Tarvaalanvirta 22.3.2014

Viikonlopulle luvatut plussakelit nostivat pienoisen takatalven jälkeen toiveita sumukorentokuoriutumisista ja pintovista kaloista. Suuntasimme Rysän kanssa Tarvaalaan ongelle, paikalle löytämisen kanssa oli melkoista säätöä. Kummallakin oli aiemmin takana vain yksi käyntikerta kohteessa, emmekä vaivautuneet tarkistamaan koordinaatteja kunnolla ennen lähtöä. Olisi kannattanut.. 

Yhdentoista aikaan pääsimme kumminkin ongelle ja kohta tartuttelinkin kosken alaosista taimenen kohottelemalla uitettuun pt-nymfiin. 

Alaosan kaislikoissa näytti kuoriutuvan melkoisesti korria, joten siirryimme sinne päivystämään kun paikalle olleet toiset veneet lähtivät muualle. Korreja olikin veden pinnalla parhaillaan kymmeniä samaan aikaan, mutta aktiiviset pintovat kalat olivat ylempänä talon laiturin lähellä, jossa ei saa heittää. Siirryimme siis päivystyksen jälkeen takaisin koskea kohottelemaan.

Tuuli yltyi kovaksi ja muutenkin veneessä oli melkoisesti säätöä. Mikolle koho-onkeen lainaamani vanha kellusiima katkesi heitossa ja vene pyöri jatkuvasti ympäriinsä kovassa tuulessa. Rysä sai kuitenkin kohottelemalla samasta kolosta pari taimenta, ennen kuin siirryimme korrikaislikolle päivystämään. Rauhoitusalueen puolella laiturin lähellä näkyi jälleen aktiivisesti pintova kala, mutta alempaa emme onnistuneet bongaamaan pintakäyntejä korrien runsaasta määrästä huolimatta. Paras into alkoi olla jo poissa, kohottelimme hetken kosken puolta, karkuutimme molemmat yhdet kalat ja lähdimme kotiin.

Rysä ja hoikka talvikkotaimen