Kirjolohen jokikalastusta vähällä vedellä

Muuramenjoelle heitetyn virtavesikauden päätösreissun innoittamana ajattelin kirjoittaa muutaman rivin kirjolohipitoisten jokivesien loppukauden kalastamisesta. Vesi on usein matalalla, kirkasta ja edellisestä istutuksesta on jo tovi aikaa. Tällöin kalastaminen eroaa ainakin kovemman paineen istarikoskilla melkoisesti perinteisestä värikkäiden liitsien paiskomisesta.

Eilen ongin vähemmän kalastettuja paikkoja pikkuperhoilla ja tulokset olivat hyviä, sillä haavi kastui tasaisen tappavasti. Olen kalastanut loppukaudesta samanlaisissa olosuhteissa (vesi vähissä ja kirkasta, istutuksia ei tehty lähiaikoina) useasti ja huomannut ainakin Muuramenjoella samojen juttujen tepsivän vuodesta toiseen.

Seuraavassa muutama vinkki kuvatun kaltaisiin olosuhteisiin:

• Älä keskitä kalastusta tunnetuimpiin istarimonttuihin, joita jokainen muukin luvan ostanut kalastaja on jo pommittanut. Etsi rauhallisempia paikkoja.
• Mikäli vesi on vähänkään kirkkaampaa, niin käytä rohkeasti ohuempaa peruketta ja pienempiä luonnollisen värisiä nymfejä. #14 on hyvä peruskoko. Räikeät liitsit moneen kertaan nähnyt kille ottaa paremmin luonnollisemman värisiin pikkuperhoihin.
• Matalalla vedellä nymfatessa kannattaa usein käyttää vain kahta perhoa kolmen sijasta.

Liitsisettien värikirjon monesti nähnyt kille ottaa paremmin pikkuperhoihin

Henkilökohtaisesti tykkään onkia joella kirjolohta juuri loppukauden olosuhteissa. Veden ollessa vähissä kaloja voi bongata, parilla pikkunymfillä ja #2 nymfikepillä kalastuskin on herkempää ja haastetta löytyy. Ajatukseton perhojen mäiskiminen ei toimi, vaan tarkat heitot ja uitot oletettuihin ottimonttuihin tuovat tulosta. Perhoja ei myöskään tarvitse vuorata lyijyllä, sillä matalalla vedellä parilla kevyemminkin painotetulla nymfillä pääsee hyvin kalastussyvyyteen. Samasta montusta et välttämättä tavoita viittä juuri istutettua killeä, mutta yksittäisiä kaloja löytyy sieltä täältä.

Muuramenjoen pocket-vettä

Olen seurannut jonkin verran muiden kalastajien touhuja samankaltaisissa olosuhteissa. Esimerkiksi Muuramella moni paiskoo tunnista toiseen liitsiä pelkästään palokunnan suvannossa ja sen yläpuolisessa mutkassa, siis perus istutuspaikoissa. Ongelmana on se, että joka ikinen luvan ostanut pommittaa samoja paikkoja samanlaisilla perhoilla. Koukutetut killet lähtevät joko muualle, tai muuttuvat kalastuspaineen myötä todella kinkkisiksi ongittaviksi joskus jo muutama päivä istutuksen jälkeen. Kun jokeen on laitettu kalaa läpi vuoden, niin niitä löytyy kyllä ympäri kalastusaluetta ja vähemmän kalastuspaineen alaisista paikoista kalat on tunnetusti helpompi saada ottamaan.

Kun istutuksesta on aikaa, niin haavi heiluu tiuhemmin paikoissa, joissa kalastuspaine ei ole ollut suuri.

Vaikka edellämainutut seikat on kirjoitettu pitkälti Muuramenjoen näkökulmasta, niin samat asiat pätevät varmasti myös muillakin pienehköillä kirjolohijoilla, kun vesi on alhaalla ja tuoretta kalaa ei ole äskettäin tullut tankkiautosta. Joelle mentäessä kannattaa aina miettiä olosuhteiden mukaan, että mihin paikkoihin keskittää kalastus ja millaisia perhoja sekä tekniikoita käyttää.