Kuolan niemimaa 2013

Kuluvan vuoden pääreissu ja samalla ainut pidempi kalareissuni suuntautui Kuolan niemimaan taimenpaikoille. Olin kaksi vuotta sitten samanlaisella matkalla, joten reissu oli itselleni toinen. Reissuporukasta Joona ja Hessu olivat käyneet kohteessa aiemmin jo useamman kerran, Harri ja Juha olivat kolmatta kertaa matkassa ja Matille puolestaan Kuolan keikka oli ensimmäinen.

Kalastelimme reissun aikana jokialuetta ns. taisteluparimenetelmällä kahden kalastajan koplissa sopien aina etukäteen, että minne ketkäkin suuntaisivat. Joona ja Harri sekä Hessu ja Juha onkivat keskenään, itse kalastelin pääosin Matin kanssa.

Maanantaina 8.7 kokoonnuimme Helsinki-Vantaalle, josta lensimme Ivaloon. Ivalosta jatkoimme puolestaan autokyydillä Murmanskin kautta Lovozeron tienoille, jossa vietimme yön hotellissa odottaen edellisen porukan paluuta. Ilmassa oli melko paljon kysymysmerkkejä, sillä tundralta kantautuneiden huhujen mukaan paikalla ennen meitä olleen ruotsalaisporukan kalantulo oli ollut todella heikkoa. Vettä oli kuulemma ennätysvähän ja se oli lämmintä. Meidän viikolle lupasi sateista ja kylmenevää keliä, joten ainakin vedenlämmön luulisi laskevan.

Tiistai 9.7

Aamupalan jälkeen odottelimme hotellissa malttamattomina tundralle pääsyä. Telakka oli ajanut aamulla edellisen porukan pois leiristä ja nyt oli meidän vuoro päästä paikalle. Ennen yhtätoista Aleksei tuli sitten hakemaan meitä veneellä joen yli, jonka toisella puolella tela-ajoneuvo odotti matkustajiaan. Edelliskerrasta poiketen telakassa oli nyt katettu suoja pään päällä sekä ihan oikeat penkit missä istua. Melkoista luksusta!

Ensin veneellä joen yli ja telakkamatka voi alkaa

Telakkamatkasta sujui ensin kolmisen tuntia hyvin, kunnes kuului Aleksein huuto "jousi!". Hessu sanoi vanhana konkarina heti, että se tarkoittaa tunnin korjaustaukoa. Tällä kertaa tauko venyi tosin kolmeen tuntiin, sillä katkennut jousi ei meinannut lähteä millään irti. Olipahan ainakin hyvää aikaa kysellä Alekseilta joen olosuhteista ja edellisviikon tapahtumista. Ruotsalaisilla oli todellakin ollut vaikea viikko, vesi oli erittäin alhaalla sekä lämminta ja kalat passiivisia. Edellisryhmällä oli ollut siis vaikeuksia saada kaloja, muutaman paremman kalan he olivat kuitenkin viikon aikana saaneet (3kpl +60cm taimenia joista yksi yli 70cm). Aleksein mukaan tundralla ei ollut satanut kuukauteen, joten edes luvatut sateet eivät tulisi vedenpintaa juurikaan nostamaan, sillä kuivat suot imisivät kaiken veden.

Tundran taxi epäkunnossa

Kuski korjaushommissa

Kun ajoneuvo oli saatu kuntoon ja matkaa jatkettiin, niin jälleen parin tunnin päästä tuli odottamaton paussi. Tällä kertaa hihna katkesi ja vaihto-operaatiossa kului noin puolitoista tuntia. Meidän matkustajien mieli alkoi olla jo malttamaton ja mietimme, että pääsemmekö pitkittyneen matkan vuoksi ensimmäisenä päivänä kalaan lainkaan. Loppumatkasta tuli vielä yksi ylimääräinen stoppi, kun uljaan ajoneuvomme startti alkoi temppuilla. Tästä selvisimme ainoastaan puolen tunnin tauolla.

Lopulta pääsimme perille 13 tunnin matkustamisen jälkeen juuri ennen puoltayötä. Nopean aterioinnin jälkeen suuntasimme suoraan kalalle, vielä ehtisimme pikaisen setin heittää. Muut jäivät leirin lähistön paikoille, joten päätimme Matin kanssa kävellä alavirtaan Wonder Poolille.

