Järjetöntä jäänsärkemistä

Kolmen viikon kalastustauko toi jälleen takaisin poltteet päästä ongelle. Sovimmekin Jyrkin kanssa lauantaiaamuksi Havulammen keikan lampikauden lopettajaisiksi. Kaikki oli perjantaina jo sovittu, kunnes päätin varmistaa puhelinsoitolla lammen pitäjälle, että lampi olisi varmasti auki. No, umpijäässähän se kuulemma oli! Kuulosti uskomattomalta, kun koko viikon oli kuitenkin Jyväskylän alueella pitänyt reilusti plussaa ja satanut vettä.

Eilen soittelin lammen pitäjälle uudestaan, jäässä oli kuulemma vieläkin, toinen pää hieman auki. Päätimme kuitenkin Jyrkin ja Lappalaisen Tuomaksen kanssa lähteä ongelle. Ei siellä paljoa jäätä voi olla ja kyllä sitä aina sen verran saadaan särjettyä, että kalan makuun päästään..

Paikalle tullessamme huomasimme lammen olevan tosiaankin lähes umpijäässä, toisessa päässä oli pieni sula kaistale, jossa pystyisi jotenkuten kalastamaan. Oikein viisaat miehet olisivat tässä vaiheessa hurauttaneet auton takaisin käyntiin ja suunnistaneet vaikkapa sulana oleville Liekkilammille tai Raudanjärvelle. Mutta mepä ruvettiin särkemään jäätä!

Tunnin jäänsärkemisen tuloksena saimme toiseenkin päähän pienen kaistaleen, missä pystyisi perhoa uittamaan, tosin jäälauttojen seassa. Päätimme kuitenkin maksaa Havulammen luvan, sillä mikäli talven pilkkikalasatsi olisi laitettu, niin kyllä kalaa nousisi perholla pienemmistäkin sulista rei'istä. Siinä menikin sitten kolmekymppiä kankkulan kaivoon..

Heittelimme molempien päiden sulia aukkoja, jotka sikäli olivat ihan hyvillä ottipaikoilla. Kaloja ei vaan näkynyt eikä kuulunut. Tuomas onnistui tosin yhden kirjolohen saamaan, mikä taisi olla ainut kalatapahtuma koko poppoolle. Paistelimme nuotiolla makkarat ja kovin kauaa emme luonnollisesti jaksaneet enää pyytää tyhjää parissa sulana olevassa reiässä.

No, ehkä tästäkin oppii jotain. Ainakin sen, että jos paikan pitäjä kertoo puhelimessa lammen olevan jäässä, niin silloin se myös on jäässä eikä kalaan kannata lähteä :) Jätetään siis seuraavat kalakeikat ihan suosiolla parin viikon päähän, kun virtavesien rauhoitus päättyy.