Finnmark 2012: Taimenjoki 26.-28.7
To 26.7
Torstaina löimme aamusella leirin kasaan ja samalla porukkamme hajaantui. Vili sekä Jussi suuntasivat loppureissuksi onkimaan lohia, Jussipekka puolestaan lähti tässä vaiheessa takaisin Suomeen. Kävimmekin heittämässä Jussipekan Enontekiölle jossa pyörähdimme samalla kaupassa.
Takaisin ajettuamme suuntasimme Aten ja Toukon kanssa reissun viimeiseksi kolmeksi päiväksi Taimenjoelle. Saatuamme leirin kasaan Atte ja Touko jäivät vielä syömään ja telttaan makoilemaan, itse suuntasin suoraan ongelle. Porukkaa näytti jokivarressa olevan melkoisen paljon, mutta siihen oli nyt vain sopeuduttava. Kalastelin streamerilla ja larvoilla koskea leiristä alaspäin ja taimenenpätkää kävi vapautettavana tasaiseen tahtiin.
Kosken alaosiin päästessäni heittelin sinne isoa kultaista tinseliä ja silloin tärähti ja lujaa. Kookas taimen otti perhon, suuri pyrstö mouhosi pinnassa ja vettä lensi ympäriinsä. Riemua kesti kuitenkin vain muutama sekunti, kun taimen irtosi. Isoa kalaa tarjottiin siis heti kättelyssä, vaan eipä noussut ylös asti.
Kävin leirissä syömässä lihapullapastaa, jonka jälkeen menin motivaatiomontulle tarkkailemaan tilannetta. Päikkäriä kuoriutui ja kalaa kävi pinnassa yhtenään. Laitoin yläperhoksi Foamipupan ja alle Parachute adamsin. Tartutinkin näillä melkein putkeen viisi noin nelikymppistä äkäistä taimenta, joista neljä tuli ylös asti. Hetken päästä Parachute Admsiin nousi kala, joka veteli siimoja jo hieman rivakammin. Jouduin könyämään niskalle asti tämän taimenen kanssa, josta viimein sain sen haaviin. Haavitessani kalaa liukastuin ja löin vapani pohjakiviin. Naarmuja tuli aihioon, muttei näyttänyt menneen kuitenkaan poikki. Kolkkasin tämän 46cm taimenen ruokakalaksi ja vein sen leiriin maakuoppaan savupönttöä odottamaan.
Hetken leirissä oleiltuani otin sekä streamervapani että pupakalastukseen tarkoitetun nelosen keppini matkaan ja talsin niskalle. Niskalla kävi joitain hyvänkokoisia siikoja pinnassa, mutta nyt oli taimenet mielessä, joten en kiinnittänyt niihin sen kummempaa huomiota.
Kymmenen jälkeen viritin pupasetit ja valmistauduin kalastamaan pupapeilejä. Ensimmäisellä heitolla kuitenkin nelosen kepin kärki lensi jokeen, vapa oli ottanut haavimisrytäkässä sen verran osumaa, että katkesi heti seuraavalla heitolla. Onneksi Flextecin takuu pelaa todella mallikkaasti ja uusi osa on jo tätä kirjoittaessa postissa.
Vaihdoin fast inter-siimalla varustettuun seiskan keppiini kuuden metrin perukkeen ja päähän kaksi foamipupaa, jotta ne menisivät tarpeeksi pinnassa. Toista kevyempää vapaa kun en jaksanut enää lähteä leiristä hakemaan. Taimenet iskivät todella hyvin kiinni pupiin. Osa oli tuttua pätkää, mutta tuollaisia +- 40cm kalojakin tuli todella paljon. Välillä tällejä oli joka heitolla ja kalojen pilkutus oli todella hienoa. Pinnassa ei näkynyt mitään älytöntä lätinää, mutta kalat ottivat silti äkäisesti kiinni.
