Länsinaapurin purjeselkä
Pari vuotta vaimon kanssa suunniteltu pohjoisen road trip oli aluillaan heinäkuussa 2023. Mikään varsinainen kalastusreissu ei kyseessä ollut, vaan määränpäänä Lofootit ja pääfokuksena muut liikunnalliset aktiviteetit hienoissa maisemissa. Reissun alkajaisiksi halusin kuitenkin kalastella hetken Ruotsissa matkan varrelle osuvalla helposti saavutettavalla koskikohteella.
Saavuttuamme paikalle purimme ensin tavarat vuokramökkiin. Kosken viereisellä leirintäalueella oli kansainvälinen tunnelma ja porukkaa useasta eri maasta. Paikalla oli muiden kalastajien lisäksi myös toistakymmentä keskisuomalaisen perhokalastusseuran jäsentä omalla yli viikon mittaisella kalaretkellään. Mitään omaa rauhaa tai Lapin hiljaista taikaa täältä oli turha hakea, mutta suoraan mökiltä pääsi tekemään nopeita kopaisuja koskelle. Eiköhän sieltä ruokaharrit löytyisi.
Sapuskan jälkeen laitoin mökin terassilla setit kuntoon sekä itselleni että vaimolleni ja puimme kahluuhousut päälle. Vaimo kalastaa kerran-pari vuodessa perholla, joten oli paikallaan taas kerrata miten homma toimii ennen kuin kävelimme joelle. Siiryimme koskiosuuden alaosille, jossa huomasin nopeasti, että paikka oli todella kinkkinen kahlattava. Pohja oli täynnä isoja liukkaita kivenlohkareita, joiden välissä saattoi olla tosi syviä paikkoja. Kahlaaminen muistutti lähinnä tasohyppelyä. Vaimolle tämä voisi vähän arempana kahlaajana tuottaa hankaluuksia, joten hän pysytteli suosiolla rannan lähellä ja lähti pian etenemään ylävirtaan.
Halusin kuitenkin keskittyä hetken täysillä kalastukseen, joten jäin yksinäni alaosille. Luultavasti paikan kovan kalastuspaineen vuoksi ranta-alueet olivat melko hiljaisia joitain pikkuharreja lukuunottamatta. Löydettyäni oikean kahluureitin pääsin lähemmäs keskivirtaa. Vaikka paikka oli todella liukas ja paha kahlattava, niin vesi oli kuitenkin niin kirkasta, että syvyysvaihtelut näki silmällä. Luultavasti tänne keskelle ei ollut kovin moni kahlannut, sillä kalaa alkoi nousta aivan eri malliin. Mukavan kokoisia 40-50 cm harjuksia löi nymfeihin tämän tästä ja kalastus oli mukavaa. Noin tunnin kalastamisen jälkeen otin pari reilu 45 cm harjusta ruokakaloiksi, perkasin ne ja laitoin rantakiven alle odottamaan.
Haavissa katsoin harjusta. Se oli hyvässä kunnossa ja todella kunnioitettavan kokoinen, lähentelisi maagista 60 cm rajaa. Olin keskellä jokea jonkinlaisen kahluumatkan päästä rannasta. Päätin soittaa ylävirrassa olleelle vaimolleni, että tulisi nopeasti sillan luokse ja laittaisi puhelimen kuvausvalmiiksi. Halusin kerrankin pönökuvat ja tarkan mitan tästä kalasta ja rannan tuntumassa se onnistuisi. Pidin kalaa vedessä olleessa haavissa samalla rantaan kahlaten. Vaimo siellä jo odotteli kameran kanssa. Mittasin ensin matalassa rantavedessä harjuksen pituudeksi 58 cm. Olin ottanut reissuun mukaan myös pienen digivaa’an, mutta se jäi tietysti mökille. Hyväkuntoisen kalan paino jäi siis arvoitukseksi. Vaimo räpsi harjuksesta muutaman pönökuvan. Muita kuvia en kalasta viitsinyt ottaa, koska se vaikutti jo hieman väsähtäneeltä, enkä missään nimessä halunnut sitä kolkata. Paremmat ruokakalat olivat jo plakkarissa.
Siirryimme jälleen mökille paistelemaan ruokakaloja, huilailemaan ja fiilistelemään. Yksi huurteinen oli pakko korkata enkkaharrin kunniaksi. Vaimokin oli onnistunut saamaan ylempää rannan vierestä omine nokkineen noin 40-senttisen harrin, joten hänen vähimmäistavoite yhden kalan saamisesta oli täynnä. Hyvin satunnaiselle kalastajalle louhikkoinen kohde oli todella haastava varsinkin kahlaamisen näkökulmasta.