Heitimme puolisen tuntia Wonder Poolin niskaa pintureilla ilman sen kummempia tapahtumia. Taisin tokaista Matille jotain tyyliin "ei taida olla tässä nyt isompia kaloja, kun kyllä ne täällä pinturiin nousee". Pienen pähkäilyn jälkeen otin streamerkepin käteen ja löysin rasiasta taannoin Räsäsen Mikolta saamani simppuperhon. "Kait tätäkin pitää joskus uittaa", ajattelin. No, montaa heittoa en ehtinyt heittää, kun kala tälläsi todella lujaa vastapalloon kiinni simppuun. Taimen mesosi ja riehui pinnassa, mutta kun käytössä oli #7 vapa, 0,35mm peruke ja paksu streamerikoukku, niin uskalsin laittaa kovan kovaa vastaan ja annoin todella reilusti painetta. Lopulta haaviin solahti todella paksussa kunnossa ollut 63cm taimen. Melkoisen hyvä aloitus reissulle, vaikkei pinturikala ollutkaan!

Tuhti taimen vapauteen

Tämän jälkeen Mattikin onki niska-alueen läpi streamerilla saaden jonkun tällin ja karkuuttaen yhden paremman kalan lyhyen kontaktin jälkeen. Kalastelimme vielä koskialueen, jossa yksi hyvänkokoinen kala pyörähti pinnassa, muttei hyväksynyt perhoja. Raskas matkustuspäivä vaati veronsa, joten lähdimme lyhyen kalastusrupeaman jälkeen teltalle nukkumaan. Muu porukka oli nähnyt niskan alueella hyviä kaloja ja Hessulla oli ollut joku hetken aikaa siiman päässä, mutta ylös asti ei parempia kaloja ollut noussut.

Keskiviikko 10.7

Ensimmäisenä aamuna suunnitelmat olivat selvät: Hessu ja Juha jäisivät leirin alueelle, Joona ja Harri lähtisivät teltalla yöreissulle Two Rock Poolin alueelle ja me tekisimme Matin kanssa päiväreissun muille alemmille pooleille.

Vajaan parin tunnin kävelyn jälkeen sanoin Matille, että kannattaa varmaan kopaista tuo Landing Pool ennen Exit Poolille tepastelua. Kyseessä on lyhyt ja aika vaatimattoman näköinen pooli, jota ei viime reissulla juurikaan ongittu eikä siitä parempia kalojakaan tainnut nousta. Nyt siitä tuli kuitenkin minulle ja Matille reissun varmin kalapaikka, jonka niskalta nousi jokaisella käyntikerralla aina joku paremmankokoinen taimen.

Landing Pool

Pienen palaverin päätteeksi sovimme, että minä heitän streamerilla loppuliukua ja Matti haravoi niskaa pintureilla. Hetken kalastamisen jälkeen sain hyvän tällin simppuun, lieneekö ollut sitten taimen vai hauki. Kohta kantautui Matin huuto ja siellähän se vapa kaarella väsytteli pinturitaimenta. Matti saikin tämän ensimmäisen Kuolan niemimaan taimenensa haaviin ja mittasimme hyvässä kunnossa olleen kalan pituudeksi 62cm. Helpotuksen näki miehen silmistä, kun ensimmäinen parempi kala oli ylhäällä.

Matti vääntää

Matin saatua kalansa heitin vielä itse niskan pinturilla läpi. Pian Caddikseen nousikin tämän reissun ensimmäinen pinturikalani, lihava puolimetrinen kultakylki. Sain vielä pinkillä murkulla niskalta toisen kalan, mutta se oli kymmenisen senttiä edellistä lyhyempi. Oli aika kävellä jokipätkän alaosille kohti seuraavaa kalapaikkaa, Exit Poolia.

Exit Poolille päästyämme matalan vesitilanteen huomasi kunnolla. Edelliselläkin reissullamme vesi oli ollut kuuleman mukaan normaalia alempana, mutta niihin olosuhteisiin verrattuna Exit Pool näytti nyt lähinnä kivipellolta. Nyt puolestaan minä korkkaisin niskan pinturilla ja Matti heittäisi koskialuetta sekä loppuliukua.

Ehdin heittämään niskalla ehkä kolme heittoa, kun #10 Caddis hävisi tuikkirenkaaseen ja vapa taipui mutkalle. Huikkasin heti Matille kalan olevan kiinni, mutta hän ei näyttänyt kuulevan huutoani kosken kuohunnan läpi. Taimen hyppäsi ilmaan ja arvioin sen alle 60cm mittaiseksi. Ajattelin, että antaa Matin onkia rauhassa kun siiman päässä oleva taimen ei kuitenkaan ole mikään jättiläinen. Kala kuitenkin pyöri ja junnasi yllättävän sitkeästi pitkin niskaa tulematta lainkaan pintaan. Lopulta se yritti niskalta alas, mutta matala vesi ja edessä oleva kivivalli estivät sen aikeet. Samalla näin kalan todellisen koon, sehän on helvetin iso! Tässä vaiheessa karjuin Matille jotain epämääräistä ja nyt mies myös huomasi touhuni. 