Puolenyön jälkeen tapahtumat hieman harvenivat. Jokusia neljänkympin kaloja kävi kuitenkin vapautettavana, ennen kuin foamipupaan täräytti kaunis 47cm taimen. Kolkkasin kalan meille savupönttöön aiemmin otetun taimenen seuraksi.
Välillä istuskelin muiden kalastajien kanssa alas jutustelemaan. Kun aloin taas heittämään, niin pupaan täräytti isompi taimen todella lujaa ja lähti raivokkaaseen pakosyöksyyn. Jaloissa ollut siima tökki hieman sormien läpi kiitäessä ja lujaa mennyt taimen sai poikkastua 0,19mm kärjen. Kieltämättä harmitti, vaihdoinkin perukkeen suosiolla 0,21mm paksuiseksi. Myös Atte ja Touko tulivat tässä vaiheessa paikalle. Attekin tartutti paikasta hyvänkokoisen taimenen, joka veteli ylävirtaan aina pohjasiimoille asti. Lopulta kala sai kuitenkin poikkastua pinturikalastuksen jäljiltä jääneen 0,17mm perukkeen kiertäessään kiven taakse. Atte tiputti pupasta vielä toisenkin nätin kalan ennen kuin poistui paikalta.
Jäin vielä paikalle heittämään pupaa, sillä kaloja kävi yhä läsäyttelemässä niiden perässä. Lopulta paremman oloinen kala kelpuutti foamipupan ja huusin Toukon paikalle. Kala otti ensin yhden pidemmän pakosyöksyn, loppuväsytys oli asemasotaa kalan juroessa syvällä montussa tulematta lainkaan pintaan. Lopulta taimen väsyi ja koukkasin hyvässä kunnossa olleen hienon 55cm taimenen haaviin. Olin ottanut meille aiemmin jo kaksi ruokakalaa, joten vapautin taimenen muutamien kuvien jälkeen.
Touko karkuutti vielä pupasta pari kalaa, jonka jälkeen kävimme vielä heittämässä alemman pätkän. Alkuillasta karannut möykky ei ollut nyt yhteistyöhaluinen, Touko tiputti hypystä aivan läheltä yhden noin kilon kalan. Muulta porukalta tulleiden viestien mukaan Jussi oli onnistunut narauttamaan parin kilon titin heti elämänsä ensimmäisellä lohiluvallaan.
Pe 27.7
Herättyämme ja syötyämme "aamupalan" (aamu oli jo kaukana takana) suuntasimme ensiksi koskijakson alapätkälle. Mielessäni pyöri taas eilen karkuutettu möykky. Menimme Toukon kanssa heittämään alaosaa ja Atte jäi ylemmäs pinturia viskomaan.
Montaa heittoa ei tarvinnut tehdä kun tinseliin tuli luja tälli, pintaan suuret pyörteet, mutta kala ei jäänyt kuitenkaan kiinni. Tinseli oli aivan sotkussa, siellä se iso kala vielä oli.. Touko käytti ylhäällä yhtä noin nelikymppistä taimenta.
Tämän jälkeen Hannu saapui paikalle, kerroin hänelle isosta karkuutetusta kalasta, jota Hannu lähtikin heti vaappuineen metsästämään. Kala oli ottanut miltei heti velipojallekin kiinni, mutta irronnut jälleen muutaman sekunnin jälkeen. Hannu oli nähnyt taimenen ja arveli kyseessä olevan selkeästi päälle 60cm kalan. Käväisin tämän jälkeen niskan tienoilla, jossa oli porukkaa useamman leirin verran. Niinpä päätimmekin Toukon kanssa mennä illaksi onkimaan toisille paikoille, jossa saisi olla enemmän rauhassa.
Ongimme Toukon kanssa alempana sijaitsevaa koskijaksoa. Pientä taimenta riitti ja Touko taisi karkuuttaa jonkun hieman paremman kalan. Yleensä anteliaat niskat olivat nyt kuitenkin yllättävän hiljaisia.
