Kisaperhon tarina – VV eli Vi***maisen Vihreä
Elokuussa 2019 olimme herkistelemässä viimeiset kisatreenit Kuusingilla SM-finaalia edeltävänä päivänä Myllymäen Jussipekan kanssa. Takastullessa poikkesimme Kuusingin Leirintäalueella, jossa törmäsimme Jukkis Järviseen. Hänen kanssaan jutellessa tuli puhe Kuusingin harriperhoista. Jukkis kertoi omasta Kuusingin luottomallistaan, jonka väriä hän hieman haki, kunnes kuvaili perhon olevan ”sellainen oikein vi****maisen vihreä”.
Illalla majoituksessa sidoimme vielä viimeiset kisaperhot. Meillä oli finaalien jokiperhojen mallit toki jo selvillä, mutta Jukkiksen sanat jäivät jostain syystä kummittelemaan. Päättelimme hänen tarkoittaneen värikuvauksellaan fluoresoivan chartreusea. Sidoimme Jugin kanssa molemmat vielä pari mustaa hopeakuulaista tagiperhoa mustalla rungolla ja häkilällä, joissa oli räikeän chartreuse "vi***umaisen vihreä" perä. Muuten perho muistutti kokomustaa hopeakuulaista nymfiä, joka on tunnetusti kova harriperho erityisesti kovan paineen alaiselle kalalle. Vaatimattoman näköinen nopeasti sidottava malli, kuten hyvät kisaperhot yleensäkin.
Finaali kisattiin ja tämä malli jäi rasiassani koskemattomaksi. Jotenkin uusi perho ei ulkonäöltään herättänyt luottamusta. Jugi mainitsi kuitenkin käyttäneensä mallia jollain jaksolla ja saaneensa sillä ihan hyvin kalaa.
Finaalin jälkeisen rankingin perusteella valittiin joukkueet seuraavan vuoden Suomen MM-kisoihin. Itse olin rankingissa taas sijalla 6., eli lähtökohtaisesti MM-joukkueen varamiehen paikalla. Mietin yhden illan, lähteäkö Norjan EM-kisoihin kalastamaan vai Kuusamon MM-kotikisoihin varamieheksi. Kotikisoja ei monesti koe, joten valitsin nopeasti jälkimmäisen vaihtoehdon.
MM-kotikisoihin valmistauduttiin todella huolellisesti, kuten olen aiemmin kuvaillut. Joukkueen WhatsApp-ryhmässä jaeltiin kokemuksia kisavesiltä, tekniikoita ja taktiikoita sekä spekuloitiin kisaperhoja jatkuvasti. Edelliset kolme finaalia oli kisattu ainakin osittain tulevilla MM-vesillä, joten joukkueella oli hyvät lähtökohdat ja tiedot kilpailuvesistä. Koronasulun siirettyä kisoja vuodella elokuulle 2021 saimme vielä yhden lisäkesän kisavesillä treenaamiselle. Se hyödynnettiin ja kalastimme Kuusamossa ahkerasti kesällä 2020.
Heinäkuun alussa 2020 olin Kurtin Heikin kanssa Kuusingilla Putkosessa treenaamassa. Kalastus oli vähän tympäisevää, kun harrit ottivat lähinnä chenillematoihin, vaikka litkan toista perhoa tuli vaihdettua ahkerasti. Sitten muistin tuon chartilla tagilla varustetun mustan perhon, joita Jugin kanssa olimme ennen edellisfinaaleita sitoneet. Laitoin sen yläperhoksi ja hämmästyin. Harrit alkoivat lyödä jatkuvasti tähän malliin, se peittosi samassa litkassa alempana olleen pinkin chenillemadon selvästi, joka oli aiemmin eri nymfien kanssa samassa litkassa antanut lähes järjestään kaikki kalat.
Kyseisen iltakalastussession jälkeen nappasin #16 jigikoukkuun tehdystä perhosta kuvan. Lähetin sen heti MM-joukkueen WhatsApp-ryhmään saatteella, että tämä malli on pakko testata kunnolla.
Joukkueen kisaperhot olivat pitkälti jo lyöty lukkoon. Niin sanottuihin uusiin ”erikoisperhoihin” suhtauduttiin vähän nihkeästi. Osa joukkueen jäsenistä ottivat kuitenkin perhon heti testiin Kuusamon vesillä ja totesivat sen toimivan ajoittain erinomaisesti. Itse testasin perhoa myös Keski-Suomessa Keskisenkosken purjeselille, joille se kelpasi myös mainiosti. Pidimme joukkueen yhteisen treeniviikon elokuussa 2020 Kuusamossa, jossa uutuusperho otettiin todelliseen syyniin. Se toimi välillä todella hyvin ja ansaitsi näin paikkansa tulevassa kisassa käytettävien jokiperhojemme valikoimassa.
