Sekalaista settiä

Leuto loppusyksy jatkuu ja kuluvana viikonloppunakin olisi ollut vielä ihan mainiot kalakelit. Kalastusmotivaatiota ei kuitenkaan ole pahemmin ollut, joten todennäköisesti seuraava kalareissu perhovavan kanssa saa odottaa aina alkukevääseen asti.

Perhoja on tullut kuitenkin sidottua tasaiseen tahtiin. Sidontapenkistä on kuoriutunut sekä perus luottopelejä että muunkinlaisia suteja ihan fiilispohjalta. Parin viime vuoden aikana olen taas innostunut sitomaan perhoja yllättävänkin paljon ja hyvä niin. Jokunen vuosi sitten oli sellainenkin jakso, jonka aikana perhonsidonta tuntui melkoiselta pakkopullalta ja ennen reissuja piti aina väkisin vääntää muutamia ottipelejä. Toki edelleenkin teen vain nopeasti sidottavia kalastusperhoja enkä jaksa sen kauemmin viilailla ja käyttää aikaa yhden perhon ähräämiseen. Sidon nykyisin käytännössä kaikki perhot aina 5-20 kappaleen sarjoina.

Muutamia kuvia lähiaikojen tuotoksista:

Pitkä talvi on taas edessä. Itselläni muut vuodenajat kuluvat tiiviisti perhokalastuksen ympärillä, mutta talviharrastuksia ei enää oikein ole. Viime aikoina onkin tullut mietittyä, että pitäisikö se alkaa taas herättämään vanhaa pilkkiharrastusta eloon. Pikkuahventen pilkintä ei oikein enää jaksa innostaa, mutta kirjolohen pilkinnän saloihin voisi tulevana talvena koittaa hieman perehtyä. Ehkä.