Finnmark 26.7.-4.8.2010

Finnmark on taas nähty ja koettu tältä vuodelta, pitkän kalastustauon jälkeen kymmenen päivän kalastusrupeama pohjoisessa maistui ehkä tavanomaistakin paremmalta. Peukalokin kesti hyvin kalastusta, vaikka olikin ensimmäisinä päivinä hieman arkana. Lisäilen kuvagalleriaa reissusta taas lähipäivinä, nyt pidemmittä puheitta raportin pariin.

Maanantai 26.7

Jossun luona Rovaniemellä nukutun yön jälkeen lähdimme aamukuudelta ajamaan kohti Kautokeinoa. Hetassa hoidettiin vielä ruokaostokset, jonka jälkeen suuntasimme Kautokeinoon desinfioimaan kalavälineet. Söimme Statoililla hampurilaiset, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan vaelluskeikan lähtöpistettä kohti.

Tarvoimme rinkat selässä hyvän matkan erämaajoelle, jossa pääsimme muistaakseni iltaseitsemältä leirinpystytyspuuhiin. Kalastuspoltteet olivat melkoiset yli kuukauden tauon jälkeen, joten nopean ruokailun jälkeen lähdimme kalastelemaan leirin lähivesiä. Harjusta alkoikin löytymään ihan mukavasti kuulapääpupilla ja nymfeillä, ensimmäisen parin tunnin kalastuksen jälkeen suurin haavissa käyttämäni harjus oli 49cm, Esa taisi puolestaan rikkoa 50cm heti avauskalallaan.

Paineiden päästelyn jälkeen lähdimme talsimaan toiselle koskijaksolle varsin vaikeakulkuista rämeikköä. Huomasin suvannossa aivan rannassa hyvänkokoisen harjuksen, jota Matias meni heittämään. Harjus haki nätisti pheasant tail-nymfin pinnasta ja pian haavissa makasi puolimetrinen Matiaksen ennätysharjus. Koskialue oli selkeästi hiljaisempi kuin viime visiitillä, vaikka kaloja toki saimme. Itsekin sain 50cm rikki eräästä loppuliu’usta, ruokakaloiksi otimme pari hieman pienempää noin 40-45cm harjusta.

Olimme lähdössä jo takaisinpäin, kun näin hyvän pintakäynnin. En jaksanut vaihtaa pintureita, vaan heitin kolmen volsukuulaisen nymfin litkan kalan eteen, ja pian tulikin jykevä otti. Harjus jaksoi vääntää kiitettävästi, mutta kävi lopulta haavissa mitattavana ja punnittavana. Mittaa oli 53cm ja painoa 1280g.

Leiriin kävellessämme näimme vielä suvannossa yhden pintakäynnin, Matias tartutti kalan pinturilla ja 49cm harjus lähti mittauksen jälkeen takaisin uimaan. Olo oli leiriin päästyä melkoisen väsynyt, ensin rankka patikointi rinkkojen kanssa, jonka jälkeen kävelimme vielä varsin pitkän matkan kalastuksen lomassa. Uni maistui…

Tiistai 27.7

Aamuruokailun jälkeen kalastelimme harjuksia hetken leirin lähistöllä, jonka jälkeen suuntasimme Esan kanssa kartoittamaan uusia paikkoja.

Lopulta saavuimme hienon näköiselle koskipätkälle. Aloitin heittämällä niskaa, josta paukahtikin heti tasan 50cm harjus. Kallioiden keskellä menevässä koskessa oli hienoja syviä monttuja, yhdestä sellaisesta pheasant tailiin nakersi pienempien lisäksi hyvät väännöt tarjonnut 52cm harjus. Tartuttelin kosken virranreunassa kaloja, kun kuulin loppuliu’ussa kalastavan Esan huudon. Tuplathan siellä oli siiman päässä ja tulivat myös ylös. Varsin mukava tuplatärppi vielä, kun toisella harjuksista oli mittaa 52cm ja toinenkin oli +45cm kala. Pian tartutin koskesta kookkaan harjuksen, jota väsyttelin melko pitkään. Kala otti ennen kovia kuohuja ja pidin sitä tiukalla, jottei harjus pääsisi kovaan koskeen. Lopulta kala irtosi, mikä hieman harmitti, sillä vedessä kala näytti sen verran kookkaalta, että 55cm olisi voinut hyvinkin rikkoutua.

