Finnmark 1-6.7.2009

Kesän ensimmäinen Ruijan reissu on nyt takana, ja on aika kirjata fiiliksiä reissusta ylös. Yhteenvetona voisi sanoa, että kelit eivät suosineet, mutta kalaa tuli silti hyvin. Paukkuipa itselläni niin harjusennätys kuin myös pohjoisen pallonpuoliskon perhotaimenennätyskin. Yritän loppuviikon aikana väsätä myös kuvagallerian reissusta, saattaa tosin kestää hetken, kun kuvia tuli otettua melkoisesti ja ne pitää vielä pienentää ennen galleriaan lisäämistä..

Keskiviikko 1.7, Taimenjoki

Olimme tiistaina tulleet Oton kanssa junalla Rovaniemelle, jossa yövyimme Jossun ja Katrin luona. Aamulla sitten pakattiin Jossun Skodan kirppu täyteen tavaraa ja suunnattiin nokka pohjoiseen päin. Kautokeinossa suoritettiin perinteiset desinfiointi- ja lupienostorituaalit ja ei kun kalalle.

Joen vesi oli melko matalalla ja vesiperhosia lenteli suuria määriä rantapusikoissa. Olosuhteet näyttivät siis otollisilta. Otto tartuttikin melkein heti reilu nelikymppisen taimenen pupalla, joka jatkoi luonnollisesti eloaan. Paikalla oli myös hyvinkääläisten leiri, jätkät kertoivat eilen olleen loistavaa pintaperhokalastusta ja he olivat koukuttaneet niskalta useita hienoja taimenia. Tänään olikin sitten ollut taas aivan hiljaista. Näytti siis tyypilliseltä "a day late"-tilanteelta.

Melko hiljaiselta joki vaikuttikin, joten lähdin syönnin jälkeen alkuillasta kävelemään alavirtaan kohtaan, jossa joki tekee mutkan tien vierellä ja virrat yhdistyvät. Perukkeeseen olin laittanut pienehkön tinselin, jonka nakkasin ylävirrasta päin virranreunaan. Muutama veto siimasta ja pinnassa näkyi heilahtavan suuri taimenen pyrstö. "Ei perkele, sehän on mulla kiinni!". Kala otti melko pitkällä siimalla, ja veti ensi vedolla pohjien puolelle. Juoksin kalan tasalle, ja sain sen onneksi pysymään syvässä poolissa, jossa se alkoi juromaan. Kala juroi syvällä poolissa välissä syöksyjä tehden ja sain annettua sille hyvin painetta suoraan sivulta. Onneksi oli 0,30mm piuhat. Lopussa kala teki pidemmän ryntäyksen niskalle ja uhkasi mennä kovaan koskeen, vedin vavalla niin lujaa kuin uskalsin kalaa matalampaa rantavettä kohti, johon sen lopulta tulikin. Taimen ei meinannut mahtua mukana olleeseen matalahavaksiseen haaviin, mutta lopulta se sinne sujahti. Lyhyt "ottaako vaiko vapauttaa"-harkinta päättyi siihen, että hamusin joenrannalta kiven ja pamautin nopeasti kalalta tajun kankaalle.



