Kultainen päämäärä

Sunnuntaiaamu 15.8.2021. Vuosikausien kova työ ja omistautuminen yhteisen päämäärän eteen odotti lopullista silaustaan. Elettiin Kuusamon MM-kisojen viimeisen kilpailupäivän aamua ja olimme Suomen joukkueen kanssa repineet yli 20 pisteen etumatkan toisena majailevaan Ranskaan. Nyt oli aika paketoida yhteinen unelma viimeisellä kisajaksolla.

Näihin kisoihin oltiin valmistauduttu pitkään ja hartaasti. Omalla kohdallani ne tulivat sinetöimään kilpakalastustaipaleeni, samoin kuin joukkueen kapteenina toimivalla Jarkolla ja managerilla Esalla. Useana vuotena putkeen kisavesillä järjestettyjen finaalien tulosten perusteella muodostettu joukkue lyötiin lukkoon vuoden 2019 SM-finaalien jälkeen, joihin itse lopetin kilpailuni SM-tasolla.

Joukkueen kaikki jäsenet olivat toisilleen enemmän kuin tuttuja. Olimme olleet edellisissä Tasmanian MM-kisoissa muuten samalla miehistöllä ja roolituksella, mutta Suomen kisoihin mukaan tuli vielä Esa manageriksi. Aiempina vuosina reissasimme useaan otteeseen yhdessä ulkomailla MM- ja/tai EM-kisoissa. Itse olin vuoden 2019 rankingtaulukossa kuudentena, joten viiden henkilön kalastaessa toimin lähtökohtaisesti joukkueen varakalastajana. SM-finaalin jälkeen olin miettinyt päivän, että lähtisinkö Norjan EM-kisoihin kalastamaan vai Suomen kisoihin varamieheksi. Toista mahdollisuutta kotikisoihin tuskin enää tulisi, joten valitsin jälkimmäisen.

Kotikisat piti järjestää kesällä 2020, mutta koronavirus muutti suunnitelmia ja lykkäsi kisoja. Seurasi pitkä ja raastava epätietoisuus siitä, että järjestetäänkö Suomen MM-kisoja lainkaan. Toukokuun lopussa 2021 tuli viimein vahvistus, että kilpailut järjestetään saman vuoden elokuussa.

Joukkueemme ei käyttänyt kisojen väliin jäänyttä ylimääräistä vuotta laakereilla lepäilyyn. Kuusamossa reissattiin ahkerasti itse kunkin toimesta. Kisavesiä koluttiin, tekniikoita sekä perhoja hiottiin ja yhteinen whatsapp-ryhmä kävi kuumana parin vuoden ajan. Vedet olivat tuttuja jo aiempien vuosien SM-finaaleista, mutta nyt niitä koluttiin entistä intensiivisemmin läpi.  Joukkueen yhteinen viikon treenireissu tehtiin kaikkien jäsenten voimin elokuussa 2020, vuotta ennen kisoja ja juuri samana viikonloppuna jolloin kisat oli alunperin määrä järjestää. Tavoitteena oli vain ja ainoastaan joukkuemaailmanmestaruus ja mitään ei haluttu jättää sattuman varaan. 

Vaikka lopetin SM-tasolla kilpailemisen vuonna 2019, niin keskityin silti tuleviin kotikisoihin täydellä fokuksella. Harjoittelin edelleen vapaa-ajalla kalastusta nimenomaan Suomen MM-kisoja silmälläpitäen. Kävin myös monta kertaa Kuusamossa kalassa perhoja sekä tekniikoita testaten kisavesillä. Näistä kokeiluista taisi jäädä ainakin perhopuolella jotain joukkueen käyttöön. Olin myös aloittanut säännöllisen kestävyystreenin. Kisojen jokijaksoista tulisi varsinkin Kitkalla rankkoja. Jos kilpailuissa kävisi käsky kalaan, niin olisi hyvä olla henkisesti, fyysisesti ja kalastustatsin osalta täydessä iskussa.

Mutta nyt takaisin siihen kisojen päätösaamuun. Huonosti nukutun yön jälkeen herätyskello soi aikaisin ja ravistelin samalla huonekaverini Jarin hereille. Joukkuemaailmanmestaruuden lisäksi Jari ja Heikki olivat vahvasti mukana myös taistelussa henkilökohtaisesta MM-kullasta, ennen viimeistä jaksoa Heikki johti henkilökohtaista kisaa ja Jarppa oli toisena. Aamupalan jälkeen kukin kalastaja lähti omalle sektorilleen. Perussuoritus viimeiseltä jaksolta riittäisi joukkuemaailmanmestaruuteen ja koko joukkue oli todella päättäväinen, nyt lyötäisiin naula arkkuun. Pakko sanoa, että itseäni jännitti ihan helvetisti, varmasti paljon enemmän kuin jos olisin menossa kalastamaan itse viimeisellä jaksolla. Yritin parhaani mukaan olla näyttämättä sitä muulle tiimille.

