sunnuntai, 12. helmikuuta 2012

Korviketoimintaa

Pitkä ja kylmä talvi on perhokalastajalle hermoja raastavaa aikaa, joten jotain korvikeaktiviteettia on välillä keksittävä. Vietimme eilisen kuusenkaatajaisten ja Helsinkiin muuttavan Juhon läksiäisten tiimoilta ensin Liekkilammella kirjolohia pilkkien ja sitten saunomisen, syömisen sekä Jyväskylän baarireissun merkeissä.

Kalantulo oli ainakin itselleni positiivinen yllätys. Meitä oli pilkillä kahdeksan hengen poppoo (Strandmanin veljessarja, Jyrki, Esa, Rysä ja Otto), melkein kaikki saivat kalaa ja jokaisella oli kirjolohia kiinni. Yhteensä taisimme saada ylös yhdeksän kirjolohta. Itse lainasin Juhon pilkkivapaa ja melkein heti aloituksesta sain pienellä Räsäsellä noin kiloisen kirjolohen. Hetken päästä rouhaissut seuraava kala olikin sitten selvästi isompi ja katkoi lopulta 0,25mm tapsit vieden Räsäsen mukanaan. Lainasin Jyrkin tekemiä leechejä, joilla sainkin ylös isomman kokoisen kollikirjolohen sekä toisen kiloisen kalan. Näiden lisäksi oli muutama tärppi ja karkuutin vielä pari kirjolohta, joista toinen veti koukun suoraksi.

Lähdimme jo hyvissä ajoin jäältä pois saunomaan, syömään sekä juomia kumoamaan. Todella hauska päivä (ja ilta) jälleen, vaikka tänään hieman puhalluttaakin..

Pilkkiminen on ihan mukavaa touhua hyvällä porukalla läppää heittäen silloin kun saa tapahtumia ja hommaan jaksaa keskittyä, mutta itsestäni ei kuitenkaan kovaa pilkkimiestä saa tekemälläkään. Pilkkimisestä kun puuttuu jotenkin tietty kalastamisen aktiivisuus, homma on ainakin itselläni lähinnä paikoillaan könöttämistä ja vavan heiluttelua tärpin toivossa, joita eilen onneksi tuli.

Kuvia päivän varrelta:









maanantai, 6. helmikuuta 2012

Tutti Frutti


lauantai, 4. helmikuuta 2012

Leechejä

Aherrus sidontapenkin äärellä jatkuu. Näillä pakkasilla kun ei ulkonakaan viitsi turhan kauaa oleskella (aamulla Jyväskylässä pakkasta yli -30) ja jotain ajanvietettä on neljän seinän sisällä keksittävä. Viikko sujui lähinnä larvoja kietoen, eilen illalla ja tänään aamupäivällä sidoin taasen leechejä.

Nyt vuorossa oli lähinnä jokileechit, vaikka toki tein yhden satsin järviperhojakin. Jokileechit kun näyttävät hieman harvenneen rasiasta, niin oli aika täyttää tyhjiä aukkoja. Olen sitonut viimeisen parin vuoden ajan kaikki jokileechini Knapekin jigikoukkuihin. Moni on ollut epäileväinen kyseisten koukkujen suhteen ja ovat hylänneet ne jo näön perusteella ennen kokeilemista, mutta itselläni ei ole kyseisistä koukuista juurikaan valittamista. Mitä nyt perinteisten tsekkikoukkujen tapaan katkeilevat suhteellisen herkästi pohjasta pois vedettäessä.

Painotan jokileechit selvästi järviperhoja rankemmin, näissä #8 jigikoukkuun sidotuissa perhoissa on 3,5-3,8mm volsukuula sekä lyijyä rungon matkalta. Perhoja voi näin käyttää hyvin myös larvastaessa. Vaikka leechit käsitetään usein kirjolohiperhoiksi, niin esimerkiksi istaritaimenia ongittaessa laitan usein larvalitkan sekaan yhdeksi perhoksi painavamman mustan oranssipäisen leechin, joka antaa aina tasaisen varmasti kalaa.

