Eletään vuoden toiseksi viimeistä päivää, joten on taas aika pistää yksi perhokalastusvuosi pakettiin yhteenvedon kautta. Kulunut vuosi oli kaikkiaan erittäin antoisa. Kalaa tuli hyvin, uusia paikkoja tuli kierreltyä runsaasti ja mahtuipa joukkoon odotetut Uuden-Seelannin sekä Kuolan reissut.
Uusi-Seelanti
Vuosi alkoi omalta osaltani tammikuussa opiskelujen lopun kunniaksi tehdyllä maailmanympärimatkalla, jota varten olimmekin keränneet rahaa hyvän aikaa. Jenkkien ja Rarotongan jälkeen Uudessa-Seelannissa hyppäsin pariksi viikoksi pois muun reissuporukkamme kelkasta ja lähdin kiertämään kalavesiä samaan aikaan reissussa olleiden J-P:n, JiiHoon ja Miksun kanssa helmi-maaliskuun vaihteessa.
Kalastelimme monessa eri paikassa sekä Pohjois- että Eteläsaarella. Pohjoissaarella viettämämme ajan mukanamme oli ikään kuin oppaana J-P:n vanha tuttu Johannes, jonka veneessä poseeraan ylläolevassa kuvassa Lake Otamangakaun kirjolohen kanssa. Reissun aikana kalaa tuli välillä todella hyvin kun taas ajoittain ne olivat todella tiukassa. Erityisesti Uuden-Seelannin visiitistä jäi mieleen hieno järvikalastus todella vihaisine kirjolohineen, sekä rankkasateen jälkeen Upper Greyllä vietetty päivä, jolloin isot taimenet hakkasivat äkäisesti streamereihin. Ensin isojen kalojen käsittelyssä katkeilivat koukut ja perukkeet, mutta päivän lopuksi sain ylös reissun suurimman kalani, 68cm taimenen.
Uuden-Seelannin kalareissulle pari viikkoa on todella lyhyt aika. Toisaalta olin kiitollinen siitä, että minulla oli yli seitsemän vuoden jälkeen taas mahdollisuus piipahtaa tässä hienossa maassa ja sen kalavesillä. Kun seuraava Uuden-Seelannin reissu tulee ajankohtaiseksi, niin olen miettinyt sen keskittämistä yhä enemmän järvikalastuksen puolelle, joka on kyseisessä maassa puitteiltaan ja kalastuksen laadultaan aivan ensiluokkaista.
Kevään ja alkukesän kisat sekä muut reissut
Maailmanympärimatkalta kotiuduttuani kävin huhtikuun alkupuolella tekemässä yhden perinteisen suvantokalastusreissun Muuramenjoelle, josta nousikin tuttuun tyyliin mukavasti kirjolohia. Seuraavan kerran kävin kalassa vasta vapun molemmin puolin lampien avauduttua. Havulammella oli mukavaa edellissyksyisten kirjolohi-istukkaiden ongintaa pikkuperhoilla, Liekkilampien reissu taas tarjosi hyvää treeniä tulevia karsintakisoja varten, kun pilkkikauden aikana laitetut kirjolohet hakkasivat ahnaasti kiinni leecheihin.
Kisakausi alkoi toukokuun alun tuplaviikonlopulla, jolloin oli vuorossa Iso-Valkeisen sekä Keuruun Valkeisjärven karsinnat. Iso-Valkeisen kisa sujui kohtuullisesti (8./32), erityisen onnistunut oli 11 kalaa antanut toinen jakso, jonka aikana sain väsyteltyä myös triplatärpin kaikki kalat haaviin asti. Kisa varmisti edellissyksyn Havulammen voiton kanssa finaalipaikan. Seuraavana päivänä Keuruun Valkeisella kilpailu oli selkeästi vähäkalaisempi, mutta onnistuin hyvin (2./18) ja rankingpistepotti kasvoi edelleen. Hyvin menneen kisaviikonlopun jälkeen pystyin peruuttamaan pari kalenterissa ollutta kisaa, kun finaalipaikan puolesta ei tarvinnut enää jännittää.
Toukokuun loppupuoliskon aikana teimme reissut Korpilohelle ja Muurameen avatulle Raudanjärvelle, jotka olivat molemmat uusia tuttavuuksia. Kalojakin nousi molemmilla reissuilla, Korpilohella oli ajoittain jopa melkoista mättöä kevään ensimmäisten istutusten ansiosta.
Kesäkuussa kalastin selvästi normaalia vähemmän osittain työkiireiden sekä Nuorten SM-kisojen järjestelyiden vuoksi. Alkukuusta tein vuoden pakollisen Hammon reissun, jälleen kerran mukavaa purkkareiden ja kirjolohien puro-ongintaa. Tämän jälkeen edessä oli yksi pikavisiitti harjuspurolle ja seuran yöreissu Kituskoskille, joka tarjosi hyvää seuraa, mutta oli kalantulon puolesta suhteellisen nihkeä.