Lähdin ajamaan kohti Kuusinkia, jossa olin koko kisojen ajan kalastajiemme apuna pooleilla ennen ja jälkeen jaksojen. Jaksojen aikana en saanut kuitenkaan puhua kalastajien kanssa, siihen oli oikeus vain joukkueen kapteenilla. Kapteeni Jarkko päivysti kisojen ajan Kitkan Päähkänän sektoreilla. Viimeisellä jaksolla Kuusingin sektorilla kalasti Santtu. Matkalla sain viestin, että Santtu oli saanut Kuusingilta hyvän poolin Putkosen alaosista. Myös Mikon ja Jyrkin Kitkan poolit vaikuttivat ihan hyviltä. Lähimpien uhkaajiemme ranskalaisten viimeisen jakson poolit olivat puolestaan kertaluokkaa haastavampia. Olimme olleet jokijaksoilla täysin ylivoimaisia eikä sieltä taatusti tulisi pummeja vikallakaan jaksolla. MM-kulta vaikutti entistä todennäköisemmältä. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa ennen kuin läski leidi laulaa.

Odotin kisabussia Putkosessa, jonne se pian saapui. Santtu asteli ulos ja kävelimme valvojan sekä isäntämaan kalastajaa jokijaksoilla seuraavan kansainvälisen kontrollerin kanssa poolille. Kaikki näytti hyvältä, Santtu oli tyynen rauhallinen ja itseluottamus korkealla.

Santun kanssa poolin rannassa ennen jaksoa

Kävelimme Santun kanssa poolin pari kertaa läpi sen paikkoja ja kalastustaktiikkaa yhdessä kerraten. Meillä oli kisassa niin sanottu ykkös- ja kakkosnymfilitka, joilla oli tarkoitus ensin kalastaa vuorotellen pooli läpi. Lopuksi Santeri heittäisi muutaman otollisen oloisen peili- ja rifflepaikan vielä toimivaksi todetulla dry-dropper -yhdistelmällä. Juuri kyseisellä pinturi-nymfisetillä Kurtin Heikki oli saanut edellispäivän Kuusingin jaksoltaan valtaosan mittakaloistaan. Nämä kalat toivat jakson kakkossijan todella haastavasta poolista, josta Heikin lisäksi kukaan muu kilpailija ei kisassa onnistunut. Kitkan sektoreilla taas puhdas pintaperhokalastus näytteli yhä suurempaa osaa joukkueemme menestyksessä mitä pidemmälle kisa eteni.

Jakso alkoi ja ensimäinen mittaharri tuli heti ekalla heitolla. Viimeinen jakso on perinteisesti jokisektoreilla jo selkeästi vähäkalaisempi, nytkin nopean alun jälkeen sai kaloja etsiä. Muutama harri oli kuitenkin Santerin kortissa ekaan puoleen tuntiin samalla kun yläpuolisella poolilla kalastaneella näytti pitävän hiljaista.

Puhelimeen kilahti Koverrusjärveltä päivystäneeltä Esalta viesti, joka kertoi Jarin saaneen järveltä siian. Järviltä oli tullut kisojen aikaan nihkeästi kalaa, meidänkin joukkue oli ottanut pari blänkkiä, joten tämä käytännössä varmistaisi mestaruuden. Kohta puhelimeen tuli viestinä vahva huhu, että myös Heikki olisi saanut Kylmäluomajärveltä mitallisen siian ja Jari haavinnut Koverrukselta jo toisen kalan. Nyt joukkuemestaruus oli käytännössä selvä, samoin Heikin ja Jarin henkilökohtaiset mitalit. Meillä oli jo valmiiksi niin vahva etumatka, että kun järveltä ei tullut pummeja, niin jokijaksoilla jätkät eivät taatusti tätä enää häviäisi.

Sisälläni kuohui ja myllersi, taisi pieni tippakin nousta jo silmäkulmaan. Katsoin Santun kalastusta. Mies ei muiden tilanteesta mitään tiennyt, enkä minä voinut siitä vihjaistakaan. Santun kalastusta oli kv-kontrollerin lisäksi kertynyt seuraamaan useiden eri maiden kapteeneja, joten hän oli nyt todellakin valvovien silmien alla. Kalantulo Santun biitillä ei ollut mitään jatkuvaa röytöä, mutta tunnin jälkeen kortissa oli muistaakseni kuusi mittaharria, mikä oli ihan hyvä tahti näin kisan loppupuolelle.

Santeri tuo harria mittaukseen

Jakson puolivälin aikaan Santtu löysi vastarannalta syvemmästä virranreunasta vihdoinkin pienimuotoisen harjusten pesän. Tähän mennessä mies oli noukkinut lähinnä yksittäisiä kaloja sieltä täältä. Saarisen Elmeri oli myös tullut poolille seuraamaan Santun kalastusta ja hänen kanssaan siinä rannalla juttelimme. Kohta myös FIPS Mouchen presidentti Mario tuli paikalle. Kun tiellä vielä päivysti useiden eri maiden kapteeneja kuikuilemassa ja kisojen elävää kuvaa taltioitunut Josh videoi Santun kalastusta, niin liikettä poolilla riitti. Vastarannan syvemmästä virranreunasta Santeri sai useamman kalan putkeen ja viimeiseen tunnin alkaessa kortissa oli jo yli 15 mittaharria.