Koskesta zonkeriin nappasi 45cm mittainen taimen, joka sai nyt kelvata ruokakalaksi. Touko sai myös hieman alempaa samanlaisen kalan.
Heittelin streameriä alemman kosken niskan murtumakohtaan, kun näin kookkaan selän pyörähtävän pinnassa ja vapa taipui. Hyvänkokoinen taimen vilkkui jo mielessä, vaikka kala tuntui todella laiskalta siiman päässä. Haavimistilanteessa totuus sitten paljastui: "Voi v**tu, parin kilon hauki!". Laskin hauen takaisin uimaan ja jatkoin onkimista.
Sain alempaa vielä usempia ihan hyvänkokoisia taimenia kiinni, jotka jostain syystä kaikki irtosivat. Kaloja karkaili sekä streamereistä että pupista. Pienempien lisäksi sain pupalla sentään jokusen päälle 40cm taimenen ylöskin asti. Päätimme vielä mennä ylös katsomaan pupapeilien meininkiä.
Atte ja Hannu olivatkin jo paikalla, hätsiä ei kuulemma oikein ollut ja kaloja näkyi nihkeästi. Heittelimme silti peileihin pupaa puolentoista tunnin ajan, vaikkei pintaläsäytyksiä juuri näkynyt. Tällejä tuli ihan mukavasti, mutta tartutuksien kanssa oli nyt suuria ongelmia. Yhden päälle nelikymppisen kalan kuitenkin vapauttelin vielä pienempien lisäksi. Välillä alempaa kuului äänekästä kiroamista, Touko oli karkuuttanut kolme hyvänkokoista kalaa aivan putkeen. Kaiken kaikkiaan varsin karkuutusten sävyttämä päivä. Kävimme vielä alempana isomusta koittamassa, ei ollut enää otillaan.
La 28.7
Viimeinen reissupäivä valkeni sateisena ja todella tuulisena. Aiempina päivinä penkkojen varrella olleet useat leirit olivat hävinneet paikalta ja olimme nyt joella aivan yksin. Muiden vielä nukkuessa hipsin yksin alavirtaan isomusta moikkaamaan.
Paikalle tullessani kyseinen kala rojautti ilmeisesti pikkukalojen perässä komeasti ilmaan. Tuon kokoisen kalan hypyn näkeminen nosti sykettä kummasti. Heittelin tinseliä kalan olinpaikkaan, josta se jälleen kerran jysäytti lujaa perhoon. Innostuin jo kalan jääneen kunnolla kiinni, kun se lähti todella lujaa alavirtaan pakosyöksyyn. Riemu jäi kuitenkin jälleen lyhyeksi kalan irrotessa jo noin 10m vedon jälkeen. Tässä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, ettei kyseisen taimenen kyljessä taida Sipposen nimeä lukea. Olin nimittäin jokaisena kolmena reissupäivänä saanut tämän möykyn siiman päähän ja velipoikakin oli sen kertaalleen karkuuttanut. Ihmetytti kyllä, miten noin raivokkaasti perhoon tällännyt taimen ei jäänyt kertaakaan kunnolla kiinni.
Hipsin niskalle, josta lähdin koluamaan koskea alavirtaan päin streamereiden kanssa. Alkuun oli hiljaista, mutta sitten kovan virran reunasta tälläsi oliivin zonkeriin pirteä taimen, joka mukavan väännön jälkeen paljastui kaunisväriseksi 49cm kalaksi. Kalautin taimenen viimeiseksi reissun päällä syötäväksi ruokakalaksi ja menin leirille pitämään taukoa.