Kuun puolivälin jälkeen kävin vielä kisaamassa aina yhtä mukavan Ahvenlammen karsintakilpailun. Omasta mielestäni en kalastanut kisassa kummoisesti, mittautin kuitenkin joka jaksolta kalaa joka takasi näin ollen kohtuullisen (9./40) sijoituksen. Ennen kesän pääreissuna siintänyttä Kuolan matkaa kävin vielä Heinäkuun alussa veljen häiden ohessa lähes tulvivalla Vikakönkällä nymfaamassa hieman harjuksia ja taimenia.
Kuola
Kuolan reissua olen käynyt läpi jo monessakin eri yhteydessä. Vaikkeivät olosuhteet reissun aikana aivan olleet puolellamme kuoriutumisten suhteen, niin itselleni pintaperhojen teho oli ehdoton yllätys. Kuolan taimenista on tullut luettua ja katseltua filmejä aiemminkin, mutta kyllä ne vaan ovat mahtavia kaloja. Kalastus ei mielestäni missään vaiheessa ollut helppoa, mutta kalojen eteen tehty työ palkittiin upeilla taimenilla.
Suurin osa saamistamme isoista kaloista olivat todella pulleassa kunnossa ja itse sain kaikki yli 2kg kalani #10-14 pintaperhoilla. Mahtavin hetki oli tietysti ylläolevan kuvan #12 Caddikseen napannut 4,5kg taimen, jonka monivaiheista väsytystä on käyty blogissa jo aiemmin läpi erillisen jutun myötä. Reissu tarjosi paljon hienoja ja kookkaita pinturitaimenia, rankkaa matkustamista yhdeksän tunnin tela-ajoneuvokyytineen sekä todella vaihtelevia olosuhteita. Kyseessä oli menneen kesän ainoa lomaviikkoni, joka tuli jälkikäteen ajateltuna käytettyä kyllä parhaalla mahdollisella tavalla.
Loppukesän jokikalastukset ja SM-finaali
Kuolan reissun jälkeen en käynyt perinteisen pohjoisen reissun kalastuskrapulan sekä helteiden lämmittämien vesien myötä enää heinäkuussa kalassa.
Elokuun puolella ongin sitten jälleen ahkerammin Keski-Suomen vesiä Kapeenkosken, Muuramenjoen, Kermankosken sekä Keskisenkosken reissuilla. Kalastus painottui nymfiongintaan ja kalaa tuli enemmän tai vähemmän kaikkialta. Erityisesti Kermankoski oli todella mukava uusi tuttavuus äkäisine taimenineen ja kunnostetulle Keskiselle tehdyllä seurareissulla onnistuin nymfaamaan taimenia melko hyvin tuloksin.
Elokuun loppupuolella kävimme Juhon ja Esan kanssa yhden luvan ajan treenaamassa Äyskoskella SM-finaalia varten. Muitakin kisailijoita oli paikalla ja jostain syystä kaikilla oli melko hiljaista. Nymfikalastus tuotti itselleni vain yhden harjuksen, mutta pintureilla onnistuin kuitenkin paremmin ja käytin myös menneen kauden kookkaimmaksi jääneen (47cm) harjuksen haavissa.
Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna tehdyllä Hossan reissulla harjusten nymfikalastus oli parhaillaan ensiluokkaista ja tarttui siinä sivussa jokunen istaritaimenkin pyytöihin. Muutenkin paikka jätti ensivierailulla postitiivisen mielikuvan.
Finaaliviikolla kävimme Juhon kanssa vielä hakemassa Raudanjärvellä kesän jälkeen tuntumaa järvikalastukseen ja saimmekin molemmat muutamia kirjolohia.
Itse SM-finaali oli sitten osaltani kuluvan vuoden selkeästi heikoin kisa. Olin tosin koko ensimmäisen kisapäivän kuumeessa, mutten usko sen vaikuttaneen juurikaan kisaamiseeni. Kisassa olisi ollut mahdollisuudet ihan hyväänkin suoritukseen, sillä sain jokaisella viidellä ensimmäisellä jaksolla kontakteja hyväksyttäviin kisakaloihin. Todennäköisesti liian nopeiden vastaiskujen takia en saanut nyt joella tartutettua pintureihin nousseita kaloja ja ainoiksi ylös asti tulleiksi mittakaloiksi jäivät kolmannen jakson kaksi pinturilla ongittua kirjolohta.
Järvellä puolestaan katkotin ensimmäisellä jaksolla siimat kirjolohen kanssa ja toisella jaksolla tiputin kirjolohen, jota olin jo melko pitkään väsyttänyt. Vähäkalaisilla järvijaksoilla nuo olisivat olleet todella tärkeitä kaloja sijoituksen kannalta, joten ne kummittelivat mielessä vielä pitkään. Tänä vuonna tuli ongittua kirjolohta järvellä melkoisen paljon ja finaalin järviosuus jäi lopulta vuoden ainoaksi järvikalastuspäiväksi jolloin en onnistunut saamaan kaloja ylös. Finaalista jäi siis hampaankoloon melko paljon eikä sijoitus (31./40) tyydyttänyt lainkaan. Mutta jos onkii jatkossa kisoissa tarpeeksi hyvin, niin finaaleja ja uusia mahdollisuuksia tulee vielä lisää.