Kala juroi muutaman metrin päässä ison kiven vieressä, kun yhtäkkiä kuului RÄKS! ja huomasin kolmiosaisen vavan menneen poikki noin 10cm ylimmän liitoksen yläpuolelta. Kärkiosa lipui siimaa pitkin, onneksi kala oli alaperhossa kiinni ja vavankärjen kulku tyssäsi yläperhona olleeseen pinkkiin murkkuun. Vavan katkettua jousto oli kuitenkin kadonnut täysin ja tiesin, että taimen olisi saatava nopeasti haaviin tai pinturikoukku suoristuu aivan varmasti. Kala tulikin kohta pintaan, jolloin huitaisin nopeasti haavilla perään. Pussissa on, jes! Ihailin haavissa olevaa pinturitaimenta, jolle mittanauha näytti pituutta 72cm. Tällaisesta taimenesta piti ottaa jo vähän useampikin kuva.

Kuvaussession jälkeen kalaa ei pitänyt paljoa elvytellä, vesi vain roiskui kun se ampaisi vihaisin potkuin ylävirtaan. Vasta vapautuksen jälkeen huomasin, että Caddiksen koukku oli vavan katkeamisen jälkeen suoristunut 90 asteen kulmaan, kala ei olisi todennäköisesti pysynyt enää montaakaan sekuntia kiinni.

Ihailua

Varsin makea pinturikala

Kalan karkaaminen ei ollut kaukana

Tällaisen pinturikalan jälkeen oli pakko vain fiilistellä, ottaa yksi hepskukkuu (Hessun nimitys venäläiselle Hebckoe-oluelle) ja tehdä Trangialla ruokaa. Matti heitti vielä poolia läpi, mutta toista könttiä ei löytynyt enää niskalta eikä loppuliu'usta. Reissu oli kyllä ennakkotietoihin ja olosuhteisiin nähden alkanut omalta kohdaltani melkoisen hienosti.

Exitin niskalta ei löytynyt enää toista isomusta

Kalastelimme vielä joen alaosilta pari virtapaikka suht nopeaan läpi. Itse jouduin nyt vavan katkeamisen johdosta heittämään pinturia #7 streamerkepillä. Kuristumasta sain pinkillä murkulla yhden puolimetrisen leopardikuosisen taimenen ja Matti sai ison kalan nousemaan Caddikseen, joka ei kuitenkaan tarttunut. Lähdimme talsimaan takaisin leiriin.

Leirille tultuamme kävimme vielä katsastamassa yläniskan tilanteen. Hessu oli niskalla heittämässä ja olikin saanut kaloja nousemaan sopulin kokoiseen Goddard Caddikseen. Pari näistä kaloista oli ollut hetken kiinnikin, vaan eivät tulleet ylös asti. Niskan alapuolen matalassa virtakohdassa oli oudosti käyttäytyviä taimenia. Kalat jahtasivat toisiaan niin, että isoja vanoja näkyi ja välillä selkäevät viistivät pintaa. Aleksei ihmetteli, että kalat käyttäytyivät jo nyt kuin elokuun reviiritaisteluiden aikaan, vaikka elettiin vasta heinäkuun alkupuoliskoa. Tietysti koitimme heittää perhoja näille kaloille. Yksi komea taimen lähti seuraamaan simppua kuin hai laivaa, iso vana tuli perhon perässä ja selkäevä viisti pinnassa. Eivät auttaneet kovat "ota, ota, ota!" kehoitukset, vaan vana kääntyi lopulta pois. Yhden kalan sain jäämään hetkeksi kiinni surffilautaan ja Mattikin sai pikkustreameriin pari tälliä, mutta eivät nämä matalassa vedessä viilettäneet taimenet tuntuneet ottavan kunnolla kiinni sitten millään. Oli aika mennä nukkumaan.

Torstai 11.7

Leirissä aamupalaa syödessämme Joona otti radiopuhelimella yhteyttä Alekseihin. Pitkään tapahtumitta kalastaneet Joona ja Harri olivat osuneet aikaisin aamulla ottihetkelle Two Rock Poolin välisuvannossa. Joona oli saanut 63cm taimenen ja Harri peräti 76cm mittaisen mörön pinturilla. Lisäksi jätkät olivat saaneet jokusen muun alle 60cm kalan pintaperhoilla. Kuoriutumisia ei kuitenkaan edelleenkään ollut, vaan kalat olivat tulleet sokkona heittämällä.

Tämä sai aamu-unisiin kalamiehiin kummasti vauhtia ja talsimme Matin kanssa eri puolille yläniskaa. Keli oli tuulinen ja sateinen, joten aloitin itse streamereilla. Matti heitti isoa Caddista ja huusi hetken päästä kalan olevan kiinni. Haavissa makasi lopulta pullea 2,5kg pinturitaimen. Niin tyhmältä kun se saattaa kuulostaakin, niin kalan koko oli pienimuotoinen pettymys. Yläniskalta ei yleensä tule kovin paljoa kalaa, mutta keskikoko on todella iso. Edellisreissulla sain paikasta kolme kalaa, jonka painot vaihtelivat 3-4,5kg välillä. Tämä oli normaalia pienempi yläniskan taimen.

Matti vääntää yläniskalla

Vapautus

Hetken päästä säikähdin kun streameriini tärähti kala yläniskalta, mutta äkkiä huomasin kyseessä olevan hauen. Aleksei tuli pyörähtämään paikalle ja veikkasi vuodesta tulevan vesitilanteen takia tällä joella selkeästi normaalia huonomman. Kalastelin vielä pinturilla leirin lähistön matalaa virta-aluetta läpi. Alue oli pikkutaimenten tiheästi kansoittamaa, ainoat havainnot paremmista kaloista jäivät kahteen pakovanaan. Matti oli tällä välin saanut niskan alapuolen loppuliu'usta kontaktin kolmeen kookkaampaan kalaan, joista kaksi oli jo kunnolla kiinni. Eivät vain suostuneet tulemaan haaviin asti.

Leiri

Ruokailun jälkeen tallustelin yksinäni Wonder Poolille. Niskalla ei tullut pintureihin mitään tapahtumia. Kun vaihdoin streameriin, niin oliiviin zonkeriin alkoi tärähdellä tasaisen tappavasti haukia, jotka repivät perhoja riekaleiksi. Hieman kirosin, että olin ottanut mukaan todella vähäisen streamerarsenaalin. Paikka on yleensä puhdas pinturimesta, enkä ollut saanut edellisreissulla ainuttakaan streamerkalaa. Nyt keli oli kuitenkin sen verran synkkä, kylmä ja tuulinen, että pinturikalastus oli ajoittain käytännössä mahdotonta. Lopulta sain niskalta ruskealla leechillä pirteän parikiloisen taimenen. Kävin vielä läpi poolin alaosat saamatta pikkutaimenia kummempia eväkkäitä siiman päähän.

Yöllä kävelin vielä niskalle, jossa näkyikin reissun ainut aktiivisesti pinnassa ruokaileva kala. Matti oli heittänyt kalalle jo puoli rasiaa ja kirosi, ettei se ota mihinkään. Varmasti ottaa, ajattelin. Olin väärässä. Pidensin ja ohensin peruketta, koitin caddista, pinkkiä murkkua, superpupaa, pt-nymfiä, pikkumustaa #20 nymfiä, surffilautaa jne.. Ei ottanut.

Perjantai 12.7

Joona ja Harri olivat tulleet keskiosan leiristä takaisin ylös, nyt puolestaan Hessu ja Juha lähtivät yöksi alaleiriin. Päätimme Matin kanssa tehdä jälleen päiväreissun alemmille pooleille, joissa tuntui tällä kertaa olevan paremmin ottihaluista kalaa.

Landing Poolille saapuessamme keli oli karu ja synkät pilvet tulivat lujaa kohti. Jaoimme niskan niin, että Matti heittäisi rannan puolen ja minä keskikivikolta vastarannan puolen.

Saderintama tulossa

Heittelin hetken aikaa niskalla pinturia, kun hyvänkokoinen taimen nousi Stimulatoriin ja pärskytti vettä pinnassa. Kohta kala lähti syöksyyn ja irtosi. Otti päähän, kun tiesi kalantulon olevan kuitenkin niukkaa eikä näitä mahdollisuuksia tulisi monia päivää kohden.

Tuuli muuttui aivan jäätävän kovaksi ja pinturilla ongittuani siirryin rannalle paiskomaan niskaa intterisiimalla ja leecheillä. Onneksi tuuli oli myötäinen, vastarannan puskan juurella oli hyvän näköinen ottipaikka. Myötätuulen avustuksella sain singottua koko sixth sensen siiman ulos, perho laskeutui pusikoiden juureen ja kohta tuli raju tälli oliiviin leechiin. Kala lähti todella lujaa yläpuoliseen suvantoon ja rymysin itse perässä. Taimenen hypätessä ilmaan mietin, että niinköhän menee 70cm taas rikki. Kalan ollessa kiinni rupesi myös roikottamaan vettä taivaan täydeltä. Todella rivakoiden lähtöjen jälkeen taimen kuitenkin väsähti suhteellisen nopeasti. Komea kala, vaikkei niin iso ollutkaan miltä hypyssä näytti. Mittasimme taimenen pituudeksi 63cm. Ilmahypyt kyllä joskus jännästi valehtelevat kalan kokoa, välillä suuremmaksi ja välillä pienemmäksi. Tämä taimen nimittäin näytti ilmahypyssä selvästi isommalta kuin aiemmin saamani 72cm kala ilmassa käydessään.