Menin leiripoolille syömään ja samalla virtaa tarkkailemaan. Juttelin myös hyvän aikaa paikalla piipahtaneen norskin kanssa. Viimeisenä reissuiltana on aina tietynlainen haikea fiilis, yhtä pupahätsiä vielä odottelin. Atte oli tällä välin larvastellut pienempien lisäksi yhden 47cm taimenen sekä tiputtanut toisen isomman alavirtaan juoksuttaneen kalan. Kävin vielä alhaalla möykyn ovikelloa soittamassa, mutta kukaan ei tällä kertaa vastannut.
Hipsin pupapeileihin kymmenen jälkeen odottamaan hätsiä. Elämää ei juuri näkynyt, vaikka pikkutaimenet tälläsivätkin välillä äkäisesti pinnassa viistävään foamipupaan. Niskalla streameriä heittäessäni perhon perään tuli isot pyörteet, mutta kala ei kuitenkaan iskenyt perhoon kiinni.
Atte ja Toukokin saapuivat pupapeileihin, mutta kunnon hätsiä ei näyttänyt tulevan. Pienempiä taimenia kävi vapautettavana ja Touko oli jälleen jonkun hieman paremman kalan tiputtanut pupasta.
Yhden jälkeen lähdin pois ylhäältä, söin leirissä hieman evästä ja päätin viimeisenä oljenkortena katsastaa motivaatiomontun pupasetit. Täällähän oli täysi pupalätinä päällä, useampia kaloja pinnassa yhtä aikaa! Sain kaikki ylempänä rikkonaisemman virran alueella pupia syöneet taimenet ongittua näytille foamipupalla. Näistä osa oli pieniä ja neljä pituudeltaan 40-43cm, yksi oli vetänyt perhot niin syvälle kiduksiin, että se oli pakko kolkata. Vielä kuolleenakin väkäsetöntä koukkua oli todella vaikea irrottaa kalan kiduksista, niin tiukasti se oli kiinni.
Tästä alkoi sitten hermoja raastava vaihe, joka muistutti miksi paikkaa kutsutaan motivaatiomontuksi (kaloja näkiessä saa motivaatiota ongintaan, mutta niiden koukuttaminen on vaikeaa). Taimenia pintoi alempana sileässä virrassa vaikka kuinka paljon, mutta ne eivät kelpuuttaneet tarjoilujani. Joukossa oli ainakin kolme paremmankokoista kala. Yhden nelikymppisen sain puolivahingossa tartutettua. Muuten meinasi hermot mennä, kun kaloja läsäytteli milloin perhosiiman ja milloin perhojen vieressä, muttei perhojen perässä.
Viimein pommitettuani varmaankin tunnin kolmea parempaa kalaa yksi niistä hyväksyi foamipupani. Kello oli jo kolme ja pupahätsi lopuillaan, tähän kalaan olisi hyvä päättää reissu. Kala ui poolia eestaas junnaten syvällä ja tulematta pintaan koko väsytyksen aikana. Viimein sain taimenen pintaan ja haaviin, todellä nätti punapilkkuinen 52cm pohjoisen asukki. Kala antoi melkoisen onnistumisen tunteen tiukan yrityksen jälkeen. Hannu oli toivonut yhtä kalaa anopilleen Ouluun vietäväksi, joten tämä kala sai kelvata siihen. Avasin tämän ja aiemmin perhot kiduksiin nielleen kalan, molemmilla vatsalaukku pullollaan vihreää pupaa.
Muut olivat jo nukkumassa, itse istahdin vielä taskumasan kanssa hetkeksi rannalle fiilistelemään. Toki kävin vielä alaosan isomukselle muutaman heiton viskomassa ilman vastakaikua. Oli aika nostaa hattua joelle, ottaa muutama tunti unta palloon ja lähteä kohti etelää.
Torstaina löimme aamusella leirin kasaan ja samalla porukkamme hajaantui. Vili sekä Jussi suuntasivat loppureissuksi onkimaan lohia, Jussipekka puolestaan lähti tässä vaiheessa takaisin Suomeen. Kävimmekin heittämässä Jussipekan Enontekiölle jossa pyörähdimme samalla kaupassa.
