sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Huopanankoski 8.-10.6.2012


KSPK:n menneen talven ja kevään aikana järjestämä perhokalastuksen peruskurssi päättyi viikonloppuna kurssilaisten Huopanankosken kalaretkeen.

Kurssiporukka oli jaettu kahtia, ensimmäiset tulivat paikalle perjantaina ja toiset lauantaina. Molemmille porukoille vedettiin aluksi rastikoulutuksena pintaperho-, larva- ja streamerkalastuksen opastusta. Itse hoidin välisuvannolla pidettyä streamer-rastia. Rastien lisäksi kävimme ottamassa potkuhaavilla joesta hyönteisnäytteen, jonka varsin larvapitoista sisältöä tutkittiin sitten huolella. Loppuaika kurssilaisilla oli vapaata kalastusta, tietysti tarvittaessa vielä opastimme ja autoimme heitä koko viikonlopun ajan.

Hyönteisnäytteen tutkimista
Huopanankosken vesi oli todella korkealla, mikä varsinkin kurssilaisten kannalta oli valitettava asia. Valitettava siksi, että näin korkealla vedellä kyseinen koski ei ole varsinkaan aloittelijalle mikään helpoin kalastettava. Kuninkaanväylä oli käytännössä pelkkää valkoista kuohua ja vanhan sillan alapuolen kalastuskaan ei korkean veden vuoksi oikein onnistunut. Kuitenkin moni kurssilaisista sai ensimmäiset perhotaimenensa, osa jopa mitan täyttävät. Toivottavasti käteen jäi muutenkin uusia oppeja perhokalastukseen liittyen.

Sitten rapsa omista viikonlopun kalastuksistani, jotta niistäkin jää jälki tänne "kalapäiväkirjaan.

Perjantai 8.6

Rastikoulutuksen pidon jälkeen aloittelin omaa kalastustani hieman ennen iltayhdeksää vanhan sillan alapuolelta. Vettä oli niin paljon, että kalastus ei tuntunut onnistuvan kunnolla. Niinpä siirryin sillan yläpuolisen peilin ronkkimiseen.

Peilissä tuntui olevan kala hyvin otillaan, sillä kauaa ei tarvinnut perhoja liottaa kun mittataimen puraisi kuulapääpupaa. Hetki tästä ja hieman alamittainen taimen kävi vapautettavana. Seuraava kala meinasi vetää sillan alle kuohuihin, josta sain kiskottua sen pois. Kala tuli pintaan, onpa iso harjus! Purje-evä samointein haaviin, mittauksen ja punnituksen jälkeen tämän todella pullean harjuksen strategisiksi mitoiksi selvisi 47cm/1010g. Kuva ja kuparikuulaisen hares eariin napannut kala takaisin uimaan.


Loppuilta sujui kosken eri osia ronkkien. Koski oli hieman vaikea kalastettava tällä vesitilanteella, lisäksi potentiaalinen kalastettava alue oli normaalia pienempi, kun Kuninkaanväylää eikä oikeastaan vanhan sillan alapuoltakaan pystynyt kunnolla onkimaan. Vanhan sillan alapuolelta sain tosin taas hauen streamerilla, tällä kertaa painoltaan vain noin kiloinen.

Hollow Deceiveriä purrut hauki
Illan aikana sain pienempien lisäksi koukutettua vielä yhden mittataimenen seka noin 40cm harjuksen. Lähdimme jo hieman puolen yön aikaan ajamaan majoitukseemme Tarvaalan tilalle.



Lauantai 9.6

Tilalla nautitun runsaan aamiaisen jälkeen olimme kalalla noin yhdentoista aikaan aamupäivällä. Ehdimme kalastaa ensimmäisen kurssiporukan kanssa muutaman tunnin setin ennen kuin toinen porukka tuli paikalle.

Itselläni iltapäivä meni karkuutuksien parissa. Alamittaisia tosin sain kasan, mutta kaikki paremmat kalat tippuivat. Ensin tartutin uuden sillan alta kioskin puolelta larvaan hyvänkokoisen kalan, joka oli hetkessä kovien kuohujen edessä. Sinne ei saanut kalaa päästää, joten laitoin liinat kiinni ja arviolta parikiloinen taimen tuli pintaan räyhäämään samalla irroten.

Hetken päästä kalastelin saman sillan toisella puolella nymfiseteillä ja karkuutin melkein putkeen kaksi melko hyvänkokoista kalaa. Molemmat juoksuttivat minua sillan alle ennen irtoamistaan. Sama toistui hieman ylempänä vielä neljännen kerran putkeen. Oli kyllä pirullinen paikka väsyttää kaloja noin kovassa virranpaineessa. Hieman alkoi luonnollisesti jo neljännen karkuutuksen jälkeen turhauttamaan.

Strandmanin Ville oli tässä välin koukuttanut 47cm harjuksen välisuvannosta ja eräs kurssilainen päätti reissunsa hienosti elämänsä ensimmäisiin perhokaloihin: kaksi taimenta ja yksi harjus Saarensalmesta.


