Lampitouhuja

Pohjoisen reissun jälkeen sairastuin varsin ikävään mahatautiin, joka vaivasi sitkeästi neljä päivää ja nostatti välillä myös korkean kuumeen. Tänään alkoi vatsakin olla jo siinä kunnossa, että uskaltauduin vastaamaan myönteisesti Juhon kutsuun lähteä kalalle Liekkilammelle.


Kalastelimme Liekkilampea veneestä kolmisen tuntia ja järvi tuntui kuin kaivolta ahvenia ja särkiä lukuunottamatta. Juhon pikkuveli oli ollut paikalla vielä pidempään yhtä laihoin tuloksin. Toki helteiden takia kalojakaan ei ole ilmeisesti voitu aikoihin istuttaa, mutta kovin kuollutta oli silti. Puoli kahdeksan aikoihin tyhjänpyyntiin kyllästyneenä päätimme vaihtaa maisemaa ja tehdä vielä nopean piipahduksen Kuusikkolammelle. Seuran lammella olenkin vieraillut vasta kerran kuluvana kesänä, vaikka kausiosakkuus tuli alkukesästä maksettua.


Kuusikkolammella näkyikin sentään jokusia pintovia kaloja. Tuntui siltä, että tulosta saadakseen piti saada heitettyä tuikkivalle kalalle, sokkona haravoiminen näytti olevan melko tyhjänpäiväistä. Vajaan parituntisen iltasession aikana sain Kuusikkolammelta yhden kalan, Juho vapautteli myös yhden ja nuorempi Strandman kaksi. Kalat ottivat pintakalvon tuntumassa uitettuihin nymfeihin ja buzzereihin. Oma kalani oli niellyt nymfin aivan kurkkuun, eikä lämpimässä vedessä uinut enää kuin selkää, kun yritin sitä vapautella. Kolkatahan tuo sitten piti, saa nähdä miltä maistuu näillä vedenlämmöillä..