Takaisin ajettuamme suuntasimme Aten ja Toukon kanssa reissun viimeiseksi kolmeksi päiväksi Taimenjoelle. Saatuamme leirin kasaan Atte ja Touko jäivät vielä syömään ja telttaan makoilemaan, itse suuntasin suoraan ongelle. Porukkaa näytti jokivarressa olevan melkoisen paljon, mutta siihen oli nyt vain sopeuduttava. Kalastelin streamerilla ja larvoilla koskea leiristä alaspäin ja taimenenpätkää kävi vapautettavana tasaiseen tahtiin.
Kosken alaosiin päästessäni heittelin sinne isoa kultaista tinseliä ja silloin tärähti ja lujaa. Kookas taimen otti perhon, suuri pyrstö mouhosi pinnassa ja vettä lensi ympäriinsä. Riemua kesti kuitenkin vain muutama sekunti, kun taimen irtosi. Isoa kalaa tarjottiin siis heti kättelyssä, vaan eipä noussut ylös asti.
Kävin leirissä syömässä lihapullapastaa, jonka jälkeen menin motivaatiomontulle tarkkailemaan tilannetta. Päikkäriä kuoriutui ja kalaa kävi pinnassa yhtenään. Laitoin yläperhoksi Foamipupan ja alle Parachute adamsin. Tartutinkin näillä melkein putkeen viisi noin nelikymppistä äkäistä taimenta, joista neljä tuli ylös asti. Hetken päästä Parachute Admsiin nousi kala, joka veteli siimoja jo hieman rivakammin. Jouduin könyämään niskalle asti tämän taimenen kanssa, josta viimein sain sen haaviin. Haavitessani kalaa liukastuin ja löin vapani pohjakiviin. Naarmuja tuli aihioon, muttei näyttänyt menneen kuitenkaan poikki. Kolkkasin tämän 46cm taimenen ruokakalaksi ja vein sen leiriin maakuoppaan savupönttöä odottamaan.
Hetken leirissä oleiltuani otin sekä streamervapani että pupakalastukseen tarkoitetun nelosen keppini matkaan ja talsin niskalle. Niskalla kävi joitain hyvänkokoisia siikoja pinnassa, mutta nyt oli taimenet mielessä, joten en kiinnittänyt niihin sen kummempaa huomiota.
Kymmenen jälkeen viritin pupasetit ja valmistauduin kalastamaan pupapeilejä. Ensimmäisellä heitolla kuitenkin nelosen kepin kärki lensi jokeen, vapa oli ottanut haavimisrytäkässä sen verran osumaa, että katkesi heti seuraavalla heitolla. Onneksi Flextecin takuu pelaa todella mallikkaasti ja uusi osa on jo tätä kirjoittaessa postissa.
Vaihdoin fast inter-siimalla varustettuun seiskan keppiini kuuden metrin perukkeen ja päähän kaksi foamipupaa, jotta ne menisivät tarpeeksi pinnassa. Toista kevyempää vapaa kun en jaksanut enää lähteä leiristä hakemaan. Taimenet iskivät todella hyvin kiinni pupiin. Osa oli tuttua pätkää, mutta tuollaisia +- 40cm kalojakin tuli todella paljon. Välillä tällejä oli joka heitolla ja kalojen pilkutus oli todella hienoa. Pinnassa ei näkynyt mitään älytöntä lätinää, mutta kalat ottivat silti äkäisesti kiinni.
Puolenyön jälkeen tapahtumat hieman harvenivat. Jokusia neljänkympin kaloja kävi kuitenkin vapautettavana, ennen kuin foamipupaan täräytti kaunis 47cm taimen. Kolkkasin kalan meille savupönttöön aiemmin otetun taimenen seuraksi.
Välillä istuskelin muiden kalastajien kanssa alas jutustelemaan. Kun aloin taas heittämään, niin pupaan täräytti isompi taimen todella lujaa ja lähti raivokkaaseen pakosyöksyyn. Jaloissa ollut siima tökki hieman sormien läpi kiitäessä ja lujaa mennyt taimen sai poikkastua 0,19mm kärjen. Kieltämättä harmitti, vaihdoinkin perukkeen suosiolla 0,21mm paksuiseksi. Myös Atte ja Touko tulivat tässä vaiheessa paikalle. Attekin tartutti paikasta hyvänkokoisen taimenen, joka veteli ylävirtaan aina pohjasiimoille asti. Lopulta kala sai kuitenkin poikkastua pinturikalastuksen jäljiltä jääneen 0,17mm perukkeen kiertäessään kiven taakse. Atte tiputti pupasta vielä toisenkin nätin kalan ennen kuin poistui paikalta.
Jäin vielä paikalle heittämään pupaa, sillä kaloja kävi yhä läsäyttelemässä niiden perässä. Lopulta paremman oloinen kala kelpuutti foamipupan ja huusin Toukon paikalle. Kala otti ensin yhden pidemmän pakosyöksyn, loppuväsytys oli asemasotaa kalan juroessa syvällä montussa tulematta lainkaan pintaan. Lopulta taimen väsyi ja koukkasin hyvässä kunnossa olleen hienon 55cm taimenen haaviin. Olin ottanut meille aiemmin jo kaksi ruokakalaa, joten vapautin taimenen muutamien kuvien jälkeen.
Touko karkuutti vielä pupasta pari kalaa, jonka jälkeen kävimme vielä heittämässä alemman pätkän. Alkuillasta karannut möykky ei ollut nyt yhteistyöhaluinen, Touko tiputti hypystä aivan läheltä yhden noin kilon kalan. Muulta porukalta tulleiden viestien mukaan Jussi oli onnistunut narauttamaan parin kilon titin heti elämänsä ensimmäisellä lohiluvallaan.
Pe 27.7
Herättyämme ja syötyämme "aamupalan" (aamu oli jo kaukana takana) suuntasimme ensiksi koskijakson alapätkälle. Mielessäni pyöri taas eilen karkuutettu möykky. Menimme Toukon kanssa heittämään alaosaa ja Atte jäi ylemmäs pinturia viskomaan.
Montaa heittoa ei tarvinnut tehdä kun tinseliin tuli luja tälli, pintaan suuret pyörteet, mutta kala ei jäänyt kuitenkaan kiinni. Tinseli oli aivan sotkussa, siellä se iso kala vielä oli.. Touko käytti ylhäällä yhtä noin nelikymppistä taimenta.
Tämän jälkeen Hannu saapui paikalle, kerroin hänelle isosta karkuutetusta kalasta, jota Hannu lähtikin heti vaappuineen metsästämään. Kala oli ottanut miltei heti velipojallekin kiinni, mutta irronnut jälleen muutaman sekunnin jälkeen. Hannu oli nähnyt taimenen ja arveli kyseessä olevan selkeästi päälle 60cm kalan. Käväisin tämän jälkeen niskan tienoilla, jossa oli porukkaa useamman leirin verran. Niinpä päätimmekin Toukon kanssa mennä illaksi onkimaan toisille paikoille, jossa saisi olla enemmän rauhassa.
Ongimme Toukon kanssa alempana sijaitsevaa koskijaksoa. Pientä taimenta riitti ja Touko taisi karkuuttaa jonkun hieman paremman kalan. Yleensä anteliaat niskat olivat nyt kuitenkin yllättävän hiljaisia.
Koskesta zonkeriin nappasi 45cm mittainen taimen, joka sai nyt kelvata ruokakalaksi. Touko sai myös hieman alempaa samanlaisen kalan.
