Perhokalastusblogi

Korviketoimintaa

2012-02-12T20:23:00.002+02:00

Pitkä ja kylmä talvi on perhokalastajalle hermoja raastavaa aikaa, joten jotain korvikeaktiviteettia on välillä keksittävä. Vietimme eilisen kuusenkaatajaisten ja Helsinkiin muuttavan Juhon läksiäisten tiimoilta ensin Liekkilammella kirjolohia pilkkien ja sitten saunomisen, syömisen sekä Jyväskylän baarireissun merkeissä.

Kalantulo oli ainakin itselleni positiivinen yllätys. Meitä oli pilkillä kahdeksan hengen poppoo (Strandmanin veljessarja, Jyrki, Esa, Rysä ja Otto), melkein kaikki saivat kalaa ja jokaisella oli kirjolohia kiinni. Yhteensä taisimme saada ylös yhdeksän kirjolohta. Itse lainasin Juhon pilkkivapaa ja melkein heti aloituksesta sain pienellä Räsäsellä noin kiloisen kirjolohen. Hetken päästä rouhaissut seuraava kala olikin sitten selvästi isompi ja katkoi lopulta 0,25mm tapsit vieden Räsäsen mukanaan. Lainasin Jyrkin tekemiä leechejä, joilla sainkin ylös isomman kokoisen kollikirjolohen sekä toisen kiloisen kalan. Näiden lisäksi oli muutama tärppi ja karkuutin vielä pari kirjolohta, joista toinen veti koukun suoraksi.

Lähdimme jo hyvissä ajoin jäältä pois saunomaan, syömään sekä juomia kumoamaan. Todella hauska päivä (ja ilta) jälleen, vaikka tänään hieman puhalluttaakin..

Pilkkiminen on ihan mukavaa touhua hyvällä porukalla läppää heittäen silloin kun saa tapahtumia ja hommaan jaksaa keskittyä, mutta itsestäni ei kuitenkaan kovaa pilkkimiestä saa tekemälläkään. Pilkkimisestä kun puuttuu jotenkin tietty kalastamisen aktiivisuus, homma on ainakin itselläni lähinnä paikoillaan könöttämistä ja vavan heiluttelua tärpin toivossa, joita eilen onneksi tuli.

Kuvia päivän varrelta:

Tutti Frutti

2012-02-06T18:52:00.000+02:00

Leechejä

2012-02-04T15:27:00.000+02:00

Aherrus sidontapenkin äärellä jatkuu. Näillä pakkasilla kun ei ulkonakaan viitsi turhan kauaa oleskella (aamulla Jyväskylässä pakkasta yli -30) ja jotain ajanvietettä on neljän seinän sisällä keksittävä. Viikko sujui lähinnä larvoja kietoen, eilen illalla ja tänään aamupäivällä sidoin taasen leechejä.

Nyt vuorossa oli lähinnä jokileechit, vaikka toki tein yhden satsin järviperhojakin. Jokileechit kun näyttävät hieman harvenneen rasiasta, niin oli aika täyttää tyhjiä aukkoja. Olen sitonut viimeisen parin vuoden ajan kaikki jokileechini Knapekin jigikoukkuihin. Moni on ollut epäileväinen kyseisten koukkujen suhteen ja ovat hylänneet ne jo näön perusteella ennen kokeilemista, mutta itselläni ei ole kyseisistä koukuista juurikaan valittamista. Mitä nyt perinteisten tsekkikoukkujen tapaan katkeilevat suhteellisen herkästi pohjasta pois vedettäessä.

Painotan jokileechit selvästi järviperhoja rankemmin, näissä #8 jigikoukkuun sidotuissa perhoissa on 3,5-3,8mm volsukuula sekä lyijyä rungon matkalta. Perhoja voi näin käyttää hyvin myös larvastaessa. Vaikka leechit käsitetään usein kirjolohiperhoiksi, niin esimerkiksi istaritaimenia ongittaessa laitan usein larvalitkan sekaan yhdeksi perhoksi painavamman mustan oranssipäisen leechin, joka antaa aina tasaisen varmasti kalaa.

Kuvia eilisillan ja tämän aamun perhoista:

Pintureita

2012-01-30T17:25:00.000+02:00

Edellisen blogipäivityksen jälkeen pidin hetken taukoa perhonsidonnasta, kunnes viime viikonloppuna pakkasten paukkuessa otin työn alle pintaperhot. Täydensin varastoja muutamilla toimivilla perusmalleilla, jotka olivat päässet hieman hupenemaan rasioissa. Urakka alkoi lauantaina kotona ja jatkui sunnuntaina Juhon luona perinteisten kisaspekulaatioiden ohessa.

Pintureiden hävikki ei ole kovinkaan suuri, joten viikonloppuna sidottuja 40 pintaperhoa enempää en taida enää tänä talvena kietoa. Onhan noita askeissakin jo melkoinen määrä.. Muiden perhojen osalta savotta sen sijaan jatkuu edelleen.

Muutama kuva tuoreimmista tuotoksista:

Rasiat täyteen

2012-01-15T18:41:00.001+02:00

Vuoden pimein aika tarjoaa perhokalastajalle mahdollisuuden täyttää rasiat ottipeleillä tulevaa kautta varten. Itse olen viimeisen muutaman viikon ajan sitonut perhoja sen verran aktiivisesti, että saattaapa sitä kohta vanhojen boksien täytön lisäksi joutua ostamaan ihan uusiakin rasioita..

Ennen joulua sidoin muutaman päivän aikana askeihin sata larvaa, alkaneenkin vuoden puolella spigotti on saanut mukavasti kyytiä. Viimeisen parin viikon aikana penkistä on kuoriutunut noin 170 perhoa, lähinnä nymfejä mutta myös jonkun verran larvoja ja kuulapäisiä pupia sekä uppoperhoja. Siis juuri niitä perhoja, joita menee parhaimmillaan/pahimmillaan parikymmentä pohjaan per reissu.

Muutamia kuvia kuluvan vuoden puolella sidotuista perhoista:

Larva- ja nymfipuoli alkaa olemaan nyt ihan kohtuullisen hyvällä tolalla. Järviperhojakin sidoin jo marraskuussa aika suuren satsin, mutta järvirasioita täytynee kuitenkin vielä hieman täydentää. Seuraavaksi voisi sitten ottaa työn alle pinturit ja kait sitä jokunen streamerikin pitää vielä vääntää..

Viikko sitten kävimme Esan ja Jyväskylän suunnalla pyörähtäneen Miksun kanssa Havulammella kirjolohen pilkintää harjoittelemassa. Melkoista säätöä homma olikin, katkoimme ties kuinka monta kertaa siimat ja monta kalaa karkasi myös, kun eivät mahtuneet kunnolla neljän tuuman avannosta sisään ja kampesivat avannon reunalla itsensä irti. Kalojen ylössaantiprosentti oli heikko, mutta sellaisia kommelluksia päivä sisälsi, että hauskaa oli ja nauru raikasi jäällä useaan otteeseen. Ruokakaloja saimme sentään ylös, mutta eipä tuo kirjolohen pilkintä taida olla kovin vahva alue kellekään meistä :)

Pilkkimies Miksu

Yhteenvetoa Perhokalastusvuodesta 2011

2011-12-30T14:47:00.000+02:00

Eletään vuoden toiseksi viimeistä päivää, joten on taas aika pistää yksi perhokalastusvuosi pakettiin yhteenvedon kautta. Kulunut vuosi oli kaikkiaan erittäin antoisa. Kalaa tuli hyvin, uusia paikkoja tuli kierreltyä runsaasti ja mahtuipa joukkoon odotetut Uuden-Seelannin sekä Kuolan reissut.

Uusi-Seelanti
Vuosi alkoi omalta osaltani tammikuussa opiskelujen lopun kunniaksi tehdyllä maailmanympärimatkalla, jota varten olimmekin keränneet rahaa hyvän aikaa. Jenkkien ja Rarotongan jälkeen Uudessa-Seelannissa hyppäsin pariksi viikoksi pois muun reissuporukkamme kelkasta ja lähdin kiertämään kalavesiä samaan aikaan reissussa olleiden J-P:n, JiiHoon ja Miksun kanssa helmi-maaliskuun vaihteessa.

Kalastelimme monessa eri paikassa sekä Pohjois- että Eteläsaarella. Pohjoissaarella viettämämme ajan mukanamme oli ikään kuin oppaana J-P:n vanha tuttu Johannes, jonka veneessä poseeraan ylläolevassa kuvassa Lake Otamangakaun kirjolohen kanssa. Reissun aikana kalaa tuli välillä todella hyvin kun taas ajoittain ne olivat todella tiukassa. Erityisesti Uuden-Seelannin visiitistä jäi mieleen hieno järvikalastus todella vihaisine kirjolohineen, sekä rankkasateen jälkeen Upper Greyllä vietetty päivä, jolloin isot taimenet hakkasivat äkäisesti streamereihin. Ensin isojen kalojen käsittelyssä katkeilivat koukut ja perukkeet, mutta päivän lopuksi sain ylös reissun suurimman kalani, 68cm taimenen.

Uuden-Seelannin kalareissulle pari viikkoa on todella lyhyt aika. Toisaalta olin kiitollinen siitä, että minulla oli yli seitsemän vuoden jälkeen taas mahdollisuus piipahtaa tässä hienossa maassa ja sen kalavesillä. Kun seuraava Uuden-Seelannin reissu tulee ajankohtaiseksi, niin olen miettinyt sen keskittämistä yhä enemmän järvikalastuksen puolelle, joka on kyseisessä maassa puitteiltaan ja kalastuksen laadultaan aivan ensiluokkaista.

Kevään ja alkukesän kisat sekä muut reissut
Maailmanympärimatkalta kotiuduttuani kävin huhtikuun alkupuolella tekemässä yhden perinteisen suvantokalastusreissun Muuramenjoelle, josta nousikin tuttuun tyyliin mukavasti kirjolohia. Seuraavan kerran kävin kalassa vasta vapun molemmin puolin lampien avauduttua. Havulammella oli mukavaa edellissyksyisten kirjolohi-istukkaiden ongintaa pikkuperhoilla, Liekkilampien reissu taas tarjosi hyvää treeniä tulevia karsintakisoja varten, kun pilkkikauden aikana laitetut kirjolohet hakkasivat ahnaasti kiinni leecheihin.

Kisakausi alkoi toukokuun alun tuplaviikonlopulla, jolloin oli vuorossa Iso-Valkeisen sekä Keuruun Valkeisjärven karsinnat. Iso-Valkeisen kisa sujui kohtuullisesti (8./32), erityisen onnistunut oli 11 kalaa antanut toinen jakso, jonka aikana sain väsyteltyä myös triplatärpin kaikki kalat haaviin asti. Kisa varmisti edellissyksyn Havulammen voiton kanssa finaalipaikan. Seuraavana päivänä Keuruun Valkeisella kilpailu oli selkeästi vähäkalaisempi, mutta onnistuin hyvin (2./18) ja rankingpistepotti kasvoi edelleen. Hyvin menneen kisaviikonlopun jälkeen pystyin peruuttamaan pari kalenterissa ollutta kisaa, kun finaalipaikan puolesta ei tarvinnut enää jännittää.

Toukokuun loppupuoliskon aikana teimme reissut Korpilohelle ja Muurameen avatulle Raudanjärvelle, jotka olivat molemmat uusia tuttavuuksia. Kalojakin nousi molemmilla reissuilla, Korpilohella oli ajoittain jopa melkoista mättöä kevään ensimmäisten istutusten ansiosta.

Kesäkuussa kalastin selvästi normaalia vähemmän osittain työkiireiden sekä Nuorten SM-kisojen järjestelyiden vuoksi. Alkukuusta tein vuoden pakollisen Hammon reissun, jälleen kerran mukavaa purkkareiden ja kirjolohien puro-ongintaa. Tämän jälkeen edessä oli yksi pikavisiitti harjuspurolle ja seuran yöreissu Kituskoskille, joka tarjosi hyvää seuraa, mutta oli kalantulon puolesta suhteellisen nihkeä.

Kuun puolivälin jälkeen kävin vielä kisaamassa aina yhtä mukavan Ahvenlammen karsintakilpailun. Omasta mielestäni en kalastanut kisassa kummoisesti, mittautin kuitenkin joka jaksolta kalaa joka takasi näin ollen kohtuullisen (9./40) sijoituksen. Ennen kesän pääreissuna siintänyttä Kuolan matkaa kävin vielä Heinäkuun alussa veljen häiden ohessa lähes tulvivalla Vikakönkällä nymfaamassa hieman harjuksia ja taimenia.

Kuola
Kuolan reissua olen käynyt läpi jo monessakin eri yhteydessä. Vaikkeivät olosuhteet reissun aikana aivan olleet puolellamme kuoriutumisten suhteen, niin itselleni pintaperhojen teho oli ehdoton yllätys. Kuolan taimenista on tullut luettua ja katseltua filmejä aiemminkin, mutta kyllä ne vaan ovat mahtavia kaloja. Kalastus ei mielestäni missään vaiheessa ollut helppoa, mutta kalojen eteen tehty työ palkittiin upeilla taimenilla.

Suurin osa saamistamme isoista kaloista olivat todella pulleassa kunnossa ja itse sain kaikki yli 2kg kalani #10-14 pintaperhoilla. Mahtavin hetki oli tietysti ylläolevan kuvan #12 Caddikseen napannut 4,5kg taimen, jonka monivaiheista väsytystä on käyty blogissa jo aiemmin läpi erillisen jutun myötä. Reissu tarjosi paljon hienoja ja kookkaita pinturitaimenia, rankkaa matkustamista yhdeksän tunnin tela-ajoneuvokyytineen sekä todella vaihtelevia olosuhteita. Kyseessä oli menneen kesän ainoa lomaviikkoni, joka tuli jälkikäteen ajateltuna käytettyä kyllä parhaalla mahdollisella tavalla.

Loppukesän jokikalastukset ja SM-finaali
Kuolan reissun jälkeen en käynyt perinteisen pohjoisen reissun kalastuskrapulan sekä helteiden lämmittämien vesien myötä enää heinäkuussa kalassa.

Elokuun puolella ongin sitten jälleen ahkerammin Keski-Suomen vesiä Kapeenkosken, Muuramenjoen, Kermankosken sekä Keskisenkosken reissuilla. Kalastus painottui nymfiongintaan ja kalaa tuli enemmän tai vähemmän kaikkialta. Erityisesti Kermankoski oli todella mukava uusi tuttavuus äkäisine taimenineen ja kunnostetulle Keskiselle tehdyllä seurareissulla onnistuin nymfaamaan taimenia melko hyvin tuloksin.

Elokuun loppupuolella kävimme Juhon ja Esan kanssa yhden luvan ajan treenaamassa Äyskoskella SM-finaalia varten. Muitakin kisailijoita oli paikalla ja jostain syystä kaikilla oli melko hiljaista. Nymfikalastus tuotti itselleni vain yhden harjuksen, mutta pintureilla onnistuin kuitenkin paremmin ja käytin myös menneen kauden kookkaimmaksi jääneen (47cm) harjuksen haavissa.

