Väärä laji

Heinäkuussa 2016 Konneveden Siikakosken lupamme oli juuri alkanut ja hiippailin kosken niskalle parkkipaikan puolella. Homeasuntosäätöjen vuoksi meneillään ollut vuosi oli raskas. Pääkopalle teki hyvää päästä irtautumaan kaikesta menneillään olleesta Keski-Suomen huippukosken äärelle. Mukana olivat velipoika Jossun lisäksi Pölkin Esa sekä Erämiehen Janne.

Luvan aluksi päätin kalastaa parkkipaikan puoleista laajaa tasaista niska-aluetta long nymph -setillä, eli kellusiimalla ja kahdella kuulapäisellä perholla, pt-nymfillä ja vihreällä larvalla. Kävin tasaista niska-aluetta läpi heittämällä hieman yläviistoon ja mendaillen tarpeen mukaan siimaa vapaan uiton mahdollistamiseksi. Samalla tarkkailin pinnalla kelluvan siiman liikkeitä, jottei mahdollinen tärppi menisi ohi. Tämä on kyseisessä tekniikassa todella tärkeää, kun otteja ei läheskään aina tunne käsissä, ainakaan ennen kuin on liian myöhäistä.

Erään pintakiven edessä kellusiima sitten pysähtyi, tein vastaiskun ja siimaa alkoi kadota kelalta. Nyt oli iso kala siiman päässä. Vihreään larvaan ottanut eväkäs syöksyi niskan toiselle puolelle ja pärskäytti pyrstöllään vettä oikein kunnolla. Katsoin, että kyseessä on kookas kirkas taimen.  Kala oli pirteä ja syöksyi vähän väliä pitkin niskaa, muttei kuitenkaan yrittänyt kunnolla kosken kuohuihin. 

Olin kahvannut kalan jo melko lähelle, kun se viimein paljasti kunnolla itsensä ilmahypyllä. Mitä ihmettä, oliko sillä punakkaa väriä kyljissä? Väänsin eväkkään viereeni ja eihän se tosiaan mikään taimen ollut, vaan iso kirjolohi. Pienempiä kalanviljelylaitoksen karkulaisia koskessa oli välillä runsaastikin, mutta en ollut  kuullut kenenkään saaneen koskesta lähellekään näin isoa laitokselta karannutta otusta. Eipä kirjolohen mahdollisuus käynyt mielessäkään väsytyksen aikana.

Pussitin kalan, mittasin sen 68-senttiseksi ja kolautin kirjolohta papilla päähän, niin kuin Siikakoskella oli suosituksena tehdä. Tämän jälkeen velipoika nappasi siitä vielä sarjan kuvia, joissa hieman ristiriitaisin fiiliksin poseerasin.

Lähes 70 cm hopeaharkko, mutta ei taimen

Kirjolohi grillattiin myöhemmin illalla kosken tulipaikan ritilällä ja syötävää siitä riitti koko porukalle vatsat täyteen. Illan ja seuraavan aamun aikana kalastus jatkui oikein mainiona. Kirjolohet eivät enää meitä säikytelleet, mutta komeita taimenia ja harjuksia nousi niin pintureilla, nymfeillä kuin streamereillakin. 

Loppuluvan aikana löytyi komeita taimeniakin kuvalle asti