Blogijuttujen tilastoja ja taustaa

Vaikka blogin aktiivinen päivittäminen on jäänyt hiukan taka-alalle, niin päätin julkaista tekstin, jossa paneudun blogijuttujen kävijätilastoihin sekä niiden kirjoittamisen taustatekijöihin.

Blogijuttujen analytiikkaa tarkisteltaessa löytyy muutamia selviä suuntaviivoja siitä, että minkä tyyppiset jutut ovat keränneet eniten lukijoita. Alla listattuna 20 tähän mennessä luetuinta blogipostaustani yhteensä vajaasta neljästäsadasta täällä julkaisemastani jutusta. Listan ensimmäistä juttua on luettu yli 15 000 kertaa ja sijalla 20. olevaa vajaa 5000 kertaa. Nämä ovat siis blogijuttujen yksilöityjä katseluja, joihin eivät kuulu vierailut blogin useamman jutun sisältävässä perusnäkymässä.

20 luetuinta blogijuttua

1. Ruijan päiväkirjat
2. Taimenen pupakalastus pohjoisessa
3. Vuoden 2011 parhaat kirjolohiperhot
4. Finnmark. 26.7.-4.8.2010
5. Avaimia onnistumisiin
6. Vuoden 2013 parhaat kirjolohiperhot
7. Finnmark 1.-6.7.2009
8. Vuoden 2010 parhaat kirjolohiperhot
9. Finnmark 2012: Taimenjoki 26.-28.7
10. Perhonsidontaa: Kultainen tinseli
11. Finnmark 2012: Harjusjoki 21.-23.7
12. Liimaperhoja
13. Lohenkalastusta Finnmarkissa 21.-23.7.2014
14. Perhokalastuksen varjopuolia
15. Finnmark 2012: Kautokeinoelva 24.-25.7
16. Kokemuksia väkäsettömistä koukkumalleista
17. Juotikkaita
18. Pienet perhot
19. Eräs maanantaiaamu tundralla
20. 1423 perhoa jakoon

Listasta näkyy melko selvästi, että reissuraporteista lukijoita kiinnostavat eniten Finnmarkin blogipostaukset, joita löytyy peräti seitsemän 15 luetuimman jutun joukosta. Lisäksi kakkosena oleva taimenen pupakalastusjuttu keskittyy pitkälti Finnmarkin olosuhteisiin. Finnmarkin juttujen kiinnostavuus ilmeni myös selkeästi jutuista seuranneesta palautteesta, jota tuli joka vuosi melko paljon.

Luulisin Finnmarkin juttujen kiinnostavan sen takia, että alue on helposti saavutettavissa jokaiselle suomalaiselle perhokalastajalle ja moni myös suuntaa sinne ns. vuoden pääreissunsa. Esimerkiksi Kuola tai Uusi-Seelanti saattavat taas tuntua monelle kaukaisilta kalastuskohteilta, joten niiden reissurapsojakaan ei lueta samaan tahtiin.

Reisuraporteissa mielenkiintoista on se, että esimerkiksi Kuolan reissujen raportit eivät ole keränneet läheskään samanlaista lukijamäärää kuin Finnmarkin raportit. Esimerkiksi vuoden 2013 Kuolan reissun rapsa on kerännyt "vain" tuhatkunta lukukertaa, vaikka se on laajudeltaan vähintäänkin samaa luokkaa Finnmarkin blogijuttujen kanssa, jotka keräsivät yleensä moninkertaisesti enemmän lukijoita. Vuoden 2011 Uuden-Seelannin reissurapsoja ei taas ole luettu kuin muutamia satoja kertoja per juttu, mikä on selvästi vähemmän kuin esimerkiksi useimpien Keski-Suomen rapsojen lukumäärät.

Finnmarkin taimen. Ruijan eväkkäät kiinnostavat lukijoita ja Finnmarkin reissurapsat ovat olleet blogin luetuimpia.

Kuolan taimenet ovat komeita, mutta Venäjän reissuraporttien lukumäärät jäivät selkeästi jälkeen Finnmarkin vastaavista

Keski-Suomen taimen. Kotosuomen reissurapsat eivät keränneet isompia lukijapiikkejä, mutta niitä luettiin tasaisen tappavasti 

Uuden-Seelannin taimen. Maapallon toisen puolen reissuraportit keräsivät vain murto-osan pohjoisen blogijuttujen lukijamääristä.

Kotosuomen reissuraporteista mikään ei ole ollut erityisen luettu, mutta ne ovat usein keränneet tasaisesti +- 1000 lukukertaa per juttu. Kilpailurapsat ovat keränneet yleensä 300-900 lukukertaa, mutta yksikään kilpajuttu ei ole ylittänyt tuhatta lukukertaa. Kilpakalastus ei ehkä ole ns. tavalliselle perhokalastajalle aiheena se kiinnostavin, jolloin juttujen lukijamäärätkään eivät ole nousseet erityisen korkeiksi.

Perhojutut ovat myös kiinnostaneet lukijoita. Esimerkiksi neljästä hieman kieli poskella tehdystä "vuoden parhaat kirjolohiperhot"-postauksesta peräti kolme on blogin kahdeksan luetuimman jutun joukossa. Yleisemmin perhokalastusta käsittelevistä jutuista pohjoisen pupakalastusjuttu ja laaja Avaimia onnistumisiin-postaus ovat olleet selkeästi luetuimpia.

Liikenteen lähteistä Google ja perhokalastajat.net ovat tuoneet ylivoimaisesti eniten kävijöitä sivuille. Näiden jälkeen seuraavien lähteiden osuus kävijämäärästä on selvästi pienempi, mutta sosiaalisen median, eri blogien ja muiden foorumeiden kautta on tullut myös kohtuullisen paljon liikennettä blogiin. Jottei aiheesta jäisi väärää käsitystä, niin varsinkin nykyisin juttujeni tavoitteet ovat jossain aivan muualla kuin mahdollisimman korkeissa lukijamäärissä. Kaikesta huolimatta olen kirjoittanut blogia aina pääasiallisesti itselleni.


Blogijuttujen syntytaustaa

Blogiini kirjoittamieni reissuraporttien synnystä ei sinänsä ole sen kummempia tarinoita kerrottavana. Pyrin tekemään rapsat aina nopeasti reissujen jälkeen, jotta yksityiskohdat tallentuisivat mahdollisimman todenmukaisina blogiin. Vuosien vieriessä ja lukijamäärien kasvaessa jouduin tosin miettimään tarkemmin, että mitä kaikkea voin paljastaa. Kaikkia kalapaikkoja kun ei kannata netissä polttaa.

Laajemmat lajin eri osa-alueita käsitelleet artikkelit rakentuvat yleensä pidemmän kypsyttelyn seurauksena. Joku aihe saattaa pyöriä mielessä pitkäänkin, ennen kuin sitä alkaa naputella ylös. Tällaiset blogijutut syntyvät yleensä kiivaimman kalastuskauden ollessa tauolla, kun perhokalastajalla on aikaa pohtia lajin ihmeellisyyksiä. Jotkut jutut syntyvät kuitenkin paljon vaivattomammin kuin toiset. Seuraavana esimerkkejä muutaman eri jutun synnystä.

Pienet perhot-jutun idea syntyi kävellessäni viime vuoden alussa Jyväsjärveä ympäri. Olin sitonut viikolla jonkin verran pieniä #16-20 perhoa ja lenkillä ollessani kummastelin, että kuinka vähän olen viime aikoina onkinutkaan pienillä alle #16 perhoilla. Samalla muistelin vuosien varrella pikkuperhoilla kalastaessa koettuja hetkiä. Lenkin jälkeen näppäilin jutun koneelle ja se oli sitä myöten valmis.

Taimenen pupakalastus pohjoiskalotilla syntyi myös melko kivuttomasti. Olen aina rakastanut pohjoisen yön pupahätsejä ja eräänä syystalven päivänä sain idean naputella ylös omia kokemuksiani Finnmarkin pupakalastuksesta. Juttu vaati rakenteen ja aiheiden osalta jonkin verran suunnittelua paperille. Pelkkää tajunnanvirtaa kirjoittaessa jutuista tulee mielestäni usein aika sekavia ja jokin tärkeä pointti jää lähes aina puuttumaan. Pienen suunnitelman jälkeen tämä blogini toiseksi luetuin juttu syntyi kuitenkin yhdeltä istumalta. Blogijuttu poiki myös juttupyynnön Pohjolan Perhokalastajalta ja sama juttu julkaistiin laajennettuna versiona PPK:n numerossa 3/2013.

Perhokalastuksen varjopuolia syntyi talvisia hehkutuksia lukiessa ja kuunnellessa jonkinlaisen turhautumisen seurauksena. Todellisuudessa tämä harrastus ei ole kiivaimman sesongin aikaankaan yhtä juhlaa, vaan perinteinen vitutus ja vastoinkäymiset kuuluvat olennaisena osana lajiin. Yritin tuoda jutussa hieman ironisesti lajin toista puolta esille. Jäsentäminen oli hieman hankalaa, kun aihetta olisi voinut ammentaa loputtomiin. Muistaakseni aloin kirjoittaa juttua suoraan blogiin ja jouduin muokkaamaan sitä vielä julkaisun jälkeen useampaan otteeseen.

Avaimia onnistumiseen pyöri jutun aiheena mielessä jo pitkään ennen sen kirjoittamista. Sisävesillä perhokalastusta aloittelevalle henkilölle kehittymisvinkkejä tarjoavasta jutusta tuli jonkinlainen pakkomielle. Laajaa aihetta oli vaikea niputtaa loogisesti yhteen juttuun. Kirjoitin juttua pätkissä useampana eri päivänä. Välillä tuntui jo siltä, ettei ideaa saa puristettua yhteen juttuun, vaan siitä tulee sekava sillisalaatti. Lopulta olin kuitenkin juttuun tyytyväinen ja se on mielestäni yksi parhaista blogijutuistani.

Blogissa julkaistujen juttujen lisäksi muutama aihe on myös jäänyt luonnosasteelle, kun en ole saanut niitä omasta mielestäni julkaisukelpoisiksi. Viime vuodelta blogiluonnoksissa roikkuu edelleen "Ajatuksia kilpaperhokalastuksesta"-otsikolla varustettu teksti, jonka viimeistelyyn ei motivaatio ikinä riittänyt. Katsotaan, jos vaikka tänä vuonna saisi tuonkin tekstin  julkaistua.

Yhteenvetona voisi sanoa, että hyvä blogijuttu vaatii mielestäni paljon muutakin kuin pelkän tajunnanvirran kirjaamisen ja julkaise-napin painamisen. Joudun itse yleensä vielä juttujen julkaisemisenkin jälkeen korjaamaan tekstien kieliasua, näppäilyvirheitä ja joskus myös  rakennetta. Omalle tekstille sokeutuu sen verran helposti, ettei parin lukukerrankaan jälkeen välttämättä aina huomaa virheitä ja muita epäloogisuuksia. Paljon niitä varmasti jää vielä loppullisiinkin versioihin, muttei tämä blogin pitäminen onneksi niin vakavaa ole.