tiistai 14. lokakuuta 2014

Kirjolohen lampikalastus

Kirjolohen perhokalastus seisovassa vedessä on kasvattanut suosiotaan viime vuosina. Nykyään tarkoitukseen sopivia istutuslampia löytyykin maastamme jo hyvin. Samalla myös seisovan veden kalastustekniikat ja tietotaito ovat kehittyneet. Moni tosin karsastaa yhä kalastusta tällaisilla istarilammilla, vaikka ne tarjoavatkin mieleenpainuvia elämyksiä aivan siinä missä koskikohteetkin. Minulta kysytään monesti kirjolohen lampikalastukseen liittyvistä asioista, joten valoitan aihetta nyt myös blogijutun muodossa.



Tässä jutussa keskityn rannalta tapahtuvaan kirjolohen lampikalastukseen, eli ns. bänkkikalastukseen. Suurin osa maamme lampikohteista ovat kohtuullisen pienimuotoisia ja soveltuvat näin ollen parhaiten rannalta kalastamiseen. Perhokisoissa kalastetaan monesti juuri kirjolohta rannalta, kisaamisen saralla se taitaakin olla henkilökohtaisesti vahvin osa-alueeni.

Lampikalastus on usein parhaimmillaan aikaisin keväällä heti jäiden sulettua sekä syksyllä virtavesien rauhoituksen aikoihin. Tämä avaa perhokalastajalle hyvät mahdollisuudet laajentaa kalastuskautta jokisesongin ulkopuolelle, sillä lampikalastuksen parhaat ajanjaksot osuvat yleensä juuri kevättulvien sekä virtavesien syysrauhoituksen kohdalle.

Niin kutsuttujen pullalohien lampikalastusta ei pidetä aina kovin suuressa arvossa. Lampikalastuksen kautta voi kuitenkin omalta osaltaan pienentää painetta uhanalaisen järvitaimenen virtavesikalastukselta ja ruokakalatkin voi halutessaan ottaa hyvällä omallatunnolla matkaan. Istutettu kirjolohi ei myöskään ole aina helppo kala onkia. Välillä perhoja, siimoja ja uittotekniikoita saa vaihdella paljonkin ennen kuin löytää kulloisenakin päivänä toimivat metkut.

Välineet


Lampikalastuksessa käytettävä välineistö poikkeaa hieman perinteisestä sisävesien jokikalastuksessa käytettävästä arsenaalista. Käyn seuraavassa lampikalastajan perusvälineistöä läpi.

Vavat

Lampikalastusta voi harrastaa vaikka perinteisellä #5 luokan ysijalkaisella vavalla ja kellusiimalla. Mikäli haluaa syventyä aiheeseen enemmän, niin välineistöä on kuitenkin syytä päivittää. Itse heitän lammella lähes poikkeuksetta #7 luokan kymppijalkaisilla vavoilla. Takaheittotila on usein kortilla ja heittopituuksista on hyötyä, hieman raskaammalla ja pidemmällä vavalla ala- ja rullausheitotkin saa lingottua pidemmälle.

#7 luokan kymppijalkainen vapa ja erilaiset intterisiimat ovat kirjolohen lampikalastajan välineistön kivijalkoja

Perhosiimat

Lampikalastajalla olisi hyvä olla ainakin muutama eri nopeudella uppoava siima. Liitsejä heitettäessä erilaiset intterisiimat (slow inter, mid inter, fast inter) ovat useimmiten käyttökelpoisimpia. Matalissa paikoissa hitaalla uitolla käytän yleensä slow interiä, nopeammalla uitolla tai hieman syvemmissä paikoissa heitän liitsejä puolestaan fast interillä. Mikäli käytän liitsilitkan päässä boobya, niin silloin käytössä on lähes aina fast inter. Pelkkää boobylitkaa heitettäessä kolmosuppo on taasen hyvä valinta. Kellusiimalle on puolestaan käyttöä erilaisilla nymfeillä ja muilla pikkuperhoilla kalastettaessa sekä tietysti pinturikalastuksessa.

