Ilta Muuramenjoella

Ruijan reissun jälkeen iski tuttu kalastuskrapula ehkä vielä normaalia kovempana. Kun vielä vedet ovat kaikkialla lämpimiä ja alhaalla, ei kalastus ole juuri houkuttanut. Tänään kuitenkin raahasin itseni Muuramenjoelle muutaman tunnin iltasessiota kalastamaan. Luvanmyyntipaikkakin Muuramenjoelle näkyy muuttuneen, nykyään lupia saa aivan joen tuntumassa sijaitsevasta kukkakaupasta.



Illan kalastuksessa oli koko ajan puolitehoinen olo, jotenkin ei vieläkään oikein innostanut täysillä koko touhu. Keli ei ollut sentään enää paahtavan kuuma, vaan kuurosateisen utuinen. Heti kalastuksen alussa nymfiin tarrasi reilun puolenkilon hauki, enpä ole tuossa kohdassa niitä ennen tavannut.. Melkein heti perään kovasta koskesta nappasi mustaan leechiin kille, joka kuitenkin veti sivuperukkeen tukkiin ja katkaisi perukkeen. Sama juttu kävi noin tuntia myöhemmin palokunnan suvannon yläpuolen virtapätkällä. Hyvänkokoinen pirteämpi kille kiinni keskiperhossa, joka onnistui kuitenkin sotkemaan sekä ylä- että alaperhon kiviin ja katkaisi sivuperukkeen.

Kaloja kyllä oli, mutta todella pasiivisella otilla. Bongasin palolaitoksen yläpuolelta yhden kirjolohen, jolle sai uittaa eri perhoja vartin päin näköä, ennen kuin kala hyväksyi pinkin larvan. Tämäkin tosin karkasi. Jatkoin kalojen bongailua parin 30-35cm harjuksen merkeissä. Näillekin sai uitella perhoja melkoisen kauan, ennen kuin kävivät lopulta vapautettavana.

Kivisillan alta tartutin sitten pinkkiin larvaan kalan, joka tuli heti pintaan, muutama potku ja suora veto haaviin. Ihmettelin kalan laiskuutta, sillä kirjolohi oli kuitenkin melko iso. Syykin selvisi, sillä kalalta puuttui pyrstö lähes kokonaan. Olipahan karu ilmestys.. En tiedä miltä kalat maistuvat näin lämpimällä vedellä, mutta eipä tuollaista kalaa tehnyt mieli takaisinkaan laskea. Kalaa peratessa innostuin jo hetken, kun näin mahalaukun olevan tupaten täynnä. Mutta mitäs sieltä löytyikään, neljä isoa kiveä! Eivät tosiaan olleet mitään normi pikkukiviä, ihmettelin jo, miten kala saa nieltyä noin isoja kiviä.. Olipahan melkoinen pudotus maanpinnalle Ruijan reissun kalojen jälkeen...



Palolaitoksen yläpuolelta tartutin larvaan pirteämmän killen, joka sekin irtosi haavin lähellä. Johan oli, viidestä kiinni olleesta killestä vain yksi ylös. Tosin samat oli sävelet myös toisella paikalla olleella perhomiehellä, joka karkuuttanut kolme killeä saamatta yhtään haaviin asti. Heittelin vielä hetken pinturia saaden pari harjusta, ennen kuin lähdin ajelemaan takaisin kotiin.

Finaaliin ei ole normaalista poiketen tullut edes sitä yhtä tarvittavaa peruutusta, joten näyttää siltä, että oma kisa sujuu kisakatsomon puolella. No, paikan päälle mennään joka tapauksessa kalakamojen kera, eihän sitä koskaan tiedä..

Kommentit

Qiza sanoi…
Aika karun näköinen on 'pyrstö'... =/
On vissiin kala kyllästyny päiviinsä pyrstökiusattuna ja yrittäny hukuttaa itsensä kiviä syömällä...
Pietu sanoi…
Jep, ja sitten onnistui pääsemään päiviltä puraisemalla larvaa. Eihän tuollaisia kalojen irvikuvia pitäisi löytyä mistään koskikohteista. Muuramella killet on yleensä ihan ok-laatuisia, mutta mahtuu sinne sekaan sitten noita surullisen näköisiä raukkojakin.
Qiza sanoi…
Juu, kyllähän noita aina välillä sekaan sattuu, ikävä kyllä.
Tänään starttaa meilläkin auto kohti Ruijan maisemia, niin siellä ei näistä juurikaan pelkoa.:)
Pietu sanoi…
Äläs nyt, sitkeä huhu kertoo, että jostain oli muutama vuosi sitten karannut kirjolohi-istukkaita Kautokeinoelvaan ;)

Ei muuta kuin kireitä reissulle, huomasin muuten vasta eilen tuon sun kyssärikommentin viime vuoden reissuraportista :)
Qiza sanoi…
HAhaa, se se oiskin ku ensimmäinen kala tuolta reissulta olisi joku rähjäinen kilon kirre.. :D

No, täytynee kirjoitella raporttia johonkin päin itsekin sitten reissusta, jospa sieltä jotain ottipaikkoja kuitenkin löydetään.. :)

Suosittuja blogijuttuja