Keli oli karu

Liitsikala

Heitimme vielä poolin loppuliu'un läpi, itse sain lähes virtaamattomasta paikasta vielä reilu puolimetrisen taimenen oliivilla leechillä. Ruskeat ja oliivit leechit tuntuivat toimivan kohtuullisen hyvin. Harmi vaan, että harvat mukana olleet yksilöt alkoivat olla jo käyttökelvottomassa kunnossa. Joen ainoa pikkukalalaji on mutu ja uskoisin näiden perhojen menevän taimenille mutujäljitelminä. Matti heitti loppuliu'un isompaa puolta, josta kala purikin streameriin. Oli vaan jälleen luupäinen ja pitkänokkainen vihernieriä.

Exit poolille tarpoessamme kävelimme aivan väärään paikkaan, tuloksena paljon ärräpäitä tiheässä pajupuskassa taistellessa. Itse poolikin oli nyt hiljainen emmekä tainneet juuri saada kontakteja kaloihin. Ruokatako tuli toki taas pidettyä, ruokana perinteistä pussipastaa tonnikalalla höystettynä.

Trangia pöhisee tauolla

Seuraavan nimettömän poolin loppuliu'ussa onnistuin saamaan intterisiimani niin pahasti jumiin kahden järkälemäisen kiven väliin, että se lopulta katkesi sinne. Keli oli aika hurja pinturikalastukseen, joten tyydyin katselemaan Matin ongintaa niskalla. Mies tartutti ensin useamman hauen, ennen kuin perhoa puri todella iso taimen joka räyhäsi näyttävästi pinnassa roiskuttaen vettä ympäriinsä. Kunnes irtosi. Koko aiemman päivän ilman tapahtumia heittäneen miehen pettymys oli suuri.

Matti ison kalan karkuutuksen jälkeen

Kopaisimme vielä kuristuman, mutta tuuli oli niin kova, ettei hommasta tullut yhtään mitään. Pinturia heittäessä perho lipui nivapaikassa alavirran sijasta ylävirtaan. Oli aika lähteä parin tunnin kävelymarssille leiriä kohti ja painaa pää tyynyyn.

Pinturikalastus on melko vaikeaa tällaisessa tuulessa

Lauantai 13.7

Reissun kolmanneksi viimeisenä kalastuspäivänä Hessu ja Juha tulivat pois alaleiristä. Miehet olivat saaneet jokusen kalan, suurimpana Hessun vajaa kolmikiloinen nymfitaimen Island Poolilta. Joona ja Harri suuntasivat puolestaan alas, joten jäimme Matin kanssa onkimaan leirin lähipaikkoja.

Päivällä kävin pinturilla läpi leirin vierustan paikkoja. Taimenia tuli kyllä paljon, mutta koko oli pientä. Yksi noin nelivitonen pomppukone puri pinkkiä murkkua. Ennen ruokailua kävimme vielä niskalla, jonka alapuolelta puri myös pikkukaloja pintureihin suurimman ollessa noin nelikymppinen. Ruokailun jälkeen könysimme Matin kanssa Wonder Poolille. Niskalla yksi pieni pinturitaimen säikytteli Mattia räväkällä otillaan.

Matti vapauttelee pientä säikyttelijää

Wonder Poolin alaosista Matti missasi pinturista hieman paremman kalan. Itse näin täällä reissun ainoan head and tail-tuikin tehneen paremman taimenen. Kala kävi kerran komeasti pinnassa, eikä siitä sen koommin näkynyt evääkään. Ylös tultaessa heitimme vielä leirin alapuolisen loppuliu'un, jossa pyörii ajoittain kookkaita taimenia. Tällä reissulla emme tosin saaneet siitä yhtään kalaa. Yläpuolen virtapätkältä nousi toki pikkutaimenia pinturilla.

Leirin alapuolinen loppuliuku yöllä

Olimme jo aikeissa mennä nukkumaan, mutta leiriin tultuamme Hessu kertoi saaneensa yläniskalta jättigoddardillaan vajaa kolmikiloisen kalan. Olihan se vielä käytävä katsastamassa. Itse en tosin heittänyt heittoakaan. Niskan alapuolen matalassa pyöri jälleen pari kookasta kalaa suurien vanojen kera. Lisäksi keskikiven alapuolella mesosi yhden kerran todella suuri taimen, jota ei sen koommin näkynyt. Matti heitti mustaa surffilautaa ympäriinsä vanan kera uivalle taimenelle, joka lähtikin vauhdilla perhon perään. Näytti jo siltä, että kala ottaa perhon, mutta se kääntyi ja hylkäsi perhon viime hetkellä. Hetken päästä kyseinen kala taisi nähdä Matin, jolloin se säikähti. Kalan paksu selkä oli puoliksi vedenpinnan yläpuolella, kuin se kiisi järveä kohti matalan alueen läpi. Oli aika mennä nukkumaan.