Siirryin itsekin loppuliukuun, mistä koukuttelimme Esan kanssa useita 50-53cm harjuksia, paikka tuntui olevan oikea isojen harjusten pesä. Yhden 53cm harjuksen punnitsin haavissa, kun digivaa’an lukemista vähentää haavin ja märän havaksen, niin painoksi tuli jotain 1300-1400g, tarkkaa lukemaa en muista.. Esa otti yhden pienemmän harjuksen ruokakalaksi, jonka paistoimme tulilla sadetta ihmetellessä. Vaihdoimme lopuksi pinturisetit, pian pinkkiin murkkuun nappasi reissun ensimmäinen 50cm pinturiharjus. Paikka näytti otolliselta myös taimenenkalastukseen, mutta saimme ainoastaan muutamia pieniä taimenia.

Antoisan kalastustuokion jälkeen siirryimme vielä hetkeksi kalaan lähemmäs leiriä. Pintureihin nasahteli muutamia harjuksia, joista suurimmat venyttivät mittanauhan 49 senttiin. Matias oli kalastellut lähempänä leiriä ja saanut harjuksia sekä pikkutaimenia.

Keskiviikko 28.7

Nyt oli tarkoitus kalastella lähempänä leiriä, kävimme ensin Esan kanssa päivällä onkimassa leirin viereiset nivat. Päivän ensimmäisellä harjuksellani oli heti mittaa 51cm, joten mukavasti alkoi. Eräässä köngäspaikassa ajattelin, että onpas taimenelta haiseva mesta. Tein kohtalokkaan virheen, kun en jaksanut vaihtaa perukkeita, vaan laitoin pienen oliivin zonkerin 0,18mm kärkeen kiinni. Ensimmäisellä heitolla mukavankokoinen taimen kiinni, joka tietysti katkaisi ohuet piuhat melko nopeasti. Laiskuudesta saa kärsiä.. Taimenkontaktista innostuneena laitoin streamerin paksumpien piuhojen päähän ja lähdin koluamaan kovan kosken virranreunoja. Yksi hyvänkokoinen taimen kävikin väläyttämässä kylkeään streamerin perässä, mutta enempää kontakteja emme taimeniin saaneet.

Alkuillasta kalastelimme leirin yläpuolella, kaloja tuli, tällä kertaa olivat alle puolimetrisiä. Otimme pari harjusta taas ruokakaloiksi ja pidimme taukoa samalla folioharjusta nuotiolla paistaen.

Yöllä kopaisimme Esan kanssa vielä leirin alapuoliset pätkät. Täällä olikin myös muutama muu leiri, joesta oli ollut hehkutusartikkeli naapurimaan julkaisussa, mikä varmasti osaltaan myös koventaa kalastuspainetta. Leirin alapuolisista vesistä näkyi selkeästi, että niitä oli edellispäivinä kalastettu useamman miehen voimin. Tutusta loppuliu’usta käytin kuitenkin pinturilla 52cm kalan ylhäällä, Esakin sai samasta paikasta reilu puolimetrisen pinturikalan. Toisen jalan alaosa oli illalla mäkäränpistojen myötä turvonnut melkoisesti, yksi varpaankynsi oli myös muuttunut kävelyn myötä mustaksi. Hyvän kalastuksen eteen täytyy joskus hieman kärsiä.

