Juhannus tuli vietettyä Vääksyssä ja kaukaa viisaana miehenä otin myös maanantain vapaaksi. Ennen Jyväskylään ajamista vietin sitten päivän Hammonjoella kalassa. Olikin muuten yksi vuoden parhaista kalapäivistä! Joen vesi oli aivan kirkasta, ketään muuta ei näkynyt mailla halmeilla ja kalat äityivät kovalle syönnille.
Päivän alkajaisiksi testailin, että onko putki vielä killeä täynnä. Kyllähän niitä siellä yhä tuntui olevan, totesin asian onkimalla muutaman killen näytille ennen kuin suuntasin tulipaikan alapuolelle hauskemman kalastuksen perään. Killejä oli tulipaikan alapuolisilla alueillakin melko paljon, sillä tasaisin väliajoin nieriöitä onkiessa isompi kirjava kylki välähti ja siimaa vietiin.
Paras tapahtuma oli kahdella pinturilla (pinkki murkku ja caddis) onkiessa, kun mittaharri ja kirjolohi ottivat molemmat pintaperhot suuhunsa täysin samaan aikaan. Väännöstä tuli melko mielenkiintoinen 0,14mm perukkeilla. Loppujen lopuksi pinkissä murkussa kiinni ollut harri sai sivuperukkeen poikki, mutta kille tuli ylös caddis suussaan. Melko paljon on nyt purossa tietyillä alueilla kirjolohta, mutta onpahan kalamiehille ruokakaloja otettavaksi.
 |
| Tuplatärpistä ylös tullut kille |
 |
| Kirjolohi kiinni |
 |
| Kille käy poistattamassa nymfin suupielestään |
Ilahduttavaa oli myös huomata, että kuinka paljon harjusta joessa nyt on ja miten hyvin ne ovat kasvaneet. 2000-luvun alun joitain hyviä harjusvuosia lukuunottamatta yli 30cm harjukset ovat olleet Hammolla kortilla, tänään niitäkin kävi useita vapautettavana. Isoimmat vieläpä reippaasti yli tuon rajan. Tulipaikan alapuolen lisäksi myös putken yläpuolelta löytyi paikoittain hyvin harreja. Alhaalla en ehtinyt tänään käymään, joten alaosien harjustilanteesta en osaa sanoa.
 |
| Pinturimestaa |
 |
| Harjuksia löytyy tällä hetkellä mukavasti |
 |
| Päivän isoin harjus |
Pinturia puri tänään myös yksi taimen, joka Hammolle mukavan mittaisena (= ei kovin kaukana nelikymppisestä) oli ihan kiva yllätys. Kuten tavallista, niin luulin kalan aluksi olevan iso purkkari, mutta taimenhan sieltä tuli.
Kaikesta huolimatta Hammon yleisin saalis oli ja on edelleenkin puronieriä. Tänäänkin purkkareita kävi melkoinen kasa irroitettavana. Mitään erityisen isoja puronieriöitä en nyt tavoittanut, suurimmat ehkä vajaa 30cm mittaisia. Ahnaasti kävivät kuitenkin kiinni niin pintureihin, nymfeihin kuin pikkuliitseihinkin.
Toki näin kirkkaalla vedellä varsinkin matalissa paikoissa nieriät säikkyvät helposti. Tänäänkin sain kuitenkin useampia tällaisia säikähtäneitä kaloja, kun heitin nymfit ympäriinsä poukkoilevan kalan lähelle. Purkkarit ottavat perhon usein nopealla liikkeellä ikään kuin "siinä sivussa" kesken poukkoilun.
Täytyy sanoa, että Hammon puitteet ovat muuttuneet melkoisesti siitä, kun kalastelin täällä aktiivisesti 2000-luvun taitteessa. Silloin tulipaikkana oli yksi risa betonirengas joka kasvoi sisältä heinää, joen rantaan käveltiin pientä polkua ja esimerkiksi polttopuiden etsiminen makkaroiden grillaamiseksi oli usein ylivoimainen tehtävä. Nyt löytyy laavut, kunnon tulipaikat, puuliiterit, puuceet ja hiekkatietä voi tallustella melkein joen rantaan. Mikäs siinä, kyllähän sitä kelpaa pitää taukoa ja grillailla, vaikka vanhassakin miljöössä oli oma karu viehätyksensä.
 |
| Pientä rillausta |
Kommentit