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna tehdyllä Hossan reissulla harjusten nymfikalastus oli parhaillaan ensiluokkaista ja tarttui siinä sivussa jokunen istaritaimenkin pyytöihin. Muutenkin paikka jätti ensivierailulla postitiivisen mielikuvan.

Finaaliviikolla kävimme Juhon kanssa vielä hakemassa Raudanjärvellä kesän jälkeen tuntumaa järvikalastukseen ja saimmekin molemmat muutamia kirjolohia.

Itse SM-finaali oli sitten osaltani kuluvan vuoden selkeästi heikoin kisa. Olin tosin koko ensimmäisen kisapäivän kuumeessa, mutten usko sen vaikuttaneen juurikaan kisaamiseeni. Kisassa olisi ollut mahdollisuudet ihan hyväänkin suoritukseen, sillä sain jokaisella viidellä ensimmäisellä jaksolla kontakteja hyväksyttäviin kisakaloihin. Todennäköisesti liian nopeiden vastaiskujen takia en saanut nyt joella tartutettua pintureihin nousseita kaloja ja ainoiksi ylös asti tulleiksi mittakaloiksi jäivät kolmannen jakson kaksi pinturilla ongittua kirjolohta.

Järvellä puolestaan katkotin ensimmäisellä jaksolla siimat kirjolohen kanssa ja toisella jaksolla tiputin kirjolohen, jota olin jo melko pitkään väsyttänyt. Vähäkalaisilla järvijaksoilla nuo olisivat olleet todella tärkeitä kaloja sijoituksen kannalta, joten ne kummittelivat mielessä vielä pitkään. Tänä vuonna tuli ongittua kirjolohta järvellä melkoisen paljon ja finaalin järviosuus jäi lopulta vuoden ainoaksi järvikalastuspäiväksi jolloin en onnistunut saamaan kaloja ylös. Finaalista jäi siis hampaankoloon melko paljon eikä sijoitus (31./40) tyydyttänyt lainkaan. Mutta jos onkii jatkossa kisoissa tarpeeksi hyvin, niin finaaleja ja uusia mahdollisuuksia tulee vielä lisää.

Rauhoituksen ajan kalareissut ja kisat
Työni loppuivat syyskuussa, mikä osaltaan mahdollisti taas tiiviimmän keskittymisen kalastukseen. Viikko finaalien jälkeen matkustelin velipoikien luokse Tampereelle ja Rovaniemelle. Tampereella pääsin vierailemaan Pirkanmaan Perhokalastajien Julkujärvellä, josta sain siimanpäähän muutamia äkäisiä ja hyvänkokoisia kirjolohia. Lähdin suoraan junalla Rovaniemelle ja lyhyiden yöunien jälkeen olin jälleen kalassa Kemijoen Tikkasenkarilla. Tikkasenkarilla oli laadukasta harjusten nymfikalastusta ennen kuin säännöstely nosti äkisti joen vedenkorkeutta, tarttuipa joku kirjolohikin nymfiin.

Seuraavana viikonloppuna oli sitten vuorossa seurajoukkueiden SM-kilpailut yli äyräiden tulvivalla Kynäsjoella, jonne saimme peruutusten myötä KSPK:n kakkosjoukkueelle paikan. Kilpailu oli olosuhteiltaan todella vaikea ja vähäkalainen, jonka voitimme Räsäsen Mikon loistavan onnistumisen myötä. Ijäksen Sakun kanssa saimme myös kontakteja kaloihin, mutta Mikko onki tulvan seasta ylös kaikki neljä kisakalaamme.

Tämän jälkeen alkoi sitten syksyn lampikalastusrupeama todenteolla. Lokakuun alussa kävin ensin Havulammella siimoja kiristelemässä, minkä jälkeen piipahdin pari kertaa Kuusikkolammella. Kuusikkolammella oli ensimmäisellä visiitillä varsin hyvin tapahtumia pikkuperhoissa, mutta toisella käyntikerralla lampi oli selkeästi hiljaisempi. Molempien visiittien saldoksi tuli omalta osaltani yksi ylös asti tullut kirjolohi.

Lokakuun puolivälissä kävin Risulammella kisaamassa kuluneen vuoden ainoan syyskarsintani. Kisa sujui mukavasti, jaksoilla oli mukana sekä hyvää että huonoa onnea ja loppujen lopuksi sijoituin hyvin (3./24). Ensi kevään karsintoihin on helpompi lähteä kun alla on yhdet hyvät pisteet.

Risulammen kisan jälkeen kävin loka-marraskuun vaihteessa vielä Havulammella, Evolla sekä Raudanjärvellä lampikalassa. Havulta kaloja nousi tietysti enemmän, mutta Evolla ja Raudanjärvellä sai tehdä todella töitä kirjolohien höynäyttämiseksi.

Vuoden viimeiset reissut rauhoituksen jälkeen
Rauhoituksen jälkeisenä viikonloppuna oli tarkoitus paketoida kalastuskausi Muuramenjoen pikkukalajouluilla. Hauska päivä jälleen hyvällä porukalla. Kalastusaika jäi vähäiseksi, mutta vuoden viimeiset kirjolohet tuli taas ongittua.

Leudon alkutalven myötä en malttanut kuitenkaan jättää kautta vielä tähän, vaan teimme vielä reissut Vaajavirralle sekä Kuusaankoskelle. Vaajavirta yllätti ihan positiivisesti, siiman päässä räpisteli välillä siikoja ja välillä ihan mukavankokoisia harjuksia. Tosin itse sain näistä pelkästään harjukset haaviin asti. Kuusaan reissu viikkoa ennen joulua päätti menneen kalastusvuoden useammilla leechejä purreilla mittataimenilla.

Kalastuskausi oli kokonaisuudessaan onnistunut. Harvoina vuosina ainakaan oman rahatilanteeni puitteissa on mahdollista käydä kalassa sekä Kuolassa että Uudessa-Seelannissa. Lisäksi muitakin hyviä reissuja tuli tehtyä melko paljon, eikä mp-keikkoja juurikaan tullut. Toki perinteisen Ruijan reissun jääminen väliin hieman harmitti, mutta kaikialle ei millään ehdi saman vuoden aikana. Kiitokset vielä hyvästä kalaseurasta kaikille kalakavereille sen kummemmin erittelemättä!

Ensi kauden suunnitelmat ovat pääreissujen kannalta vielä melkoisen avoinna. Yhden pohjoisen reissun meinaan kesän aikana tehdä, mutta kohdetta ei ole vielä lyöty lukkoon. Niitä pähkiessä on hyvää aikaa päivitellä tarvikearsenaalia kuntoon ja sitoa ottiperhoja ensi kautta varten.

Kireitä siimoja vuodelle 2012!

Kuusaankoski 17.12.2011

2011-12-17T17:56:00.002+02:00

Jyrin kanssa oli jo viikolla puhetta lauantain kalareissusta, kun plussakelit näyttivät edelleen jatkuvan. Eilen aprikoimme paikan kanssa, Muuramenjoelle oli enää yksi lupa jäljellä ja Vaajavirta skipattiin tällä kertaa, joten lopulta varailin luvat Kuusaankoskelle. Taas yksi näistä koskista jotka sijaitsevat lähellä, mutta joissa en ole aiemmin kalalla käynyt.

Aloittelimme aamulla kalastuksen niskalta. Vastarannan puolelta Jyri koukutti yhden pikkutaimenen ja tiputti hieman kookkaammaan, kunnes siirryimme heittämään niskaa Varjolan puolelta. Täältä sain samasta kohtaa valkoisella leechillä kaksi istukastaimenta, jotka olivat yllättävän pulskassa kunnossa vuodenaikaan nähden. Toisen kolkkasin jopa ruokakalaksi ja aivan punalihainen kala olikin. Jyri koukutti pari pienempää taimenta, kunnes lähdimme kävelemään välisuvannolle.

Välisuvannolla oli jo pari virvelimiestä, joista toinen väsyttelikin hieman alamittaista taimenta paikalle saapuessamme. Hetken päästä Jyri ja kyseinen virvelimies karkuuttivat kalat vielä samanaikaisesti. Jonkin aikaa heiteltyäni sain välisuvannosta laihan mittataimenen, mutta enempää kaloja emme sieltä enää tavoittaneet. Siiryin kosken toiselle puolelle loppuliukua onkimaan, josta pari pikkutaimenta puri perhoihin. Jyri oli tällä välin saanut niskalta yhden hieman alamittaisen kalan ja tiputtanut toisen isomman.

Lompsin reissun lopuksi vielä niskalle Varjolan puolelle, josta käytinkin melko nopeasti leecheillä 48cm ja 45cm talvikkotaimenet haavissa. Puoli kolmen aikoihin löimme kamppeet lopullisesti kasaan ja lähdimme ajelemaan takaisin Jyväskylää kohti.

Mukavaa ajanvietettä alkutalven päivälle, kun kalatkin kävivät aina välillä siimanpäässä potkuttelemassa. Josko se nyt olisi aika siirtää perhovälineet jo talviteloille? No, tämän vuoden osalta ainakin..

Kerta vielä

2011-12-11T15:13:00.001+02:00

Tuossa aiemmin arvelin kuluvan vuoden perhokalastuksien olevan jo paketissa, mutta toisin kävi. Juhon ja Lappalaisen Tuomaksen kanssa oli aiemmin puhetta, josko tänä viikonloppuna pääsisi jo kirjolohia pilkkimään. Kelit eivät pakastuneet tarpeeksi, mutta eilen illalla jätkät soittelivat Vaajavirralle kalalle. Vaikka olen asunutkin Jyväskylässä yli neljä vuotta, niin ikinä ei ole tuolla lähikohteella tullut aiemmin käytyä. Jotenkin paikka on näyttänyt niin ilmeettömältä, ettei ole oikeastaan käynyt mielessäkään kalastaa siellä.

Päivän valjettua saavuimme paikalle, Juho ja Tuomas jäivät alemmas onkimaan pikkuperhoilla ja itse suuntasin streamervavan kanssa ylemmäs laiturin päähän. Lilluttelin streameria taimenen toivossa noin puoli tuntia ilman tapahtumia. Soittelin Juholle kuulumisia, Juho oli saanut alempaa nymfeillä siian, harjuksen ja taimenen ja Tuomas siian. Lähdin siis melko nopeasti alas virittelemään nymfisettejä.

Ongimme jonkun tunnin lyhyttä pätkää, josta tapahtumia tuli vuodenaikaan nähden ihan kivasti. Juho sai vielä neljä siikaa, itse käytin haavissa neljää ihan mukavankokoista harjusta ja Tuomas koukutti yhden taimenen. Hieman jäi kismittämään, kun en saanut itse yhtään kolmesta kiinni olleesta siiasta pysymään haaviin asti.

Vaaleaan iskupistelarvaan ottanut harri

Tuomaksella taimen haavissa

Juhon siikasumppu

Hares Earia purrut harjus

Hauska tapa viettää alkutalven päivää ja ainakin itselleni oli positiivinen yllätys, että saimme näinkin hyvin kaloja. Jos tämänpäiväisen kaltaisia leutoja kelejä riittää, niin Vaajavirralla voisi poiketa talven aikana vielä uudelleenkin.

Vuoden 2011 parhaat kirjolohiperhot

2011-12-10T16:18:00.001+02:00

Menneen kalastuskauden aikana listasin edellisvuoden tapaan eri perhoilla saatujen kirjolohien määrän. Tällä kaudella kalastin kirjolohta lähes pelkästään järviolosuhteissa, mikä näkyy listassa ainakin perinteisillä jokiperhoilla saatujen kirjolohien pienenä määränä.

Tilastoin ainoastaan rehelliset kotimaiset istarikillet, Uuden-Seelannin luonnonkirjolohia en kelpuuttanut listalle. No, asiaan toki vaikutti sekin, etten laittanut mihinkään ylös eri perhoilla saatujen NZ-kirjolohien tarkkaa määrää. Mainittakoon kuitenkin, että Uuden-Seelannin kirjolohille toimivat järvillä parhaiten Oliivi Leech, Punainen Buzzer, Kakshäkiläinen, GRHE-nymfi ja Oliivi nymfi. Jokikillet tulivat taasen pääosin Pietun Pupalla ja Pheasant Tail-nymfillä.

Tilastot vuoden 2011 tehokkaimmista kirjolohiperhoistani Suomessa:

1. Musta Leech, 31 kirjolohta

Musta oranssikuulainen leech on mielestäni maailman paras kirjolohiperho joka kokoja muuttamalla toimii lähes kaikissa olosuhteissa. Jos perukkeessa on liitsisetti, niin tämä perho on itselläni todella usein päätyperhona. Menneelläkin kaudella tehokkain kirjolohiperho, vaikka oranssillakin tuli lähes yhtä paljon kalaa.

2. Oranssi Leech, 30 kirjolohta

Tänä vuonna oranssi leech antoi käytännössä yhtä paljon kaloja kuin musta, kun viime kaudella mustalla tuli selkeästi enemmän killejä. Oranssi toimii todella hyvin tuoreemmille istukkaille, mutta kyllä hieman vanhemmatkin kalat kelpuuttavat perhon. Mielestäni erona mustaan leechiin on se, että musta toimii hyvin lähes joka olosuhteissa. Oranssi antaa joskus selkeästi muita värejä enemmän kalaa, mutta toisinaan taas litkan muut perhot pyytävät ja oranssiin ei tule pistoakaan.

3. Musta Booby, 18 kirjolohta

Kolmen eniten kirjolohia antaneen perhon järjestys on tismalleen sama kuin viime vuonna. Tänä vuonna uitin boobyja lähinnä loppukaudesta, jolloin niillä tulikin ajoittain selkeästi leechejä paremmin kalaa. Musta oranssisilmäinen booby on ollut luottoperhoni jo vuosikausia. Toki tänä vuonna tein myös erilaisia muunnoksia mustasta boobysta, jotka nekin antoivat kirjolohia. Kuvassa kuitenkin perinteinen Oranssisilmäinen versio, jossa on silmien lisäksi käytetty pelkkää marabouta.

Muut perhot:
Diawl Bach, 10 kirjolohta
Valkoinen Leech, 9
Musta-oranssi Fritz, 7
Valkoinen Booby, 6
Pinkki Murkku, 3
Pinkki Blobi, 3
Musta Nymfi, 2
Oranssi Booby, 2
Kultainen Tinseli, 2
GRHE-nymfi, 2
Vihreä Larva, 1
Punainen Buzzer 1
Pietun Pupa, 1
Oranssi Deelauta, 1
Aku Ankka, 1

Ihan hauskahan se on näitä tilastoja pitää ja verrata eri perhoilla saatuja kalamääriä vuosittain. Minään täysinä totuuksina näitä ei kuitenkaan voi ottaa, sillä eri perhojen kalamääriin saattaa vaikuttaa huomattavasti esim. yksittäinen reissu, jonka aikana kaloja nousee paljon. Toisaalta joku perho antaa taas joskus sen yhden tai kaksi kalaa vaikeina päivinä, jolloin muut perhot pyytävät tyhjää. Tämä ei kuitenkaan välttämättä näissä listauksissa näy. Lisäksi musta ja oranssi leech killuvat perukkeessa todella usein kirjolohta ongittaessa, mikä näkyy myös kalojen määrässä. Niillä perhoilla saa kalaa mitä uittaa..

Yhtenä mielenkiintoisena seikkana voisi huomioda sen, etten saanut näköjään tällä kaudella pinkillä tai oliivilla leechillä ensimmäistäkään kirjolohta! Piti oikein silmiä hieraista kun niitä ei listasta löytynyt, kyseiset värit ovat kuitenkin olleet rasioiden vakiokalustoa jo pitkään. Toki oliivi antoi Uudessa-Seelannissa ison kasan kirjolohia, mutta lienenkö sitten Suomessa juuri uittanutkaan kyseisiä värejä kuluvana vuotena?

Sekalaista settiä

2011-11-27T13:39:00.001+02:00

Leuto loppusyksy jatkuu ja kuluvana viikonloppunakin olisi ollut vielä ihan mainiot kalakelit. Kalastusmotivaatiota ei kuitenkaan ole pahemmin ollut, joten todennäköisesti seuraava kalareissu perhovavan kanssa saa odottaa aina alkukevääseen asti.

Perhoja on tullut kuitenkin sidottua tasaiseen tahtiin. Sidontapenkistä on kuoriutunut sekä perus luottopelejä että muunkinlaisia suteja ihan fiilispohjalta. Parin viime vuoden aikana olen taas innostunut sitomaan perhoja yllättävänkin paljon ja hyvä niin. Jokunen vuosi sitten oli sellainenkin jakso, jonka aikana perhonsidonta tuntui melkoiselta pakkopullalta ja ennen reissuja piti aina väkisin vääntää muutamia ottipelejä. Toki edelleenkin teen vain nopeasti sidottavia kalastusperhoja enkä jaksa sen kauemmin viilailla ja käyttää aikaa yhden perhon ähräämiseen. Sidon nykyisin käytännössä kaikki perhot aina 5-20 kappaleen sarjoina.

Muutamia kuvia lähiaikojen tuotoksista:

Pitkä talvi on taas edessä. Itselläni muut vuodenajat kuluvat tiiviisti perhokalastuksen ympärillä, mutta talviharrastuksia ei enää oikein ole. Viime aikoina onkin tullut mietittyä, että pitäisikö se alkaa taas herättämään vanhaa pilkkiharrastusta eloon. Pikkuahventen pilkintä ei oikein enää jaksa innostaa, mutta kirjolohen pilkinnän saloihin voisi tulevana talvena koittaa hieman perehtyä. Ehkä.

Pikkukalajoulut / Muuramenjoki 19.11.2011

2011-11-20T16:11:00.001+02:00

Eilen aamulla oli kauan odotettujen kalastuskauden päätäjäisinä toimineiden pikkukalajoulujen aika. Viime vuonna kyseiset kinkerit olivat loistavat, joten hauska päivä oli nytkin tiedossa.

Perjantai-iltana oli jokseenkin hämmentävää sekoilua kyytien kanssa, halukkaita autokuskeja kun ei aivan jonoksi asti ollut. Lopulta hyppäsin aamulla Oton kanssa Lappalaisen Tuomaksen kyytiin. Juho, Esa ja Ville odottivatkin meitä parkkipaikalla, jätkät olivat tulleet Vaajakoskelta paikalle taksilla kahluuvarusteet päällä. Oikea meininki! Kohta Jyri ja Rysä kurvasivat myös parkkikselle ja porukka alkoi olemaan kasassa. Jyrki liittyisi joukkoon sitten myöhemmin.

Näissä kinkereissä pipo ei kiristänyt eikä kalastusta otettu todellakaan vakavasti. Päivä Muuramenjoella sujui mukavasti pikkujoulutunnelmissa läppää heittäen ja välillä kalastellen. Kalojakin toki saimme, vaikkemme hiki hatussa onkineetkaan. Kirjolohien lisäksi porukkamme perhoihin puri muutamia harjuksia ja pienempiä taimenia. Välillä kävimme edellisvuoden tapaan Jyrkin takapihan kodalla lämmittelemässä ja makkaraa paistamassa.

Kalastusosion jälkeen oli edessä siirtyminen Vaajakoskelle syömään ja saunomaan, tässä vaiheessa Juho kokkasi ruokakaloiksi otetuista kirjolohista maittavat sapuskat. Saunomisen jälkeen ilta jatkui varsin tapahtumarikkaana ja vilkkaana päätyen lopulta kaupungin valoihin "Cinderella-simulaattoriin". Kiitokset jälleen koko porukalle mukavasta kauden päätöksestä, ensi vuonna uudestaan!

Kuvatunnelmia kalastuspäivän varrelta:

Aamun avauskala

Pikkujoulutonttu Juho

Jyri väsyttää

Mikko ja lohi

Pieni pikkujouluhenkinen videonpätkä Juhon väsytyksestä:

Pikkujoulupäivän kalat taisivat olla itselleni vuoden viimeiset, sillä kalastuskausi on nyt osaltani hyvin todennäköisesti paketissa. Sivuhuomiona mainittakoot, että tämä on 200. perhokalastusblogini juttu sitten blogin perustamisen joulukuussa 2007. Julkaisutahti tullee olemaan samanlainen myös jatkossa, näin kalastuskauden ollessa paketissa keskitytään seuraavaksi perhoihin ja kauden yhteenvetoihin.

Lampikausi pakettiin Raudanjärvellä

2011-11-12T15:55:00.001+02:00

Leuto syksy on mahdollistanut kirjolohen järvikalastuksen vielä pitkälle marraskuun puolelle, joten pitihän sitä käydä vielä ongella seisovassa vedessä. Suuntasimme Valkaman Aten kanssa aamulla Raudanjärvelle, hetken paikalla oltuamme Jyrkikin tuli piipahtamaan kalalle.

Lammessa oli kuuleman mukaan tuoretta kalaa, mutta tapahtumien suhteen sitä ei kyllä huomannut. Ongimme jonkin aikaa parkkipaikan puolta ilman mitään kummempia tapahtumia, joku pintakäynti sentään näkyi. Tyhjänpyytämisen jälkeen lähdin lammen toiseen päätyyn, josta tartutinkin boobyyn kalan kun kävelin toiseen heittopaikkaan ja perhot olivat yhä vedessä. Kala onnistui kuitenkin kietomaan perukkeet tukkiin ja jouduin vetämään siimat poikki. Samasta paikasta tuli vielä tälli, mutta siihen loppui taas tapahtumat. Atte oli myös karkuuttanut parkkipaikan päästä kalan, Jyrki puolestaan oli jo lähdössä kotiin kun teimme tulet ja pidimme tauon nuotiopaikalla.

Tauon jälkeen Atte jäi laavun viereen kalaan ja itse menin järven toiseen päätyyn. Järvi oli nyt peilityyni, eikä pinnassakaan näkynyt mitään eloa. Suoraan erään heiton jälkeen kala kävi sitten noukkimassa pinnassa kelluneen boobyn. En tajunnut kunnolla tilannetta ja vastaisku jäi hieman myöhäiseksi. Kala mouhosi hetken pinnassa jonka jälkeen irtosi perhosta. Kävelin parkkipaikalle, Atte oli saanut Laavun edestä kirjolohen joka oli todennäköisesti uusia istukkaita. Aloin heittelemään parkkipaikan edessä, josta sainkin sitten viimein kalan haaviin asti. Mustaan boobyyn ottanut kirjolohi oli pienempi noin 40cm hoikka vanha istukas, jolla oli mahalaukussa pientä mustaa ötökkää.

Heittelimme vielä hetken ennen kuin pakkasimme kamat. Kirjolohen järvikalastus on loppusyksyllä usein haastavaa, niin nytkin. Olisi kuitenkin voinut kuvitella tuoreempien kalojen purevan hieman innokkaammin perhoon, missähän lie luuranneet?

Kalastuskausi on sitten loppuhuipennusta vaille valmis. Kyseinen loppuhuipennus koittaa ensi viikonloppuna Muuramenjoen pikkukalajouluissa, jotka alkavat pikkuhiljaa muodostua jo perinteeksi.

Juotikkaita

2011-11-03T16:33:00.000+02:00

Näin kalastuskauden ollessa loppusuoralla onkin hyvä aika laittaa välillä perhoaiheista julkaisua tulille. Parina viime päivänä innostuin pienen tauon jälkeen ahertamaan sidontapenkin ääressä, tuloksena 60 lähinnä järvikalastukseen tarkoitettua leechiä perusväreissä. Itselläni sidonta on hyvin kausiluontoista puuhaa, nyt tuntui vaihteeksi mukavalta laittaa musiikki pauhaamaan ja vääntää rasioihin täytettä ensi kauden kirjolohien päänmenoksi. Tuttuun tyyliin marabouta pöllysi taas ympäri asuntoa..

Josko sitä seuraavaksi ottaisi työn alle sitten nymfit ja pinturit. Streameraski on vielä aika täynnä ja niiden käyttö on viime vuosina vähentynyt sen verran, etteivät pikkukalajäljitelmät ovat päässeet edes hirveästi rasiasta vähentymään.

Lopuksi vielä kuvia äskettäin penkistä kuoriutuneista juotikkasta:

Niemisjärvet 29.10.2011

2011-10-29T17:15:00.000+03:00

Tulin viikonlopuksi käymään pitkästä aikaa kotikonnuilla Vääksyssä ja olinkin mielessäni varannut lauantaipäivän kalastukselle. Lähdimme Erämiehen Jannen kanssa aamusella Evon Niemisjärville, vaikka siellä onkin kuuleman mukaan pidellyt viime aikoina kalantulon suhteen melkoisen hiljaista.

Tapahtumien suhteen piteli hiljaista tänäänkin. Aamusella näkyi sentään jokusia pintakäyntejä, mutta auringon noustessa nekin hävisivät. Todella hiljaista näytti olevan tahnamiehilläkin. Aamun aikana saimme molemmat vain yhdet epävarmat tärpit. Muuten ilma oli mitä mainioin syksyiseen järvikalastukseen. Keli oli vuodenaikaan nähden suhteellisen lämmin ja aurinkokin paisteli. Viimein iltapäivällä yhden jälkeen siimani kiristyi ylemmällä järvellä ja kohta valkoiseen leechiin napannut kirjolohi päätyi haaviin ja ruokakalaksi.

Ajattelimme jo löytäneemme kalat, mutta yhden sattuman jälkeen sama hiljaisuus jatkui jälleen. Lähtöä tekiessämme muutama iso siika alkoi muljaamaan parkkipaikan lähistöllä. Yritimme hetken heittää kyseisille eväkkäille ilman mainittavaa menestystä. Tosin heittämämme leechit ja boobyt eivät ehkä olleetkaan ihan potentiaalisimpia siikaperhoja, enkä ainakaan itse jaksanut settejä enää vaihtaakaan.

Havulampi 23.10.2011

2011-10-23T15:29:00.000+03:00

Jyrki kyseli perjantaina halukkuutta lähteä Havulammelle sunnuntaiaamuksi ongelle. Mikäs siinä oli lähtiessä, kun kalastuspoltteetkin alkoivat olla jälleen nousemaan päin, eikä reissuja ole kuluvalle vuodelle kuitenkaan enää montaa tiedossa. O-P lähti myös matkaan ja kalastelimme lammella aamusta muutaman tunnin session.

Aamusta itselläni piteli melkoisen hiljaista, ensimmäiseen tuntiin sain yhden kalan eikä tällejäkään juuri ollut. Jyrki puolestaan löysi lohimontun heti alussa ja veteli kirjolohen toisensa jälkeen ylös samoilta jalansijoilta. Aamu oli todella kylmä ja alussa vaparenkaatkin tuppasivat jäätymään. Pikkuhiljaa tapahtumia alkoi tulla enemmän omankin siiman päähän, mutta miksikään liian helpoksi kalastus ei missään vaiheessa kehkeytynyt. Lammella oli kuuleman mukaan ollut edellispäivänä täysi miehitys, mikä luonnollisesti vaikutti kalojen syöntihalukkuuteenkin.

Käytännössä kaikki kalatapahtumani tulivat boobyilla. Ainakin itselläni oli jonkinasteisia ongelmia saada kaloja tarttumaan varovaisista tälleistä. Tapahtumat tulivat yleensä lähes peräkkäisillä heitoilla ja väliin saattoi pitää suhteellisen pitkäänkin hiljaista. Omaksi saldokseni tuli kymmenkunta haavissa käynyttä kalaa. Paikalla olleilla virvelimiehillä piteli todella hiljaista, joten ei ollut mikään helpoin päivä Säälilammella. Ihan hyvä niin, mukavampaahan se oikeastaan on, kun kalojen saamiseksi joutuu käyttämään myös hieman päätään eikä kalastus ole mitään jatkuvaa röytöä.

Saapa nähdä, tuleeko lampikalassa käytyä enää tälle vuodelle. Yhden keikan voisi ehkä vielä heittää ennen jäitä, jos kelit eivät marraskuun puolella muutu aivan mahdottomiksi.

Viimeisen viikon aikana tuli pidettyä seuraillat niin KSPK:lle Kuolan reissusta kuin Pirkanmaan Perhokalastajille Uuden-Seelannin kalastuksesta. Marraskuun alussa ohjelmassa on vielä Uuden-Seelannin ilta Lahden Perhokalastajille, joten kalastus ei pääse unohtumaan mielestä, vaikkei aivan lähiviikkoina ongella kävisikään.

Risulammen karsinta 15.10.2011

2011-10-16T13:39:00.002+03:00

Eilen oli vuorossa Risulammella kuluvan syksyn ensimmäinen ja viimeinen SM-karsintakilpailuni. Olen kisannut Risulammella kolme kertaa aiemminkin, paristi SM-karsintojen ja kerran Vekara Openin muodossa. Noista kilpailuista ei minkäänlaista menestystä irronnut, mutta lähdin silti nyt kisaamaan suhteellisen luottavaisena. Edellisestä Risulammen kilpailusta oli kuitenkin pari vuotta, jona aikana olen mielestäni kehittynyt seisovan veden kalastuksessa.

Arpa heitti aamulla A-ryhmään ja taisteluparikseni tuli Viljasen Leo.

1. Jakso (Poolit 3 ja 4)

Jakson alkua odottaessa jännitys alkoi hiipiä puseroon. Kaloja ei aluksi näkynyt oman siimani päässä, mutta vierestä Huhtaniskan Jani veteli jo kolmatta kirjolohta ylös. Sitten sain rajun tärpin ja siimat samointein poikki. Uusi setti käyttöön ja kohta ensimmäinen kala ylhäällä. Tämän jälkeen sain useamman tärpin, mutten onnistunut naulaamaan niitä. Lopuksi vaihdoin vielä settiä ja siimoja, puolituntisen lopulla sainkin vielä todella vihaisen "lohen" ylös. Jouduin vääntämään kalaa varmaan useamman minuutin, fluorocarbon vain leikkasi lumpeita poikki kalan ottaessa spurttia.

Nelospoolilta sain puolituntisen aikana ainoastaan yhden vedon. Tämän poolin kalastus menikin lähinnä Metson Petterin karkuutuksia katsellessa ja kuunnellessa. Avausjaksolta siis tuloksena kaksi kalaa. Leväsen Jukka otti jaksovoiton neljällä kirjolohella.

2. Jakso (Poolit 6 ja 7)

Kutospoolilta sain heti avausheitolla hyvän vedon, mutta tartutus ontui. Sitten olikin vähän hiljaisempaa.. Seiskapoolilla kalastus meinasi mennä melkoiseksi säheltämiseksi, heitto ei kulkenut ja heittosiimatkin olivat jatkuvasti sotkussa. Aivan jakson loppuminuuteilla näin kuitenkin heittosektorissani pintakäynnin. Perhot perään ja jonkin ajan päästä kirjolohi nakersi mustaan leechiin. Kala haaviin ja blänkit vältetty! Leväsen Jukka otti jälleen jaksovoiton, tällä kertaa kolmella kalalla.

3. Jakso (Poolit 9 ja 10)

B-ryhmä aloitti ruokatauon jälkeen kalastuksen ja itse pääsin Leksan jälkeen tositoimiin ysipoolille. Kirjolohi seurasi heti ensimmäisellä heitolla rantaan asti aivan nenä kiinni perhoissa, muttei ottanut. Seuraavan uiton lopussa aloin värisyttämään perhoja rannassa, jolloin kala hyökkäsi niihin kiinni ja oli hetken päästä haavissa. Hyvä aloitus jaksolle! Sain poolista myöhemmin vielä toisenkin kalan sekä yhden tällin. Kymppipoolista sain yhden vedon. Jakson tulos kaksi kalaa ja ilmeisesti jaksovoitto. Nyt tiesin taistelevani hyvistä sijoituksista.

4. Jakso (Poolit 12 ja 1)

Viimeisellä jaksolla kalantulo hiljeni selkeästi. Huhtaniskan Jani sai vierestäni A-ryhmän ensimmäisen poolin ainoan kalan ja nousi voittotaisteluun mukaan. Pilli vihelsi jakson ensimmäisen osion loppumerkin ja muutama sekunti tämän jälkeen kirjolohi tempoi siimani päässä. Jäi kaivelemaan melkoisesti, olisi nimittäin ollut kisan voittokala jos olisi ottanut viisi sekuntia aiemmin.. Jälkimmäisellä poolilla tsemppasin parhaani mukaan, mutten saanut enää tapahtumia. Järvi oli kuin kuollut ja nyt ainoan kalan sai O-P Paananen.

Yhteenvetona voisi sanoa, että kisan 2. ja 3. jaksoilla taisi nousta normaalia enemmän kaloja, kun taas A-ryhmän aloitus ei ehkä ollut aivan perinteistä suoltamista. Kalat olivat melko isokokoisia, omien kirjolohieni mitat sijoittuivat 48-52cm väliin ja paksuja porsaita olivat.

Kukaan kilpailija ei saanut jokaiselta jaksolta kalaa, kolmen jakson miehiä taisi olla yhteensä viisi. Itse sijoituin kilpailussa kolmanneksi Huhtaniskan Janin ja Ilveksen Maken jälkeen, johon täytyy olla tyytyväinen. Ranking-pisteitä ensi vuodelle irtosi 1833. Hieman jäi kuitenkin myös hampaankoloon tuosta viimeisen jakson muutamaa sekuntia liian myöhään nakertaneesta kalasta. Sellaista se kilpakalastajan elämä on!

Tulokset:

1	Huhtaniska Jani	2000
2	Ilves Markku	1917
3	Sipponen Pietari	1833
4	Paananen Jani	1750
5	Levänen Jukka	1667
6	Ollikainen Juha-Pekka	1583
7	Saarikko Henry	1500
8	Tiainen Joni	1417
9	Pölkki Esa	1333
10	Laitinen Jarno	1250
11	Hytönen Harri	1167
12	Paananen Olli-Pekka	1083
13	Kiuru Mikael	1000
14	Viljanen Leo	917
15	Hyväri Eetu	833
16	Erämies Janne	750
17	Knööppi Waltteri	667
18	Manelius Petri	583
19	Lähteenmäki Antti	500
20	Ollikainen Jarno	417
21	Penttinen Juha	333
22	Metso Petteri	250
23	Koivula Ismo	167
24	Räty Ilkka	0

Kuusikkolampi 12.10

2011-10-12T19:52:00.000+03:00

Viimeviikkoisen mukavasti tapahtumia antaneen Kuusikkolammen visiitin jälkeen piti lähteä koittamaan, josko lammen kalat olisivat vielä aktiivisella päällä. Kävimme ensin aamulla paikalla Valkaman Aten kanssa, parin tunnin kalastusrupeama ei antanut mitään kalatapahtumia siiman päähän. Kalahavainnot jäivät yhteen ainoaan pintakäyntiin ja toiseen flegmaattisena pinnassa uineeseen kirjoloheen.

Iltapäivällä Juho oli lähdössä lammelle Jyrkin kanssa. Jonkun aikaa kotona olleena hyppäsinkin Juhon kyytiin ajatuksena, että josko kalat olisivat aktivoituneet aamun jälkeen.

Nyt lammella näkyi sentään jonkin verran pintakäyntejä, emme tosin saaneet näitäkään kaloja ottamaan nymfeihin tai pintureihin. Vaihdoin leechisetteihin joilla sain syvältä onkimalla yhden tärpin ja seuraavalla heitolla kalan ylös asti. Kirjolohi oli lampeen keväällä laitettuja pieniä alle 40cm kaloja. Nämä pienemmät eväkkäät tuntuisivat olevan kesän jälkeen selkeästi paremmassa kunnossa kuin isommat lajitoverinsa, lienevät oppineet syömäänkin.

Sain vielä heiton jälkeisessä vajotuksessa yhden tärpin leecheihin, Jyrkillä oli puolestaan parin potkun kontakti kalaan. Sitten pintakäynnitkin loppuivat jälleen täysin eikä siiman päässäkään ollut enää mitään elämää. Loppuaika kuluikin sitten alaheittoharjoitusten parissa.

Sen verran hiljainen päivä oli, että seuran lammella tuskin tulee enää tälle syksylle käytyä. Ensi lauantaina on vuorossa Risulammen SM-karsinta, jonka jälkeen kausi taitaa olla paria reissua vaille paketissa.

Kuusikkolampi 6.10

2011-10-06T20:50:00.002+03:00

Käväisimme illalla Jyrkin kanssa heittämässä parin tunnin visiitin tihkusateiselle Kuusikkolammelle. Kyseessä olikin itselleni kuluvan vuoden ensimmäinen pisto seuran lammelle. Kaloja on lampeen laitettu viimeksi kesäkuun alussa, joten tiedossa oli vanhempien kalojen ongintaa pikkuperhoilla.

Jyrki koukutteli alkuun yhden kalan pikkupinturilla ja hetken päästä toisen nymfillä. Itse kämmäsin parin nymfiin ottaneen kalan tartutuksen ja vetäisin #18 parachute adamsiin nousseen killen kanssa 0,14mm piuhat poikki vastaiskusta. Jyrkikin tiputti vielä yhden kirjavan lohen pikkuperhosta.

Lopuksi vaihdoimme molemmat leechit siiman päähän ja yksi näyttäytynyt kala hyväksyikin pienen mustan leechin. Kirjolohi oli isompi hoikka kollikala, joita lampeen keväällä laitettiin.

Kuva: Jyrki Hiltunen

Ihan mukava lyhyt pisto ja tapahtumiakin oli kuitenkin suhteellisen hyvin. Vanhempien kirjolohien onginta pienillä pintureilla ja nymfeillä on kyllä mukavaa puuhaa, vaikken itse niillä perhoilla tänään kaloja ylös asti saanutkaan.

Havulampi 3.10.2011

2011-10-03T22:17:00.000+03:00

Havulammen kisoja katsellessa teki vietävästi mieli olla itse kisoissa mukana onkimassa. Hakolan Anssin kanssa olikin lauantai-iltana puhetta Havulammen reissusta, jonne lähdimme tänään muutaman tunnin iltavisiitille Anssin töiden jälkeen.

Alku näytti siltä, että tänään ei tulisi mitään röytöjuhlia. Olihan kisassa mitattu jo lähemmäs 200 kalaa ja eilenkin oli varmasti lammella ollut miehitystä. Kirjolohet olivat siis saaneet jo melkoisesti nenilleen. Kun leecheihin ei tullut tapahtumia, niin vaihdoin siiman päähän boobyt, joihin purikin sitten kolmella ensimmäisellä heitolla. Kirjolohet olivat nyt Havun "lohiksi" melkoisen suuria, isoimmat päälle 50cm mittaisia. Näitä kaloja sai jo hetken vääntääkin. Ruokakalat otettuani (Havun kiintiö 5 kalaa) vaihdoin paikkaa pois niemenkärjestä ja aloin kiertämään lampea.

"Lohta" kankaalla

Kirjolohien tärpit olivat pääosin melko varovaisia. Useampi kala yritti ottaa heiton jälkeen kelluvaan boobyyn, lisäksi siikojakin kävi mukavasti pinnassa. Tästä innostuneena vaihdoin pinturit, mutta sain pintureilla ainoastaan yhden kirjolohen. Nymfejä tai liitsejä ei tullut tänään hirveästi heitettyä, pitkästä aikaa oli mukava kalastaa boobyilla kun ne tuntuivat olevan myös kalojen mieleen. Miksikään hirveäksi "havulampimätöksi" kalastus ei kehkeytynyt, mutta reilusti toistakymmentä kalaa tuli kuitenkin haavinpohjalla käytettyä. Anssilla oli tällä kertaa hieman vaisumpi ilta, joita välillä tulee väistämättä eteen.

Vajaan parin viikon päästä olisi edessä Risulammen karsinta ja sitä ennen tulee mitä todennäköisemmin piipahdettua vielä jossain päin lampikalassa.

Kuvia Havulammen karsinnasta

2011-10-01T15:02:00.004+03:00

Tänä vuonna en saanut arvonnasta paikkaa Havulammen SM-karsintaan, mutta kävimme äsken Räsäsen Mikon kanssa pikaisesti paikalla katsomassa kilpailua. Suurimmat mättöjuhlat olivat olleet jo ensimmäisellä jaksolla, nyt toisella jaksolla kalaa tuntui nousevan aina sieltä täältä.

Seuraavassa kuvakavalkaadia toiselta jaksolta:

Janne Pirkkalainen väsyttää

Esa Pölkki

Janne Pirkkalainen jälleen väsytyspuuhissa

Jari Heikkinen väsyttää kalaa

Jyrki Hiltunen

Juho Strandman kalastaa ja Olli-Pekka Paananen valvoo

Petri Virolainen väsyttää

Juho Strandman mittauttaa

Kilpailun kärki:
1. Jyrki Hiltunen
2. Jari Heikkinen
3. Ville Vainio
4. Petri Virolainen
5. Olli-Pekka Paananen

SM-Joukkuekilpailu, Kynäsjoki

2011-09-26T10:40:00.003+03:00

Peruutusten myötä pääsimme seuramme kakkosjoukkueen kanssa kisaamaan Kynäsjoella pidettyihin joukkuekisoihin. Tällä kertaa tosin Kynäsjoen vesi oli sateiden myötä noussut sellaiselle korkeudelle, ettei kovin mielekästä kalastusta ollut odotettavissa. Mutta sosiaalisena tapahtumanahan joukkuekisat ovat aina mukavat. Lisäkseni joukkueessamme onki Räsäsen Mikko ja Ijäksen Saku, ykkösjoukkueemme kilpaili puolestaan koostumuksella Jyrki Hiltunen, Juho Strandman ja Arto Kokkila.

1. Jakso, pooli 13

Aloitimme lauantaiaamuna kalastuksen Kynäskosken keskivaiheilta. Joessa oli nyt vettä tosiaankin niin paljon, että kalastus piti keskittää aivan rantasektoriin. Saku ja Mikko aloittivat kalastuksen, noin puolen tunnin kalastuksen jälkeen Rysä mittauttikin harjuksen joka oli muutaman millin alamittainen. Kun kahden tunnin jaksoa oli noin puoli tuntia jäljellä, niin Mikko sai sitten yhden karkuutuksen jälkeen kirjolohen ylös ja peli oli osaltamme avattu. Rysän saatua kalan menin heittämään samaan paikkaan ja melkein heti kirjolohi oli muutaman potkun kiinni, muttei pysynyt. Myös Sakulla oli loppujaksosta hetken kala kiinni, mutta Rysän kala jäi meidän ainoaksi merkinnäksi tuloskorttiin.

2. Jakso, Pooli 2

Aivan toivoton pooli jossa valtava vesimassa kuohusi yhtenä vyörynä. Kaksi tuntia tuntui todella pitkältä ajalta kalastaa tälläistä poolia. Rysä tosin kaivoi tästäkin poolista alamittaisen harjuksen jostain pajupuskien välistä.

Ensimmäisen päivän jälkeen tehtiin yhteinen päätös, että sunnuntain jaksot pätkäistään tunnin mittaisiksi jotta kaikki pääsevät ajoissa kotimatkalle. Ilta sujui mukavasti porukalla huulta heittäen. Pomarkun kylälle tehdystä visiitistäkin riittäisi tarinaa, muttei siitä enempää tässä yhteydessä..

3. Jakso, Pooli 10

Toisen jakson avauspoolimme oli hieman tasaisempaa virtaa kuin aiemmat koskipätkät. Jaksoa oli mennyt ehkä vartti, kun näin aivan jalkojeni juuressa kirjolohen pyörähtävän pinnassa. Liitsit perään ja äkäinen tärppi, muttei tarttunut. Saku tuli välillä onkimaan samaa paikkaa ja jakson lopulla Mikko tuli lilluttelemaan liitsejänsä kyseiseen kohtaan. Luultavasti sama kala hyökkäsikin kiinni Rysän perhoihin ja blänkit oli vältetty.

4. Jakso, Pooli 5

Viimeiselle jaksolle saimme ennakolta hyvän poolin ja tiedossa oli, että yksikin kala tulisi ehkä riittämään SM-kultaan. Poolin ylärajalla kävikin kala pinnassa ennen jakson alkua, jota Rysä lähti onkimaan. Jaksoa ei ehtinyt kulua kuin hetki, kun Miko kiikuttikin paikasta larvaan napanneen kirjolohen mittaukseen. Tulin itse onkimaan tämän jälkeen samaa paikkaa, mutten saanut särkeä kummempia kaloja. Rysä kruunasi loistavat kisansa onkimalla jaksolta vielä lähes virtaamattomasta rantamatalasta 38cm harjuksen. Kala oli luultavasti Toivosen Ollin edellisjaksolla saama, joka oli jäänyt mittauksen jälkeen rantaan palloilemaan.