Perho nimettiin Jukkiksen leirintäalueella kuvaileman mukaisesti vi***maisen vihreäksi, josta käytimme lyhennettä VV. Tällä lyhenteellä kutsuttaessa kukaan tuskin tulisi tajuamaan millaisesta perhosta on kyse. Mallia ei todellakaan haluttu paljastaa ulkopuolisille ennen kisaa. On aina eduksi, jos joukkueella on joku toimiva oma perhomalli, jota muut maat eivät käytä.
Itse MM-kisoissa VV ansaitsi paikkansa jokijaksojen kalastuslitkoissamme. Lähtökohtaisesti joella meidän ykköslitkassa oli alhaalla pinkki chenillemato ja ylhäällä Orange Tag, joilla käytiin pooli ensin läpi. Sitten pooli kalastettiin toisella litkalla, jossa oli alhaalla purppura chenillemato ja yläperhona kyseinen VV tai vaihtoehtoisesti kokomusta hopeakuulainen nymfi. Toki parina viimeisenä päivänä myös pintureiden rooli nousi merkittävästi meidän joukkueen jokijaksoilla.
Toimin itse kisan aikana varamiehenä meidän Kuusingin kisapooleilla päivystäen. Muistiin on jäänyt Hiltusen Jyrkin kolmosjakson jaksovoitto Putkosen kakkospoolista, jota seurasin rannalta. Jyrki kävi ensin läpi poolin yllämainitulla ykköslitkalla. Toiselle kierrokselle vaihtui kakkoslitka, jossa oli ylhäällä edellämainittu VV sekä alhaalla purppura chenillemato. Jykä oli itsekin vähän ihmeissään, kun toisella kierroksella tuli jo aiemmin kalastetuista paikoista ensimmäistä kiekkaa enemmän harjuksia, joista suuren osan suupielessä roikkui VV. Jakson kokonaistuloksena 38 mittaharjusta ja sijoitus 1.
Kisan jälkeen kuulimme valvojilta, että myös Ranskan joukkueella oli käytössä samanlainen musta charttiperäinen hopeakuulainen perho. Olimme yrittäneet pitää mallin salassa, joten mistä ihmeestä se oli vuotanut? Toki vastaavia tagiperhoja on varmasti uitettu aiemminkin, muttemme millään uskoneet kyseessä olevan sattuman. Todennäköisimmäksi selitykseksi jäi, että eräs vuotta aiemmin Kitkalla treenaamassa ollut ranskalainen oli sen onnistunut bongaamaan yhdeltä joukkueemme jäseneltä kalastaessaan päivän samoilla vesillä. Onneksi meidän joukkue oli sen verran sinut kisavesien kanssa, ettei muilla mailla ollut tästä huolimatta varsinkaan jokijaksoilla juurikaan jakoa. Pääsimme tuulettamaan selvällä marginaalilla historian ensimmäistä joukkuemaailmanmestaruuttamme.
Kisojen jälkeen kotimainen artisaanivieheitä valmistava Norolan teetti kaikille kultajoukkueen jäsenille kaiverretut henkilökohtaiset muistovieheet, joiden sisällä oli kunkin jäsenen valitsema kisaperho. Minun ja osan muista valinta vieheeseen laitettavaksi perhoksi oli tietysti VV, johon liittyy mielestäni hieno tarina.
Perhon synnyssä vahvasti mukana ollut Jugi kalasti itse tuolloin EM-joukkueessa. En enää muista, että oliko perholla joku rooli hänen Norjan EM-kisoissa kalastamassa henkilökohtaisessa EM-hopeassa tai Suomen EM-joukkuemitalissa.
Itse jäin Kuusamon kotikisojen jälkeen sivuun kisaskenestä, mutta perhona VV näyttää yleistyneen kisapiireissä harriperhojen peruskauraksi. Ainakin nykykisaajien harrifinaalien ottiperhojen kuvissa sitä näkee säännöllisesti. Jukkiksen alkuperäinen perho on varmasti ollut aivan erilainen ja värimaailmaltaan todennäköisesti kokonaisuudessaan vi***maisen vihreämpi. Mustan perusperhon lisä-ärsykkeenäkin vi***maisen vihreä on silti loistava lisä, välillä ehkä jopa ratkaiseva.
