tiistai 31. joulukuuta 2013

2013

Taas on yksi vuosi paketissa ja on aika tehdä yhteenvetoa perhokalastusvuodesta 2013. Vuosi sisälsi paljon kilpailua ja siihen liittyvää oheistoimintaa, haastavan mutta palkitsevan matkan Kuolan niemimaalle sekä tietysti tukun reissuja kotimaan kohteisiin.


Vuoden 2013 ensimmäinen kalareissu tuli tehtyä 1.1 ja viimeinen 29.12. Kaikkinensa mennyt vuosi sisälsi kuitenkin hieman tavanomaista vähemmän perhokalastuspäiviä Venäjän matkan ollessa ainoa pidempi reissu. Alla pieni lista muutaman viime vuoden perhokalastuspäivistäni:

2008: 54 perhokalastuspäivää
2009: 52
2010: 47
2011: 58
2012: 62
2013: 50

Kilpakalastus

Vuoden perhokalastuspäivistä peräti 17 kului erilaisissa kilpailuissa. Kilpakalastuksen lisäksi aikaa kului perustamamme uuden kilpaperhokalastusseuran Fly Fishing Club Jyväskylä ry:n toiminnan parissa. Ensimmäinen toimintavuotemme oli kaikin puolin onnistunut ja seuran jäsenille tuli mukavasti menestystäkin. Ensi vuonna seuralla on sitten isommat haasteet edessä mm. SM-finaalien järjestelyiden osalta.


Toukokuun alun Liekkilampien seurakisan jälkeen aika kului kesäkuun puoliväliin asti tiiviisti karsintoja kiertäen. Kaikissa kevätkisoissa oli sinänsä hyvät mahdollisuudet pärjätä, mutta viimeiset jaksot osoittautuivat lähes ylitsepääsemättömiksi möröiksi. Tärkeät kalat karkasivat ja jos niitä tuli vikalla jaksolla ylös, niin ei tarpeeksi. Välillä oli huonoa tuuriakin matkassa. Homma alkoi jo hieman turhauttaa, kunnes viimein Risulammen karsinnan voitto varmisti finaalipaikan.

Karsintojen jälkeen oli yli kahden kuukauden tauko kilpakalastuksesta ennen tiivistä syyskautta. Iijoen SM-finaaleissa en onnistunut vieläkään tekemään tasaista suoritusta. Järvipäivä meni hyvin, mutta jokikalastus penkin alle. Jokikalastukseenkin oli hyvän treenisetin jälkeen kova luotto, mutta pitäydyin kisassa liikaa Iijoen yläjuoksun treenivesillä toimineissa jutuissa, mitkä eivät isommilla ja syvemmillä kisapooleilla pelittäneet. Positiivista oli se, että sain ensimmäistä kertaa finaalissa joka jaksolta kalaa. Finaalin sijoitus (17./40) takasi kuitenkin edellisvuosien kanssa kohtuullisen hyvät ranking-asetelmat ensi vuodelle.

Tuomas valmistautuu finaalin avausjaksoon
Iijoen yläosien treenivettä
Yksi lukuisista treeniharjuksista
Iijoen treeneissä pinturiin noussut nätti taimen
Finaalin jälkeiset Kapeenkosken joukkuekisat menivät meidän osalta jokseenkin penkin alle. Näitä seuranneet syyskarsinnat sujuivat puolestaan omalta osaltani melkoisen nappiin. Ensi vuoden finaalipaikka tuli varmistettua jo kahdessa ensimmäisessä kilpailussa, ja Risulammen syyskisassa sain vielä parannettua pistepottia.

Kokkilan Arton tyylinäyte Risulammelta
Kilpailuissa pärjääminen on usein hyvin pienistä marginaaleista kiinni. Omat syyskarsintani eivät sinällään olleet kalastuksellisesti juuri kevätkisoja kummempia. Syksyllä viimeisten jaksojen tärkeät kalat tulivat kuitenkin ylös asti ja sössimiset tapahtuivat pääosin sellaisilta jaksoilta, joilta oli jo muutenkin kaloja plakkarissa.

Lampikalastus

Kilpailujen lisäksi tein vuoden aikana muutamia lampikeikkoja Liekkilammille, Kuusikkolammelle, Raudanjärvelle ja Havulammelle. Normaaliin tapaan nämä lampikalastuskerrat sijoittuvat jäidenlähdön jälkeiseen sesonkiin sekä syksylle virtavesien rauhoituksen jälkeiselle ajalle. Kaloja tuli joka kerralla lukuunottamatta ensimmäistä Liekkilampien visiittiä, jolloin lammissa oli vain pari sulaa reikää.

Vuoden ensimmäinen järvikala Liekkilammilta
Venäjän taimenreissu

Vuoden odotetuin kalareissu oli viikon mittainen matka Kuolan niemimaalle Kharlovkan latvojen taimenvesille. Ennakkotietojen perusteella reissusta oli odotettavissa olosuhteiden puolesta vaikeaa, sillä meitä ennen paikalla olleella porukalla oli ollut todella nihkeää. Olosuhteet asettivat meidän kuuden hengen porukalle melkoisia haasteita. Vedet olivat ennätysalhaalla, kuoriutumisia ei ollut ja kylmä pohjoistuuli tuiversi lähes koko viikon ajan.