Kolmosuppoavaa synkempiä siimoja en rannalta kalastettaessa juurikaan käytä. Suomalaiset lampikohteet ovat useimmiten rantojen läheltä kohtuullisen matalia, eikä synkille naruille ole juuri tarvetta. Nopeasti uppoavat siimat sekä lenkillä uppoavat ns. sweep-siimat ovat ainakin itselläni käytössä lähinnä liitoankkurin kanssa veneestä kalastettaessa. Uppoavista siimoista käytän lähes yksinomaan Airflon Sixth Sensejä luokassa 7/8, joka on kohtuullisen edullinen, venymätön ja helppo siima heittää.

Perukesiimat ja muu välineistö

Perukkeena käytän #10 ja sitä isommilla perhoilla ongittaessa lähes poikkeuksetta 0,25mm fluorocarbonia. Liitseillä tai boobyilla heittäessä voi huoletta käyttää kohtuu vahvoja perukkeita, jotka keräävät vähemmän siimasotkuja eivätkä katkea kirjolohien kanssa temmeltäessä. Lenkkisolmuun sidottuna liitsit uivat kyllä hyvin hieman paksummillakin piuhoilla. Pienillä nymfeillä, miniliitseillä ja pintureilla ongittaessa perukkeen paksuutta on sitten syytä ohentaa jonnekin 0,18mm kieppeille. Heitän järvellä lähes aina kolmea perhoa perhovälien ollessa 1,2-1,5 metrin luokkaa.

Muista välineistä oleellisia ovat kalojen koukkimista pusikkoisilta rannoilta helpottava pitkävartinen haavi ja kalastusmukavuutta parantava siimakori. Myös vavankantoteline on hyödyllinen apuväline varsinkin silloin, kun lampipäivää varten on kasattu useita vapoja eri nopeudella uppoavilla siimoilla ja erilaisilla perhoilla.

Vavankantoteline valmiudessa


Vuodenajat


Lampikalastajan kausi kestää kevään jäiden sulamisesta aina siihen saakka, kunnes järvet saavat taas loppusyksystä uuden jääpeitteen. Eri vuodenajoilla on kuitenkin omat erityispiirteensä.

Kevät

Kuten jo aiemmin totesin, niin kevät on kirjolohen lampikalastajan parasta aikaa. Kun lammet vapautuvat jääpeitteestään, niin kirjolohet ovat yleensä kaikista aktiivisimmillaan. Moneen kohteeseen istutetaan talvikaudella runsaasti pilkkikaloja ja mikäli avovesikauden alussa laitetaan vielä uutta kalaa, niin ne aktivoivat usein myös vanhat istukkaat. Keväällä kirjolohet löytää usein matalasta auringon lämmittämästä vedestä joskus suurinakin parvina. Kevään edistyessä ja vesien lämmetessä kalantulo yleensä hieman heikkenee ja kirjolohet siirtyvät rantamatalasta syvemmälle, josta ne eivät ole aivan yhtä helppoja tavoittaa rannalta käsin.

Jäät ovat juuri lähtemässä ja kirjolohi ottaa hanakasti perhoon
Kesä

Kesän hellejaksot ovat ehkä kaikkein vaikenta aikaa lampikalastajalle, kun kalat saattavat möllöttävät flegmaattisina lammen syvänteiden viileämmässä vedessä. Joskus tyyninä kesäiltoina kalat innostuvat kuitenkin pintomaan aktiivisesti, jolloin pintaperho- ja nymfikalastus saattaa olla todella hyvääkin. Henkilökohtaisesti kalastan kuitenkin kesällä enemmän virtavesillä kuin kirjolohilammilla.

