Jäätävää touhua

Tulimme Hannun kanssa molemmat viikonlopuksi Vääksyyn, joten olihan se jonnekin lähdettävä siimoja liottamaan. Kohteeksi valitsimme Vuolenkosken, jossa emme olleet aikaisemmin käyneetkään.

Melko toivottomalta tuntui perholla paiskoa leveää ja tasaista virtaa, lisäksi vaparenkaat olivat jatkuvasti jäässä. Paikka vaikutti selvästi enemmän virvelimestalta, tai sitten olisi tarvittu venettä. Pekka ja Tapanikin tulivat poikkeamaan paikalle, muitakin kalamiehiä oli kohta rannat täynnä. Pian rannalla sojotti useita tahnaonkia, Hannu sotki siimansakin yhteen ootto-onkeen.

Reilu pari tuntia kylmässä viimassa kököttämistä riitti tällä kertaa. Kalahavainnot jäivät reissulla yhteen pintakäyntiin. Kukaan muukaan ei näyttänyt kalaa saavan, paikalta oli kuitenkin aiemmin kuluvalla viikolla nostettu kolmen kilon taimen.

Takaisin ajaessa sanoin Hannulle, että tänne tarvitsee tuskin enää tulla. Tulin kuitenkin takaisin nopeammin kuin kuvittelinkaan..Vääksyn saapuessani huomasin, että Scierran kelalaukussa oli pelkät varapuolat, eikä itse kelaa näkynyt missään. Oli tainnut siis jäädä auton katolle lähtöä tehdessä. Ei muuta kuin ajamaan takaisin kelaa etsimään. Tuli käytyä läpi parkkipaikka ja hiekkatien penkat kilometrin matkalta, sekä pälyiltyä autoa ajaessa tien penkereitä. Eipä löytynyt. Samalla meni käytännössä uusi airflon vitosuppoava siima. Veronpalautuksina tulleille parille satalappuselle tulee siis käyttöä.