Kalastus ei siis todellakaan ollut helppoa, olosuhteiden myötä näillä pinturipaikoilla joutui nyt turvautumaan myös streamerkalastukseen, kun kelit olivat välillä käytännössä mahdottomia pinturin heittoon. Kalojen eteen joutui tekemään kovasti työtä, mutta kyllä niitä parempiakin kaloja nousi kun jaksoi viettää joella aikaa. Oman reissuni kohokohta oli värikkään väsytyksen jälkeen noussut 72cm pintaperhotaimen, jonka lisäksi sain muutaman +60cm taimenen. Streameriä heittäessä haukia tuli melkoisesti, yksi viimeisenä iltana noussut hauki ylitti metrin rajankin. Pekosen Harri taiteili haaviin reissun suurimman, peräti 76cm pinturitaimenen.

Kulkuneuvomme tundralla
72cm pinturitaimen (Kuva: Matti Vehviläinen)
Tuhti Kuolan streamertaimen (Kuva: Matti Vehviläinen)
Tundran taimenmaisemaa

Etelä- ja Keski-Suomen jokikalastukset

Talvella ennen sumariaikaa heitin pahimpien poltteiden poistamiseksi pari jokireissua Keski-Suomeen. Paras näillä reissuilla noussut kala oli helmikuun keikalla kohottelemalla uitettuun larvaan puraissut taimen, joka jäi lopulta vuoden suurimmaksi Suomesta tulleeksi taimeneksi. Kyseisenä päivänä olikin sitten kalastusosuuden jälkeen niin sanotusti pari muuttujaa..


Sumarireissuilla en osunut taaskaan kunnon kuoriutumiseen. Kaloja nousi kuitenkin määrällisesti hyvin suurimmaksi osaksi pintakalvossa uitetuilla nymfeillä, keskikoko ei kuitenkaan ollut kummoinen. Keväällä tein myös pari reissua Muuramenjoelle, joista ensimmäisellä kirjolohia nousi hyvin. Toinen huhtikuinen keikka oli nihkeämpi, vaikkei sekään tyhjä ollut.

Tuomas kepittää Muuramenjoen kirjolohta
Puronieriöiden kalastus pikkuojalla tarjosi toukokuussa mukavaa vaihtelua karsintarumbaan. Tein tällöin kolme purkkaripistoa ja pieniä kaunokaisia nousi todella paljon.


Hammonjoella kävin karsintojen lisäksi kaksi kertaa hupikalassa. Nämä olivat todella hauskoja keikkoja. Varsinkin juhannuksen jälkeinen pisto oli yksi vuoden ehdottomasti parhaita kalastuspäiviä. Väijyminen tuotti tulosta ja niin purkkareita, kirjolohia kuin harjuksiakin nousi todella hyvin, seassa myös muutamia taimenia. Laadukas kalastus ei aina edellytä isoja kaloja.

Hammonjoen kirjolohi taivuttaa vapaa

Perinteinen Hammon purkkari
Keski-Suomen reittikoskista heitin kesällä yhdet keikat niin Kymölle, Kapeelle, Huopanalle kuin Kuusaankoskellekin. Taimenia nousi kaikilla reissuilla aika hyvin. Lähinnä nymfeillä ja larvoilla, joskin alkukesän Kymön keikalla streamerit pelittivät paremmin. Suurin osa kaloista oli jälleen eväleikattuja istukkaita. Kesän suurimmaksi Keski-Suomen evälliseksi taimenekseni taisi jäädä elokuinen Muuramenjoen 54cm eväkäs.

Kuninkaanväylä oli istukkaiden tiheästi asuttama (Kuva: Otto Blomqvist)
Kuusaan kuohuja
Hieman karkeampi istari
Rauhoituksen jälkeisen ajan kalastus jäi tänä vuonna todella vähälle. Kookkaat kirjolohi-istukkaat toivat lisämaustetta Muuramenjoen pikkukalajouluihin. Seuraavan kerran kävin kalassa vasta aivan vuoden lopussa Vaajavirralla, lyhyt pisto antoi vuoden viimeisen taimenen.

Viiden kilon kirjolohi haavissa (Kuva: Aapo Ilola)
Siinäpä oli menneen vuoden perhokalastukset lyhyessä paketissa. Ihan hyvä kalastusvuosi jälleen. Ensi vuodelle ei vielä ole mitään mullistavia suunnitelmia. Alkukesästä voisi panostaa jokaviikkoisen karsintojen kiertämisen sijaan enemmän Keski-Suomen koskien ongintaan. Finaalin järjestelyjen parissa tulee myös kulumaan aikaa. Alkuvuodesta tapahtuvan työpaikan vaihtumisen myötä tulevan kesän lomat jäävät melkoisen vähälle, mutta yhden pohjoisen reissun meinaan kuitenkin kesään mahduttaa. Kireitä siimoja tulevalle vuodelle, muistakaahan myös alkuvuoden reissuilla taimenen uusi 60cm alamitta!

Ei kommentteja: