Sovimme velipojan kanssa Helatorstain reissusta Vilppulankoskelle jo alkukeväästä. Hannu asuu Tampereella ja minä Jyväskylässä, joten kohde oli sopivan välimatkan päässä molemmille. Hannu varasi majoituksen kosken niskan lähistöllä sijaitsevasta retkeilymajasta ja eilisen työpäivän jälkeen lähdimme molemmat tahoiltamme ajamaan paikalle.
Olen käynyt aiemmin kerran Vilppulankoskella vuonna 2001. Mikään tuttu paikka koski ei siis meikäläiselle ole. Aloitimme kalastuksen kuuden jälkeen ja vapa alkoi alusta asti taipua tasaiseen tahtiin. Taimenia tuntui olevan vähän joka kiventakusessa ja peilissä. Nymfit ja larvat pelittivät hyvin. Näitä "ex-pyyntikokoisia" oli selkeästi istutettu myös kuluvana vuonna, kyseisen touhun järkevyydestä voi sitten olla montaa mieltä. Lisäksi osalta istareista oli selkeästi jäänyt rasvaevä leikkaamatta, sillä rasvaevällisiä kaukana luonnonkalan habituksesta olevia taimenia kävi useampi haavissa.
Ilahduttavaa oli se, että koskesta nousi myös "oikeita" rasvaevällisiä taimenia. Näistä parhaimpana yhdeksän aikaan illasta #14 pt-nymfiin purrut todella hieno ja tuhti evällinen taimen, joka tarjosi kunnon väännön. Tähän mennessä vuoden komein taimeneni. Koskessa seisten haavissa otetut epätarkat kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta kalalle.
|
Komea nymfipötkö |
Hannukin oli saanut koskesta UL-vehkeillä vaapulla heittäen muutaman taimenen. Oman paremman kalani jälkeen oli hyvä aika pitää hetken taukoa ja käristellä makkaraa.
|
Tulistelua |
Illalla oli tarkoitus heittää loppuliukua kuhan toivossa, joita Hannu on täältä aiemmin kepittänyt. Kuhista ei ollut varmoja havaintoja, mutta säyneitä tuntui olevan melko reippaasti kosken alaosissa. Hannu kepitti lisäksi jokusen hauen.
|
Taloustaimen |
Kävimme välistä nukkumassa muutaman tunnin, kunnes viiden jälkeen heitimme vielä kolmen tunnin aamusession. Koskella ei ollut aamulla muita ja taimenet purivat pikkuperhoja edelleen tasaisen tappavasti. Kahdeksan aikoihin menimme sitten syömään ja nukuimme pitkälti puolen päivän yli. Kosken ottipaikat oli tullut nuohottua sen verran tarkasti, ettemme jaksaneet heittää enää päivällä.
|
Aamun kaloja |
Vilppulankoski oli positiivinen yllätys, tosin kosken taimenkantaa soisi jatkossa hoidettavan jotenkin muuten kuin näillä perusistareilla. Yllättävää oli se, ettemme saaneet yhtään kirjolohta, vaikka sen pitäisi olla kosken pääasiallinen istukaskala. Tosin ongin lähinnä kosken kuohuja, kirjolohet todennäköisesti viihtyvät paremmin niskalla ja loppuliu'ussa.
Kommentit