Pinturin pettämä

Heinä-elokuun vaihteessa 2021 kalastin kesän ainoan lupani Huopanankoskella, jossa vesi oli alhaalla ja jäähtynyt juuri hellejaksojen jälkeen. Koskella piiskasi täysi miehitys, eli tuolloin vielä 10 vavan kiintiöllinen. Helppoa kalastusta ei siis olisi luvassa.

Samanaikaisesti Iijoella kalastettiin perhokalastuksen SM-finaalia, joissa en ollut paikan päällä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2008. Olin jo lopettanut kotimaan SM-karsintojen kiertämisen, mutta kisakalastus pyöri silti reissun aikana mielessä. Isona syynä tähän oli parin viikon päästä edessä siintäneet Kuusamon MM-kisat, jossa olin Suomen joukkueen jäsenenä. Tämänkin reissun aikana seurailin aina kalastuksen lomassa SM-finaalin tilannetietoja, sen verran kisan eteneminen vielä kiinnosti.

Kuten aiemmin todettu, niin loppukesän matala vesi ja täyteen buukattu koski eivät tarjonneet helppoa kalastusta. Taimenia kuitenkin löytyi lopulta ihan mukavasti, pyrin kalastamaan mahdollisimman paljon sellaisia alueita, jotka olivat vähemmällä kalastuspaineella.

Matalavetinen näkymä Kuninkaanväylän niskalta välisuvantoon

Alkuillan suurin kala tuli kuitenkin perinteisesti välisuvannosta. Muutamaan kertaan pinnassa näyttäytynyt komea taimen hyväksyi pienen pitkällä nymfiperukkeella uitetun streamerin ensiheitolla. Kyseistä kalaa oli moni kalastaja yrittänyt jo jonkin aikaa pommittaa nymfiseteillä. Kalan käyttäytymisestä päätellen arvelin sen syövän pikkukalanpoikasia ja tällä kertaa taisivat tuumailut osua oikeaan.

Illan alkaessa pikkuhiljaa hämärtyä seisoin vanhalla sillalla Kuninkaanväylän alaosaa tarkkaillen. Matalalla vedellä oleva uoma oli jatkuvan pommituksen kohteena ja sekä streameria että larvaa lensi ristiin rastiin. Arvelin, että nyt tarvittaisiin herkempää lähestymistapaa ja ohuempia piuhoja.

Aloin viritellä dry-dropper -settiä ja ohensin perukkeen 0,125 mm paksuiseksi. Samalla näin sivusilmällä vanhan sillan yläpuolisessa peilissä ison kiven edessä hennon pintakäynnin. Solmin ylös pinturin paikalle #14 caddiksen ja siitä reilun puolen metrin päähän 2,8 mm kuulalla varustetun #16 Red Ribbed Killerin. 

Seurailin vielä hetken peilin elämää ja siirryin varovasti etäisyydelle, josta pystyisin tarjoamaan pitkällä perukkeella dry dropperi-settini kalan ulottuville. Jo ensimmäisellä heitolla pinturin alta nousi suu auki isohko taimenen pää. Samalla peilin vesi alkoi pärskyä ja vavassa tuntui hyvät potkut.

Tämänkokoisen taimenen väsyttämiseen ohuilla piuhoilla tarvitaan jo herkkiä käsiä sekä rauhallisia otteita. Olin kalan alapuolella ja pyrin pysymään koko ajan hyvissä asemissa, kun se junnasi ja siirtyi kosken puolelle. Ohjasin kalan takaisin suotuisampiin väsytysasetelmiin ison peilin puolelle. Kun sain siellä kalan pään ensimmäistä kertaa vieressäni pinnan tuntumaan, niin haavi heilahti.  

Olipa komea pullea rasvaevällinen pinturitaimen. Ei suuren suuri, mutta varmasti yli puolimetrinen, vaikken tämänkokoisia vielä tapaa sen tarkemmin mittailla. Sillalla touhua seurannut tuttu nappasi vielä kalasta pönökuvan.

Pinturin imaissut leopardi

Jatkoin kalastusta kyseisellä dry dropper -setillä Kuninkaanväylän alaosan puhkihakatuissa paikoissa ja sain vajaaseen tuntiin vielä puolentusinaa hienoa taimenta ja pitkästä aikaa myös huopanalaisen harjuksen. Suurin osa kaloista otti pintaperhon ja jokunen sen alla uineen nymfin. Tällaisista oivalluksen kautta tulleista onnistumisista tulee aina hyvä mieli. Vaikkei tuo ensimmäinen pinturikala reissun suurin ollut, niin se oli taas ehdottomasti mieleenpainuvin.

Välillä perukkeen ohentamisella ja kalastustekniikan vaihdoksella voi olla merkittävä vaikutus onnistumisiin. Varsinkin kovan kalastuspaineen koskilla, jossa samanlaiset setit lentelevät ottimonttuihin lähes taukoamatta.

-------

Alkukeväästä päädyin kirjoittamaan nipun pieniä muistoja blogin hiljaiselovuosilta talteen vedoksiksi, joita olen tiputellen julkaissut. Jutut jäivät verrattain lyhyiksi, olo ei oikein sallinut pidempien naputtelua. Tämä oli viimeinen valmiiksi vedostettu julkaisu, vaikka kirjoittamattomia tarinoita olisi vielä toki paljon jäljellä. Olen kärsinyt kevättalvesta lähtien vaikeista terveysongelmista, jotka ovat valitettavasti kroonistuneet ja eskaloituneet. Toivottavasti niihin löytyy juurisyy ja hoitokeino, jotta voisin jatkossa kokea vielä uusia elämyksiä rakkaan harrastuksen parissa.