lauantai 16. helmikuuta 2013

Koettelemusten kalapäivä

Viimeisen viikon aikana kalastuspoltteet ovat taas alkaneet nousta, osasyynä ehkäpä kaverien sosiaaliseen mediaan postaamat kalakuvat. Niinpä päätin lähteä lauantaiajelulle katsomaan, josko joki olisi jo sulana. Olin jo alunperin asennoitunut siihen, että joki voisi hyvinkin olla jäässä ja kalastus ei onnistuisi. Paikalla tullessani huomasin virran olevan kuitenkin kokonaan sulana, jes!

Autoa pysäköidessä meinasi tulla pienoisia ongelmia, kun normaalisti käytetty parkkipaikka oli lumen peitossa. Yrittäessäni ajaa autoa parkkiin se jäi pohjastaan kiinni lumeen, eikä enää liikkunut. Pientä takapakkia siis alkuun. Kävelin läheiselle mökille, jonka isäntä kävi Volvollansa kiskaisemassa autoni pois ja lainasi lumilapiotaan, jotta sain tehtyä parkkitilaa autolle. Kiitokset!

No, vihdoin päästiinkiin jo kalaan. Oli muuten melko raskasta tarpoa lähes polveen yltävässä suojalumessa, jalat olivat äkkiä hapoilla ja ukko yltäpäältä hiessä.



Vajaan tunnin tyhjänpyytämisen jälkeen indikaattori sukelsi ja larvaa vietiin. Mukavan väännön jälkeen haaviin solahti pienen tuuletuksen kera vuoden ensimmäinen paremman kokoinen taimen, joka lähti parin kuvan jälkeen luonnollisesti takaisin elementtiinsä.


Sain myös streameriin yhden rivakan tärpin samasta paikasta, mutta siimat liuskahtivat käsistä ja kala jäi tartuttamatta. Kopaisin vielä kaksi paikkaa, joista jälkimmäisestä käytin pari harjusta haavissa. Kolmisen tunnin lyhyen kalastussetin jälkeen pakkasin kamat ja lähdin ajamaan kotiin. Kotiin ajaessa ajattelin, että olipa yllättävän mukava talvinen piipahdus ongella, alun pientä hinausepisodia lukuunottamatta tästä ei saisi ainakaan jatkoa parin viikon takaiselle avautumispostaukselle. Olin kuitenkin väärässä..

Reissun jälkeiset koettelemukset

Takastulomatkalla kävin tankkaamassa ennen kuin ajoin autoni pihaan. Välineet kasaan ja syömään! Eiku hetkinen.. Missä helvetissä mun kotiavaimet on? Taskussa ei ainakaan. No, kaikki kamat autosta maahan ja tarkka tsekkaus. Ei löydy, ei kamojen seasta eikä autosta. Ajoin auton pois parkkipaikalta, jos avaimet olisi tippuneet johonkin autosta noustessa. Eipä niitä näkynyt, tosin olin onnistunut peruuttamaan maahan heittämieni vapaputkien päälle. Onneksi en lähtiessä ollut laiskuuttani jaksanut laittaa vapoja putkiin, joten tappiolistalle tulivat pelkät putket.

No, tässä vaiheessa oli pakko tilata Total-kiinteistöpalveluiden edullinen (43 euroa) ovenavauspalvelu, jotta saisi kamat ylipäätään heitettyä sisälle. Elättelin vielä pieniä toiveita, että olisin vain lähtiessä unohtanut avaimet kämpän sisälle. Turhaan, ei ollut avaimia täälläkään. Jätin kerrostaloasuntoni oven auki ja lähdin vielä tsekkaamaan bensa-aseman jossa olin takastulomatkalla käynyt tankkaamassa. Ei ollut avaimia sielläkään.

Tässä vaiheessa oli ratkaisujen paikka, lähtisinkö ajamaan takaisin paikalle, jossa olin kamani purkanut. Ihan siis vain tsekkaamaan, että onko avaimet jääneet parkkipaikan viereen. Matkaa tulisi kuitenkin yhteensä toistasataa kilometriä. Pienen pohdinnan jälkeen jätin asuntoni oven auki ja lähdin ajamaan takaisin kalapaikalle avaimia etsimään.

Viimein pääsin perille ja totesin, että ei ne avaimet perkele ole täälläkään. Lähdin ajatuksissani käyrä otsassa ajamaan metsätietä ja yhtäkkiä tajusin, että oikea eturengas haukkasi lumipenkkaan. Rellu oli puoliksi ojassa, eikä liikkunut enää mihinkään. Ei helvetti, tämä vielä puuttuikin..


Rellu penkassa
Ei auttanut muu kuin kävellä läheisiin taloihin kyselemään hinausapua. Ekassa mökissä oli porukkaa paikalla, mutta autossa ei vetokoukkua. Kolmessa seuraavassa ei taas ollut ketään paikalla. Olin kävellyt varmaan tunnin, kun viimein löytyi talo, jossa oli traktori ja väkeä paikalla. Isäntä ystävällisesti hinasi autoni pois ojasta ja pääsin ajamaan takaisin kotiin. Tämmöisinä hetkinä osaa kyllä oikeasti arvostaa avuliaita ihmisiä.  Kotona kerrostalon alaovella piti sitten taas hetki odotella, että joku tulisi sisään tai lähtisi ulos ja pääsisin taloon sisälle.

Edessä taitaa siis olla lukkojen uudelleensarjoitus  mikäli avainta ei löydy. Jos kalastusosuudesta olisi vielä vetänyt mp:t, niin koko päivä olisi ollut jokseenkin täydellinen katastrofi. Tätä kirjoittaessa kittaan olutta kotona. Tarkoitus oli kyllä lähteä baariin pyörähtämään, mutta taidanpa jättää sen väliin ilman kotiavaimia, ettei tule taas lisää avautumisen aihetta. Positiivista päivässä oli kuitenkin se, että kalastusosuus meni mukavasti. Se pelastaa jo itsessään aika paljon..

Edit. Avaimet löytyivät lopulta seuraavana päivänä autopaikan vierestä lumihangesta, kun kävin lumilapiolla tarkasti alueen läpi.

Ei kommentteja: