhojen uittamisen, joten eiköhän se siitä lähde.
Muuramenjoki on näin syksyllä mukava kalastettava, kun vesi on kirkasta ja melko matalalla, niin kalojakin pystyy bongaamaan. Tänään en kuitenkaan onnistunut höynäyttämään yhtään bongattua kalaa, vaan kaikki tulivat sokkona onkimalla. Melkoisen arkoja tuntuivat kirjolohetkin jo olevan.
Se kirjolohista, päivän sykähdyttävin tapahtuma kun tapahtui aivan toisen lajin toimesta. Tartutin palolaitoksen suvannosta #12 mustaan leechiin raskaan tuntuisen kalan, joka möyri pitkin pohjia eikä suostunut tulemaan pintaan. Kuvittelin kalan kookkaaksi kirjoloheksi, taimen ei käynyt ajatuksissa lainkaan. Kun kala sitten viimein nousi pintaan aivan vieressäni, näin kyseessä olevan Muuramenjoen mittakaavassa todella kookkaan taimenen. Kala oli sen verran lähellä, että ajattelin vetää sen haaviin. Aivan haavin vieressä perho irtosi taimenen suupielestä, yritin huitaista haavilla perään, mutta sain vain katsella kookkaan taimenen lipumista syvyyksiin. Taimen oli kooltaan mielestäni +60cm ja näytti naaraskalalta. Mukava se olisi ollut mittauttaa ja kuvata, takaisinhan tuo olisi tietenkin pääsyt, vaikka olisi todennäköisesti paikallisen 60cm alamitan täyttänytkin. Harmittamaanhan se jäi ja kalastus loppui siihen. Positiivista on kuitenkin, että noita kookkaampia taimenia pääsee edelleen nousemaan verkkosumien läpi jokeen kutemaan. Mielenkiinnolla odottelen, näkyykö joella kutuaikaan työn touhussa tuon kaliiberin möykkyjä.
Kommentit