Heittelin streameriä alemman kosken niskan murtumakohtaan, kun näin kookkaan selän pyörähtävän pinnassa ja vapa taipui. Hyvänkokoinen taimen vilkkui jo mielessä, vaikka kala tuntui todella laiskalta siiman päässä. Haavimistilanteessa totuus sitten paljastui: "Voi v**tu, parin kilon hauki!". Laskin hauen takaisin uimaan ja jatkoin onkimista.
Sain alempaa vielä usempia ihan hyvänkokoisia taimenia kiinni, jotka jostain syystä kaikki irtosivat. Kaloja karkaili sekä streamereistä että pupista. Pienempien lisäksi sain pupalla sentään jokusen päälle 40cm taimenen ylöskin asti. Päätimme vielä mennä ylös katsomaan pupapeilien meininkiä.
Atte ja Hannu olivatkin jo paikalla, hätsiä ei kuulemma oikein ollut ja kaloja näkyi nihkeästi. Heittelimme silti peileihin pupaa puolentoista tunnin ajan, vaikkei pintaläsäytyksiä juuri näkynyt. Tällejä tuli ihan mukavasti, mutta tartutuksien kanssa oli nyt suuria ongelmia. Yhden päälle nelikymppisen kalan kuitenkin vapauttelin vielä pienempien lisäksi. Välillä alempaa kuului äänekästä kiroamista, Touko oli karkuuttanut kolme hyvänkokoista kalaa aivan putkeen. Kaiken kaikkiaan varsin karkuutusten sävyttämä päivä. Kävimme vielä alempana isomusta koittamassa, ei ollut enää otillaan.
La 28.7
Viimeinen reissupäivä valkeni sateisena ja todella tuulisena. Aiempina päivinä penkkojen varrella olleet useat leirit olivat hävinneet paikalta ja olimme nyt joella aivan yksin. Muiden vielä nukkuessa hipsin yksin alavirtaan isomusta moikkaamaan.
Paikalle tullessani kyseinen kala rojautti ilmeisesti pikkukalojen perässä komeasti ilmaan. Tuon kokoisen kalan hypyn näkeminen nosti sykettä kummasti. Heittelin tinseliä kalan olinpaikkaan, josta se jälleen kerran jysäytti lujaa perhoon. Innostuin jo kalan jääneen kunnolla kiinni, kun se lähti todella lujaa alavirtaan pakosyöksyyn. Riemu jäi kuitenkin jälleen lyhyeksi kalan irrotessa jo noin 10m vedon jälkeen. Tässä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, ettei kyseisen taimenen kyljessä taida Sipposen nimeä lukea. Olin nimittäin jokaisena kolmena reissupäivänä saanut tämän möykyn siiman päähän ja velipoikakin oli sen kertaalleen karkuuttanut. Ihmetytti kyllä, miten noin raivokkaasti perhoon tällännyt taimen ei jäänyt kertaakaan kunnolla kiinni.
Hipsin niskalle, josta lähdin koluamaan koskea alavirtaan päin streamereiden kanssa. Alkuun oli hiljaista, mutta sitten kovan virran reunasta tälläsi oliivin zonkeriin pirteä taimen, joka mukavan väännön jälkeen paljastui kaunisväriseksi 49cm kalaksi. Kalautin taimenen viimeiseksi reissun päällä syötäväksi ruokakalaksi ja menin leirille pitämään taukoa.
Menin leiripoolille syömään ja samalla virtaa tarkkailemaan. Juttelin myös hyvän aikaa paikalla piipahtaneen norskin kanssa. Viimeisenä reissuiltana on aina tietynlainen haikea fiilis, yhtä pupahätsiä vielä odottelin. Atte oli tällä välin larvastellut pienempien lisäksi yhden 47cm taimenen sekä tiputtanut toisen isomman alavirtaan juoksuttaneen kalan. Kävin vielä alhaalla möykyn ovikelloa soittamassa, mutta kukaan ei tällä kertaa vastannut.
Hipsin pupapeileihin kymmenen jälkeen odottamaan hätsiä. Elämää ei juuri näkynyt, vaikka pikkutaimenet tälläsivätkin välillä äkäisesti pinnassa viistävään foamipupaan. Niskalla streameriä heittäessäni perhon perään tuli isot pyörteet, mutta kala ei kuitenkaan iskenyt perhoon kiinni.
Atte ja Toukokin saapuivat pupapeileihin, mutta kunnon hätsiä ei näyttänyt tulevan. Pienempiä taimenia kävi vapautettavana ja Touko oli jälleen jonkun hieman paremman kalan tiputtanut pupasta.
Yhden jälkeen lähdin pois ylhäältä, söin leirissä hieman evästä ja päätin viimeisenä oljenkortena katsastaa motivaatiomontun pupasetit. Täällähän oli täysi pupalätinä päällä, useampia kaloja pinnassa yhtä aikaa! Sain kaikki ylempänä rikkonaisemman virran alueella pupia syöneet taimenet ongittua näytille foamipupalla. Näistä osa oli pieniä ja neljä pituudeltaan 40-43cm, yksi oli vetänyt perhot niin syvälle kiduksiin, että se oli pakko kolkata. Vielä kuolleenakin väkäsetöntä koukkua oli todella vaikea irrottaa kalan kiduksista, niin tiukasti se oli kiinni.
Tästä alkoi sitten hermoja raastava vaihe, joka muistutti miksi paikkaa kutsutaan motivaatiomontuksi (kaloja näkiessä saa motivaatiota ongintaan, mutta niiden koukuttaminen on vaikeaa). Taimenia pintoi alempana sileässä virrassa vaikka kuinka paljon, mutta ne eivät kelpuuttaneet tarjoilujani. Joukossa oli ainakin kolme paremmankokoista kala. Yhden nelikymppisen sain puolivahingossa tartutettua. Muuten meinasi hermot mennä, kun kaloja läsäytteli milloin perhosiiman ja milloin perhojen vieressä, muttei perhojen perässä.
Viimein pommitettuani varmaankin tunnin kolmea parempaa kalaa yksi niistä hyväksyi foamipupani. Kello oli jo kolme ja pupahätsi lopuillaan, tähän kalaan olisi hyvä päättää reissu. Kala ui poolia eestaas junnaten syvällä ja tulematta pintaan koko väsytyksen aikana. Viimein sain taimenen pintaan ja haaviin, todellä nätti punapilkkuinen 52cm pohjoisen asukki. Kala antoi melkoisen onnistumisen tunteen tiukan yrityksen jälkeen. Hannu oli toivonut yhtä kalaa anopilleen Ouluun vietäväksi, joten tämä kala sai kelvata siihen. Avasin tämän ja aiemmin perhot kiduksiin nielleen kalan, molemmilla vatsalaukku pullollaan vihreää pupaa.
Muut olivat jo nukkumassa, itse istahdin vielä taskumasan kanssa hetkeksi rannalle fiilistelemään. Toki kävin vielä alaosan isomukselle muutaman heiton viskomassa ilman vastakaikua. Oli aika nostaa hattua joelle, ottaa muutama tunti unta palloon ja lähteä kohti etelää.
Kyseessä on oikukas joki joka tarvitsee usein tuntea suhteellisen tarkasti päästäkseen hyviin tuloksiin. Ensi kertaa paikalle mennessä ei todellakaan kannata odottaa liikoja, paikka vaatii nimittäin melkoisesti opiskelua ja paikallistuntemustakin. Nyt joki palkitsi kalastajan mielestäni hyvällä tapahtumamäärällä, vaikkeivät pupahätsit vielä aivan parhaimmillaan olleetkaan.
Kommentit
Kiitos.
Ootko uitellu surffilautaa tuolla koskaan ja tuottaako se tulosta?