Ehjä puolikirkas

Kesäkuussa 2022 Oksasen Ahti otti yhteyttä ja pyysi Espoon porukan mukaan kalastamaan parin päivän päästä Huopanalla alkavaa lupaa. Olihan se lähdettävä kun tällainen mahdollisuus tuli eteen, itse en ole jaksanut koskilupia enää aikoihin etukäteen varailla.

Huopanalla oli vettä runsaasti ja monen paikan kalastus sitä myötä haastavaa. Koleiden ilmojen johdosta vesi oli vielä hyvin viileää. Toisaalta runsas vesimäärä saattoi edesauttaa sitä, että repaleturpaisten paikkakalojen lisäksi haavissa kävi useita kirkkaanpuoleisia pulskia ja ehjiä taimenia. Näiden kalojen fyysisessä habituksessa ei näkynyt merkkejä jatkuvista koukutuksista. Runsas vesimäärä lienee siis tuonut nykyään niin vähälukuisia järvivaeltajia koskeen.

Yksi kirkkaammista ehjistä eväkkäistä

Oman mausteensa tälle reissulle toivat välisuvannossa asustaneet kookkaat lahnat, joista suurimmat jätkien koukuttamat olivat yli kolmikiloisia. Yhden noin 2,5 kg lahnan vein kotiin uunikalaksi, oli erinomainen ruokakala näin viileästä vedestä pyydettynä.

Isoja taimeniakin oli tullut ja mennyt. Nämä olivat niitä tuttuja paikkakaloja, joissa oli huomattavissa selkeät Huopanalla elon merkit. Esimerkiksi suurimman ylös saamani taimenen väsytys kesti #2/3 vavalla alle minuutin, vaikka kala oli kookas. Taisin päästä yllättämään suoraan ylävirrasta ottaneen kalan nopealla pussituksella. Kuvia vertailemalla selvisi, että Ahti oli saanut edellispäivänä saman kalan. Myöhemmin erään Huopanan kävijän kanssa viestitellessä kävi ilmi, että hän oli käyttänyt kyseisen yksilön ainakin viidesti haavissa saman kesän aikana. Silti seuraavanakin kesänä kalaukot poseerasivat välisuvannon rannalla kukin vuorollaan pönökuvissa tuon kalan kanssa. Uskomattoman hyvin ne kestävät jatkuvia koukutuksia, vaikka touhu tietyllä tapaa vähän irvokasta onkin. Tämän kevään saaliskuvien perusteella kyseinen sissi uiskentelee edelleen Huopanalla.

Huopanan kookkaampi linssilude

Vesitilanteesta ja isojen kalojen vaarasta johtuen heitin pikkuperhojakin nyt poikkeuksellisen paksuilla 0,22 mm piuhoilla. Tällaisilla vaijereilla joutui korkean vesitilanteen vuoksi käyttämään vielä lisäpainotusta, joten herkkyys oli kalastuksesta aika kaukana. Silti olin aiemmin väsytyksen lopussa poikkassut siimat yhden ison taimenen kanssa. Toki se johtui siitä, että lähes jaloissani pyörinyt kala onnistui vetämään sivuperukkeen uppotukkiin, jolloin mitään ei ollut enää tehtävissä.

Lupa alkoi olla loppupuolella, kun kalastin erästä laajempaa peiliä. Squirmy Wormiin junttasi hyvän oloinen kala kiinni. Kyseisestä perhosta voi olla montaa mieltä, mutta sillä on hetkensä varsinkin isompien taimenten kanssa. Taimen hyppäsi nopeasti ilmaan. Vaikutti vantteralta varsin kirkkaalta kalalta. Voimakas junttura kyseessä olikin, joka punnersi vahvasti pitkin pohjia eikä suostunut pintaan. Tärpin jälkeinen nopea haaviaminen ei nyt tulisi kyseeseen. Paksuhkolla perukkeella uskalsin kuitenkin antaa kalalle tosi vahvasti painetta, jotta se pysyisi laajassa peilissään pois kovista kuohuista. Taimen hyppäsi vielä näyttävästi pari kynttiläloikkaa. Hypyt luultavasti väsyttivät sitä sen verran, että melko nopeasti niiden jälkeen sain vedettyä kalan haaviin.

Haavissa katselin taimenta. Mikään jättiläinen se ei ollut, ei reissun kookkaimman kalan mitoissa. Komea kuusikymppinen silti. Kalasta teki erityisen se, ettei se näyttänyt lainkaan Huopanan kiertopalkinnolta, vaan ehjältä torpedolta. Paksuniskainen suurella ja terävällä lapiopyrstöllä varustettu melko kirkas kala. Kiduskansi ei hopeinen ollut, mutta saattoipa tämä silti olla äskettäin järveltä tullut yksilö. Tiedä häntä. Kalaa ei ole näkynyt muiden kalastajien Huopanan kuvissa toisin kuin lukuisia kertoja kuvatut paikalliset linssiluteet, mikä osaltaan puoltaisi järvivaeltajaa. Evissä tai suupielissä ei näkynyt koukutusten merkkejä, ainoastaan puuttuva rasvaevä kertoi taimenen alkuperästä. Samanlaisia kirkkaanpuoleisia kaloja oli reissulla tullut useampia, tämä oli niistä suurin.

Tällaisia pyrstöjä soisi koskillamme näkyvän enemmän

Taimen ei ollut reissun kookkain. Sen saalistamiseen ei myöskään liittynyt mitään mieleenpainuvaa oivallusta ja kala otti matoperhoon. Silti se on näin jälkikäteen kyseisen Huopanan luvan mieleenpainuvin kala. Ehjä puolikirkas.