Syksy

Syksyä kohti mentäessä ja vesien viiletessä lampikalastus jälleen paranee. Usvaiset syysaamut ovatkin puitteiltaan ehkä hienoimpia hetkiä onkia kirjolohta lammelta. Syksyllä kalantulo on omien kokemusteni mukaan usein parasta syyskuun jälkimmäisellä puoliskolla, riippuen tietysti vesien lämmöstä. Syyskirjolohi on kuitenkin oikullisempi ongittava ja ottijaksot ovat usein kevättä lyhyempiä. Varsinkin loppusyksystä päivän tapahtumat saattavat tulla muutamissa lyhyissä ryppäissä ja muulloin pitelee hiljaista. Kirjolohet ovat myös usein tarkempia niille tarjotuista syöteistä ja oikean perhomallin, uiton tai värin löytäminen saattaa pelastaa päivän. Kausi jatkuu kuitenkin aina jäidentuloon saakka.

Lampikalastuskausi jatkuu myöhäissyksyyn saakka

Ottipaikat


Kirjolohia kannattaa etsiä lammilta yleensä tuulen puoleiselta rannalta, jonne kalat usein ravinnon perässä kulkeutuvat. Mikäli tuuli on pysynyt saman suuntaisena pidemmän aikaa, niin iso osa lammen kaloista saattaa olla pakkaantunut hyvinkin pieneen tilaan. Tällaista pakkaantumista tapahtuu erityisesti keväisin.

Lumpeikkojen reunat sekä lahdenpohjukat ja poukamat ovat myös potentiaalisia ottipaikkoja. Mikäli syvemmän penkan reuna sijaitsee heittokantaman säteellä, niin se kannattaa kalastaa erityisellä huolellisuudella. Usein vielä niin, että perhojen annetaan olla kauemmin penkan reunan tasalla. Myös isompien puiden aluset kannattaa heittää, sillä suojan lisäksi niistä tippuu usein veteen erinäistä
kalalle kelpaavaa ravintoa.

Kalojen ollessa vähänkään aktviisella päällä ne paljastavat monesti olinpaikkansa pintakäyntien perusteella. Tosin kirjolohet kiertävät myös usein lampea ympäri eivätkä möllötä paikallaan kuten virtavesien montuissa. Rantaviivan suuntaisia heittoja ei ole syytä unohtaa, sillä kalat uivat välillä todella lähellä rantapenkkoja. Pienemmillä lammilla kalat saattavat siirtyä varsinkin kovemman kalastuspaineen aikaan melko nopeastikin keskemmälle lampea. Tällaisissa tilanteissa heittopituudet nousevat arvoonsa.

Yhdessä paikassa ei kannata jumittaa liian kauaa, kaloja joutuu usein hieman etsimään. Edellisenä päivänä nipun kaloja antanut paikka saattaa olla seuraavana päivänä aivan hiljainen.

Perhot


Lampikalastajan perhorasia sisältää liitsejä, boobyja ja blobeja useissa eri kokoluokissa ja värivaihtoehdoissa. Kirjolohet oppivat paikoittain melko nopeasti luonnonravinnolle, joten myös luonnollisemmille perhoille kuten nymfeille, buzzereille ja pintureille on aikansa ja paikkansa.

Kirjolohen lampikalastajan perusperhoja

Järviliitsit

Erilaiset liitsit ovat kirjolohen lampikalastajan perhorasian peruskauraa. Järviliitsien ei tarvitse olla raskaasti painotettuja jokiperhojen tapaan, sillä perhojen uintisyvyys määritetään pitkälti siimavalinnan ja uittonopeuden kautta. Pieni kuula liitsin edessä antaa kuitenkin perholle houkuttelevan nykivän uintiliikkeen. Kuulan ei järviperhoissa tarvitse välttämättä olla wolframia. Onkin makuasia, että käyttääkö järviperhoissa messinki- vai volsukuulia. Itse käytän molempia, päätyperhossa on usein volsukuula, jotta peruke oikenisi hieman paremmin ja päätyperho uisi hieman alempana vajotusten aikana.