Illalla majoituksessa sidoimme vielä viimeiset kisaperhot. Meillä oli finaalien jokiperhojen mallit toki jo selvillä, mutta Jukkiksen sanat jäivät jostain syystä kummittelemaan. Päättelimme hänen tarkoittaneen värikuvauksellaan fluoresoivan chartreusea. Sidoimme Jugin kanssa molemmat vielä pari mustaa hopeakuulaista tagiperhoa mustalla rungolla ja häkilällä, joissa oli räikeän chartreuse "vi***umaisen vihreä" perä. Muuten perho muistutti kokomustaa hopeakuulaista nymfiä, joka on tunnetusti kova harriperho erityisesti kovan paineen alaiselle kalalle. Vaatimattoman näköinen nopeasti sidottava malli, kuten hyvät kisaperhot yleensäkin.
Finaali kisattiin ja tämä malli jäi rasiassani koskemattomaksi. Jotenkin uusi perho ei ulkonäöltään herättänyt luottamusta. Jugi mainitsi kuitenkin käyttäneensä mallia jollain jaksolla ja saaneensa sillä ihan hyvin kalaa.
Finaalin jälkeisen rankingin perusteella valittiin joukkueet seuraavan vuoden Suomen MM-kisoihin. Itse olin rankingissa taas sijalla 6., eli lähtökohtaisesti MM-joukkueen varamiehen paikalla. Mietin yhden illan, lähteäkö Norjan EM-kisoihin kalastamaan vai Kuusamon MM-kotikisoihin varamieheksi. Kotikisoja ei monesti koe, joten valitsin nopeasti jälkimmäisen vaihtoehdon.
MM-kotikisoihin valmistauduttiin todella huolellisesti, kuten olen aiemmin kuvaillut. Joukkueen WhatsApp-ryhmässä jaeltiin kokemuksia kisavesiltä, tekniikoita ja taktiikoita sekä spekuloitiin kisaperhoja jatkuvasti. Edelliset kolme finaalia oli kisattu ainakin osittain tulevilla MM-vesillä, joten joukkueella oli hyvät lähtökohdat ja tiedot kilpailuvesistä. Koronasulun siirettyä kisoja vuodella elokuulle 2021 saimme vielä yhden lisäkesän kisavesillä treenaamiselle. Se hyödynnettiin ja kalastimme Kuusamossa ahkerasti kesällä 2020.
Heinäkuun alussa 2020 olin Kurtin Heikin kanssa Kuusingilla Putkosessa treenaamassa. Kalastus oli vähän tympäisevää, kun harrit ottivat lähinnä chenillematoihin, vaikka litkan toista perhoa tuli vaihdettua ahkerasti. Sitten muistin tuon chartilla tagilla varustetun mustan perhon, joita Jugin kanssa olimme ennen edellisfinaaleita sitoneet. Laitoin sen yläperhoksi ja hämmästyin. Harrit alkoivat lyödä jatkuvasti tähän malliin, se peittosi samassa litkassa alempana olleen pinkin chenillemadon selvästi, joka oli aiemmin eri nymfien kanssa samassa litkassa antanut lähes järjestään kaikki kalat.
 |
| VV yllätti tehollaan Kuusingilla kesällä 2020 |
Kyseisen iltakalastussession jälkeen nappasin #16 jigikoukkuun tehdystä perhosta kuvan. Lähetin sen heti MM-joukkueen WhatsApp-ryhmään saatteella, että tämä malli on pakko testata kunnolla.
 |
| Tämä kuva lähti Kuusingin rantapenkalta MM-joukkueen WA-ryhmään |
Joukkueen kisaperhot olivat pitkälti jo lyöty lukkoon. Niin sanottuihin uusiin ”erikoisperhoihin” suhtauduttiin vähän nihkeästi. Osa joukkueen jäsenistä ottivat kuitenkin perhon heti testiin Kuusamon vesillä ja totesivat sen toimivan ajoittain erinomaisesti. Itse testasin perhoa myös Keski-Suomessa Keskisenkosken purjeselille, joille se kelpasi myös mainiosti. Pidimme joukkueen yhteisen treeniviikon elokuussa 2020 Kuusamossa, jossa uutuusperho otettiin todelliseen syyniin. Se toimi välillä todella hyvin ja ansaitsi näin paikkansa tulevassa kisassa käytettävien jokiperhojemme valikoimassa.
