sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Viikonloppureissu Hossanjoelle


Perjantaina lähdin melkoisen ex-temporena uusien tuttavuuksien reissussa Hossaan, josta viiden hengen porukka oli jo aiemmin varannut mökin. Lähdimme Jyväskylästä Aten ja Maijan kanssa yhden maissa liikkeelle ja edessä olikin reilu 500km autossa istumista ennen päämäärää. Saavuimme mökille hieman ennen hämärää, matkalla olimme jo käyneet noutamassa Hossanjoen kalastusluvat. Oikaisimme illalla pikaisesti siimat sillan tuntuman virtapätkällä, jossa jokunen harjus erehtyi perhoon. Touko, Jussi ja Jussipekka olivat tulleet paikalle jo aiemmin ja saaneet illan kalastuksen aikana tukun harjuksia.

Lauantaiaamuna nousimme hyvissä ajoin aamukalaan. Suuntasimme Aten ja Maijan kanssa Niskakoskelle, kun muut taasen lähtivät alemmas Kuikankoskelle. Niskakosken loppuliu'usta löytyi todella hyvin harjusta jotka purivat ahnaasti larvoihin ja nymfeihin. Käytin tunnin rupeaman aikana reippaasti toistakymmentä pulleaa mittaharjusta haavissa. Suurimmat harjukset olivat päälle 40cm mittaisia, otin kolme eväkästä myös ruokakaloiksi.



Lyhyenä pätkänä Niskakoski oli kuitenkin varsin nopeasti ronkittu, joten siirryimme seuraavaksi pidemmälle Leveänkoskelle. Lähdin etenemään loppuliu'usta koskea ylöspäin nymfisettien kera. Koski sisälsi runsaasti herkullisia poteroita joista paukahteli kaloja kiinni tasaiseen tahtiin. Mitään selkeää hot spottia ei löytynyt, mutta miltei jokaisesta kunnon poterosta paukahti joku kala kiinni. Harrinsilpun ja pikkutaimenten lisäksi käytin haavissa toistakymmentä mittaharjusta sekä 44 & 49cm istaritaimenet.


Nälkä alkoi kurnia, joten siirryimme mökille syömään. Aten puhelimeen saapunut tekstiviesti kertoi Jussipekan haavinneen Kuikankoskelta 55cm istukastaimenen. Aamuinen kalastustusrupeama tarjosi itselleni ehkä kuluvan vuoden parasta jokikalastusta kotimaan kamaralla. Pohjoisen harrireissu jäi itseltäni tältä vuodelta väliin, mutta nyt harrinkalastuksessa oli taas hieman sitä "Lapin meininkiä", mitä Keski-Suomessa kokee harvoin jos koskaan.

Ruoan jälkeen suuntasimme alemmas Kuikankoskelle, joka sisälsi herkullisia poteroita, mutta pikaisen kopaisun aikana onnistuin koukuttamaan täältä ainoastaan yhden mittaharrin. Lähdimmekin suhteellisen pian kävelemään 1,5km alempana sijaitsevalle Alakoskelle. Alakoski oli mukavan näköistä  pinturivettä, mutta itselläni oli mukana ainoastaan yli 10m pituisella french leaderilla varustettu nymfisetti, jonka kanssa ei voi paljon pinturin heittämistä miettiä.. Nymfeillä sain koskesta ronkittua muutamia mittaharjuksia, mutta jotenkin niitä tuntui joen alaosalla olevan vähemmän kuin perhokalastusalueella. Maija ja Atte puolestaan keskittyivät molemmat pinturin heitoon. Pariskunnan molemmat osapuolet tartuttivatkin pinturiin kaloja Maijan koukuttaessa elämänsä ensimmäisiä pintaperhoharjuksiaan.

Alaosan koskivisiitin jälkeen päätimme kopaista vielä Niskakosken ja katsastaa, että olisivatko loppuliu'un kalat yhtä hyvällä syönnillä kuin aamulla. Sain loppuliu'usta vielä puolisentusinaa yli 30cm harjusta pikkusilpun lisäksi. Otit muuttuivat selkeästi koko ajan varovaisemmiksi ja lopussa kalojen tartuttamiseksi pitikin olla todella valppaana.

Vetässäni viimeistä paikasta ottanutta noin 35cm harjusta itseäni kohti vedenpinta räjähti valtavan möyräisyn saattelemana, karmean kokoisen hauen selkä viisti pintaa ja peto hävisi harjuksen sekä perholitkan kanssa syvyyksiin katkaisten perukkeen. Kyseinen episodi tapahtui muutaman metrin päässä itsestäni ja pelästytti "ihan pikkaisen". Pian Touko, Jussi ja Jussipekka saapuivat myös paikalle päivän tapahtumarikkaista seikkailuistaan kertoen, jotka sisälsivät paljon harhailua metsässä ja muualla, mutta ilmeisesti vähemmän kalastusta.


Siirryimme seitsemän aikoihin mökille ruuanlaittoon ja saunanlämmitykseen. Nälkäisten kalamiesten vatsojen täytteeksi oli tällä kertaa tarjolla paistettuja harrifileitä ja savutaimenta.

Sunnuntaiaamuna kalalle lähtiessämme autojen ikkunat olivat jäässä ja lämpötila pakkasen puolella. Muutenkin syksy oli täällä jo selvästi alkanut, mikä näkyi myös puista tippuvista keltaisista ja ruskeista lehdistä. Joen ylläkin leijaili todella sankka usva, eikä näkyvyydestä voinut juuri puhua.


Kalastimme aamulla kolmisen tunnin session Leveän- ja Kuusikoskella. Parkkipaikalla kiroilin, kun huomasin nymfi/larvarasiani unohtuneen mökkiin. Kuivausalustassa oli kuitenkin edellispäivän jäljiltä vielä viitisen kuulapäätä jäljellä, joten kyhäsin litkan niistä ja toivoin, ettei perhoja menisi pohjaan. Koukuttelin kyseisellä setillä tänä aikana pikkusilpun lisäksi kymmenkunta mittaharjusta ja tiputin yhden noin puolimetrisen taimenen. Puolet paremmista harjuksista nousi samasta montusta Kuusikosken niskan alapuolelta.


Aamukalastuksen jälkeen siivosimme mökin ja lähdimme ennen puoltapäivää ajamaan takaisin etelään. Kiitokset koko poppoolle mukavasta kalastusviikonlopusta!

2 kommenttia:

Janne Heikkinen kirjoitti...

Tekijämiehet on selkeästi erikseen.. Oltiin samaan aikaan myös Hossassa, eikä silppuharrin lisäksi tullut mitään merkittävää. Ei lammilta, eikä varsinkaan joelta. Taisin törmätäkin osaan teidän porukasta jokivarressa :)

Pietu kirjoitti...

Mun mielestä noilla perhokalastusalueen koskilla (Niskakoski, Kuusikoski, Leveänkoski) oli selkeästi paremmin mittaharia kuin muualla. Kuikan- ja Alakoskella sai tehdä todella töitä, että löysi parempia kaloja.

Lisäksi kun päivisin porukkaa oli liikkeellä aika reilusti, niin aamut olivat kalastuksellisesti parasta aikaa. Liekö suurin osa muista kalastajista potenut silloin vielä olojaan, kun sai aivan rauhassa onkia :)