Torstai 29.7

Viimeisenä vaelluskeikan kalastuspäivänä siirsimme leirin uuteen paikkaan. Kun saimme kamat leiripaikalle välisuvannon rantaan, näkyi suvannossa pintakäyntejä. Nälkä alkoi jo kurnia, joten ajattelin onkia suvannosta ruokakalat. Sainkin melko nopeasti 47cm harjuksen pinturilla, mikä oli muuten suurin reissulla ylös otettu harjus. Pyrimme ottamaan ruokakaloiksi 40-45cm kokoluokan harjuksia ja päästää suuremmat takaisin uimaan. Esa tuli myös heittämään suvannolle, ja huusi pian kookkaan taimenen olevan kiinni. Kala veti toiselle puolelle jokea ja oli juuri painumassa koskeen, kun Knapekin koukku suoristui ja taimen pääsi irti. Leirin ympäristössä näkyi muutenkin muutama pintova taimen, vaikuttivat vain erittäin aroilta ja valikoivilta. Koukutin suvannosta vielä pintaperholla noin kolmevitosen taimenen joka kiduksista kiinni olleena vuosi melkoisesti verta ja pääsi näin harjuksen seuraksi nuotiolle paistumaan.

Ruokatauon jälkeen löysimme virranreunan, josta paukahteli perhoihin mukavasti harjuksia. Kalat ottivat niin nymfeihin kuin pintaperhoihinkin, perinteisesti tällä osalla jokea harjuksen keskikoko on hieman pienempää, mutta nyt käytin haavissa 52cm kalan sekä todella pullean 51cm harjuksen. Esakin vapautteli pian pulskan 50cm pinturiharjuksen.

Leirin alapuolisisista vesistä tuli kaloja harvakseltaan, harjuksia ja pieniä taimenia. Eräästä virranreunasta otti kuulapäiseen hares eariin pirteä hyppykone, kauniilla taimenella oli mittaa 42cm. Kävin vielä leirin seutuvilla onkimassa pari n. 45cm harjusta ruokakaloiksi. Teimme suvannon rannalle tulet ja paistoimme harjusfileet jälleen foliossa, näin tehtynä kaloista tulee herkullisen mehukasta syötävää. Leirisuvannolla kävi edelleen hieno taimen ja useampi harjus pinnassa, joten pakkohan se oli vielä heittää. Esittelin taimenelle ison osan perhorasioideni sisällöstä (heitin jopa mustaa leechiä), mutta se ei reagoinut mitenkään. Lopulta kala nousi #18 päikkäripinturiin, mutta kontakti jäi pariin potkuun. Esa ja Matias menivät jo nukkumaan, mutta itse jäin vielä heittelemään pintoville kaloille. Kalat olivat kranttuja, mutta sain pinkillä murkulla yhden hienon 53cm harjuksen jäähyväiskalaksi tältä joelta.


Perjantai 30.7

Aamulla laitoimme leirin kasaan ja lähdimme kävelemään takaisin tielle ja sivistyksen pariin. Saavuimme Kautokeinoon alkuillasta, emmekä voineet vastustaa paikallisen pizzerian kutsua. Esa päätti ottaa varman päälle ja tilasi normaalikokoisen sijaan ison pizzan. Kun pizza viimein tuli, niin se todellakin oli ISO. Jotenkin mies kuitenkin onnistui syömään koko pizzan, melkoinen suoritus..

Suuntasimme Taimenjoelle, jonne saavuttuamme näimme melkoisen lohduttoman vesitilanteen. Enpä ole kyseisessä joessa aiemmin yhtä paljon vettä nähnyt. Kalaan se oli kuitenkin mentävä, niskalla näin heti isojen siikojen pintakäyntejä, jotka perinteisesti loppuivat sen jälkeen, kun heitin pinturia muutaman kerran tuikkien yläpuolelle. Täytyy myöntää, että noiden niskan isojen siikojen höynäyttäminen on ollut itselleni aina melkoista tervanjuontia. Aloin heittämään tinseliä kolmosuppoavalla siimalla, johon ensimmäisessä peilissä niskan alapuolella kävikin hyvä kala pärskäyttämässä. Hetki tämän jälkeen kala tarttui kiinni, #6-7 Sonik niiasi muutamaan kertaan kahvasta asti, kunnes kala irtosi. Olipa raskaan tuntuinen otus!

