Pitkästä aikaa kalalla

Kolmen viikon kalastustauko sai luonnollisesti kalastushimot nousemaan. Lähdinkin aamulla ajelemaan kohti Evoa ja Niemisjärviä. Pekka oli aamulla edellisillan rientojen seurauksena sen verran huonossa hapessa, ettei kyennyt lähtemään mukaan. Päivä oli todella kaunis ja lähes tyyni, muttei välttämättä kuitenkaan ehkä paras kalakeli. Odotettavissa olikin ootto-onkijoiden invaasio, olihan kuitenkin ensimmäinen viikonloppu kun järvet olivat auki. Ootto-onkijoita olikin melko paljon, vaikka aivan pelkäämääni ryntäystä ei sentään onneksi ollut. Mukavaa oli kuitenkin olla pitkästä aikaa taas kalassa.



Kalojen suhteen päivä oli varsin hiljainen. Tapahtumina oli yksi rivakka veto, yksi perukkeen katkonut hauki sekä yksi haaviin asti tullut kirjolohi. Ylöstullut kala oli varsin kummallisen muotoinen vanhempi istukas, jolla oli maha tupaten täynnä juoksevaa mätiä. Onneksi liha oli kuitenkin punaista ja kala ihan hyvänmakuinenkin, kun sen äsken uunikalana pistelimme poskeen. Kaikki tapahtumat tulivat pieneen tinseliin, vaikka erilaisia perhoja tuli kokeiltua varsin paljon. Perukkeen poikki puraisseen hauen lisäksi muitakin pitkänokkia näkyi runsaasti rantakaislikoissa mellastamassa, taisivat olla kutupuuhat käynnissä.



Kun päivä oli todella kaunis, mutta tapahtumia ei hirveän paljoa ollut, oli välillä aikaa nauttia auringostakin. Loikoilin tulipaikan penkillä varmaan lähes tunnin ja melkein nukahdinkin siihen, ennen kuin havahduin ylös. Mahdollista iltasyöntiä en enää jaksanut alkaa odottelemaan, vaan lähdin ajelemaan neljän aikoihin kohti Vääksyä, tulihan kalastus kuitenkin aloitettua ja aamukahdeksalta.

.

Kommentit

Suosittuja blogijuttuja