Valvoja mittaa Santun harjusta ja kv-kontrolleri varmistaa mitan

Jakson viimeisen puolituntisen aikana varsinainen ilotulitus vasta alkoi. Kun pooli oli käyty nymfisetillä läpi, niin oli aika heittää aiemmin valikoidut paikat toimivaksi todetulla pinturi-nymfi -yhdistelmällä. Se oli koukutetulle kalalle taas ylivoimainen setti. Viimeiseen puoleen tuntiin Santtu veti dry dropperilla varmaan lähemmäs 10 mittaharria jo aiemmin kalastetuista paikoista. Kun jakson loppuvihellys tuli, niin Santerilla oli kortissa 31 mittaharria. Jakson aikana tulleiden tietojen pohjalta uskalsin huutaa heti, että perkele, me ollaan maailmanmestareita! Halasimme lujaa ja otin oheisen yhteiskuvan, jossa kiteytyy kyseisen hetken fiilikset aika tyhjentävästi.

Pian selvisi, että Santtu voitti oman sektorinsa ylivoimaisesti 10 kalan erolla kakkoseen. Kitkan sektoreilta kantautui viestiä, että myös Jyrki ja Rysä olivat voittaneet omat jokisektorinsa. Heikki viestitti Kylmäluomajärveltä voittaneensa oman ryhmänsä neljällä siialla, eli Heikki oli uusi henkilökohtainen maailmanmestari. Jari sijoittui Koverrusjärvellä kolmella siialla ja yhdellä harjuksellaan ryhmänsä kolmanneksi ja tulisi myös ottamaan henkilökohtaisen mitalin. Jätkät olivat lyöneet viimeisellä jaksolla pöytään täysin ylivoimaisen esityksen.

Ajelin Kuusingilta kohti Rukan kisakeskusta. Roska tuli väkisinkin silmään, vaikken yleensä ole mikään järin tunteikas ihminen. Mieleen tulvivat kaikki ne uhraukset, joita jokainen joukkueen jäsen oli vuosien aikana tämän päämäärän eteen tehnyt. Niin paljon muita menoja oli peruttu treenireissujen ja kisamatkojen tieltä, että se oli vaatinut läheisiltäkin jo kärsivällisyyttä. Lomilla ei lähdetty yhteisille lomamatkoille puolisoiden kanssa, vaan treenaamaan tai kisareissuille. Tai jos lähdettiinkin kesällä yhteisille lomareissuille, niin ne olivat jännästi suuntautuneet Kuusamoon ja siinä sivussa käytiin "vähän kalassa" kisavesillä. Kokonaisuudessaan MM-kisat sanelivat hyvin pitkälti vapaa-aikamme menoja.

Lisäksi meillä kaikilla oli kokemusta aiempien kisojen karvaista pettymyksistä ja joukkueena niukasti mitalisijojen ulkopuolelle jäämisestä. Minultakin löytyi omakohtaista kokemusta täpäristä nelossijoista niin MM- kuin EM-kisoistakin. Nyt ei tarvinnut enää jossitella.

Rukalle saavuttuamme oli hieno jakaa kaikki tämä monien paikalle tulleiden tuttujen ja ystävien kanssa, jotka elivät hetkessä täysillä mukana. Tulokset tulivat pian ja olimme voittaneet joukkuekisan ylivoimaisesti lähes 50 pisteen erolla Ranskaan. Heikki voitti henkilökohtaisen maailmanmestaruuden, Jari hopeaa ja viiden parhaan joukossa oli peräti neljä suomalaista, kun Santtu sijoittui neljänneksi ja Mikko viidenneksi yhdestä järviblänkistä huolimatta. Palkintoseremonia pidettiin ja olihan sitä hetkeä odotettu, kun Maamme-laulu kajahtaa näissä karkeloissa. 

Palkintojenjaon jälkeen siirryimme joukkueen kanssa hotellihuoneeseen, jossa itse kukin piti puheita ja nautimme voittoshampanjat MM-kisojen voittolautasen toimien lasien kaatoalustana. Korona-aikaan pidettyjen kisojen loppuseremoniat olivat normaalista typistetyt. Siirryimme vielä hiihtokeskuksen pubiin muiden maiden kalastajien kanssa, mutta silloisten säädösten vuoksi se suljettiin jo puoliltaöin. Juhlia jatkettiin hotellihuoneessa, riemukkaasti mutta arvokkaasti. Varsinaiset kultajuhlat joukkueen ja muun lähipiirin kesken pidettiin myöhemmin Jyväskylässä.

MM-kisojen voittolautanen shampanjalasialustana

Tämän joukkueen taival oli päättynyt. Jälkikäteen ajateltuna olisimme varmaan päässeet yhteiseen tavoitteeseemme hieman vähemmälläkin ennakkovalmistelulla, mutta mitään ei haluttu jättää sattuman varaan. Pitkän yhteisen työn hedelmät korjattiin kisaviikonlopun suorituksessa ja kultainen päämäärä oli saavutettu.

Kisojen virallinen koostevideo

Se on siinä! (Kuva: Camilla Mäkinen)