Saimme joitakin kontakteja kaloihin, mutta ainakin oma kalastus oli hieman hukassa tällä vedenkorkeudella. Pupahätsiäkään ei oikein ollut, ns. motivaatiomontusta sain yhden kolmevitosen taimenen pupalla ja karkuutin hieman isomman. Yhden aikoihin yöllä kävimme vielä alasuoralla, jossa oli jonkinlainen hätsi menossa, joka tosin loppui nopeasti. Yhden 41cm taimenen ehdin pupalla saamaan, joka sai tällä kertaa kelvata suolakalaksi. Tiukassa tuntui olevan nyt kala tällä joella.

Lauantai 31.7

Esalla oli tänään lähtö edessä alkuillasta, joten sitä ennen pitäisi ehtiä käymään vielä kalalla. Leiripaikkamme viereen kurvasi viime reissulta tuttu isä-poikapari Masa ja Olli, joten mukavaa juttuseuraa oli taas luvassa. Päätimme käväistä järven kapeikoilla siikoja onkimassa, matkalla kävimme Vehviläisen Matin juttusilla, jolla oli omakotitalon kokoinen asuntoauto parkissa levennyksellä. Vaikka seudulla on kalastajia suht paljon, niin vuosien varrella tutuiksi tulleiden naamojen kanssa on aina mukava rupatella ja vaihtaa kuulumisia.

Kalastelimme nopean setin kapeikolla, tällä kertaa saimme ylös vain reilu 30cm pikkusiikoja, joita otimme kuitenkin kasan nuotiolla paistettavaksi. Isompiinkin oli tosin kontakteja, Esalla katkesi 0,16mm piuhat solmusta ja itselläni meni #14 Knapekin wet fly suoraksi isomman siian kanssa. Leiriin päästyämme paistoimme nuotiolla foliosiikaa, Esa lähti kohti etelää Iiron ja Villen kyydissä.

Päätimme Matiaksen kanssa kalastaa illan joen alempia koskia, joista oli edellisinä päivinä noussut muutamia hyviä kaloja. Kosket olivat todella hienoa paikkaa, ja tällä vedenkorkeudella mielestäni paremmin kalastettavissa kuin yläosan pätkä. Poikastuotanto tuntuu ainakin olevan kohdallaan, sillä pikkutaimenia sai irroitella koukusta jatkuvasti.

Kemin porukka oli myös kalassa samoilla seuduilla, päätin suunnata ylemmän kosken niskalle, sillä alempana näytti kalastajia olevan hieman enemmän. Puolenyön aikaan niskan imusta tarttui oliiviin zonkeriin nätti kala, joka paineli samointein koskeen. Peräänhän se oli lähdettävä, sain taimenen kuitenkin ohjattua matalaan rantaveteen, jossa se solahti haaviin. Pulskalla taimenelle oli mittaa 50cm/1360g, ja pappi siunasi sen ruokakalaksi. Heittelin vielä kosken alaosia läpi pintapupilla, vaikkei hätsiä tullutkaan. Pikkutaimenten lisäksi pupaan purikin yksi 42cm kala, joka pääsi takaisin uimaan. Kolmen aikaan yöllä heitin vielä niskan kertaalleen läpi, sain muutaman potkun kontaktin mukavankokoiseen taimeneen, sekä yksi kala jätti tinselin perään melkoiset pyörteet.



Sunnuntai 1.8

Päätimme heittää vielä yhden vuorokauden Taimenjoella. Kalaan ei ollut mikään kiire, vaan juttelimme leirissä hyvät tovit Masan ja Ollin kanssa samalla ihastellen Masan Islannin reissun kuvia. Eilisen taimenen toinen file valmistettiin nuotiolla ja toisesta syntyi kalakeitto. Seitsemän aikoihin heitin nopean kopaisun niskalla, pinnassa näkyi taas isoja siikoja, enkä vieläkään onnistunut jallittamaan niitä.