Päivä paketissa

Sunnuntai 13.7

Toiseksi viimeisenä päivänä oli vihdoin meidän aika mennä alaleiriin yöksi. Pakkasimme makuupussit ja Trangiat reppuun ja lähdimme talsimaan kohti Two Rock Poolia. Ensin oli edessä joen ylitys Island Poolilla. Tulimme joen rantaan liian ylhäällä, vesi oli syvää ja ranta tiheää pajukkoa.

Matti ei lähtenyt veteen rämpimään vaan kulki pajukossa, itse kahlasin reppu selässä rannan syvää vettä alavirtaan päin samalla ajankuluksi #8 kultatinseliä viskoen, jos vaikka hauki ottaisi kiinni. Noin sata metriä niskan yläpuolella olevan ylimmän kiven kohdalta kala tälläsi sitte tinseliin kiinni. Taitaa olla hauki kun otti tällaisesta paikasta, ajattelin. Kala lähti kuitenkin sen verran lujaa, että epäilys hauesta haihtui nopeasti. Taimen tuli melko nopeasti lähelle, mutta ruman karvanaaman nähtyään se ampaisi äkisti ylävirtaan. Ranne alkoi jo väsyä kun annoin streamerkepillä kalalle painetta, mutta lopulta se solahti haaviin. Hyvässä kunnossa olleella taimenella oli mittaa 67cm, todella mukava yllärikala lähes virtaamattomasta suvannosta!

Kuolan taimenet ovat komeita kaloja

Matti heitti vielä Island Poolin alaosat läpi ennen tarpomista kakkosleiriin. Haukien lisäksi miehellä oli kontakti yhteen parempaan taimeneen, joka ei kuitenkaan tarttunut kunnolla. Matti alkoi hieman tuskastumaan, kun hänellä oli niin monta karkuutusta ja tarttumatonta tälliä putkeen edellisen paremman ylös tulleen taimenen jälkeen.

Kakkosleirissä törmäsimme Joonaan ja Harriin. Vaikeata oli kalastus ollut, Harri oli edellispäivänä saanut pari päälle puolen metrin taimenta.

Matti, Joona ja Harri kakkosleirissä

Heittelimme Matin kanssa Two Rock Poolia läpi. Niskalta löytyi vain pikkukalaa, tosin kahlasin melkein yhden noin parikiloisen taimenen päälle. Matti sai isomman kalan nousemaan pinturiin, muttei taaskaan tarttunut. Pinturin heittäminen isoon välisuvantoon josta Harri oli mörkönsä koukuttanut tuntui aika epätoivoiselta. Suvanto oli sen verran laaja, että sen kunnollinen haravoiminen sokkona pinturilla olisi kestänyt ikuisuuden. Vaihto streameriin toi jatkuvalla syötöllä haukia. Sainkin illan aikana seitsemän haukea poolin alaosista. Ruokailun jälkeen lähdimme Landing Poolille, jonka niska oli aiemmin reissulla osoittautunut oivalliseksi kalapaikaksi.

Two Rock Poolin pitkää niska-aluetta

Tulistelua

Annoin Matin heittää suosiolla Landing Poolin niskan, josko sieltä ottaisi se karkuutusputken katkaisija. Heittelin loppuliukua tinselillä, johon hauet purivat ahnaasti. Ensin kookas hauki vei yhden perhon ja kun kaivoin perhoa seuraavaan luupään kidasta, niin niskalta kuului älämölöä. Komea taimen oli noussut Matin Nelson Caddikseen ja vapa taipui kaarelle. Miehen helpotus oli melkoinen, kun tämä kala ei karannutkaan vaan solahti lopulta haaviin. Mittasimme taimenen pituudeksi 63cm. Myöhemmin kuvista selvisi, että kyseessä oli sama kala, jonka Matti koukutti kyseiseltä niskalta toisena kalastuspäivänä. Tuolloin olimme mitanneet taimenen pituudeksi 62cm.