Perho nimettiin Jukkiksen leirintäalueella kuvaileman mukaisesti vi***maisen vihreäksi, josta käytimme lyhennettä VV. Tällä lyhenteellä kutsuttaessa kukaan tuskin tulisi tajuamaan millaisesta perhosta on kyse. Mallia ei todellakaan haluttu paljastaa ulkopuolisille ennen kisaa. On aina eduksi, jos joukkueella on joku toimiva oma perhomalli, jota muut maat eivät käytä.
Itse MM-kisoissa VV ansaitsi paikkansa jokijaksojen kalastuslitkoissamme. Lähtökohtaisesti joella meidän ykköslitkassa oli alhaalla pinkki chenillemato ja ylhäällä Orange Tag, joilla käytiin pooli ensin läpi. Sitten pooli kalastettiin toisella litkalla, jossa oli alhaalla purppura chenillemato ja yläperhona kyseinen VV tai vaihtoehtoisesti kokomusta hopeakuulainen nymfi. Toki parina viimeisenä päivänä myös pintureiden rooli nousi merkittävästi meidän joukkueen jokijaksoilla.
Toimin itse kisan aikana varamiehenä meidän Kuusingin kisapooleilla päivystäen. Muistiin on jäänyt Hiltusen Jyrkin kolmosjakson jaksovoitto Putkosen kakkospoolista, jota seurasin rannalta. Jyrki kävi ensin läpi poolin yllämainitulla ykköslitkalla. Toiselle kierrokselle vaihtui kakkoslitka, jossa oli ylhäällä edellämainittu VV sekä alhaalla purppura chenillemato. Jykä oli itsekin vähän ihmeissään, kun toisella kierroksella tuli jo aiemmin kalastetuista paikoista ensimmäistä kiekkaa enemmän harjuksia, joista suuren osan suupielessä roikkui VV. Jakson kokonaistuloksena 38 mittaharjusta ja sijoitus 1.
 |
| Jyrki tuo MM-kisojen Kuusingin jaksoltaan taas yhtä harjusta mittaukseen |
Kisan jälkeen kuulimme valvojilta, että myös Ranskan joukkueella oli käytössä samanlainen musta charttiperäinen hopeakuulainen perho. Olimme yrittäneet pitää mallin salassa, joten mistä ihmeestä se oli vuotanut? Toki vastaavia tagiperhoja on varmasti uitettu aiemminkin, muttemme millään uskoneet kyseessä olevan sattuman. Todennäköisimmäksi selitykseksi jäi, että eräs vuotta aiemmin Kitkalla treenaamassa ollut ranskalainen oli sen onnistunut bongaamaan yhdeltä joukkueemme jäseneltä kalastaessaan päivän samoilla vesillä. Onneksi meidän joukkue oli sen verran sinut kisavesien kanssa, ettei muilla mailla ollut tästä huolimatta varsinkaan jokijaksoilla juurikaan jakoa. Pääsimme tuulettamaan selvällä marginaalilla historian ensimmäistä joukkuemaailmanmestaruuttamme.
Kisojen jälkeen kotimainen artisaanivieheitä valmistava Norolan teetti kaikille kultajoukkueen jäsenille kaiverretut henkilökohtaiset muistovieheet, joiden sisällä oli kunkin jäsenen valitsema kisaperho. Minun ja osan muista valinta vieheeseen laitettavaksi perhoksi oli tietysti VV, johon liittyy mielestäni hieno tarina.
 |
| VV pääsi kaiverrettuun Norolanin muistolusikkaan |
Perhon synnyssä vahvasti mukana ollut Jugi kalasti itse tuolloin EM-joukkueessa. En enää muista, että oliko perholla joku rooli hänen Norjan EM-kisoissa kalastamassa henkilökohtaisessa EM-hopeassa tai Suomen EM-joukkuemitalissa.
Itse jäin Kuusamon kotikisojen jälkeen sivuun kisaskenestä, mutta perhona VV näyttää yleistyneen kisapiireissä harriperhojen peruskauraksi. Ainakin nykykisaajien harrifinaalien ottiperhojen kuvissa sitä näkee säännöllisesti. Jukkiksen alkuperäinen perho on varmasti ollut aivan erilainen ja värimaailmaltaan todennäköisesti kokonaisuudessaan vi***maisen vihreämpi. Mustan perusperhon lisä-ärsykkeenäkin vi***maisen vihreä on silti loistava lisä, välillä ehkä jopa ratkaiseva.
Kommentit