Illalla suuntasin alemmas eilisille paikoille. Toiselta niskalta nasahti kymmenen jälkeen pieneen tinseliin todella pirteä taimen, jolla oli jälleen mittaa 50cm. Pidin hetken taukoa, perkasin kalan ja tarkkailin niskaa. Tartutin niskalta vielä hieman edellistä pienemmän kalan, joka irtosi hypyssä.

Siirryin ylemmälle koskelle, jossa pikkutaimenet hakkasivat jälleen jatkuvasti perhoihin. Kävin katsastamassa vielä suvannon alapäässä sijaitsevan matalan nivan, jossa näkyi pari pintakäyntiä. Kepitin nivasta pintaperholla yhden noin 40cm taimenen ja yksi nätti taimen kävi pyörähtämässä tinselin perässä. Päivystin jonkun aikaa ylemmällä niskalla, joka tuntui kuitenkin tällä kertaa hiljaiselta. Hieman ennen kolmea lähdin sitten kävelemään kohti leiriä.

Maanantai 2.8

Päätimme siirtää viimeisiksi päiväksi leirin Gievdneguoikalle, vaikka Kautokeinoelvan vesi ylhäällä olikin. Mikko ja Vehviläisen Matti olivat kuitenkin saaneet siellä hyvin kontakteja taimeniin. Mikään kiire ei tietysti ollut siirtyä, Masa ja Olli tarjosivat vielä maittavan pihviaterian, kyllä kelpasi syödä tuollaista leiriruokaa.

Gievdnellä oli todellakin vieläkin vettä melkoisesti, vaikka se olikin laskenut viikon takaisesta. Juttelimme ensin aikamme Mikon ja Matin kanssa, ennen kuin suuntasimme siikoja onkimaan ennen iltayhdeksää. Siikoja löytyi mukavasti ja niitä onkiessa vierähti pari tuntia. Päätin kokeilla streameria, ja ensi heitolla oliivi zonker-tinseli yhdistelmään paukahti kiinni tuplat, pian haavissa oli 40cm ja noin 35cm taimenet. Hieman parkkipaikan yläpuolella näin hyvän taimenen räiskivän pupia pinnasta. Ongin pupaseteillä taimenta yrittäen ensin 4kpl n.700g siikoja, aloin jo ihmettelemään, että ottaako taimen ollenkaan. Sitten viistätettyyn pupaan nasahti ja kovaa, kala veti suoraan otista pohjasiimoille kovaan koskeen, jolloin lisäsin painetta ja 0,20mm kärki paukkui poikki. Olisi ollut mukava nähdä, minkälainen otus siellä siimaa vei, eipä ainakaan ollut kovin pieni..

Siimojen paukutuksen jälkeen kalastus meni hieman säheltämiseksi ja juoksemiseksi. Eipä tuo tuntunut kalantuloa haittaavan, sillä käytin pupilla haavissa 5kpl 40-46cm taimenia. Yksi 42cm taimen oli aivan uskomattoman vahva ja juoksutti varmaan lähemmäs sata metriä alavirtaan. Myös Mikko ja Matti onnistuivat hyvin pupaseteillä, molemmilla taisi olla suurin kala 50cm luokkaa ja Matti oli karkuutellut yhden isomman. Pupahätsin jälkeen heittelin aamulla ottipaikkoja vielä streamerilla läpi, muuten oli hiljaista, mutta mustaan hopearunkoiseen streameriin tarttui yläkosken niskalta nätti 45cm taimen. Laskin tänään kaikki taimenet takaisin, ruokakaloiksi tuli otettua kolme siikaa. Nukuimme Matiaksen kanssa yön Matin asuntoautossa, joka tuntui viikon telttailun jälkeen melkoiselta luksukselta.

Tiistai 3.8

Mikko ja Matti suuntasivat uusille maisemille vaelluskeikalle, lainasin vielä aamusta Mikon savupönttöä savusiikojen valmistusta varten.

Päivä tuli taas elbailtua välillä Crocseissa siikoja koukutellen leirin vierestä. Yhdeksän aikoihin menin sitten tuttuihin peileihin pupakuoriutumista odottelemaan. Tuntui siltä, että tulin paikalle hieman liian aikaisin. En nimittäin millään malttanut olla onkimatta peilejä, vaikka mitään pupakuoriutumisia ei vielä näkynytkään. Alemmasta peilistä koukutin vihreällä kuulapääpupalla muutaman paremman siian, mm. 48cm ja 51cm/1,2kg. Pupakuoriutuminen tuntui alkavan hitaasti, puolenyön jälkeen olin saanut viistätetyllä foamipupalla pari +40cm taimenta, jolloin päätin vaihtaa puolta.

Menin sillan kautta joen vastarannalle, jossa näkyikin jonkin verran pupien perässä mellastavia kaloja. Sain ensin muutaman siian ja pari taimenta löi näyttävästi pupasta ohi. Sitten foamipupaan tälläsi lujalla otilla taimen, joka teki muutaman varsin pitkän syöksyn ennen antautumistaan. Solakalla taimenella oli mittaa 51cm ja se oli väritykseltään todellakin englanninkielisen nimensä ”brown trout” mukainen. Tämä tulisi olemaan viimeinen reissulla ruokakalaksi otettu taimen, sillä kyseessä oli toiseksi viimeinen reissupäivä ja kotiin emme kaloja alkaisi raahaamaan.

Hieman ylempänä kävi mukavankokoinen taimen syömässä pupia aivan rannassa. Viistätin pupaa pinnassa, kun kala tälläsi siihen lujaa suoraan jalkojen juuresta. Taimen ponkaisi heti ilmaan, jonka jälkeen syöksyyn. Perhosiimat menivät jotenkin sormien ympärille sotkuun, ja kala sai jälleen riuhdottua 0,20mm perukkeen poikki. Hypystä silmällä mitattuna taimen vaikutti ~55-60cm kokoiselta. Eivät tunnu isommat taimenet nyt tulevan ylös asti.. Pupahätsi hiipui pian usvan täyttämässä yössä, joten vaihdoin streamereihin. Sain vielä streamerillä pirteän 47cm taimenen, jonka jälkeen pystyi menemään hyvillä mielin nukkumaan.

Keskiviikko 4.8

Viimeisen reissupäivän aluksi valmistimme herkullista leiriruokaa, paistettuja perunoita taimen- ja siikafileiden kera. Kylläpä maistui!

Aloittelimme Matiaksen kanssa kalastuksen iltakahdeksalta yläkosken suvannolla siikoja onkien. Iltakymmenen aikoihin siirryin vastarannalle pupahätsiä odottelemaan. Ongin ensin nymfeillä indikaattorin kera siikoja peileistä. Pupahätsi alkoi vasta yhden aikoihin yöllä ja kalat olivat nyt selkeästi vaikeampia höynäytettäviä kuin parina edellisenä iltana. Sain kuitenkin pinnassa viistätetyllä foamipupalla reissun viimeisiksi taimeniksi nätit 47 ja 41cm kalat, joista isompi juoksutti taas hyvän matkaa alavirtaan. Kemin porukka oli tullut myös paikalle, osa ajasta menikin heidän kanssaan tarinoidessa.

Kolmelta yöllä alkoi roikottamaan vettä, kävin leirin vieressä onkimassa siian reissun päätöskalaksi, ennen kuin aloimme laittamaan kamoja kasaan. Tässä vaiheessa paikalle pölähti myös utelias kettu, joka kävi haistelemassa kattiloita ja päästi aivan parin metrin päähän.

Vettä roimi siihen malliin, että näimme parhaaksi lähteä ajamaan suoraan etelään. Tuhannen kilometrin matkasta ilman yöunia tuli lopulta melkoisen hapokas rupeama, joka päätti Finnmarkin reissun tältä vuodelta.