Matti vs. taimen

Matti voitti

Matin saatua kalansa heitin niskan vielä streamerilla. Black Marabou Muddleriin täräyttikin raskaan tuntuinen taimen, joka lähti lujaa vauhtia pakosyöksyyn suvantoa kohti ja kesken syöksyn vain yksinkertaisesti irtosi. Ei voi mitään, mukava olisi ollut nähdä eväkkään koko. Heitimme vielä loppuillasta hetken Two Rock Poolin välisuvantoa joka tuntui aivan kuolleelta. Oli aika kömpiä viimeistä kertaa tällä reissulla telttaan nukkumaan.


Maanantai 14.7

Reissun viimeisenä aamuna tuntui olevan hieman käynnistysvaikeuksia. Väsytti ja oli muutenkin nuutunut olo, kuten varsin usein pohjoisen reissujen aamuina. Laitoimme teltan kasaan, pakkasimme reput ja aamupalan jälkeen kalastimme Two Rock Poolia. Heitimme hetken välisuvantoa, josta Matti sai hyvän taimenen nousemaan pinturiin, mutta joutui taas kiroamaan kun kala ei tarttunut.

Niska tuntui totutun hiljaiselta. Kahlailin kahden ison kiven lähellä, kunnes sivusilmällä näin muutaman metrin päässä alavirrassa todella kookkaan hahmon. "Mitä v****a, onko tuo taimen?". Taimen se todellakin oli ja aivan jäätävän iso. Todella paksuselkäinen kala lekotteli polvivedessä, sivuilla näkyvät rintaevät olivat kuin miehen kämmenet. Kala aukoi suutaan, joten jotain se söi pohjan tuntumassa. Vavassani oli 0,21mm tapsissa kiinni pari pinturia. En uskaltanut vaihtaa perhoja, jottei reilun vavanmitan päässä ollut möykky pelästyisi. Kala ei kuitenkaan reagoinut pintureihin mitenkään. Rupesin kaivamaan nymfirasiaa tarkoituksenani uittaa joku kuulapäinen perho kalan suuhun. Silloin taimen huomasi minut ja ampaisi aivan jalkojeni ohi lujaa vauhtia yläpuoliseen suvantoon. Kädet tärisivät kuin harrastuksen alkuvuosina, enpä ole aiemmin noin suurta taimenta elementissään nähnyt!

Hetken päästä Matin vapa taipui niskan yläosilla ja väänön jälkeen haavista löytyi 60cm Kuolan taimenta Nelson Caddis suupielessään. Komea taimen, mutta sitä vedessä katsoessani näytti melkoisen pieneltä äsken nähtyyn möykkyyn verrattuna. Kuinkahan suuri tuo kala oikein oli?

Kohta heilahtaa haavi

Tämmöinen sieltä löytyi

Tiesimme, että tänään pitäisi lähteä telakkamatkalle jo illasta ja sitä ennen olisi vielä käveltävä teltan ja muiden kamojen kera leiriin ja laitettava varusteet kasaan. Päätimme vielä käydä kopaisemassa antoisaksi osoittautuneen Landing Poolin.

Matti heitti niskaa rannan puolella ja itse hiippailin niskan keskelle kalastamaan vastarannan puolta kiviriutalta. Ensimmäisen heiton lopussa lähdin vetämään perhoja uudestaan ilmaan. Juuri silloin vana mosahti äsken vedestä vedettyjen pintureiden perässä ja näytti lähtevän kovaa vauhtia kohti suvantoa. Kirosin sössittyä kalaa ja viskasin perhot uudestaan samojen kivien viereen. Melkein heti #12 Caddis hävisi mosahduksen kera pinnan alle, oli se kala sittenkin vielä paikalla! Kala junnaili ja juroi niskan yläpuolen montuissa ja otti välillä lyhyitä teräviä spurtteja. Lopulta taimen löysi tiensä havaksen pohjalle. Hieman alta kolmikiloinen kullankeltainen taimen, joka oli todella tuhdissa kunnossa. Omalla tavallaan yksi hienoimmista taimenistani, vaikkei pituutta ollut kuin karvan alle 60cm.

Viimeisen päivän tuhti pinturitaimen

Tämän kalan jälkeen oli hyvä lähteä kävelemään ylös pääleiriä kohden. Keli oli nyt viimeisenä päivänä muuttunut aurinkoiseksi ja lämpimäksi, joten kuumahan siinä meinasi mäkärien keskellä kävellessä tulla.

Saavuimme joen ylityspaikalle Island Poolille, jonka toki vielä pikaisesti heitimme ennen kuin jatkoimme ylävirtaan. Hiljaista tuntui olevan, olimme kahlanneet miltei joen yli kun heittelimme ylimmällä niskalla muutaman kymmenen metriä edellispäiväisen 67cm kalan ottipaikan alapuolella.