Kuvia eilisillan ja tämän aamun perhoista:






maanantai, 30. tammikuuta 2012

Pintureita

Edellisen blogipäivityksen jälkeen pidin hetken taukoa perhonsidonnasta, kunnes viime viikonloppuna pakkasten paukkuessa otin työn alle pintaperhot. Täydensin varastoja muutamilla toimivilla perusmalleilla, jotka olivat päässet hieman hupenemaan rasioissa. Urakka alkoi lauantaina kotona ja jatkui sunnuntaina Juhon luona perinteisten kisaspekulaatioiden ohessa.

Pintureiden hävikki ei ole kovinkaan suuri, joten viikonloppuna sidottuja 40 pintaperhoa enempää en taida enää tänä talvena kietoa. Onhan noita askeissakin jo melkoinen määrä.. Muiden perhojen osalta savotta sen sijaan jatkuu edelleen.

Muutama kuva tuoreimmista tuotoksista:

Posted by Picasa

sunnuntai, 15. tammikuuta 2012

Rasiat täyteen

Vuoden pimein aika tarjoaa perhokalastajalle mahdollisuuden täyttää rasiat ottipeleillä tulevaa kautta varten. Itse olen viimeisen muutaman viikon ajan sitonut perhoja sen verran aktiivisesti, että saattaapa sitä kohta vanhojen boksien täytön lisäksi joutua ostamaan ihan uusiakin rasioita..

Ennen joulua sidoin muutaman päivän aikana askeihin sata larvaa, alkaneenkin vuoden puolella spigotti on saanut mukavasti kyytiä. Viimeisen parin viikon aikana penkistä on kuoriutunut noin 170 perhoa, lähinnä nymfejä mutta myös jonkun verran larvoja ja kuulapäisiä pupia sekä uppoperhoja. Siis juuri niitä perhoja, joita menee parhaimmillaan/pahimmillaan parikymmentä pohjaan per reissu. 

 Muutamia kuvia kuluvan vuoden puolella sidotuista perhoista:








Larva- ja nymfipuoli alkaa olemaan nyt ihan kohtuullisen hyvällä tolalla. Järviperhojakin sidoin jo marraskuussa aika suuren satsin, mutta järvirasioita täytynee kuitenkin vielä hieman täydentää. Seuraavaksi voisi sitten ottaa työn alle pinturit ja kait sitä jokunen streamerikin pitää vielä vääntää..

Viikko sitten kävimme Esan ja Jyväskylän suunnalla pyörähtäneen Miksun kanssa Havulammella kirjolohen pilkintää harjoittelemassa. Melkoista säätöä homma olikin, katkoimme ties kuinka monta kertaa siimat ja monta kalaa karkasi myös, kun eivät mahtuneet kunnolla neljän tuuman avannosta sisään ja kampesivat avannon reunalla itsensä irti. Kalojen ylössaantiprosentti oli heikko, mutta sellaisia kommelluksia päivä sisälsi, että hauskaa oli ja nauru raikasi jäällä useaan otteeseen. Ruokakaloja saimme sentään ylös, mutta eipä tuo kirjolohen pilkintä taida olla kovin vahva alue kellekään meistä :)

Pilkkimies Miksu

perjantai, 30. joulukuuta 2011

Yhteenvetoa Perhokalastusvuodesta 2011

Eletään vuoden toiseksi viimeistä päivää, joten on taas aika pistää yksi perhokalastusvuosi pakettiin yhteenvedon kautta. Kulunut vuosi oli kaikkiaan erittäin antoisa. Kalaa tuli hyvin, uusia paikkoja tuli kierreltyä runsaasti ja mahtuipa joukkoon odotetut Uuden-Seelannin sekä Kuolan reissut.

Uusi-Seelanti
Vuosi alkoi omalta osaltani tammikuussa opiskelujen lopun kunniaksi tehdyllä maailmanympärimatkalla, jota varten olimmekin keränneet rahaa hyvän aikaa. Jenkkien ja Rarotongan jälkeen Uudessa-Seelannissa hyppäsin pariksi viikoksi pois muun reissuporukkamme kelkasta ja lähdin kiertämään kalavesiä samaan aikaan reissussa olleiden J-P:n, JiiHoon ja Miksun kanssa helmi-maaliskuun vaihteessa.


