Lankkarin vesivyöryssä


Tämän vuoden yhtenä teemana on yrittää isoa taimenta, velimies Hannu onnistui toissapäivänä saamaan 4,4kg taimenen, joten Langinkoskelle Pekan ja Tapsan kanssa lähtiessämme pääkopassa kolkutti samanmoisen mutta merimallisen metsästys. Kun aamukymmeneltä saavuimme lankkarille, humuksen värjäämää vettä vyöryi joessa melkoisen paljon.


Paikalla oli lisäksemme vain yksi paikallinen kalastaja, joka oli aamulla saanutkin yhden tumman taimenen. Alkuviikosta vesi oli kuulemma ollut vielä alempana ja kirkkaampaa, kieltämättä tuntui hieman orvolta riuhtoa seiskaluokan vavalla tuollaisen vesimassan keskellä. Lisäksi tämä oli ensimmäinen kalareissuni lankkarille, joten ottipaikatkin ovat vielä hieman hakusessa. Perhoja meni taas melkoinen määrä, Langinkosken alaosan kivet suorastaan söivät niitä.


Päivän aikana emme saaneet yhtään varmaa kalahavaintoa, joten mp-linja jatkui. Säässä ei kuitenkaan ollut moittimista, kaunis ja lämmin alkukevään päivä, eikä tuulikaan häirinnyt. Lopuksi katkoin vielä wet cel- perhosiimani, siima jäi johonkin kivenkoloon niin tiukasti kiinni, etteivät mitkään konstit auttaneet ja se oli pakko vetää poikki. Uuden siiman osto siis edessä. Pitää miettiä vielä jos tekisi uuden reissun Lankkarille tänä keväänä, kunhan vesi hieman laskee.


Kommentit

Harri Hytönen sanoi…
Kunnon mertsarimeininki kun siimoja napsahtelee rantakiviin. Merellä heittäessä noita katkomisia on tullut nähtyä useampikin. Aallot paiskovat sen verran siimoja kivien koloihin. siimakori on kyllä mainio keksintö.
Janne Erämies sanoi…
no mitäpä sitä ei tekisi jos on mahdollista saada hopeinen torpedo siimannokkaan,siimoja saa aina kaupasta uusia.
Pietu sanoi…
Jep, ei tämä mitään uutta mullekaan ole, taitaa olla kolmas katkottu perhosiima. Pari aiempaa katkottu Pikefossenin putouksen alla, kun virta vie siimat terävien kivien väliin.

Suosittuja blogijuttuja