Uuden kurssiporukan tultua paikalle ja rastien päätyttyä aloitin oman kalastukseni tuttuun tapaan vanhan sillan yläpuolelta. Sainkin peilistä heti alkuun karkuutusputken poikki pirteästi hyppineellä nelivitosella taimenella. Heti perään tosin karkuutin noin samankokoisen kalan, joka veti sivuperukkeet pohjarytöihin.  Kyseisestä paikasta tuli vielä muutama pienempi taimen.

Nätti taimen vanhan sillan kohdilta
Uuden sillan alta sain sitten hieman kookkaamman hoikan vanhan istukkaan koukutettua kuulapääpupalla. Painetta sai antaa tällekin kalalle melkoisesti, jotta sen sai pois kuohujen niskalta. Sillan alla vavan asennon kanssakin piti vielä temppuilla, kun sitä ei pystynyt nostamaan pystyyn.

Sillan alapuolen asukki 
Loppuilta oli suhteellisen hiljaista, välisuvannosta onnistuin tosin larvastelemaan yhden mittakalan. Samaisessa suvannossa kävi kookas taimen pyörähtämässä Jussipekan streamerin perässä kuitenkaan tarttumatta.

Välisuvannon taimen

Sunnuntai 10.6

Sunnuntaiaamuna pahimmat kalastushimot olivat ainakin itseltäni karisseet, eikä kalaan tarvinnut enää kiirehtiä. Aloittelin onkimalla uuden sillan tienoota, josta sainkin larvalla yhden kirkkaan eväleikatun taimenen ylös. Päätin ottaa kyseisen kalan ruokakalaksi. Taimenen mahalaukku oli aivan pullollaan larvoja.

Painolarvaan ottanut yllättävän kirkas istari
Hetki tämän jälkeen katselin Villen väsyttävän kookasta taimenta välisuvannossa. Vääntöä jatkui hyvän aikaa ja kala ui suvantoa eestaas, mutta lopulta kala vei voiton. Itse sain myös uuden sillan yläpuolelta tartutettua kookkaan kalan. Luulin ensin nymfisettien jääneen pohjaan, mutta sitten pohja alkoi liikumaan. Kala juroi syvällä välillä päätän puistellen, eikä noussut tai liikkunut juuri mihinkään. Yritin antaa kalalle lisää painetta, jolloin se irtosi. Vaikea sanoa kalan kokoa kun en kyseistä eväkästä nähnyt, muttei se ihan pieni ollut.

Tämän jälkeen käytin tutusta harripaikasta n. 40cm purje-evän ylhäällä ennen makkaranpaistotaukoa. Hetkeä myöhemmin Jussipekka karkuutti pintaan melskaamaan tulleen mukavankokoisen taimenen.


Saatuamme makkarat syötyä ongimme vielä hieman päälle tunnin rupeaman. Heti aluksi Ville sai jälleen välisuvannon möykyn koukutettua larvaan. Kala oli hypännyt väsytyksen alussa ja Villen silmämääräisen arvion mukaan kyseessä oli selvästi yli 60cm kala. Harmi vaan, ettemme päässeet mittaamaan kalaa tälläkään kertaa, sillä taimen veti perukeet poikki.

Hieman ennen neljää ongin uuden sillan yläpuolta, josta olin reissun aikana karkuuttanut ties kuinka monta kalaa. Nymfisettejä vietiin jälleen, hypyssä kala paljastui mukavan kokoiseksi. Nyt olin päättänyt pitää kalan vaikka puoliväkisin montussaan. Virranpaine oli paikassa niin kova, että yhtään löysää ei saa antaa. Olin vaihtanut nymfisettien perukkeet paksummiksi (0.21mm fluorocarbon), joka notkealla nelosen kymppijalkaisella vavalla kestää kyllä melko raakaakin vetoa. Niin vain sain tämän kalan aisoihin ja lopulta haaviin asti.

Rannassa oli syvää, joten laitoin kalan haavin päällä pikaisesti nurmelle ja suoritin nopean mittauksen: 54cm, eli reissun suurin taimen. Samassa otin kalasta myös ns. "alibikuvan". Tarkoitus oli ottaa ajastimella pönökuva, mutta kun laitoin ajastimen päälle ja noukin kalan haavista käsiini, ponkaisi se välittömästi kouristani takaisin veteen. Jäi sitten ottamatta.
PT-nymfiä purrut taimen pikaisessa kuvassa
Tähän pystyi kuitenkin hyvillä mielin lopettamaan opastus- ja kalastusreissun Huopanankoskelle. Seuraavan kerran pitäisi kalastella samassa paikassa jo viikon päästä (ma-su) KSPK:n reissulla. Siihen mennessä vesitilanne tulee tuskin radikaalisti muuttumaan, joten vettä tullee riittämään. Tosin eiköhän sitä tule jossain muualla käytyä vielä iltakopaisun merkeissä ennen kyseistä reissua..

Ei kommentteja: