Muuramenjoki 3.6.2014

Lähdimme työpäivän jälkeen heittämään Jussin kanssa iltakeikkaa Muuramenjoelle. Edellispäivänä joesta oli noussut kalaa melko hyvin, joten odotin siiman päässä olevan elämää. Kirjolohet olivat vain jotenkin nihkeällä otilla. Tuntui, että perhot piti saada uitettua melkein suoraan suuhun, jotta kala hyväksyi ne. Ottipaikkoja joutui useasti tahkoamaan melko pitkään, ennen kuin otti tuli.

Loppujen lopuksi onnistuin kuitenkin nymfaamaan puolenkymmentä kirjolohta ja yhden pikkunätin taimenen. Kaikki kirjolohet tulivat koskesta noin 30 metrin matkalta. Edellisen Muuramen blogijutun jälkeen sain paristakin suunnasta palautetta, ettei Vivarellin kelaa kannata laittaa veteen. Tällä kertaa en sitä tehnyt, terveiset Harrille ja Kaitsulle :)

Reissun lopuksi Jussi sai palokunnan suvannosta kirjolohen varsin erikoisella tavalla. Mies oli katkottanut aiemmin liitsisetit vastapallotällistä, mutta onnistui pari tuntia myöhemmin nymfaamaan perhonsa kiinni kyseisen liitsilitkan yläperhon koukunmutkaan. Aiemmin siimat katkonut kala oli edelleen kiinni kyseisen litkan alaperhossa. Sekä kala että menetetyt perhot tulivat ylös asti :)

Aiemmin keväällä veden ollessa todella vähissä alkoi jo arveluttaa, että miten vettä riittää läpi kesän. Sateiden ansiosta vesi on kuitenkin noussut jo suht korkealle. Ihan hyvä niin.