Kultatinseliin räväytti todella raskaan tuntuinen kala. Liikkeet olivat rauhalliset, joten epäilin vahvasti tällä taimenella olevan maastotakki päällään. Kun selkä tuli pintaan niin selvisi, että haukihan se oli ja iso sellainen! Ensimmäisestä haavimisyrityksestä ei tullut mitään, kun hauki ei taipunut millään haaviin. Toisella kerralla sain taivutettua kalan haaviin, mutta rantaan kahlatessa se hyppäsi sieltä pois. Väsytys jatkui ja sain hauen uudelleen pussiin. Kahlasin kalan kanssa rantaan kun se riehui haavissa. Aivan rantavedessä hauki teki sitten pajukoissa hieman osumaa ottaneeseen haavin kumihavakseen reiän, meni siitä läpi ja ui taas vedessä. Perho pysyi kuitenkin kiinni, kiskoin siimasta kalaa lähemmäs ja heitin sen rantaruohikkoon. Mietin, että mitä kalan kanssa pitäisi tehdä ja kysyin asiaa radiopuhelimen kautta Alekseilta. Aleksei sanoi, että jos vaan jaksat kantaa kalan leiriin, niin tapa se ja tuo sinne. Hän veisi hauen appiukolleen ruokakalaksi. Hoikalla hauella oli mittaa 101cm ja painoa tasan 6kg.

Tundran krokotiili

Muutaman kilometrin kävely leiriin tuntui yllättävän raskaalta, kun leirikamojen kantamisen lisäksi piti raahata metristä haukea pitkin tundraa. Matti irvaili, että heitä se selkään, muttei paljoa tehnyt mieli sotkea kahluutakkia hauen limaan. Leirissä muut olivatkin jo kahvilla. Juha oli saanut edellispäivänä Wonderin loppuliu'usta 67cm taimenen ja Harri suoristanut yläniskalla koukun ison kalan kanssa väsytyksen loppuvaiheilla. Itse päätin, etten enää heitä heittoakaan, vaan aloin pakkaamaan kamoja ja laitoin hiestä märät vaatteet kuivumaan.

Tepastelin yläniskalle oluttölkin kera katsomaan jätkien kalastusta. Hessu oli hetkeä aiemmin paukuttanut niskalta piuhat ison kalan kanssa, jonka suunta oli ollut tiukasti järvelle päin. Iltakymmeneltä söimme vielä mahat täyteen ruokaa ennen telakkamatkaa ja otimme porukasta pakolliset yhteiskuvat.

Reissuporukka: Juha, Hessu, Joona, opas Aleksei, Harri, Pietu ja Matti

Takastulomatkalla telakasta ei ihme kyllä hajonnut mitään, mutta se juuttui toki kerran pariksi tunniksi suohon. Telakkamatkan jälkeen vietimme vielä vuorokauden Lovozeron lähistöllä hotellissa, ennen kuin meitä tultiin hakemaan autolla kohti Ivaloa. Ivalosta lensimme Helsinkiin, josta oli edessä vielä ajomatka Lahden kautta Jyväskylään. Yhteensä joelta kotiovelle taisi mennä hieman päälle kaksi vuorokautta. Tiesipähän matkustaneensa.

Koira halusi matkalle mukaan

Telakka on irronnut suosta ja matka voi jatkua

Yhteenvetona voisi sanoa, että kalastus oli nyt olosuhteiden myötä erittäin haastavaa. Kyseinen joki on lähinnä pinturipaikkaa, jossa olosuhteet näyttelevät suurta roolia. Kuoriutumisia ei ollut nyt lainkaan ja kylmä tuulinen keli sekä matala vesitilanne teki homman vaikeaksi. Kalojen eteen joutui tekemään todella töitä eivätkä reissun kalamäärät nousseet kovinkaan suuriksi. Omalta osaltani täytyy olla kuitenkin tyytyväinen reissun, sillä onnistuin saamaan olosuhteisiin nähden mielestäni kohtuullisen hyvin parempia kaloja. Niitähän tuolta nimenomaan haetaan. Meidän jälkeisellä porukalla oli kuuleman mukaan ollut kalastuksellisesti kohtuu heikko reissu, joten Aleksein ennustukset vaikeammasta vuodesta taitavat käydä toteen.

Lopuksi vielä kiitokset reissukavereille Hessulle, Juhalle, Joonalle, Harrille ja Matille kuten myös mainiolle oppaallemme Alekseille. Hyvä porukka oli kasassa ja hurttia huumoria lensi läpi reissun. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Kuola jää omalta osaltani ensi vuonna väliin ja suuntaan taas Finnmarkiin. Katsotaan jatkossa, että tuleeko Kuolan niemimaan suunnalle vielä palattua. Kyllähän ne +70cm pinturikalat kieltämättä mielessä välkkyvät..

Kuvat: Pietari Sipponen, Matti Vehviläinen ja Joona Riikonen