Järvikalastajan liitsiaskissa on syytä olla useita eri kokoja välillä #6-14. Keväällä kylmän veden aikaan isot liitsit toimivat usein hyvin, joskus taas vaikealla otilla pikkuruisilla ja ohuilla nymfimäisillä miniliitseillä pääsee parhaimpaan tulokseen. Järviliitsit voi muutenkin sitoa hieman jokiliitsejä harvemmiksi ja pyrstöt pidemmiksi, mikä edesauttaa perhon elävyyttä seisovassa vedessä.

Jokaisella perhokalastajalla on omat luottovärinsä. Jonkinlaisena perussääntönä voisi sanoa oranssin ja pinkin toimivan parhaiten tuoreelle kalalle, valkoisen kylmemmän veden aikaan, oliivin vanhemmille kaloille ja mustan olevan lähes kaikkialla toimiva yleisväri. Tätä ei kuitenkaan kannata ottaa minään yleispätevänä ohjenuorana. Luotto eri värisiin perhoihin riippuu hyvin paljon kalastajan omista tottumuksista.

Boobyt

Foamisilmäiset boobyt ovat seisovan veden kalastukseen kehitettyjä perhoja, jotka toimivat toisinaan erittäin hyvin upposiimoilla uitettuna. Boobyt ovatkin ajoittain teholtaan liitsejä parempia. Omien kokemusteni mukaan ne ovat parhaimmillaan kylmän veden aikaan sekä silloin, kun kalat ovat saaneet jo hieman nenilleen, eivätkä ota enää yhtä helposti liitseihin.

Boobyilla on se erikoispiirrre, että niitä voidaan uittaa erittäin hitaasti. Tämä on mahdollista, koska perhot eivät vajoa uittotaukojen aikana kohti pohjaa. Silmien koosta riippuen boobyt nousevat uittotaukojen aikana joko ylöspäin tai jäävät lillumaan paikoilleen ns. suspendereina. Siimaan kohdistuvan vedon aikana perhot sitten jälleen sukeltavat. Paikallaan leijaileva booby saa usein passiivisemmankin kalan hermostumaan. Boobya voidaan käyttää joko päätyperhona liitsilitkan perässä, tai sitten kalastaa puhtaalla kolmen boobyn litkalla ja hieman nopeammin uppoavalla siimalla. Puhtaalla boobylitkalla kalastettaessa käytän itse päätyperhona olevassa boobyssa hieman isompia silmiä, jolloin se nousee uittotauon aikana muita perhoja ylemmäs.

Uiton aikana kalat usein maiskuttelevat varovasti boobya ennen kunnon ottia. Tällainen kala kyllä useimmiten ottaa boobyn kunnolla, kun jatkaa uittoa kärsivällisesti pysäytysten kera. Boobyjen koko- ja väriasioissa pätevät samat seikat kuin liitsienkin kanssa.

Kirjolohi on hyväksynyt hitaasti uitetun boobyn

Blobit ja sparklerit

Tuuhean pallomaisia ja lyhytpyrstöisiä blobeja käytetään erityisesti tuoreiden istukkaiden kalastamisessa. Blobeja uitetaan normaalisti nopeasti, jolloin ne saavat tuuhean profiilinsa ansiosta melua aikaan ja kalat saattavat sinkoilla niitä kohti hyvinkin aggressiivisesti. Blobien voi myös antaa pikkuhiljaa vajota paikallaan, jolloin otti usein tulee. Itse en ole ikinä ollut innokkain blobien käyttäjä, vaikka joskus sellainen yläperhona killuukin. Moni tuttu käyttää niitä paljon enemmän ja varsin hyvällä menestyksellä.

Yläperhoina voi myös käyttää erilaisia kimaltelevia flashabousta tai muusta kuidusta tehtyjä sparklereita. Tämmöinen värikäs ja kimaltava perho toiminee ns. houkutuslevynä kiinnittäen kalan huomion, vaikka itse otti saattaakin tulla alempana roikkuviin hieman luonnollisemman värisiin perhoihin. Sidon yleensä sparklerit ilman painotusta ja käytän niitä nimenomaan yläperhoina. Nyrkkisääntönä voisikin sanoa, että litkan kevyin perho kannattaa sitoa yläperhoksi ja painavin puolestaan alaperhoksi.

Nymfit ja buzzerit

Kirjolohetkaan eivät ole aina värikkäiden liitsien ja muiden ärsytysperhojen perään, vaan luonnollisemmat pikkuperhot toimivat ajoittain paremmin. Nymfeistä järvikalastukseen soveltuvat loistavasti erilaiset hares earit, diawl bachit sekä mustat nymfit. Nymfit voi sitoa joko pienellä kuulalla tai ilman, itse käytän normaalisti ainakin päätyperhossa pientä kuulaa. Myös erilaiset surviaissääsken toukkia jäljittelevät buzzerit ovat toimivia perhoja varsinkin alkukaudesta surviaissääskien massakuoriutumisten aikaan.

Uitan nymfejä ja buzzereita lähes aina kellusiimalla. Uittonopeus on useimmiten hidasta. Joskus perhojen uittaminen tarpeeksi hitaasti vaatii jopa melkoisesti malttia. Tärpit ovat useimmiten melkoisen varovaisia ja ne pystyy havaitsemaan parhaiten pinnalla kelluvan siiman pienistä liikeistä sekä värähdyksistä. Mikäli ärsykeperhoihin ei tule tapahtumia, mutta lammen pinta täyttyy varovaisista tuikeista, niin on syytä harkita nymfisetteihin siirtymistä. Monista kirjolohilammista löytyy myös siikaa, jotka ovat todennäköisimpiä sivusaaliita juuri nymfiseteillä onkiessa.

Siika on mieluinen sivusaalis kirjolohta ongittaessa

Pintaperhot ja kalvoroikkujat

Pintaperhoillekin on oma paikkansa lampikalastajan rasiassa. Täytyy tosin myöntää, että viime aikoina olen käyttänyt niitä melkoisen vähän. Kesäillan pinturihätseissä toimivat usein peruskokoiset #10-14 pintaperhot, mutta syksyn kaksisiipisten kuoriutumisessa perhojen mallia ja kokoa on syytä muuttaa. Tällöin on syytä kaivaa ohuet perukkeet esiin ja heittää pieniä #16-22 kalvoroikkujia. Valikoivien kirjolohien kalastus pienillä emergenteillä on erittäin hauskaa puuhaa silloin kun olosuhteet sattuvat kohdalleen.

Uittotekniikat


Siimavalintojen ja perhojen lisäksi myös uittotekniikat näyttelevät merkittävää roolia lampikalastuksessa onnistumisessa. Uittotekniikat voi jakaa karkeasti pelkästään hitaaseen ja nopeaan uittoon, mutta erilaisia uittotapoja on useita.

Siiman strippaus

Kaikkien tuntema "perusuitto", jossa siimaa nypytetään vapaalla kädellä sisään halutun mittaisin vedoin. Tällä tavalla uitettaessa perhot uivat hieman nykivästi, eikä liike ole jatkuvaa. Vetojen pituutta ja nopeutta voi vaihdella tilanteen mukaan. Nopea uitto toimii usein aktiiviselle kalalle, kun taas ottien muuttuessa varovaisiksi on uittoa syytä hidastaa. Monesti kalamiesten näkee onkivan jatkuvasti samalla monotonisella uitolla. Uittonopeutta, vetojen pituutta ja vajotusaikaa kannattaa kuitenkin vaihdella jopa saman uiton aikana. Usein juuri vajotukset tai uittonopeuden muutokset saavat perhoja seuraavan kalan ottamaan kiinni.

Rolypoly

Rolypoly on uittotekniikka, jossa vapa laitetaan kainaloon ja molemmat kädet ovat vapaina siiman uittamiseen. Siimaa siis vedetään kaksin käsin sisään. Tämä tekniikka mahdollistaa perhojen erittäin nopean uiton. Toisaalta sillä voi myös uittaa perhoja todella hitaasti molempien käsien peukaloilla ja etusormilla nyhräten, joten tekniikka on todella monikäyttöinen. Uittoliike on taukoja lukuunottamatta jatkuvaa, eikä perhoja ole pakko uittaa nykivästi.

Rolypoly on monikäyttöisyytensä vuoksi yksi ehdottomia suosikkiuittotekniikoitani. Kalojen tartuttamisen kanssa pitää tosin olla kärsivällinen. Kun kirjolohi ottaa kiinni, niin vapaa ei kannata hamuta heti kainalosta takaisin käteen. Tällöin kala saa usein hieman löysää juuri kriittisellä hetkellä ja irtoaa. Siimasta vetoa on syytä jatkaa niin kauan, kunnes kala on varmasti tarttunut kunnolla. Kala siis tartutetaan siimasta vetämällä ja vasta sitten otetaan vapa käteen.

Hand twist

Hand twistissä siimaa keritään etu- ja pikkusormien välille ranteella kääntelemällä. Tekniikkaa käytettäessä perhot uivat jatkuvalla liikkeellä pienten nykäysten kera. Tätä tekniikkaa käytän eniten pikkuperhoilla ongittaessa, mutta se soveltuu hyvin myös liitseillä kalastamiseen. Erittäin nopeaan uittoon hand twist ei sovellu.

Kalojen tartuttaminen

Lampikalastuksessa tärppien havainnointi nousee tärkeään asemaan. Kovissa tärpeissä kala usein tartuttaa itse itsensä, teki kalamies mitä hyvänsä. Mitään riuhtaisumaisia vastaiskuja ei kirjolohen lampikalastuksessa kannata tehdä. Tuloksena on tällöin liian usein joko siiman katkottaminen vastapallotärpissä tai perhon repiminen pois kalan suusta. Yleensä pelkkä rauhallinen siiman kiristäminen ja vavan nostaminen pystyyn riittää kirjolohen tartuttamiseksi.

Huonommalla otilla kalat usein mutustelevat perhoa ennen varsinaista ottia. Pienestä vedosta ei kannata tällöin vielä tehdä vastaiskua, vaan kala yleensä ottaa perhon kunnolla parin hennon töytäisyn jälkeen. Mikäli kala lähtee heti otin jälkeen uimaan suoraan kalastajaa kohti, niin silloin lähes ainoa mahdollisuus on lappaa siimaa lujaa sisään ja peruuttaa samalla taka-askelia. Muuten kalan menettäminen on erittäin todennäköistä siiman löystymisen myötä.

Lampikalastus on oiva tapa kauniin syyspäivän viettoon
Suosittelen kaikkia tutustamaan tarkemmin kirjolohen lampikalastuksen maailmaan. Ennakkotieto auttaa aina, mutta loppujen lopuksi asioita oppii vain käymällä kalassa mahdollisimman usein. Kautta on vielä jäljellä ennen jäiden tuloa, joten ei muuta kun kamppeet kasaan ja lammelle!

4 kommenttia:

Visa Järvinen kirjoitti...

Kiitos hyvästä tekstistä!

Kiinnostus lampikalastukseen perholla on heräillyt viimeaikoina, mutten ole vielä saanut itseäni kokeilemaan, vaan aina on menty virvelin kanssa. Antamiesi tärppien avulla voisin vihdoinkin tosissani antaa lajille mahdollisuuden.

Pietu kirjoitti...

Kannattaa kyllä. Hieman kun perehtyy lampimetkuihin ja hankkii kokemusta, niin perholla saa kyllä vähintään yhtä hyvin kalaa kuin virvelillä :)

pete93 kirjoitti...

Mitä materiaalia käytät noissa boobyn silmissä? Mistä oot ostanut sitä?

Pietu kirjoitti...

Booby Eyesiä, jota saa kotimaisistakin alan liikkeistä useissa eri väreissä ja kokoluokissa:

http://www.ruoto.fi/tuote/siman-booby-eyes-6mm/40200500068/