Kävin vielä illalla heittämässä pari tuntia koskella taimen mielessä. Homma meni kuitenkin täysin väsyneeksi haahuilemiseksi ja ajatus oli kateissa. Seuraavana aamupäivänä kävimme aamulenkin jälkeen muutaman tunnin piston kosken ylemmillä alueilla. Kalastin nyt myös kovempia koskikuohuja ja onnistuin saamaan harjusten lisäksi yhden komean nymfitaimenen.
Ensimmäinen vuorokausilupa oli kohta lopuillaan ja omat kalastuspoltteet täysin tyydytetty. Luvan lopuksi kolkkasin vielä pari sopivan kokoista harjusta pannulla paistettavaksi. En jaksanut ostaa edes toista reilun kympin maksavaa vrk-lupaa, vaikkei loppureissulla ollut enää perhokalastusta tiedossa. Olin jo ensimmäisellä luvalla saanut sen, mitä tältä välietapilta hain. Ilta kului paikalla olleen perhoseuraporukan kanssa saunoessa. Seuraavana aamuna rivakan juoksulenkin jälkeen suuntasimme kohti Norjan rajaa.
Loppureissu kului jylhissä Lofoottien ja Abiskon maisemissa vaeltaen, huipuille haikaten ja lenkkeillen. Sen verran tuli rannikolla vielä kalastettua, että kävin heittämässä vuonojen virtapaikoista virpalla muutaman seidin ruokakaloiksi.
Sapuskan jälkeen laitoin mökin terassilla setit kuntoon sekä itselleni että vaimolleni ja puimme kahluuhousut päälle. Vaimo kalastaa kerran-pari vuodessa perholla, joten oli paikallaan taas kerrata miten homma toimii ennen kuin kävelimme joelle. Siiryimme koskiosuuden alaosille, jossa huomasin nopeasti, että paikka oli todella kinkkinen kahlattava. Pohja oli täynnä isoja liukkaita kivenlohkareita, joiden välissä saattoi olla tosi syviä paikkoja. Kahlaaminen muistutti lähinnä tasohyppelyä. Vaimolle tämä voisi vähän arempana kahlaajana tuottaa hankaluuksia, joten hän pysytteli suosiolla rannan lähellä ja lähti pian etenemään ylävirtaan.
Halusin kuitenkin keskittyä hetken täysillä kalastukseen, joten jäin yksinäni alaosille. Luultavasti paikan kovan kalastuspaineen vuoksi ranta-alueet olivat melko hiljaisia joitain pikkuharreja lukuunottamatta. Löydettyäni oikean kahluureitin pääsin lähemmäs keskivirtaa. Vaikka paikka oli todella liukas ja paha kahlattava, niin vesi oli kuitenkin niin kirkasta, että syvyysvaihtelut näki silmällä. Luultavasti tänne keskelle ei ollut kovin moni kahlannut, sillä kalaa alkoi nousta aivan eri malliin. Mukavan kokoisia 40-50 cm harjuksia löi nymfeihin tämän tästä ja kalastus oli mukavaa. Noin tunnin kalastamisen jälkeen otin pari reilu 45 cm harjusta ruokakaloiksi, perkasin ne ja laitoin rantakiven alle odottamaan.
 |
| Ruokakalaksi päätynyt nätti harjus |
Olimme sopineet parin tunnin kalastussessiosta ja tähyillessäni alavirtaan päätin vielä kopaista koskiosuuden loppuliu’un. Suvantojärveen laskeva tasainen liuku näytti potentiaaliselta ison harjuksen paikalta. Vaati taas vähän kahluuakrobatiaa liukkailla kivillä, että pääsin haluamiini asemiin loppuliu’un reunaan. Loppuliu’usta alkoi nousta komeita vajaa puolimetrisiä harreja. Sen kalastaminen vaati jo hieman teknistä osaamista, sillä ranskalaisperukkeella piti heittää mahdollisimman pitkälle, jotta ulottuisi keskelle liukua ja pitkällä siimalla hyvän uiton tekemiseen sai keskittyä.
Eräällä uitolla #16 chenillematoon tärähti raskaamman tuntuinen kala kiinni. Rauhallisista otteista päätellen se oli selkeästi harjus ja vapaan välittyvän painon perusteella varmasti päälle puolimetrinen. Kala möyri aikansa pohjia pitkin eikä tullut pintaan, joten näköhavaintoa sen koosta ei vielä tullut. Lopulta sain kalan pois kovasta virrasta rauhallisempaan akanvirtaan ja samalla valtava selkäevä nousi pintaan. Aivan jäätävän kokoinen harjus.
Eräällä uitolla #16 chenillematoon tärähti raskaamman tuntuinen kala kiinni. Rauhallisista otteista päätellen se oli selkeästi harjus ja vapaan välittyvän painon perusteella varmasti päälle puolimetrinen. Kala möyri aikansa pohjia pitkin eikä tullut pintaan, joten näköhavaintoa sen koosta ei vielä tullut. Lopulta sain kalan pois kovasta virrasta rauhallisempaan akanvirtaan ja samalla valtava selkäevä nousi pintaan. Aivan jäätävän kokoinen harjus.
Akanvirrassa harjus aloitti perinteisen kalastajan ympäri veivaamisen ja ui matalassa vedessä ympyrää. Nyt oli pidettävä pää kylmänä ja odotettava rauhassa sopiva haavimistilaisuus, ettei hätäillen repisi pientä koukkua irti kalan suupielestä. Käytössä oli 0,14 mm perukekärki, joka kyllä kestäisi ilman mitään äkkinäisiä säätöliikkeitä. Matalassa vedessä uiva kala oli majesteettisen näköinen. Harjuksen habitus muuttuu jo muutaman lisäsentin myötä melkoisesti. Kalan hahmo oli vedessä täysin eri maailmasta kuin hieman yli 50-senttisten harrien. Lopulta sain harrin yläpuolelleni ja rauhoittumaan, nostin sen pään pintaan ja koppasin kalan haaviin.
Haavissa katsoin harjusta. Se oli hyvässä kunnossa ja todella kunnioitettavan kokoinen, lähentelisi maagista 60 cm rajaa. Olin keskellä jokea jonkinlaisen kahluumatkan päästä rannasta. Päätin soittaa ylävirrassa olleelle vaimolleni, että tulisi nopeasti sillan luokse ja laittaisi puhelimen kuvausvalmiiksi. Halusin kerrankin pönökuvat ja tarkan mitan tästä kalasta ja rannan tuntumassa se onnistuisi. Pidin kalaa vedessä olleessa haavissa samalla rantaan kahlaten. Vaimo siellä jo odotteli kameran kanssa. Mittasin ensin matalassa rantavedessä harjuksen pituudeksi 58 cm. Olin ottanut reissuun mukaan myös pienen digivaa’an, mutta se jäi tietysti mökille. Hyväkuntoisen kalan paino jäi siis arvoitukseksi. Vaimo räpsi harjuksesta muutaman pönökuvan. Muita kuvia en kalasta viitsinyt ottaa, koska se vaikutti jo hieman väsähtäneeltä, enkä missään nimessä halunnut sitä kolkata. Paremmat ruokakalat olivat jo plakkarissa.
.jpeg) |
| Harrilla oli kokoa ja näköä |
Elvytin kalaa koskipeilissä niin pitkään, että se lähti omilla potkuilla hyvin voimin käsistä. Rannalla tilannetta seurannut saksalainen splitcane-vavalla kalastanut vanhempi herrasmies tuli suu pyöreänä päivittelemään harjuksen kokoa. Kyseessä oli oma ennätysharjukseni. Hauskaksi tilanteen tekee se, että aikanaan tein Norjan puolelle kauas teistä useita nimenomaan ison harjuksen pyyntiin keskittyneitä reissuja. Yli puolimetrisiä kaloja nousi kyllä määrällisesti paljon, mutta suurimmatkin jäivät 55 senttiin. Nyt ensimmäisellä koskaan Ruotsissa kalastamallani luvalla sain turistipaikasta tien kupeesta parin tunnin jälkeen isomman. Aiempi harrienkkani oli Konnevedeltä vuonna 2016 pinturiin ottanut 56-senttinen.
Siirryimme jälleen mökille paistelemaan ruokakaloja, huilailemaan ja fiilistelemään. Yksi huurteinen oli pakko korkata enkkaharrin kunniaksi. Vaimokin oli onnistunut saamaan ylempää rannan vierestä omine nokkineen noin 40-senttisen harrin, joten hänen vähimmäistavoite yhden kalan saamisesta oli täynnä. Hyvin satunnaiselle kalastajalle louhikkoinen kohde oli todella haastava varsinkin kahlaamisen näkökulmasta.
Kävin vielä illalla heittämässä pari tuntia koskella taimen mielessä. Homma meni kuitenkin täysin väsyneeksi haahuilemiseksi ja ajatus oli kateissa. Seuraavana aamupäivänä kävimme aamulenkin jälkeen muutaman tunnin piston kosken ylemmillä alueilla. Kalastin nyt myös kovempia koskikuohuja ja onnistuin saamaan harjusten lisäksi yhden komean nymfitaimenen.
 |
| Keskipäivän nymfitaimen |
Loppureissu kului jylhissä Lofoottien ja Abiskon maisemissa vaeltaen, huipuille haikaten ja lenkkeillen. Sen verran tuli rannikolla vielä kalastettua, että kävin heittämässä vuonojen virtapaikoista virpalla muutaman seidin ruokakaloiksi.
 |
| Vaellusmaisemia Pohjois-Ruotsin Abiskosta |
Kommentit