Olipahan hieno taimen, mittaus osoitti pituudeksi 66cm ja McLeanin puntarihaavi näytti virtaviivaiselle kalalle painoksi 2,75kg. Yli 60cm taimenet ovat tuntuneet kiertävän minut kaukaa Ruijassa, vaan eipä enää! Olin pitänyt kalaa todella tiukalla, sillä koukun tekemä haava oli revennyt useiden senttien mittaiseksi. Hieman hirvitti, onneksi pysyi kiinni! Otin kuvia kalasta, tosin pönökuvia en saanut kun Otto ja Jossu kalastelivat ties missä. Pitihän taskumasasta ottaa kaatoryypyt single maltiakin kalan kunniaksi. Oli hieman hölmistynyt olo, reissun ensimmäinen kala ja heti tällainen! Könysin niskalle, jossa Otto otti pönökuvia kalasta. Kala oli syönyt mahalaukkunsa aivan tupaten täyteen aikuista vesiperhosta ja pupaa, "väärin kalastettu", saattaisi joku tokaista. Ei haitannut. Loppuillan ja yön kalastuksesta ei tullut omalta kohdaltani oikein mitään, kunhan fiilistelin ja katselin. Hieman toki myös heitin ja koukutin yhden taimenenen sokkona heitetyllä caddiksella. Melko hiljaista piteli jätkilläkin, vaikka niskalla olikin hyviä kaloja näkynyt. Jossu onnistui tartuttamaan pinturiin taimenen yöllä, joka kuitenkin karkasi juuri kun haavi olisi heilahtanut..



Torstai 2.7, Gievdneguoikka

Kautokeinoelvankin vesi oli melko alhaalla, joten joki olisi nyt hyvin kalastettavissa perholla. Olin laittanut eilisestä taimenesta pyrstö-osan suolaan, jonka söimme aamulla ruisleivän kera. Lopusta kalasta teimme Gievdneguoikalla kalakeiton kahdella trangialla. Tallustelimme heti yläkoskelle, josta löytyi siikaa taas tuttuun tyyliin, eli todella paljon. Jossun keskittyessä kuvaamiseen tartuttelimme tiuhaan tahtiin Oton kanssa siikoja. Siikapaikalla lähellä rantaa näin siikojen tuikkien ohessa erehdyttävästi taimenelta näyttäneen otuksen pintakäynnin. Pinkki murkku siimaan, heitto, otti ja kova syöksy alavirtaan. Ei ole siika! Alempaa koskesta haaviin solahti sitten nätti 47cm pinturitaimen, josta Jossu napsi vedenalaiskuvia ennen vapautusta.



Jatkoimme vielä siian kalastusta, kaloja tulikin mukavasti, suurimpien ollessa 800-900g kokoluokkaa. Jossu kuvaili touhujani, kun huomasin, että pohjakosketuksen jälkeen litkassa oli enää yläperho red tag jäljellä ja solmukin oli katkennut perukeliitoksesta. "Ei kai tuo siikojen onginnassa haittaa", ajattelin. Sitten siikapaikasta tarttui red tagiin kala, joka ampaisi taas samoin tein kovaa vauhtia alavirtaan. Lopulta haavin kosken alaosasta jälleen kauniin taimenen, tällä kertaa 49cm pituisen. Ei hassumpia siiankalastuksen sivutuotteita! Tämäkin kala sai lähteä takaisin märkään elementtiinsä. Kalastelimme vielä hetken, ennen kuin menimme pitämään taukoa ja paistamaan notskilla muutaman foliosiian.



Illan kalastuksen aloittelin streamerin kera, jolla sain ainoastaan yhden puolitoistakiloisen hauen. Siikoja tuli kyllä uppoperhoilla ja nymfeillä onkien mukavasti. Yläkoskella juttelin hyvät tovit hyvinkääläisten kanssa, joilla oli reissun viimeinen ilta menossa. Samassa tartuttelin kasan nättejä pinturisiikoja. Jossu ja Otto olivat välisuvannon särkällä, jossa siiat olivat ottaneet ahnaasti pieneen päivyripinturiin. Keli oli muuttunut jo todella kylmäksi ja pohjoistuuli puhalsi tihkusateen kera melkoisella voimalla. Eipä se siitä enää loppureissun aikana juuri muuttunutkaan..

Perjantai 3.7, Kautokeinoelva, Masin alue

Seuraavana oli kalastusvuorossa Masin alue Kautokeinoelvalla. Keli oli todella hyistä ja päälle saikin ahtaa melkoisesti vaatetta ennen kalastuksen aloittamista. Yhdestä Masijoen laskukohdan alapuolisen kosken sivuhaaroista vapauttelin heti alkuun melkoisen määrän 40cm molemmin puolin harjuksia, kunnes paikka hiljeni. Pääuoman niskalla pintoi päivyreiden perässä parikiloinen taimen, jota yritimme Jossun kanssa höynäyttää erilaisilla perhoilla huonolla menestyksellä. Pinnassa viistätettyyn red tagiin kävi tosin kerran pärskäyttämässä.

Illan kalastus sujui 35-45cm harjuksia onkien, kun taimenten suhteen piteli hiljaisempaa. Yhden 40cm taimenen tosin pussitin pinnassa viistätetyllä mustalla nymfillä. Toki joitain siikoja käväisi myös vapautettavana. Huomionarvoista niin tänä- kuin muinakin reissun iltoina olin se, että yhdentoista jälkeen illalla oli käytännössä turhaa onkia. Yöt eivät vielä hämärtyneet ja kelit olivat sen verran kylmät, etteivät kalat aktivoituneet yöllä. Loppukuun reissulla on sitten jo odotettavissa taas öisiä pupahätsejä..



Lauantai 4.7, Masijoki

Tämän päivä suunnitelmana oli kalastaa Masijoen näyttävää kanjoniosuutta, jonne patikoimme hyvän rupeaman tieltä. Heti ensimmäisestä paikasta karkuutin kuulapupasta nätin n. 45-50cm taimenen. Ensimmäiselle poolille käveltyämme tuli selväksi, ettei sitä ollut vähään aikaan kalastettu, kaloja oli nimittäin jatkuvasti kiinni, joskus kaikilla kolmella yhtäaikaa. Tuplatärppejäkin oli lähes jatkuvasti. Harjukset olivat perinteistä 30-45cm kokoluokkaa, myös muutamia taimenia tuli, tosin isoimmaksi jäi Jossun 42cm kala. Kelit olivat taas tuttua koiranilmaa kovan pohjoistuulen kera.





Kalastelimme illan aikana viittä poolia ja kaikista tuli hyvin harjusta. Nälän yllättäessä otimme parit ruokakalat, jotka paistoimme trangialla ja söimme ruisleivän kera. Menipä kilokin niukasti rikki, kun larvastelin eräästä syvästä uomasta 48cm tasan kiloisen harjuksen. Samassa paikassa oli myös yksi raskaammaan tuntuinen harjus kiinni. Harjuksia tuli tänä päivänä todella paljon, mutta mieli teki päästä onkimaan vielä isompia kaloja. Niinpä jalkapatikan päätteeksi päätimme seuraavana päivänä siirtää leiriä ja lähteä tutkimusmatkailumeiningillä kalastamaan erästä kauempana teistä sijaitsevaa tunturijokea.

Sunnuntai 5.7, Tunturijoki

Lähdimme siis tutkimusmatkailuperiaatteella onkimaan erästä tunturijokea. Aloittelimme joelle päästyämme kalastuksen kopaisemalla joen alempia osia, joista Jossu tartutti pari taimenta isomman ollessa noin 40cm, minä ja Otto puolestaan koukutimme vain pieniä alta 40cm harjuksia.

Jatkoimme patikointia ylöspäin, erääseen pidempään suvantoon laskenut loppuliuku haisi niin taimenelta, että se oli suorastaan pakko uittaa minitinselillä. Muutama heitto ja taimen kiinni, parin minuutin väännön jälkeen haavissa makasi kaunis 48,5cm reilu kiloinen tunturitaimen, jonka fileet laitettiin selkätaskuun kalakeittotarpeeksi. Kala oli ruokaillut risukopilla ja yhdellä harjuksenpoikasella. Sateisesta säästä huolimatta ylempänä kuoriutui hyvin päivänkorentoja, joten laitoin parachute adamsin siiman päähän ja alaperhoksi vielä pienen kakshäkiläisen. Tätä yhdistelmää ei tarvinutkaan vaihtaa koko loppupäivänä, sillä se toimi erittäin hyvin.



Todella pulleat harjukset napsivat ahkerasti päivyreitä pinnalta, pintaperhokalastus oli erittäin nautittavaa. Harjusten keskikoko oli päälle 40cm suurimpien ollessa noin kilon kaloja. Ja kaloja tuli sitten paljon.. Välillä aina taimenet säikäyttivät pinturionkijan räväköillä oteillaan, itse karkuutin ensin väsytyksen loppuvaiheessa n. 45cm taimenen, jonka jälkeen pussitin ja vapautin 43cm hyppykoneen. Eipä kyllä harjustenkaan otteissa ollut valittamista, näiden vahvojen ja pulleiden kylmien vesien asukkien kanssa sai todella vääntää kunnolla. Eipä edes uskoisi samoiksi kaloiksi, kuin Keski-Suomen koskien "muutama potku ja plaaniin"-harjukset..

Illalla katselin erään kosken niskalla yläpuoliseen suvantoon, jossa Jossu oli väsytellyt kalaa sen verran kauan, että oli pakko mennä katsomaan minkälainen otus siellä siiman päässä vääntää. Kala oli ottanut suvannosta #18 päikkärin todella pienellä tuikilla, nyt sitten mentiinkin jo 20m pohjasiimojen puolella.. Kalaa väsyteltäessä arvuuteltiin, olisiko kyseessä rautu vai taimen. 0.12mm peruke asetti omat rajansa, mutta lopulta haaviin solahti 55cm/1,6kg tunturitaimen, joka jatkoi matkaansa muutamien kuvien jälkeen. Todella hieno kala noilla välineillä, näytti myös komealta kun lähti uimaan takaisin suvannon sorapohjaa pitkin kristallinkirkkaassa vedessä.



Otto tartutti myös samasta suvannosta pikkupinturilla harjuksen, jonka strategisiksi mitoiksi mitattiin 49cm/1,05kg ennen vapautusta. Jossu rupesi kokkaamaan kalakeittoa aiemmin ottamastani taimenesta, itse heittelin sillä välin vielä pinturia haaviten ja vapauttaen 3 46-48cm 900-1000g harjusta parachute adamsilla. Kun kalakeitot oli syöty, lähdimme sitten paluumatkalle. Perille päästyämme jalat oli melkoisen hapoilla, sillä "oikaisimme" helvetinmoisen pajukon ja upottavan suon kautta leiriin.



Maanantai 6.7, Tunturijoki

Päätimme kalastaa vielä toisenkin päivän samaa jokea, tällä kertaa oli tarkoitus mennä vielä ylemmäs. Kuljimme tällä kertaa joen toista rantaa yrittäen oikoa, tuloksena joen hävittäminen ja muutaman kilometrin harhalenkki. Keli oli jo melkoisen extremeä, heinäkuu oli jo hyvässä vauhdissa ja täällä satoi lunta tai räntää, miten sen nyt haluaakaan luokitella..

Kopaisimme ensin muutamat paikat, joissa vilkkuikuin mukavasti päivyreitä syövien kalojen eviä pinnassa. Tartutin melkein ensi heitolla parachute adamsiin n. 50-55cm taimenen, joka kuitenkin irtosi melko nopeasti. Karkuutus jäi korpeamaan, harvoin pulleita 45cm pinturiharjuksia väsytellessä vitutus on ollut päällimmäinen tunne, mutta nyt se sitä kieltämättä oli.. Nättien harjusten väsyttelyn lomassa Jossu tartutti yhden n. 40cm rivakan taimenen. Otimme pari nelivitosta harjusta ruokakaloiksi, jotka jälleen paistoimme ja söimme ruisleivän kera. Ruokakaloiksi otetuilla harreilla oli mahat pullollaan aikuisia päivänkorentoja ja nymfejä, joita kuoriutuikin hyvin. Tarkoitus oli siirtyä ylemmäs jokea, ennen sitä kalastelimme kuitenkin vielä yhden nivan, jossa harreja pintoi taas paljon. Täällä oli jo melkoisen hyvänkokoista kalaa, kerran sain tuplatärpinkin haaviin asti. Otto vapautteli jälleen 49cm harrin, itse tartutin pinturin perässä pintakalvossa roikkuneeseen spideriin kalan, jonka kanssa sai vääntää tovin jos toisenkin ja seurata alavirtaan. Lopulta pullea 51cm/1,2kg harjus oli haavissa, niukasti uusi harrienkka! Parit kuvat ja takaisin uimaan..





Kyseisen kalan jälkeen kävelimme vielä tunnin jokivartta ylöspäin, kunnes saavuimme suurharjukselta haiskahtavaan loppuliukuun. Kaloja kävi vielä pinnassa, joten ei muuta kuin heittämään. Tartutimme Jossun kanssa lähes yhtä aikaa kalat pinturiin, oma kalani painoi 1,15kg ja lähti takaisin ilman välimittausta, Jossun kalan mitat olivat puolestaan 53cm/1,3kg. Ei hassumpaa! Ottokin väsytteli pian kiloharrin, saimme muistaakseni 7 kilon rikkovaa harjusta putkeen, ennen kuin rikoin putken nelivitosella "sintillä".. Isommista kaloista Jossu sai toisenkin 53cm/1,3kg kalan pinturilla, oman isoimman pinturikalani mitat olivat puolestaan 53cm/1,25kg. Oton suurin harri taisi olla 51cm/1,25kg pullero. Myös hieman ylempää löytyi kookkaita 1-1,2kg harjuksia, ongelmaksi muodostuikin se, että yritimme ottaa ruokakaloiksi hieman pienempiä, mutta niitä ei tahtonut tulla. Lopulta otin yhden nelivitosen ja toisen 49cm kalan ruokakaloiksi. Otto joutui myös laittamaan yhden verta vuotavan 50cm harrin lihoiksi. Parin tunnin uskomattoman harjuksenkalastusrupeaman aikana koukutimme kolmeen mieheen noin parikymmentä kilon ylittävää harjusta, itse laskeskelin saaneeni niitä 9, joista 6 pintaperholla. Kylläpä lämmitti mieltä muuten kylmässä ja utuisessa kelissä! Ennen kolmen tunnin patikointia takaisin söimme mahat täyteen harjusta.





Seuraavana päivänä oli vielä tarkoitus kalastaa erästä taimenpitoista erämaajokea, mutta Otolle tuli pikainen tarve reseptilääkkeelle, joten lähdimme päivää suunniteltua aiemmin takaisin. Eipä juuri haitannut, oli ollut sen verran laadukasta kalastusta! Paistoimme aamulla vielä yhden kiloharrin fileet ja lähdimme ajamaan Rovaniemelle, jossa yövyimme Jossulla ja jatkoimme eilen Oton kanssa junalla Jyväskylään. Parin viikon päästä on uuden reissun aika, joten tässä on vielä hyvää aikaa suunnitella kalastuskohteita ja sitoa perhoja.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Ilmeisesti ihan onnistunut reissu ;)
Pietu sanoi…
Olihan tuo ihan "OK" :)
Ismo Tolonen sanoi…
Oikein hyvä rapsa. Sellaista kalastusta josta meikä diggailisi aika kympillä jos tällainen "nuorekas" ilmaisu sallitaan. Otetaan ne vähät ruokakalat eikä ahnehdita ja nautiskellaan hienoista maisemista ja mukavasta seurasta sekä toki todella hienoista kaloista. Ei ole vaikea todeta olevansa kateellinen...ehkä vielä joskus...
Unknown sanoi…
Hyvä rapsa ja vaikuttais ihan loistoreissulta! Rupes heti kuumottamaan oma elokuun reissu samoihin maisemiin!

Suosittuja blogijuttuja