Järvikalastuskausi pakettiin Evolla

Tulin loppuviikosta jälleen visiitille Vääksyyn, tämän päivän suunnitelmana oli lopetella järvikalastuskausi Evon Niemisjärvillä. Edellispäivinä oli ollut melkoisen kylmää, joten mieleen piili pieni epäilys, olisivatko järvet jo jäässä. Aamulla keli näytti Vääksyssä vielä lähinnä myrskyisältä, joten hieman alkoi epäilyttämään koko touhu. Lopulta päivästä tuli kuitenkin mukava, sillä aurinko alkoi lämmittää sopivasti, eikä jäätäkään ollut kuin nimeksi.


Saavuimme Pekan kanssa paikalle puoli yhdentoista aikoihin. Järviin oli laitettu kalaa noin viikko sitten, joten eväkkäitä siellä ainakin uiskentelisi. Aluksi lupien lunastus puhelinsoitolla ja sitten kalaan aliselle Niemisjärvelle. Kylmän kelin myötä emme viitsineet mennä veneeseen hytisemään, vaan heittelimme rannalta. Pekalla oli heti alussa pari tärppiä boobyissa, sitten oma vapani taipui. Yllätys oli melkoinen, kun mustaan leechiin ottanut kala paljastui hyvänkokoiseksi siiaksi. Siikoja on omien tietojeni mukaan laitettu Evolle viimeksi 5-6v. takaperin, edellisestä täältä saamastani siiasta on kulunut aikaa yli kolme vuotta. Kalan mitat 51cm / 1030g.


Hetki siian jälkeen mustaa leechiä vietiin samassa paikassa jälleen, tällä kertaa haavissa sätki kirjolohi. Paikka alkoi hieman hiljenemään, joten siirryimme ylisen Niemisjärven lahdukkaan. Kauaa en ehtinyt heittämään, kun valkoista leechiä vietiin kirjolohen toimesta, tämä kala kuitenkin irtosi. Muutama heitto myöhemmin tärähti uudestaan, tämä mustaan leechiin ottanut kirjolohi tuli ylös asti. Noin tunnin kalastuksen jälkeen kiintiö jo täynnä, ei ihan jokapäiväistä Evolla.. Sain hetken päästä vapautella mustasta leechistä taas yhden kalan, jonka paikannin ensin pintakäynnistä. Sitten olikin aika pitää laavulla taukoa makkaraa paistellen.



Puolenpäivän jälkeen syönti hiljeni selvästi. Pari tuntia meni melkein ilman tapahtumia, kunnes alisen Niemisjärven kallion tuntumasta nappasi päivän viides kala, ottiperhona jälleen musta leech. Pari heittoa myöhemmin samasta paikasta tuli taas tulinen tärppi ja siimat menivät poikki solmusta. Pitäisi välillä muistaa aina uusia solmut kalojen ja pohjasta kiskomisen jälkeen. Jannekin saapui iltapäivästä paikalle. Heittelimme iltaviiteen asti, viimeiset pari tuntia piteli itselläni hiljaista, mutta Pekka sai ennen lähtöä palkinnon päivän piiskaamisestaan boobyyn nakertaneen kirjolohen muodossa.


Takastulomatkalla Jossu soitteli ja hoputti pitämään kiirettä, sillä ruoka oli kuulemma jo muuten valmiina, vain kala puuttui. Siika ja toinen otetuista kirjolohista tulikin vedettyä jo tuulensuojaan neljän hengen voimin. Kyllähän tuore kala aina maistuu!

Kommentit

Suosittuja blogijuttuja