Kalastelimme monessa eri paikassa sekä Pohjois- että Eteläsaarella. Pohjoissaarella viettämämme ajan mukanamme oli ikään kuin oppaana J-P:n vanha tuttu Johannes, jonka veneessä poseeraan ylläolevassa kuvassa Lake Otamangakaun kirjolohen kanssa. Reissun aikana kalaa tuli välillä todella hyvin kun taas ajoittain ne olivat todella tiukassa. Erityisesti Uuden-Seelannin visiitistä jäi mieleen hieno järvikalastus todella vihaisine kirjolohineen, sekä rankkasateen jälkeen Upper Greyllä vietetty päivä, jolloin isot taimenet hakkasivat äkäisesti streamereihin. Ensin isojen kalojen käsittelyssä katkeilivat koukut ja perukkeet, mutta päivän lopuksi sain ylös reissun suurimman kalani, 68cm taimenen.



Uuden-Seelannin kalareissulle pari viikkoa on todella lyhyt aika. Toisaalta olin kiitollinen siitä, että minulla oli yli seitsemän vuoden jälkeen taas mahdollisuus piipahtaa tässä hienossa maassa ja sen kalavesillä. Kun seuraava Uuden-Seelannin reissu tulee ajankohtaiseksi, niin olen miettinyt sen keskittämistä yhä enemmän järvikalastuksen puolelle, joka on kyseisessä maassa puitteiltaan ja kalastuksen laadultaan aivan ensiluokkaista.

Kevään ja alkukesän kisat sekä muut reissut
Maailmanympärimatkalta kotiuduttuani kävin huhtikuun alkupuolella tekemässä yhden perinteisen suvantokalastusreissun Muuramenjoelle, josta nousikin tuttuun tyyliin mukavasti kirjolohia. Seuraavan kerran kävin kalassa vasta vapun molemmin puolin lampien avauduttua. Havulammella oli mukavaa edellissyksyisten kirjolohi-istukkaiden ongintaa pikkuperhoilla, Liekkilampien reissu taas tarjosi hyvää treeniä tulevia karsintakisoja varten, kun pilkkikauden aikana laitetut kirjolohet hakkasivat ahnaasti kiinni leecheihin.

Kisakausi alkoi toukokuun alun tuplaviikonlopulla, jolloin oli vuorossa Iso-Valkeisen sekä Keuruun Valkeisjärven karsinnat. Iso-Valkeisen kisa sujui kohtuullisesti (8./32), erityisen onnistunut oli 11 kalaa antanut toinen jakso, jonka aikana sain väsyteltyä myös triplatärpin kaikki kalat haaviin asti. Kisa varmisti edellissyksyn Havulammen voiton kanssa finaalipaikan. Seuraavana päivänä Keuruun Valkeisella kilpailu oli selkeästi vähäkalaisempi, mutta onnistuin hyvin (2./18) ja rankingpistepotti kasvoi edelleen. Hyvin menneen kisaviikonlopun jälkeen pystyin peruuttamaan pari kalenterissa ollutta kisaa, kun finaalipaikan puolesta ei tarvinnut enää jännittää.


Toukokuun loppupuoliskon aikana teimme reissut Korpilohelle ja Muurameen avatulle Raudanjärvelle, jotka olivat molemmat uusia tuttavuuksia. Kalojakin nousi molemmilla reissuilla, Korpilohella oli ajoittain jopa melkoista mättöä kevään ensimmäisten istutusten ansiosta.


Kesäkuussa kalastin selvästi normaalia vähemmän osittain työkiireiden sekä Nuorten SM-kisojen järjestelyiden vuoksi. Alkukuusta tein vuoden pakollisen Hammon reissun, jälleen  kerran mukavaa purkkareiden ja kirjolohien puro-ongintaa. Tämän jälkeen edessä oli yksi pikavisiitti harjuspurolle ja seuran yöreissu Kituskoskille, joka tarjosi hyvää seuraa, mutta oli kalantulon puolesta suhteellisen nihkeä.

Kuun puolivälin jälkeen kävin vielä kisaamassa aina yhtä mukavan Ahvenlammen karsintakilpailun. Omasta mielestäni en kalastanut kisassa kummoisesti, mittautin kuitenkin joka jaksolta kalaa joka takasi näin ollen kohtuullisen (9./40) sijoituksen. Ennen kesän pääreissuna siintänyttä Kuolan matkaa kävin vielä Heinäkuun alussa veljen häiden ohessa lähes tulvivalla Vikakönkällä nymfaamassa hieman harjuksia ja taimenia.

Kuola
Kuolan reissua olen käynyt läpi jo monessakin eri yhteydessä. Vaikkeivät olosuhteet reissun aikana aivan olleet puolellamme kuoriutumisten suhteen, niin itselleni pintaperhojen teho oli ehdoton yllätys. Kuolan taimenista on tullut luettua ja katseltua filmejä aiemminkin, mutta kyllä ne vaan ovat mahtavia kaloja. Kalastus ei mielestäni missään vaiheessa ollut helppoa, mutta kalojen eteen tehty työ palkittiin upeilla taimenilla.



Suurin osa saamistamme isoista kaloista olivat todella pulleassa kunnossa ja itse sain kaikki yli 2kg kalani #10-14 pintaperhoilla. Mahtavin hetki oli tietysti  ylläolevan kuvan #12 Caddikseen napannut 4,5kg taimen, jonka monivaiheista väsytystä on käyty blogissa jo aiemmin läpi erillisen jutun myötä. Reissu tarjosi paljon hienoja ja kookkaita pinturitaimenia, rankkaa matkustamista yhdeksän tunnin tela-ajoneuvokyytineen sekä  todella vaihtelevia olosuhteita. Kyseessä oli menneen kesän ainoa lomaviikkoni, joka tuli jälkikäteen ajateltuna käytettyä kyllä parhaalla mahdollisella tavalla.




Loppukesän jokikalastukset ja SM-finaali

Kuolan reissun jälkeen en käynyt perinteisen pohjoisen reissun kalastuskrapulan sekä helteiden lämmittämien vesien myötä enää heinäkuussa kalassa.

Elokuun puolella ongin sitten jälleen ahkerammin Keski-Suomen vesiä Kapeenkosken, Muuramenjoen, Kermankosken sekä Keskisenkosken reissuilla. Kalastus painottui nymfiongintaan ja kalaa tuli enemmän tai vähemmän kaikkialta. Erityisesti Kermankoski oli todella mukava uusi tuttavuus äkäisine taimenineen ja kunnostetulle Keskiselle tehdyllä seurareissulla onnistuin nymfaamaan taimenia melko hyvin tuloksin.


Elokuun loppupuolella kävimme Juhon ja Esan kanssa yhden luvan ajan treenaamassa Äyskoskella SM-finaalia varten. Muitakin kisailijoita oli paikalla ja jostain syystä kaikilla oli melko hiljaista. Nymfikalastus tuotti itselleni vain yhden harjuksen, mutta pintureilla onnistuin kuitenkin paremmin ja käytin myös menneen kauden kookkaimmaksi jääneen (47cm) harjuksen haavissa.

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna tehdyllä Hossan reissulla harjusten nymfikalastus oli parhaillaan ensiluokkaista ja tarttui siinä sivussa jokunen istaritaimenkin pyytöihin. Muutenkin paikka jätti ensivierailulla postitiivisen mielikuvan.



Finaaliviikolla kävimme Juhon kanssa vielä hakemassa Raudanjärvellä kesän jälkeen tuntumaa järvikalastukseen ja saimmekin molemmat muutamia kirjolohia.

Itse SM-finaali oli sitten osaltani kuluvan vuoden selkeästi heikoin kisa. Olin tosin koko ensimmäisen kisapäivän kuumeessa, mutten usko sen vaikuttaneen juurikaan kisaamiseeni. Kisassa olisi ollut mahdollisuudet ihan hyväänkin suoritukseen, sillä sain jokaisella viidellä ensimmäisellä jaksolla kontakteja hyväksyttäviin kisakaloihin. Todennäköisesti liian nopeiden vastaiskujen takia en saanut nyt joella tartutettua pintureihin nousseita kaloja ja ainoiksi ylös asti tulleiksi mittakaloiksi jäivät kolmannen jakson kaksi pinturilla ongittua kirjolohta.

Järvellä puolestaan katkotin ensimmäisellä jaksolla siimat kirjolohen kanssa ja toisella jaksolla tiputin kirjolohen, jota olin jo melko pitkään väsyttänyt. Vähäkalaisilla järvijaksoilla nuo olisivat olleet todella tärkeitä kaloja sijoituksen kannalta, joten ne kummittelivat mielessä vielä pitkään. Tänä vuonna tuli ongittua kirjolohta järvellä melkoisen paljon ja finaalin järviosuus jäi lopulta vuoden ainoaksi järvikalastuspäiväksi jolloin en onnistunut saamaan kaloja ylös. Finaalista jäi siis hampaankoloon melko paljon eikä sijoitus (31./40) tyydyttänyt lainkaan. Mutta jos onkii jatkossa kisoissa tarpeeksi hyvin, niin finaaleja ja uusia mahdollisuuksia tulee vielä lisää.

Rauhoituksen ajan kalareissut ja kisat
Työni loppuivat syyskuussa, mikä osaltaan mahdollisti taas tiiviimmän keskittymisen kalastukseen. Viikko finaalien jälkeen matkustelin velipoikien luokse Tampereelle ja Rovaniemelle. Tampereella pääsin vierailemaan Pirkanmaan Perhokalastajien Julkujärvellä, josta sain siimanpäähän muutamia äkäisiä ja hyvänkokoisia kirjolohia. Lähdin suoraan junalla Rovaniemelle ja lyhyiden yöunien jälkeen olin jälleen kalassa Kemijoen Tikkasenkarilla. Tikkasenkarilla oli laadukasta harjusten nymfikalastusta ennen kuin säännöstely nosti äkisti joen vedenkorkeutta, tarttuipa joku kirjolohikin nymfiin.


Seuraavana viikonloppuna oli sitten vuorossa seurajoukkueiden SM-kilpailut yli äyräiden tulvivalla Kynäsjoella, jonne saimme peruutusten myötä KSPK:n kakkosjoukkueelle paikan. Kilpailu oli olosuhteiltaan todella vaikea ja vähäkalainen, jonka voitimme Räsäsen Mikon loistavan onnistumisen myötä. Ijäksen Sakun kanssa saimme myös kontakteja kaloihin, mutta Mikko onki tulvan seasta ylös kaikki neljä kisakalaamme.

Tämän jälkeen alkoi sitten syksyn lampikalastusrupeama todenteolla. Lokakuun alussa kävin ensin Havulammella siimoja kiristelemässä, minkä jälkeen piipahdin pari kertaa Kuusikkolammella. Kuusikkolammella oli ensimmäisellä visiitillä varsin hyvin tapahtumia pikkuperhoissa, mutta toisella käyntikerralla lampi oli selkeästi hiljaisempi. Molempien visiittien saldoksi tuli omalta osaltani yksi ylös asti tullut kirjolohi.


Lokakuun puolivälissä kävin Risulammella kisaamassa kuluneen vuoden ainoan syyskarsintani. Kisa sujui mukavasti, jaksoilla oli mukana sekä hyvää että huonoa onnea ja loppujen lopuksi sijoituin hyvin (3./24). Ensi kevään karsintoihin on helpompi lähteä kun alla on yhdet hyvät pisteet.

Risulammen kisan jälkeen kävin loka-marraskuun vaihteessa vielä Havulammella, Evolla sekä Raudanjärvellä lampikalassa. Havulta kaloja nousi tietysti enemmän, mutta Evolla ja Raudanjärvellä sai tehdä todella töitä kirjolohien höynäyttämiseksi.

Vuoden viimeiset reissut rauhoituksen jälkeen
Rauhoituksen jälkeisenä viikonloppuna oli tarkoitus paketoida kalastuskausi Muuramenjoen pikkukalajouluilla. Hauska päivä jälleen hyvällä porukalla. Kalastusaika jäi vähäiseksi, mutta vuoden viimeiset kirjolohet tuli taas ongittua.

Leudon alkutalven myötä en malttanut kuitenkaan jättää kautta vielä tähän, vaan teimme vielä reissut Vaajavirralle sekä Kuusaankoskelle. Vaajavirta yllätti ihan positiivisesti, siiman päässä räpisteli välillä siikoja ja välillä ihan mukavankokoisia harjuksia. Tosin itse sain näistä pelkästään harjukset haaviin asti. Kuusaan reissu viikkoa ennen joulua päätti menneen kalastusvuoden useammilla leechejä purreilla mittataimenilla.


Kalastuskausi oli kokonaisuudessaan onnistunut. Harvoina vuosina ainakaan oman rahatilanteeni puitteissa on mahdollista käydä kalassa sekä Kuolassa että Uudessa-Seelannissa. Lisäksi muitakin hyviä reissuja tuli tehtyä melko paljon, eikä mp-keikkoja juurikaan tullut. Toki perinteisen Ruijan reissun jääminen väliin hieman harmitti, mutta kaikialle ei millään ehdi saman vuoden aikana.  Kiitokset vielä hyvästä kalaseurasta kaikille kalakavereille sen kummemmin erittelemättä!

Ensi kauden suunnitelmat ovat pääreissujen kannalta vielä melkoisen avoinna. Yhden pohjoisen reissun meinaan kesän aikana tehdä, mutta kohdetta ei ole vielä lyöty lukkoon. Niitä pähkiessä on hyvää aikaa päivitellä tarvikearsenaalia kuntoon ja sitoa ottiperhoja ensi kautta varten.

Kireitä siimoja vuodelle 2012!

lauantai, 17. joulukuuta 2011

Kuusaankoski 17.12.2011


Jyrin kanssa oli jo viikolla puhetta lauantain kalareissusta, kun plussakelit näyttivät edelleen jatkuvan. Eilen aprikoimme paikan kanssa, Muuramenjoelle oli enää yksi lupa jäljellä ja Vaajavirta skipattiin tällä kertaa, joten lopulta varailin luvat Kuusaankoskelle. Taas yksi näistä koskista jotka sijaitsevat lähellä, mutta joissa en ole aiemmin kalalla käynyt.

Aloittelimme aamulla kalastuksen niskalta. Vastarannan puolelta Jyri koukutti yhden pikkutaimenen ja tiputti hieman kookkaammaan, kunnes siirryimme heittämään niskaa Varjolan puolelta. Täältä sain samasta kohtaa valkoisella leechillä kaksi istukastaimenta, jotka olivat yllättävän pulskassa kunnossa vuodenaikaan nähden. Toisen kolkkasin jopa ruokakalaksi ja aivan punalihainen kala olikin. Jyri koukutti pari pienempää taimenta, kunnes lähdimme kävelemään välisuvannolle.


Välisuvannolla oli jo pari virvelimiestä, joista toinen väsyttelikin hieman alamittaista taimenta paikalle saapuessamme. Hetken päästä Jyri ja kyseinen virvelimies karkuuttivat kalat vielä samanaikaisesti. Jonkin aikaa heiteltyäni sain välisuvannosta laihan mittataimenen, mutta enempää kaloja emme sieltä enää tavoittaneet. Siiryin kosken toiselle puolelle loppuliukua onkimaan, josta pari pikkutaimenta puri perhoihin. Jyri oli tällä välin saanut niskalta yhden hieman alamittaisen kalan ja tiputtanut toisen isomman.



Lompsin reissun lopuksi vielä niskalle Varjolan puolelle, josta käytinkin melko nopeasti leecheillä 48cm ja 45cm talvikkotaimenet haavissa. Puoli kolmen aikoihin löimme kamppeet lopullisesti kasaan ja lähdimme ajelemaan takaisin Jyväskylää kohti.



Mukavaa ajanvietettä alkutalven päivälle, kun kalatkin kävivät aina välillä siimanpäässä potkuttelemassa. Josko se nyt olisi aika siirtää perhovälineet jo talviteloille? No, tämän vuoden osalta ainakin..