Rauhoituksen ajan kalareissut ja kisat
Työni loppuivat syyskuussa, mikä osaltaan mahdollisti taas tiiviimmän keskittymisen kalastukseen. Viikko finaalien jälkeen matkustelin velipoikien luokse Tampereelle ja Rovaniemelle. Tampereella pääsin vierailemaan Pirkanmaan Perhokalastajien Julkujärvellä, josta sain siimanpäähän muutamia äkäisiä ja hyvänkokoisia kirjolohia. Lähdin suoraan junalla Rovaniemelle ja lyhyiden yöunien jälkeen olin jälleen kalassa Kemijoen Tikkasenkarilla. Tikkasenkarilla oli laadukasta harjusten nymfikalastusta ennen kuin säännöstely nosti äkisti joen vedenkorkeutta, tarttuipa joku kirjolohikin nymfiin.
Seuraavana viikonloppuna oli sitten vuorossa seurajoukkueiden SM-kilpailut yli äyräiden tulvivalla Kynäsjoella, jonne saimme peruutusten myötä KSPK:n kakkosjoukkueelle paikan. Kilpailu oli olosuhteiltaan todella vaikea ja vähäkalainen, jonka voitimme Räsäsen Mikon loistavan onnistumisen myötä. Ijäksen Sakun kanssa saimme myös kontakteja kaloihin, mutta Mikko onki tulvan seasta ylös kaikki neljä kisakalaamme.
Tämän jälkeen alkoi sitten syksyn lampikalastusrupeama todenteolla. Lokakuun alussa kävin ensin Havulammella siimoja kiristelemässä, minkä jälkeen piipahdin pari kertaa Kuusikkolammella. Kuusikkolammella oli ensimmäisellä visiitillä varsin hyvin tapahtumia pikkuperhoissa, mutta toisella käyntikerralla lampi oli selkeästi hiljaisempi. Molempien visiittien saldoksi tuli omalta osaltani yksi ylös asti tullut kirjolohi.
Lokakuun puolivälissä kävin Risulammella kisaamassa kuluneen vuoden ainoan syyskarsintani. Kisa sujui mukavasti, jaksoilla oli mukana sekä hyvää että huonoa onnea ja loppujen lopuksi sijoituin hyvin (3./24). Ensi kevään karsintoihin on helpompi lähteä kun alla on yhdet hyvät pisteet.
Risulammen kisan jälkeen kävin loka-marraskuun vaihteessa vielä Havulammella, Evolla sekä Raudanjärvellä lampikalassa. Havulta kaloja nousi tietysti enemmän, mutta Evolla ja Raudanjärvellä sai tehdä todella töitä kirjolohien höynäyttämiseksi.
Vuoden viimeiset reissut rauhoituksen jälkeen
Rauhoituksen jälkeisenä viikonloppuna oli tarkoitus paketoida kalastuskausi Muuramenjoen pikkukalajouluilla. Hauska päivä jälleen hyvällä porukalla. Kalastusaika jäi vähäiseksi, mutta vuoden viimeiset kirjolohet tuli taas ongittua.
Leudon alkutalven myötä en malttanut kuitenkaan jättää kautta vielä tähän, vaan teimme vielä reissut Vaajavirralle sekä Kuusaankoskelle. Vaajavirta yllätti ihan positiivisesti, siiman päässä räpisteli välillä siikoja ja välillä ihan mukavankokoisia harjuksia. Tosin itse sain näistä pelkästään harjukset haaviin asti. Kuusaan reissu viikkoa ennen joulua päätti menneen kalastusvuoden useammilla leechejä purreilla mittataimenilla.
Kalastuskausi oli kokonaisuudessaan onnistunut. Harvoina vuosina ainakaan oman rahatilanteeni puitteissa on mahdollista käydä kalassa sekä Kuolassa että Uudessa-Seelannissa. Lisäksi muitakin hyviä reissuja tuli tehtyä melko paljon, eikä mp-keikkoja juurikaan tullut. Toki perinteisen Ruijan reissun jääminen väliin hieman harmitti, mutta kaikialle ei millään ehdi saman vuoden aikana.
Kiitokset vielä hyvästä kalaseurasta kaikille kalakavereille sen kummemmin erittelemättä!
Ensi kauden suunnitelmat ovat pääreissujen kannalta vielä melkoisen avoinna. Yhden pohjoisen reissun meinaan kesän aikana tehdä, mutta kohdetta ei ole vielä lyöty lukkoon. Niitä pähkiessä on hyvää aikaa päivitellä tarvikearsenaalia kuntoon ja sitoa ottiperhoja ensi kautta varten.
Kireitä siimoja vuodelle 2012!
