Tundrans Öring

Eilen illalla saavuin puolentoista päivän reissaamisen jälkeen takaisin Jyväskylään ja odotettu viikko Kuolan niemimaan taimenenkalastuksen parissa oli ohi. Viikko antoi paljon muistelun aihetta kovasta lähemmäs kymmenen tunnin tela-ajoneuvokyydistä aina mahtaviin pintaperhokaloihin. Mitään helppoa kalastus ei ollut, sillä olosuhteet olivat haastavat. Vedet olivat alhaalla ja viikon puolivälissä vedenlämpö nousi 20 asteeseen. Viikon puolivälissä helteet vaihtuivat kylmään keliin ja todella kovaan tuuleen vedenlämmön samalla laskiessa. Emme päässeet kokemaan hyönteisten massakuoriutumisia, päivänkorentoaika oli lämpimän alkukesän myötä oppaamme mukaan pääosin ohi, eivätkä kunnon pupalätinät olleet vielä alkaneet.

Kuivana kiitos!

Hyönteiskuoriutumisten puutteesta huolimatta pintaperhokalastus oli silti hienoa, eikä uppoperhorasiaa tarvinnut juurikaan esiin kaivella. Itse sain käytännössä kaikki paremmat kalani pintaperhoilla, toimiva setti oli pinkki murkku yläperhona ja Caddis alaperhona. Leirissämme hymyiltiin pinkille murkulle aluksi opastamme myöten, mutta kun perhoon alkoi napsua isoja taimenia, niin johan alkoivat muillakin sidontapenkit sauhuta ja "hubba bubbaa" kuoriutui penkeistä :)

Itselläni oli ensimmäisenä päivänä ongelmia kalojen tartutusten kanssa, sain kyllä isoja kaloja ottamaan, mutta vedin kerta toisensa jälkeen perhot suusta pois. Pikkuhiljaa homma alkoi luonnistumaan ja koin pari huippupäivää putkeen. Loppuviikosta kelien kylmetessä ja tuulen tuivertaessa kalantulo vaikeutui taas itselläni, tosin siinä vaiheessa ei onnistumisten jälkeen yrityskään ollut enää ihan yhtä kova.

Keskikoko kohdillaan

Kalamäärissä mitattuna kuuden hengen porukkamme saalis ei ollut mikään erityisen suuri, mutta koko oli kohdallaan. Yli 60cm taimenia saimme yhteensä 20kpl, joista yli kolmekiloisia oli 12kpl. Itselleni osui useiden 2-3kg taimenten lisäksi neljä yli 3kg pinturikalaa, joista suurin venytti vaa'an neljän ja viiden kilon väliin. Suurin osa kaloista oli todella lihavia, mutta myös hoikempiakin kaloja nousi. Itselläni sattui siinä mielessä hyvä tuuri, että kaikki saamani isommat kalat olivat vähintäänkin pulskassa kunnossa. Kolmea ruokakalaksi otettua poikkeusta lukuunottamatta kaikki saamamme taimenet vapautettiin.

En pistä reissusta sen kummempaa päiväkohtaista raporttia, mutta tuosta suurimmasta kalasta laitan erikseen jutun blogiin, olihan tuon taimenen saaminen sen verran uskomaton kokemus. Kuvagallerian laitan vielä näytille jossain vaiheessa.

Oli kyllä melkoista luksusta, kun tundralla ei pitänyt keskittyä mihinkään muuhun kuin kalastukseen. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, oppaamme oli myös todella mukava ja avulias. Kiitokset myös muulle reissuporukalle (Joona, Janne, Mikko, Aku ja Harri) unohtumattomasta reissusta!

Seuraavaksi omasta kamerasta jonkin verran reissun kalatunnelmia kuvallisessa muodossa. Suurimman kalan kuvat lisään sitten kyseistä kalaa koskevan blogijutun yhteyteen.