Ainoana kolmelta jaksolta kalaa saaneena joukkueena voitimme lopulta SM-kultaa. Kulta oli tietysti hyvin pitkälti Mikon ansiota joka sai kaikki kalamme. Kalantulo oli kilpailussa vähintäänkin odotetun nihkeää. Kisassa oli mukana 22 joukkuetta joista kymmenen onnistui saamaan kalaa. Yhteensä kaloja nousi 15. Mikko sai kisassa neljä kalaa, kun kukaan muu yksittäinen kisaaja ei tainnut saada yhtä enempää. Esimerkiksi toisena päivänä Rysä onki enemmän kaloja kuin kilpailun kaikki muut kalastajat yhteensä. Melko jäätävää!

Tulokset:

1. Keski-Suomen Perhokalastajat 2 (Mikko Räsänen, Saku Ijäs, Pietari Sipponen)

2. Lounaissaariston Urheilukalastajat (Ville Järvinen, Olli Toivonen, Tapio Penttilä)

3. Saaristomeren Perhokalastajat (Jan-Erik Paimander, Jani Keskitalo, Toni Saarinen)

4. Pirkanmaan Perhokalastajat 2

5. Länsirannikon Perhokalastajat 2

6. Jämsänjokilaakson Perhokalastajat

7. Oulunseudun Perhokalastajat 1

8. Länsirannikon Perhokalastajat 1

9. Oulunseudun Perhokalastajat 2

10. Kömin Kalastajat

Reissumies kalassa: Kemijoki

2011-09-19T20:07:00.017+03:00

Jatkoin Tamereelta suoraan yöjunalla Rovaniemelle ja aamu-unien jälkeen suuntasimme Jossun kanssa Kemijoelle harjusta onkimaan. Tikkasenkarin vesitilanne näytti hyvältä ja kaloja nousikin mukavaan tahtiin nymfiseteillä. Ensimmäiseen pariin tuntiin koukuttelin pikkusilpun lisäksi toistakymmentä mittaharjusta suurimman ollessa noin 40cm. Harrien lisäksi nymfiä puraisi myös pari killeä, joista toinen tosin karkasi melkoisen nopeasti. Aktiivisuusjakso loppui kuin seinään kun valjastetun joen vedenkorkeus kääntyi nousuun.

Tikkasenkarin jälkeen pyörähdimme nopeasti Raudanjokisuulla, josta emme tavoittaneet kuin silppua. Tämän jälkeen katsastimme vielä Olkkakosken, jossa vesi oli todella paljon matalammalla kuin aikaisemmalla käyntikerrallani kolmisen vuotta takaperin. Olkkakoskella oli muuten hiljaista, mutta pieneltä alueelta sain pinturilla hyvän määrän harreja. Ihan hauskaa pinturikalastusta, vaikkei kalojen koko päätä huimannutkaan.

Ruokakalaksi ottamani kille ja kaksi harjusta olivat molemmat syöneet kivikoppia ja myös kopattomia larvoja. Myös pohjasta ongitun kepin sisältämä "hyönteisnäyte" kertoi mitä ravintoa kaloille on tarjolla.

Reissumies kalassa: Julkujärvi

2011-09-19T20:01:00.000+03:00

Lähdin lauantaina reissun päälle Tampereen kautta Rovaniemelle velipoikia perheineen moikkaamaan. Vavat lähtivät tietysti myös reissuun. Mikko pyysi vieraakseen kalalle Pirkanmaan Perhokalastajien hallinnoimalle Julkujärvelle, jonne suuntasimme sunnuntaiksi. Hannu lähti myös hetkeksi reissuun ulkoilemaan ja partaa pärisyttämään.

Lampeen oli paria viikkoa aiemmin laitettu pieni erä kalaa, joten toiveita siimojen kiristymisestä oli. Tapahtumia tulikin ihan mukavasti. Kalat olivat kuitenkin varovaisella otilla ja useat tapahtumat jäivät pelkiksi tärpeiksi. Kiinni tarttuneet kirjolohet olivat sitten sitäkin äkäisempiä, näitä sai jo ihan oikeasti väsyttää. Osa kaloista onnistuikin vapauttamaan itsensä ennen aikojaan kesken väsytyksen.

Loppureissu kuluikin sitten ihan puhtaasti välinetestauksen merkeissä. Näistä testeistä jäi mieleen kolkuttelemaan yksi uusi siima, mikä pitää ehkä laittaa tulevan talven ostoslistalle.

SM-Finaalit Äyskoski ja Iso-Valkeinen

2011-09-12T10:17:00.001+03:00

SM-finaalit on nyt kisailtu. Tämän kauden karsinnat menivät todella hyvin ja muutenkin kalastus on läpi vuoden kulkenut mallikkaasti, joten odotin tietysti finaaleistakin vähintään kohtuullista suoritusta. Tällä kertaa homma ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan..

Nostin lapun A-ryhmään, eli aloitin kisat joelta ja toisena päivänä suuntasin järvelle.

1. Jakso
Ensimmäisenä pooliparina 9 ja 7, eli ennakolta hyvät poolit joista saimme treeneissäkin kalaa. Aloitin ysipoolin pinturilla ja noin viiden minuutin kalastuksen jälkeen käytin Caddikseen napannutta kalaa mittauksessa, 38cm taimen. Kalastelin poolia sekä pintureilla että nymfeillä ja sain vielä useamman taimenen ja harjuksen, mutta kaikki olivat edelleen alamittaisia. Vaihto poolille 7, jota kävin myös sekä pinturi- että nymfiseteillä läpi. Sain yhden hyvän kalan nousemaan pinturiin, mutta missasin tartutuksen. Blänkeillä alkoi.

2. Jakso
Toisella jaksolla kalastin pooliparin 6. ja 4. Kutoselta sain kaksi hyvänkokoista kalaa nousemaan pinturiin, molemmat missasin. Neloselta puolestaan rannalla olevan saaren yläpuolelta nousi komea taimen pinturiin, eikä tarttunut sekään. Olo oli aika turhautunut jakson jälkeen. Jälkikäteen mietittynä ainakin nelospooli olisi pitänyt kalastaa erilailla. Paikallistuntemuksen puute ja lyhyt kalastusaika (45min) per pooli eivät anna paljoa anteeksi, jos lähtee kalastamaan väärällä strategialla.

3. Jakso

Kolmosjaksolla kalastin poolit 8. ja 10. Päätin kalastaa kasipoolia pelkästään pinturilla, koska olin saanut aiempien jaksojen tapahtumat pääosin niillä. Jaksoa oli mennyt parikymmentä minuuttia, kun pinkkiä murkkua vietiin vauhdilla ja kohta mittakaukalossa lepäsi 43cm kirjolohi. Peli avattu! Muutama heitto lisää ja pinkkiä murkkua vietiin jälleen, tällä kertaa jouduin jopa hieman könyämään alavirtaan kalan kanssa. Jälleen 43cm kille mittaukseen. Hetkeä myöhemmin sain aavistuksen ylempää vielä yhden nousun pinkkiin murkkuun, mutta kala ei tarttunut. Kymppipoolilta sain yhden parin potkun kontaktin kalaan upposeteillä. Kaksi kalaa riittivät jaksovoittoon. Jakson kalojen väsyttelyt tallentuivat kisavideolle kohtiin 22:35 ja 25:10.

Ensimmäisen päivän jälkeen olin tuloksissa sijalla 19. ja tuota sijaa oli tarkoitus lähteä toisena päivänä parantelemaan järvelle.

4. Jakso

Ajoimme aamulla sankassa usvassa Iso-Valkeiselle Kivimäen Villen kanssa. B-ryhmän kalastaessa otin itse hieman unta palloon Villen autossa. B-ryhmän kalantulo oli ollut nihkeää, sillä vain kolme kalastajaa oli mittauttanut kaloja. Hyppäsin jaksolla veneeseen Määtän Timon kanssa. Lippusiimojen läheltä aivan rannasta tälläsi puolessavälissä jaksoa kirjolohi lujaa kiinni ja poikkasi 0.25mm tapsit solmusta. Aamu-unisena tehty huono solmu kostautui. Jaksolta ei tullut muita tapahtumia, meidän ryhmästä kaksi kalastajaa (Vasu ja Paimander) saivat kalaa.

5. Jakso

Järvi näytti ensimmäisten jaksojen perusteella erittäin vaikealta, joten nyt saatujen kalojen merkitys olisi todella suuri. Penttisen Juhan kanssa kiertelimme aikamme järveä, kunnes tartutin kalan moottoritien kulman lähistöltä. Väänsin mustaan boobyyn napannutta kalaa jo hyvän aikaa, kunnes se vain yksinkertaisesti irtosi. Tämän jälkeen sain vielä yhden tällin. Olo alkoi olla jo melkoisen turhautunut, sillä jokaisella viidellä ensimmäisellä jaksolla olisi ollut kalaa tarjolla, mutta vain yhdeltä olin niitä ylös ottanut. Ei näin. Jaksolta tuli koko ryhmälle kaksi kalaa, saajina Kuoppalan Juho ja Hakolan Anssi.

6. Jakso

Hakolan Anssin kanssa veneessä. Ei vetoakaan. Tai no, sain yhden hauen.

Sijoitukseni (31./40.) ei todellakaan tyydyttänyt, varsinkaan kun niin paljon parempaan olisi ollut mahdollisuudet. Takki on nyt kalastuksen ja kilpailujen osalta melkoisen tyhjänä. Syyskarsintoihin tuli kuitenkin hakemus laitettua, joten kisaaminen jatkuu yhdestä penkin alle menneestä finaalista huolimatta.

Kilpailun kärkimiesten suoritukset olivat jäätäviä. Neljä parasta saivat jokaiselta jaksolta kalaa ja Suomisen Jarkko otti jälleen Äsyltä mestaruuden loistavalla suorituksella.

Kymmenen kärki:

1. Jarkko Suominen
2. Ville Salminen
3. Heikki Kurtti
4. Ville Kivimäki
5. Aleksi Vasu
6. Kalle Auramaa
7. Kai Kärkkäinen
8. Jan Paimander
9. Mikko Räsänen
10. Tero Mäntylä

Paluu Raudanjärvelle

2011-09-06T22:14:00.004+03:00

Edellisestä seisovan veden kalastuskeikasta oli aikaa jo reilusti kolmatta kuukautta. Tällä välin olin ehtinyt päivittämään välineistöön pari järvivapaakin, joten pitihän niitä päästä testaamaan vielä ennen viikonlopun koitosta. Arvoimme Juhon kanssa paikanvalinnan suhteen Liekkilampien ja Raudanjärven välillä. Liekkilammilla olisi päässyt onkimaan veneestä, mutta Raudanjärvi vei silti voiton. Juhon päästessä töistä suuntasimme siis sinne.

Ongimme illalla muutaman tunnin session. Keli näytti alussa sateineen ja tuulineen olevan täsmälleen samanlainen, kuin ensimmäisellä tänne suuntautuneella reissulla. Sataakohan Raudanjärvellä aina?

Kaloja ei ilmeisesti ollut aivan äskettäin istutettu, mutta kyllä niitä silti tuntui ihan mukavasti lammessa olevan ja pintakäyntejäkin näkyi siellä täällä. Tapahtumia tuli tasaisesti aina silloin tällöin, jostain syystä en itse onnistunut tänään naulaamaan kaikkia hyviäkään tällejä kunnolla. Kolme kirjolohta käytin illan aikana haavissa, molemmat uudet järvivavat on nyt kirjolohien osalta korkattu ja mukavastihan nuo toimivat.

Juho meni vanhana konnana lopussa ohi kolmella peräkkäisellä kirjolohellaan, hänen yhteissaldokseen tuli neljä kalaa. Kalat olivat suurimmalta osin varsin ehjäeväisiä ja ihan mukavia menijöitä.

Nyt olisi sitten pyhitettävä pari päivää perhonsidonnalle ja viikonloppuna on vuorossa kisakauden huipentava SM-finaali Äyskoskella ja Iso-Valkeisella.

Viikonloppureissu Hossanjoelle

2011-09-04T21:30:00.009+03:00

Perjantaina lähdin melkoisen ex-temporena uusien tuttavuuksien reissussa Hossaan, josta viiden hengen porukka oli jo aiemmin varannut mökin. Lähdimme Jyväskylästä Aten ja Maijan kanssa yhden maissa liikkeelle ja edessä olikin reilu 500km autossa istumista ennen päämäärää. Saavuimme mökille hieman ennen hämärää, matkalla olimme jo käyneet noutamassa Hossanjoen kalastusluvat. Oikaisimme illalla pikaisesti siimat sillan tuntuman virtapätkällä, jossa jokunen harjus erehtyi perhoon. Touko, Jussi ja Jussipekka olivat tulleet paikalle jo aiemmin ja saaneet illan kalastuksen aikana tukun harjuksia.

Lauantaiaamuna nousimme hyvissä ajoin aamukalaan. Suuntasimme Aten ja Maijan kanssa Niskakoskelle, kun muut taasen lähtivät alemmas Kuikankoskelle. Niskakosken loppuliu'usta löytyi todella hyvin harjusta jotka purivat ahnaasti larvoihin ja nymfeihin. Käytin tunnin rupeaman aikana reippaasti toistakymmentä pulleaa mittaharjusta haavissa. Suurimmat harjukset olivat päälle 40cm mittaisia, otin kolme eväkästä myös ruokakaloiksi.

Lyhyenä pätkänä Niskakoski oli kuitenkin varsin nopeasti ronkittu, joten siirryimme seuraavaksi pidemmälle Leveänkoskelle. Lähdin etenemään loppuliu'usta koskea ylöspäin nymfisettien kera. Koski sisälsi runsaasti herkullisia poteroita joista paukahteli kaloja kiinni tasaiseen tahtiin. Mitään selkeää hot spottia ei löytynyt, mutta miltei jokaisesta kunnon poterosta paukahti joku kala kiinni. Harrinsilpun ja pikkutaimenten lisäksi käytin haavissa toistakymmentä mittaharjusta sekä 44 & 49cm istaritaimenet.

Nälkä alkoi kurnia, joten siirryimme mökille syömään. Aten puhelimeen saapunut tekstiviesti kertoi Jussipekan haavinneen Kuikankoskelta 55cm istukastaimenen. Aamuinen kalastustusrupeama tarjosi itselleni ehkä kuluvan vuoden parasta jokikalastusta kotimaan kamaralla. Pohjoisen harrireissu jäi itseltäni tältä vuodelta väliin, mutta nyt harrinkalastuksessa oli taas hieman sitä "Lapin meininkiä", mitä Keski-Suomessa kokee harvoin jos koskaan.

Ruoan jälkeen suuntasimme alemmas Kuikankoskelle, joka sisälsi herkullisia poteroita, mutta pikaisen kopaisun aikana onnistuin koukuttamaan täältä ainoastaan yhden mittaharrin. Lähdimmekin suhteellisen pian kävelemään 1,5km alempana sijaitsevalle Alakoskelle. Alakoski oli mukavan näköistä pinturivettä, mutta itselläni oli mukana ainoastaan yli 10m pituisella french leaderilla varustettu nymfisetti, jonka kanssa ei voi paljon pinturin heittämistä miettiä.. Nymfeillä sain koskesta ronkittua muutamia mittaharjuksia, mutta jotenkin niitä tuntui joen alaosalla olevan vähemmän kuin perhokalastusalueella. Maija ja Atte puolestaan keskittyivät molemmat pinturin heitoon. Pariskunnan molemmat osapuolet tartuttivatkin pinturiin kaloja Maijan koukuttaessa elämänsä ensimmäisiä pintaperhoharjuksiaan.

Alaosan koskivisiitin jälkeen päätimme kopaista vielä Niskakosken ja katsastaa, että olisivatko loppuliu'un kalat yhtä hyvällä syönnillä kuin aamulla. Sain loppuliu'usta vielä puolisentusinaa yli 30cm harjusta pikkusilpun lisäksi. Otit muuttuivat selkeästi koko ajan varovaisemmiksi ja lopussa kalojen tartuttamiseksi pitikin olla todella valppaana.

Vetässäni viimeistä paikasta ottanutta noin 35cm harjusta itseäni kohti vedenpinta räjähti valtavan möyräisyn saattelemana, karmean kokoisen hauen selkä viisti pintaa ja peto hävisi harjuksen sekä perholitkan kanssa syvyyksiin katkaisten perukkeen. Kyseinen episodi tapahtui muutaman metrin päässä itsestäni ja pelästytti "ihan pikkaisen". Pian Touko, Jussi ja Jussipekka saapuivat myös paikalle päivän tapahtumarikkaista seikkailuistaan kertoen, jotka sisälsivät paljon harhailua metsässä ja muualla, mutta ilmeisesti vähemmän kalastusta.

Siirryimme seitsemän aikoihin mökille ruuanlaittoon ja saunanlämmitykseen. Nälkäisten kalamiesten vatsojen täytteeksi oli tällä kertaa tarjolla paistettuja harrifileitä ja savutaimenta.

Sunnuntaiaamuna kalalle lähtiessämme autojen ikkunat olivat jäässä ja lämpötila pakkasen puolella. Muutenkin syksy oli täällä jo selvästi alkanut, mikä näkyi myös puista tippuvista keltaisista ja ruskeista lehdistä. Joen ylläkin leijaili todella sankka usva, eikä näkyvyydestä voinut juuri puhua.

Kalastimme aamulla kolmisen tunnin session Leveän- ja Kuusikoskella. Parkkipaikalla kiroilin, kun huomasin nymfi/larvarasiani unohtuneen mökkiin. Kuivausalustassa oli kuitenkin edellispäivän jäljiltä vielä viitisen kuulapäätä jäljellä, joten kyhäsin litkan niistä ja toivoin, ettei perhoja menisi pohjaan. Koukuttelin kyseisellä setillä tänä aikana pikkusilpun lisäksi kymmenkunta mittaharjusta ja tiputin yhden noin puolimetrisen taimenen. Puolet paremmista harjuksista nousi samasta montusta Kuusikosken niskan alapuolelta.

Aamukalastuksen jälkeen siivosimme mökin ja lähdimme ennen puoltapäivää ajamaan takaisin etelään. Kiitokset koko poppoolle mukavasta kalastusviikonlopusta!

Kisatreeniä Äsyllä

2011-08-29T21:03:00.009+03:00

Ensi viikon loppupuolella järjestettävien SM-finaalien jokiosuus käydään Äyskoskella, jonka loppukesän/alkusyksyn kalastuksesta itselläni ei ole aiemmilta vuosilta mitään kokemusta. Treenireissu oli siis tarpeen ja suuntasimme eilen Juhon ja Esan kanssa onkimaan yhden luvan Äsylle.

Paikalla oli jonkin verran muitakin kilpailijoita treenaamassa, eivätkä uutiset kalantulon suhteen todellakaan lupailleet mitään järin ihmeellistä kalajuhlaa.. Ongimme iltakuudesta tehokkaan parin tunnin session, jonka aikana Juho onnistui koukuttamaan nätin 54cm taimenen ja Esa pienehkön harjuksen. Itselläni oli vain yksi muutaman potkun kontakti kookkaampaan kalaan. Vaikeaa tuntui olevan muillakin kalastajilla.

Hämärän hetki olisi varmasti ollut taimenten kannalta otollisinta aikaa, mutta jätimme sen onkimatta, sillä kilpailussakaan ei tuohon aikaan kalasteta. Sen sijaan saunoimme muutaman oluen kera ennen pään painamista tyynyyn.

Seuraava päivä ei alkanut kalantulon suhteen juurikaan ruusuisemmin. Lopulta onnistuimme jätkien kanssa jokainen käyttämään sentään useampia mukavan kokoisia harjuksia haavissa. Esan isoin harjus venytti mittanauhan 51 senttiin, minun ja Juhon suurimmat harrit olivat molemmat puolestaan 47cm mittaisia.

Treenireissun perusteella voi ennakoida finaalien jokiosuudesta vaikeaa, sen verran hiljaista lopulta kaikilla paikalla treenanneilla piteli. Blänkkijaksoja tulee joeltakin varmasti melko paljon. Tietysti vajaa kaksi viikkoa voi vielä muuttaa tilannetta suuntaan tai toiseen..

Jotain ihan muuta

2011-08-22T21:52:00.001+03:00

Otto soitteli illalla kysyen piipahtamaan kalalle erääseen ei-lohikalapitoiseen paikkaan. Ihan virkistävää touhua tavoitella perholla pitkästä aikaa muita kuin rasvaevällisiä kaloja.

Seurareissu Keskisenkoskelle

2011-08-21T16:18:00.006+03:00

Keski-Suomen Perhokalastajien seurareissulle Keskisenkoskelle osallistui tällä kertaa seitsemän henkilöä. Saavuimme paikalle lauantaina puolenpäivän aikaan (paitsi Tapsa, joka aloitteli koskella jo kolmatta päiväänsä..) ja laitoimme kamat läjään mökkiin sekä tupaan. Edellisen käyntikertani jälkeen koski oli kunnostettu ja se olikin saanut mukavasti uutta ilmettä. Kalastajan näkökulmasta koski oli nyt mielestäni monimuotoisempi ongittava ja varsinkin alakoski oli selkeästi mielenkiintoisempi. Kahlaamisen kanssa sai olla tarkkana, sillä kosken uudet teräväreunaiset kivet hakivat vielä paikkaansa ja pyörivät välillä jalkojen alla.

Aloitin kalastuksen kopaisemalla niskan pinturilla mökin puolelta. Pinturiin nousi ainoastaan pari pikkutaimenta, joten ei muuta kuin veneellä toiselle puolelle ja nymfisetti käyttöön. Tartutinkin melko nopeasti niskan murtumakohdan alapuolelta nymfiin pirteän kalan, joka haavissa käytyään paljastui kauniiksi 49cm rasvaevälliseksi taimeneksi. Hyvä aloitus!

Yläkosken ronkkiminen ei tuonut yhtä lyhyttä kontaktia enempää tapahtumia, joten tallustelin alakoskelle. Kunnostus oli silminnähden tehnyt paikalle hyvää, rannassa matalampaa kivettyä poikasaluetta ja syvemmässä uomassakin oli nyt enemmän ilmettä kiveyksen myötä.

Kauaa ei tarvinnut alakosken kodan tuntumassa nymfejä uittaa, kun 50cm vanhempi istukas rimpuili siiman päässä ja päätyi ruokakalaksi. Tuokion kuluttua perhoja vietiin jälleen ja vapauttelin 47cm istukastaimenen takaisin elementtiinsä. Taaskaan ei kestänyt kauaa kun uusi tärppi tuli, tällä kertaa siimat lähtivät lujalla vauhdilla alavirtaan aina pohjille asti ja seurasin kalaa loppuliukuun. Kuvittelin jo väsyttäväni +60cm taimenta, kunnes totuus selvisi: laihahko n. 50cm istukastaimen oli ottanut päätyperhon, siima oli kierähtänyt kalan ympäri ja keskiperhona ollut larva tarttui selkäevään kiinni. Vedenpaine hämäsi, kun kala oli sekä suusta että selkäevästä kiinni ja tuli ylös poikittain..

Tämän jälkeen soudin veneellä mökille syömään, ruokatauon jälkeen suuntasimme Ramin kanssa taas vastarannalle. Rami jäi yläkoskelle ja itse kävelin alakoskelle. Katselin alakoskelta kun Rami väsytteli ylempää n. 50cm istukasta. Hetki tämän jälkeen omiakin perhoja vietiin taas ja vapauttelin n. 45-50cm eväleikatun taimenen. Alakosken loppupäästä tartutin myöhemmin vielä näköhavainnon perusteella päälle puolimetrisen kalan, joka hyppäsi otin jälkeen ilmaan. Väänsin kalaa jo hyvän aikaa, kunnes siima katkesi lenkkisolmun lenkin päästä. Kävelin takaisin veneen luo yläkosken niskalle, josta koukuttelin vielä yhden reilu 40cm istukkaan.

Illan ongin mökin puolen rantaa, josta tuli muutamia alamittaisia ja rasvaevällinen n. 40cm taimen. Kalastuksen lopeteltuani huomasin mökiltä Ramin kyykkivän niskakivillä haaviinsa katsellen. Menin paikan päälle seuraamaan miehen touhuja, haavissa ollut kala oli nätti niskalta kuulapäätä purrut 50cm taimen.

Ilta kului sitten makkaranpaistossa ja hieman Islayn savua siemaillen, kunnes painoimme päät tyynyyn.

Aamun valostuessa heräsimme jälleen ongelle. Alamittaiset purivat perhoa ahkeraan, mutta isommat pitivät nyt jostain syystä suut supussa. Rami ja Jari onnistuivat kuitenkin koukuttamaan yhdet mittakalat mieheen. Aamuyhdeksän aikoihin heitin kalavehkeet pois päältä ja siirryin nuotiolle partaa pärisyttämään ja makkaraa grillaamaan. En jaksanut raahautua enää takaisin kalaan. Jari oli tiputtanut kaksi hyvänkokoista kalaa skaterista ja Jukka onnistui onkimaan yhden mittakalan ylös reissun lopuksi.

Erikoista reissussa oli se, ettemme saaneet ensimmäistäkään harjusta, minne lie ovat sitten meneet? Kunnostetusta Keskisestä jäi kuitenkin kaiken kaikkiaan positiivinen kuva. Seuraava kalareissu on edessä viikon päästä jolloin suuntaamme Äyskoskelle treenaamaan SM-finaalin jokiosuutta varten.

Kermankoskeen tutustumassa

2011-08-14T19:44:00.009+03:00

Liljeroosin Jari kyseli viikko takaperin halukkuutta lähteä Kermankoskelle, enkä epäröinyt hypätä mukaan. Kermankoski onkin kalapaikkana kiinnostanut jo pidempään, tänä kesänä Rysän kertomat jutut hyvistä kalansaaliista lisäsivät kiinnostusta entisestään.

Lähdimme ajamaan Jyväskylästä Heinävedelle päin iltapäivästä, perille päästyämme haimme kalaluvat ja veimme kamamme noin kilometrin päässä itse koskesta sijainneeseen majoituspaikkaamme. Kalalle pääsimme seitsemän aikoihin illalla, ensin Jari näytti todella kirkasvetisen kosken ottipaikkoja. Itse koskihan ei ole pitkä, mutta mukavan monimuotoista vettä mahtuu tuon parinsadan metrin matkalle melko hyvin.

Aloitin itse kalastuksen nymfiseteillä pikku-uomasta, josta tavoitin jokusen pienemmän taimenen. Tämän jälkeen kahlasin keskelle koskea ja ongin aina loppuliukuun saakka, pienempien taimenten lisäksi karkuutin loppuliu'usta paremman tuntuisen kalan lyhyen väännön jälkeen. Illan jo hämärtyessä siirryin kalastamaan pääuoman rantaa, josta tartutinkin hieman paremman oloisen kalan pt-nymfiin, joka paljastui mukavan väännön jälkeen silmämitalla mitattuna noin nelivitoseksi taimeneksi.

Karkuutin heti perään samasta montusta aavistuksen pienemmän kalan, jonka jälkeen sain illan hämärtyessä siltojen välistä vielä yhden nelikymppisen taimenen. Tämän jälkeen kellon ollessa hieman yli kymmenen lopetin kalastuksen. Syy tähän oli yksinkertainen: lepakoita lenteli sen verran tiheään, että yksi siiven hipaisu poskeen riitti. Vastenmielisiä elukoita nuo nahkarotat.. Jari oli myös käyttänyt pienempien kalojen lisäksi pari reilu nelikymppistä vapautettavana, joten lähdimme ihan hyvin mielin majoitukseen ottamaan hetkeksi unta palloon.

Heräilimme hyvissä ajoin aamuneljältä aamukahvin keittoon ja viiden aikoihin aloittelimme jo kalastuksen. Itse suuntasin niskalle, joka olikin todella komean näköinen auringon noustessa aamu-usvassa.

Kalastelin niskan aluetta nymfeillä noin tunnin ja sainkin paljon taimenia, olivat vain pieniä. Yksi nelikymppinen sentään joukossa.. Jari oli saanut pääuomasta myös jonkun noin nelikymppisen kalan ja käytti myöhemmin pikku-uomasta myös vajaa viisikymppistä taimenta ylhäällä.

Itse siirryin onkimaan kosken alaosia tutuin sävelin, tukku pieniä taimenia kävi käsissä vapautettavana, suurin äkäinen ~40cm hyppykone. Tämän jälkeen siirryin onkimaan loppuliukua, josta tarttui yllärinä nymfiin kiinni +40cm harjus. Aamun päätteeksi kävin lirkkimässä vielä pääuoman parkkipaikan reunalta. Pienempien taimenten lisäksi tartutin eilisiltaisesta ottipaikasta nymfiin pirteän kalan. Vaihteeksi vaivauduin jopa mittaamaan kyseisen taimenen ennen vapautusta, tulos 43cm.

Mukavan aamukalastustuokion jälkeen kävimme majoituksessa syömässä ja levyttämässä hetken ennen viimeistä kalastusrupeamaa. Nyt oli keskipäivä ja aurinko möllötti pilvettömältä taivaalta. Onnistuimme koukuttamaan ainoastaan pienempiä taimenia, joten pakkasimme kimpsut kasaan hyvissä ajoin ennen luvan loppumista ja lähdimme takaisin Jyväskylään.

Kerma oli ehdottoman mielenkiintoinen tuttavuus, vaikkemme mitään isomuksia nyt tavoittaneetkaan. Kirkas vesi, vahvat kalat, monimuotoinen koski ja järkevät kalastusjärjestelyt takaavat sen, että täällä tulee varmasti vierailtua toistekin.

Muuramenjoki 9.8

2011-08-10T00:15:00.004+03:00

Muuramenjoella ei ole tullut tänä kesänä pyörähdettyä kertaakaan, joten pitihän asia vihdoin ja viimein korjata. Varasimmekin tiistaina koko ns. iltapäivävuoron luvat Juhon, Esan, Joonaksen ja Antin kanssa.

Saavuimme Juhon kanssa ensimmäisinä paikalle hieman ennen neljää. Vettä näytti virtaavan joessa mukavasti, mutta se oli myös sen verran värjäytynyttä, että näkyvän kalan kalastuksen pystyi unohtamaan. Kalastus lähti kulkemaan mukavasti, kun käytin heti alussa melko matalasta koskesta larvaan napanneen killen haavissa. Tämän jälkeen tiputinkin sitten illan aikana pikkuperhoista neljä kirjolohta putkeen, yhden kanssa meni perukkeet poikki kun laitoin liinat kiinni kalan rynnätessä rauhoitusalueen rajalta koskeen ja muut irtosivat muuten vain. Juho puolestaan käytti kolme kirjolohta haavissa ja Esa kaksi, Antin perhoja puri pari harjusta.

Karkuutusputki jäi korpeamaan ja otinkin loppuillan tavoitteeksi kopata yhden ruokakalan vielä haaviin asti. Homma näytti menevän reisille kun omat setit menivät sotkuun hämärän jo hiipiessä, enkä jaksanut tehdä enää uusia. Lainasin pinturilla heittäneen Juhon nymfisettiä, jolla sain kuin sainkin reissun lopuksi orastavan karkuutusputken poikki Palokunnan suvannosta purreen killen muodossa.

Iltavisiitti Kapeelle

2011-08-07T00:20:00.002+03:00

KSPK:n jäseniin kuuluva Sami lähetteli jokin aika sitten sähköpostia, josko lähtisin hieman opastamaan häntä eri perhokalastustekniikoiden syövereihin Kapeenkoskelle. Tottahan tuo passasi, Sami varaili luvat ja tuli alkuillasta hakemaan minua kohti Kapeenkoskea. Esa kertoilikin etukäteen, että Kapeella virtailisi paljon värjäytynyttä vettä, joten helppoa kalastus ei tulisi olemaan. Vesi oli todellakin 70cm normaalia korkeammalla ja kummallisen sameaa, kuten kuulemma läpi kesän. Mistä lie johtuu?

Kalastelimme kolmen tunnin rupeaman seitsemästä iltakymmeneen. Kävimme tänä aikana läpi hieman eri tekniikoiden jippoja lähinnä larvasteluun ja streamerkalastukseen liittyen. Aluksi kopaisimme Luijan niskan, missä Samilla kävikin heti alussa kala hetken aikaa potkuttelemassa siiman päässä. Luijalla oli pari muutakin kalastajaa ja koski oli tällä vesitilanteella yhtä ryöppyä, joten siirryimme loppuajaksi Kärmekoskelle, jossa kalastus onnistui sentään hieman paremmin. Kärmekoskelta sain larvastelemalla pari eväleikattua mittakalaa ja karkuutin yhden. Viimeisen 47cm vanhan istukkaan otin matkaan ruokakalaksi. Samillakin oli larvastelemalla lopussa kala hetken kiinni, mutta onni ei ollut tällä kertaa matkassa.

Veden ollessa näin korkealla ja värjäytynyttä kalastus ei mielestäni ole Kapeenkoskella mitenkään parhaimmillaan. Hyvin kalastettavat potentiaaliset kalan paikat kun ovat melko vähissä. Mukavaa oli kuitenkin olla kolmen viikon tauon jälkeen kalassa, toivottavasti Samillekin jäi reissusta jotain uusia oppeja matkaan.

Ensi viikolla olisi tarkoitus joku ilta pyörähtää Muuramenjoella ja parin viikon päästä olisi Keskisenkosken seurareissun vuoro. Loppukuusta varasimme puolestaan luvat Äyskoskelle SM-finaalin treenireissua varten. Tänä vuonna on tullut ongittua todella vähän Keski-Suomen koskilla tai ylipäätään nymfikalastus/larvastustekniikoilla, joten muutama jokireissu ennen finaalia onkin todella tarpeen.

Kuolan kuvat

2011-07-27T19:44:00.004+03:00

150 otosta Kuolan Niemimaalle suuntautuneelta kalareissulta löytyy nyt täältä.

Eräs maanantaiaamu tundralla

2011-07-23T15:14:00.014+03:00

Kuolan reissun kolmannen kalastuspäivän aamu koitti ja kömmin yhdeksän aikoihin pois makuupussistani aamupalalle. Kun olin saanut tuhdin puuroaterian syötyä niin aloin suunnitella, että minne suuntaisin ensiksi kalalle. Joona ja Janne olivat menneet alemman kosken niskalle, joten päätin kahlata joen toiselle puolelle ja kävellä yläniskalle, jossa joki sai alkunsa järvestä. Näin Harrin heittelevän niskan alapuolen loppuliu'ussa vastarannalla, joten jätin sen väliin ja suuntasin suoraan niskalle.

Yritin lähestyä niskaa varovasti, mutta siltikin säikytin rannasta heti ensialkuun ison kalan, joka jätti vain vanat vedenpintaan. Kirosin itsekseni, että säikytinköhän niskan ainoan kunnon kalan jo ennen ensimmäistäkään heittoa. Lähdin kuitenkin haravoimaan niskaa pintureillani järjestelmällisesti pikkuhiljaa heittopituuksia kasvattaen.

Heitin jonkin verran niskan keskikiven yläpuolelle, josta Caddis haettiin pian pinnan alle nätillä ja melko hennolla imaisutuikilla. Nostin vavan ylös ja heti oli selvää, että nyt vastapelurilla on kokoa ja paljon. Kala ryntäsi heti otista lujaa järvelle päin, eikä syöksy meinannut loppua millään. Vitosen vapa oli luokillaan ja katselin pohjasiimojen katoavan kelalta kovaa vauhtia samalla juostessani itse järven puolelle.

Vastarannalla Harri oli huomannut touhuni ja huuteli, että onko kala iso. Vastaukseni meni jotakuinkin näin: "Aika s******n iso, pohjat loppuu kohta!". Kelallani oli pohjasiimoja todellakin enää vain muutama metri jäljellä. Jälkeenpäin voisi tietysti runoilla, että kuinka mukava tunne se oli kun kala vei siimaa heti otista reilusti päälle 50 metriä. Todellisuudessa tunne oli lähinnä karmiva, kun tiesin #12 ohutlankaisen väkäsettömän koukun suoristuvan helposti jos antaisin liikaa painetta, olin jo edellisenä päivänä vääntänyt sen kerran takaisin muotoon väsytyksen jälkeen. Onnekseni kala kuitenkin pysähtyi juuri ennen kuin pohjasiimat loppuivat ja sain pikkuhiljaa hinattua sitä lähemmäksi.

Harrikin oli kahlannut joen yli paikalle väsytystä seuraamaan, kala pyöri vielä melko pitkään pohjasiimoilla ja kahlasin itse edemmäs järven puolelle, ettei kala saisi vaan päähänsä rynnätä takaisin niskalle ja sitä kautta koskeen. Seisoin järvellä syvän reunalla ja sain lopulta kalan lähelleni. Näin kalan koon ja nyt seurasi ehkä väsytyksen piinallisin vaihe: Kala pyöri syvällä noin viiden metrin etäisyydellä itsestäni, mutten saanut sitä millään ilveellä nousemaan pintaan. En tietysti hennon koukun takia uskaltanut antaa älyttömästi painettakaan, hoin itselleni koko ajan, että pysy rauhallisena, kyllä se haavimistilaisuus sieltä vielä tulee.

Harri oli vieressä haavin kanssa valmiina, mutta ilmoitin, että haluan ottaa kalan itse haaviin, meni syteen tai saveen. Onnekseni olin ottanut reissuun mukaan pienen nuotan kokoisen kisahaavini, joten haavin koon puolesta ei tarvinnut jännätä. Viimein taimen tuli pintaan kyljellään, kävelin äkkiä sen viereen, laitoin haavin alle ja nostin nuotan ilmaan. Niin äänekästä onnenkarjaisua en ole monesti päästänyt ilmoille, kuin tuolloin syvästä vedestä noustessani ja haavia pääni yläpuolella kannatellessani.

Katselin suu auki haavissa makaavaa mahtavaa pintaperhotaimenta joka oli kauttaaltaan uskomattoman paksussa kunnossa. Kaivoin chest bagistani digivaa'an, joka näytti lukemia 5,11kg. Märän haavin painoksi puntari näytti 590g, joten tuomitsin taimenen painoksi 4,5kg. Tämän jälkeen mittasimme taimenen, todella lihavalla kalalla oli mittaa "vain" 68cm. Seuraavaksi otimme kalasta pakolliset pönökuvat, jonka jälkeen vapautin taimenen ja katselin kun tähänastisen elämäni hienoin kala lipui tomerin potkuin järvelle.

Perho oli ollut hyvin kiinni kalan kitalaessa, mutta #12 pinturikoukku oli silti hieman suoristunut, vaikka olin koko väsytyksen ajan varonut sitä. Kalan menettäminen ei siis ollut kaukana. Napsaisin caddiksen irti perukkeesta ja laitoin perhon hattuuni kiinni. Kyseisellä perholla oli tullut vuorokauden aikana neljä taimenta yhteispainoltaan 12kg, joten caddis oli todellakin oman osansa hoitanut.

Kävelin kalan jälkeen suoraan leiriin, jossa avasin punkkupullon ja taisi sen lisäksi jokunen olutkin vielä mennä. Kalaan menin seuraavan kerran vasta illalla, jolloin sain heti kärkeen caddiksella reilun parin kilon kalan ja hieman myöhemmin ukkoskuuron alkaessa pinkillä murkulla vielä hienon head and tail-tuikkeja tehneen 67cm / 3,7kg taimenen. Olin siis saanut elämäni kaksi suurinta perhotaimenta saman päivän aikana pintaperholla. Sanomattakin on selvää, että illalla nukkumaan mentäessä fiilis oli melkoisen hyvä, kun pyörittelin mielessäni menneen päivän tapahtumia.

Jutun kala- ja väsytyskuvat: Harri Pekonen

Tundrans Öring

2011-07-19T16:06:00.011+03:00

Eilen illalla saavuin puolentoista päivän reissaamisen jälkeen takaisin Jyväskylään ja odotettu viikko Kuolan niemimaan taimenenkalastuksen parissa oli ohi. Viikko antoi paljon muistelun aihetta kovasta lähemmäs kymmenen tunnin tela-ajoneuvokyydistä aina mahtaviin pintaperhokaloihin. Mitään helppoa kalastus ei ollut, sillä olosuhteet olivat haastavat. Vedet olivat alhaalla ja viikon puolivälissä vedenlämpö nousi 20 asteeseen. Viikon puolivälissä helteet vaihtuivat kylmään keliin ja todella kovaan tuuleen vedenlämmön samalla laskiessa. Emme päässeet kokemaan hyönteisten massakuoriutumisia, päivänkorentoaika oli lämpimän alkukesän myötä oppaamme mukaan pääosin ohi, eivätkä kunnon pupalätinät olleet vielä alkaneet.

Kuivana kiitos!

Hyönteiskuoriutumisten puutteesta huolimatta pintaperhokalastus oli silti hienoa, eikä uppoperhorasiaa tarvinnut juurikaan esiin kaivella. Itse sain käytännössä kaikki paremmat kalani pintaperhoilla, toimiva setti oli pinkki murkku yläperhona ja Caddis alaperhona. Leirissämme hymyiltiin pinkille murkulle aluksi opastamme myöten, mutta kun perhoon alkoi napsua isoja taimenia, niin johan alkoivat muillakin sidontapenkit sauhuta ja "hubba bubbaa" kuoriutui penkeistä :)

Itselläni oli ensimmäisenä päivänä ongelmia kalojen tartutusten kanssa, sain kyllä isoja kaloja ottamaan, mutta vedin kerta toisensa jälkeen perhot suusta pois. Pikkuhiljaa homma alkoi luonnistumaan ja koin pari huippupäivää putkeen. Loppuviikosta kelien kylmetessä ja tuulen tuivertaessa kalantulo vaikeutui taas itselläni, tosin siinä vaiheessa ei onnistumisten jälkeen yrityskään ollut enää ihan yhtä kova.

Keskikoko kohdillaan

Kalamäärissä mitattuna kuuden hengen porukkamme saalis ei ollut mikään erityisen suuri, mutta koko oli kohdallaan. Yli 60cm taimenia saimme yhteensä 20kpl, joista yli kolmekiloisia oli 12kpl. Itselleni osui useiden 2-3kg taimenten lisäksi neljä yli 3kg pinturikalaa, joista suurin venytti vaa'an neljän ja viiden kilon väliin. Suurin osa kaloista oli todella lihavia, mutta myös hoikempiakin kaloja nousi. Itselläni sattui siinä mielessä hyvä tuuri, että kaikki saamani isommat kalat olivat vähintäänkin pulskassa kunnossa. Kolmea ruokakalaksi otettua poikkeusta lukuunottamatta kaikki saamamme taimenet vapautettiin.

En pistä reissusta sen kummempaa päiväkohtaista raporttia, mutta tuosta suurimmasta kalasta laitan erikseen jutun blogiin, olihan tuon taimenen saaminen sen verran uskomaton kokemus. Kuvagallerian laitan vielä näytille jossain vaiheessa.

Oli kyllä melkoista luksusta, kun tundralla ei pitänyt keskittyä mihinkään muuhun kuin kalastukseen. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, oppaamme oli myös todella mukava ja avulias. Kiitokset myös muulle reissuporukalle (Joona, Janne, Mikko, Aku ja Harri) unohtumattomasta reissusta!

Seuraavaksi omasta kamerasta jonkin verran reissun kalatunnelmia kuvallisessa muodossa. Suurimman kalan kuvat lisään sitten kyseistä kalaa koskevan blogijutun yhteyteen.

Kalalla juhlien vanavedessä

2011-07-03T21:41:00.013+03:00

Viikonloppu tuli vietettyä hää- ja ristiäisjuhlissa Rovaniemellä. Perjantaina tarjoutui mahdollisuus kalastaa juhlapaikan läpi virtaavalla Raudanjoen Vaattunkikönkäällä, joten pitihän sitä käväistä vapaa ulkoiluttamassa.

Muutenkin kokoluokaltaan melko isossa joessa virtasi nyt vettä melkoisesti, vähemmän veden aikaan paikka olisi varmasti perhomiehelle helpompi ongittava. Kävin ensin päivällä onkimassa parin tunnin piston, nymfeihin ja larvoihin erehtyi vajaa kymmenen harjusta, joista suurimmat olivat tosin vain hieman päälle 30cm. Katkoin myös lainavehkeiden tapsit yhden rivakan oloisen taimenen kanssa, joten päätin kokeilla paikkaa parin tunnin päästä uudelleen.

Illalla kopaisin ensin pikaisesti pari muuta paikkaa, kunnes tulin kohtaan, jossa olin aiemmin taimenkontaktin saanut. Pheasant tailia purtiin jälleen ja ärhäkkä kala veti alavirtaan muutaman hypyn kera ennen antautumistaan haaviin. Mittasin nätin täysin ehjäeväisen taimenen haavin kehää vasten 42cm pituiseksi ennen vapautusta. Sain samasta paikasta vielä yhden harjuksen.

Loppuillasta ongimme velipoikien kosken loppuliu'usta kymmenkunta nättiä ahventa ruokakaloiksi, kunnes oli aika mennä nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän juhliin.

Kesän kalastukset ovat omalta osaltani jääneet suhteellisen vähälle, mutta pian on asiaan luvassa muutos. Vajaan viikon päästä suuntaamme nimittäin Kuolaan tundran taimenia pyytämään. Perhoja en ole vielä pahemmin matkaa varten sitonut, joten töiden lisäksi tulevalle viikolle riittää muutakin savottaa..

Ahvenlammen karsinta 19.6

2011-06-20T18:59:00.019+03:00

Yli kuukauden kilpailutauon jälkeen oli aika onkia vielä yksi karsintakisa tälle kaudelle. Kilpaperhokalastuksen parissa on silti tullut tällä välinkin touhuttua viime viikonloppuisten Nuorten SM-kilpailujen järjestelyiden tiimoilta.

Varuskunnan majoituksessa kisaporukalla vietetyn hauskan illan jälkeen arvottiin aamulla ryhmät kisan neljällekymmenelle kalastajalle. Arpa heitti itseni B-ryhmään, joten kamat sai kasailla rauhassa ja samalla hieman seurailla A-ryhmän kalastusta ennen vesille lähtöä.

1. Jakso

Penttisen Juhan kanssa päätettiin aloittaa jakso täysin eri puolelta järveä, kuin missä muiden veneiden suma oli. Kaloja ei kuitenkaan näkynyt ja toisella puolella järveä vavat taipuivat tiuhaan, joten meidänkin suunnitelmamme vaihtuivat nopeasti.

Olin päättänyt hieman testailla tässä kisassa normi kisaseteistä poikkeavia perhoja. Yhdellä näistä perhoista sainkin ongittua jaksolta kaksi virkeää kirjolohta Juhan mittauttaessa yhteensä kolme kalaa. Jakso ei mennyt omalta osaltani mitenkään kummoisesti, Tiaisen Joni vei jaksovoiton kuudella kalalla.

2. Jakso

Tällä kertaa hyppäsin veneeseen edellisjakson voittaneen Tiaisen Jonin kanssa. Heittelimme yli tunnin perhojamme vähin tapahtumin, kunnes Joni mittautti kalan. Uskoni testiperhoihin alkoi heiketä ja vaihdoin "perussetit" siiman päähän. Pian kirjolohi seurasi perhoja veneen vierelle kääntyen kuitenkin pois. Läiskäytin perhot nopeasti uudestaan veteen, kala kääntyi takaisin ylöspäin, haki mustan leechin ja väsytyksen jälkeen blänkit oli vältetty. Tämän jälkeen Joni karkuutti vielä yhden kalan ja itselläni oli joku veto. Jakso oli selkeästi edellistä vähäkalaisempi ja yhdelläkin kalalla sai kohtuullisen sijoituksen. Tandelle jaksovoitto neljällä kirjolohella.

3. Jakso

Päätösjaksolle venekaverikseni tuli Pirkkalaisen Janne. Molemmilla oli tärpit heti ensiheitoilla, mutta kumpikaan emme saaneet niitä tartutettua. Jakson edetessä itselläni oli vielä yksi kunnon veto ja toinen kala seurasi perhoja veneen vierelle. Kuluvan kisakauden ensimmäinen blänkkijakso alkoi jo häämöttää, kunnes pari minuuttia ennen jakson loppua pirteä kille nakersi kiinni ja päätyi mittakaukaloon. Ukkometso vei jaksovoiton mittauttaen kaksi siikaa ja yhden kirjolohen.

Kilpailun kärkikolmikko oli Tande, Juho ja Suominen. Juhon viimeinen karsintaviikonloppu meni lähes täydellisesti, sillä mies voitti lauantaina Risulammen ja varmisti nyt kakkossijallaan finaalipaikan. Itselläni oli jonkinlaisena tavoitteena onkia kympin sakkiin mikä myös toteutui, joten kisa meni ihan kohtuullisesti. Omasta kalastuksestani puuttui kuitenkin nyt "se jokin", eikä parempaan sijoitukseen olisi oikeastaan ollut edes paukkuja. Joka jaksolta onnistuin silti jonkun kalan kaivamaan, joten ei sitä kovin pettynytkään voi olla.

Kilpailun tulokset:

1	Tandefelt Markus	2000
2	Strandman Juho	1950
3	Suominen Jarkko	1900
4	Kallio Kai	1850
5	Lähteenmäki Antti	1800
6	Ristolainen Ville	1750
7	Laitinen Jarno	1700
8	Ylönen Olli	1650
9	Sipponen Pietari	1600
10	Metso Petteri	1550
11	Tiainen Joni	1500
12	Paananen Jani	1450
13	Manelius Petri	1400
14	Helenius Mika	1350
15	Kolehmainen Niko	1300
16	Viljanen Leo	1250
17	Erämies Janne	1200
18	Pirkkalainen Janne	1150
19	Laiho Mikke	1100
20	Törmälä Rami	1050
21	Huhtaniska Jani	1000
22	Penttinen Juha	950
23	Immonen Petri	900
24	Poikolainen Tuomas	850
25	Ollikainen Juha-Pekka	800
26	Lähteenmäki Martti	750
27	Pölkki Esa	700
28	Kunelius Joonas	650
29	Hyväri Eetu	600
30	Tolonen Aleksi	550
31	Virolainen Petri	500
32	Ravantti Miro	450
33	Levänen Jukka	400
34	Viista Juha	350
35	Kivimäki Ville	300
36	Kiuru Mikael	250
37	Kivistö Vihtori	200
38	Virtanen Jyri	150
39	Räty Ilkka	100
40	Strandman Ville	0

Iltakopaisu

2011-06-09T22:33:00.002+03:00

Työpäivän jälkeen lähdimme Juhon kanssa kopaisemaan erästä harjuspitoista pikkujokea parin tunnin iltavisiitin muodossa. Helteisen päivän jälkeen odottelin, että illalla kalat voisivat olla pinta-aktiivisia ja laitoinkin pinturit suoraan perukkeeseen kiinni.

Kävelimme puronvartta ylöspäin, emmekä nähneet juurikaan kaloja. Eräässä paikassa sitten pelästytin pikkuharjuksen joka ryntäsi ylävirtaan saaden samalla myös komean varmaan päälle nelikymppisen taimenen liikkeelle. Pääsin heittämään taimenelle pari kertaa, ennen kuin kala otti ritolat ja pelästyi lopullisesti.

Puroa ylöspäin kulkiessamme näimme pari pikkuharria, potentiaalisia syvempiä kalojen olinpaikkoja oli siellä täällä, muttemme niistä kaloja tavoittaneet. Lopulta sain nymfillä yhden puronieriän, joita en täältä ole aiemmin tavannut. Hieman myöhemmin näin pienen virtapaikan niskalla varovaisen pintakäynnin. Kala kelpuutti muutaman heiton jälkeen pikkunymfin ja paljastui pirteäksi 37cm harjukseksi, joka pääsi luonnollisesti kuvan jälkeen takaisin uimaan.

Tämän jälkeen hyttysten kirjaimellisesti syödessä miestä lähdimmekin kävelemään pian takaisin autoa kohti.

Seurareissu Kitusille

2011-06-05T15:41:00.005+03:00

Koskikalastus on jäänyt omalta osaltani viime aikoina todella vähiin, eilen paikkailtiin sitten tilannetta KSPK:n seurareissulla Kituskoskille. Reissulle osallistui yhteensä seitsemän henkeä ja ongimme Kituskoskia iltapäivästä hieman yli puoleen yöhön.

Kituskoskissa oli omaan makuuni hieman liikaa vettä, monet potentiaaliset peilit ja poterot vaahtosivat yhtenä kuohuna, joten paikka oli nyt mielestäni hieman vaikea kalastaa. Kalastus olikin melko haasteellista, mutta muutamia mittataimenia kuitenkin saimme. Omiin perhoihini erehtyi alamittaisten lisäksi yksi laiha eväleikattu mittataimen sekä kiloinen hauki ja lahna. Niskalta nymfiin napannut lahna muljahti heti koskeen ja pelästytti oikein kunnolla, lahna ei ollut nimittäin ihan ensimmäisenä mielessä kalan lajia arvuutellessani.. Jari oli yöllä karkuuttanut isomman kalan, joka oli juoksuttanut ensin jonkin matkaa koskea alavirtaan kunnes katkotti perukkeet.

Kunnostauduimme reissulla myös oikein urakalla vapojen katkomisessa. Itse nyin suhteellisen kevyesti pohjaan jääneitä larvoja irti, kun syksyllä ostettu Greysin matkavapa räksähti poikki liitoksen alta melkoisen kevyen tuntuisesti. Masi oli noin varttia aiemmin katkonut Visionin vapansa samalla tavalla ja myöhemmin myös Nikkiksen Orvis katkesi tuttuun tyyliin perhoa pois pohjasta nykiessä. Hieman pisti harmittamaan vavan katkeaminen, kyseinen pahla kun olisi ollut tarkoitus ottaa matkaan ensi kuun Kuolan reissulle.

Hieman korkealla olevasta vedestä ja katkenneista vavoista huolimatta ihan mukava kalareissu hyvässä seurassa. Ensi viikko meneekin viikonloppuna järjestettävien Nuorten SM-kilpailuiden valmisteluja tehdessä. Tervetuloa Muuramenjoelle sekä Kuusikkolammelle seuraamaan nuorten kilpaperhokalastajien mittelöä SM-tittelistä!

Hammonjoella

2011-06-02T23:59:00.006+03:00

Tulin helatorstaiksi pikapiipahdukselle Vääksyyn, joten pitinhän sitä poiketa iltapäivällä joella, jossa perhokalastusharrastukseni aikanaan aloitin. Teimme Topiaksen kanssa siis muutaman tunnin reissun Hammolle, parin muun kalastajan lisäksi myös Pete ja Janne olivat paikalla poolittamassa jokea viikonloppuna pidettäviä SM-karsintoja varten.

Hammon vesi oli matalalla ja kirkasta. Puroon oli tuupattu killeä viikko takaperin, jotka näyttivät edelleen pyörivän lähinnä siltarummun lähistöllä. Kirjolohet olivat ilmeisesti saaneet menneen viikon aikana melkoisesti nenilleen, sillä ne eivät olleet järin yhteistyöhaluisia. Siltarummun keskiosaan heittämällä sain kuitenkin muutamia kirjolohia. Nopeasti olivat oppineet ravinnolle, sillä ruokakaloiksi otetuilla kirjolohilla oli jo melko paljon risu- ja kivikoppia mahassa.

Purkkareitakin löytyi siiman päähän mukavasti, joukossa myös pari hieman vauraamman kokoista. Kalastus on nyt Hammolla kirkkaan matalalla olevan veden myötä todellista sight fishingia. Hieman harmitti, kun pinturiaski jäi matkasta pois, sen verran innokkaasti puronieriät nimittäin pintoivat. Innokkaita olivat myös hyttyset, jotka saivat ilman hyttysmyrkkyä kärvistelevän kalamiehen ajoittain kiroamaan melko antaumuksellisesti.

Mukava lyhyehkö kalastustuokio, on se Hammolla edelleen vaan käytävä vähintään kerran vuoteen. Paikan miljöö ja tunnelma kun on aivan omalaatuisensa. Kolmosen vavalla oli myös vaihteeksi mukava kepittää pirteitä killejä, alkukausi kun on tullut ongittua suhteellisen raskaalla järvikepillä.

Kuvia iltapäivän varrelta:

Sadetta ja viimaa Raudanjärvellä

2011-05-24T21:43:00.009+03:00

Tänään töiden jälkeen tarjoutui mahdollisuus käväistä iltakalassa Raudanjärvellä, joka on Muurameen avattu uusi järvikalastuskohde. Pienen säätämisen jälkeen pääsimme lopulta kuuden aikoihin perille Juhon ja Jannen kanssa.

Järvi vaikutti sopivan kokoiselta, eli ei mikään aivan pieni lämpäre. Maisematkin ovat tällä suolammella ihan mukavan erämaiset. Kalastus lähti lupaavasti käyntiin, kun Juholla oli ensimmäisellä heitolla tälli ja itse sain toisella heitolla kalan oranssilla leechillä. Tämän jälkeen Juho käytti suht nopeasti pari kalaa ylhäällä ja itsellänikin oli alkuun vielä pari tälliä.

Alun aktiivisuuden jälkeen järvi hiljeni. Tuuli puolestaan raivosi melkoisina puhureina tehden heittämisestä välillä todella vaikeaa. Hieman myöhemmin alkoi vielä sataa vettä, joten kylmähän siinä väkisinkin tuli. Ennen Venäjän reissua täytyy ainakin hommata takki, joka pitää oikeasti vettä. Noin tunnin täydellisen hiljaiselon jälkeen sain oranssilla leechillä toisen kirjolohen, jonka otin myös ruokakalaksi, vaikka se pieni olikin. Hieman tämän jälkeen Janne tiputti väsytyksestä kalan.

Lähdimme jo puoli yhdeksän jälkeen takaisin Jyväskylään alta kolmen tunnin kalastuksen jälkeen, sillä sen verran kylmissämme kaikki olimme. Raudanjärvi vaikutti ihan mukavalta kalapaikalta, jonne täytynee palata viimeistään syksyllä. Tänään kalat olivat melko varovaisella otilla ja lähes kaikki tapahtumat tulivat "lirkkimällä" uiton lopussa.

Josko nyt kuitenkin kevään lampikeikat olisi heitetty ja seuraavaksi pääsisi jo uittamaan perhoja virtavesille.

Korpilohella

2011-05-14T19:37:00.005+03:00

Juho vinkkaili muutama päivä sitten, että jonnekin olisi päästävä viikonloppuna järvikalaan kisatreenin merkeissä. Lopulta Heikkisen Jannekin lähti matkaan ja valitsimme kohteeksi Korpilohen, jossa emme olleet aiemmin käyneetkään. Kuvittelimme vain kohteen olevan hieman lähempänä, mutta matkaahan tuli Jyväskylästä reilusti yli 100km yhteen suuntaan. Melko pitkä matka muutaman tunnin pistolle..

Lampi oli ihan mukava tuttavuus ja vesikin melko kirkasta verrattuna perinteisiin suolampareisiin. Kalat olivat heti alussa kovalla syönnillä, sillä sain kolmella ensimmäisellä heitolla kirjolohen. Kolmannella heitolla oli vielä tuplat kiinni, joista toinen kala katkoi sivuperukkeen. Sama toistui vielä myöhemmin uudestaan. Jatkuvana syytämisenä kalastus ei kuitenkaan onneksi jatkunut, vaan noin tunnin onkimisen jälkeen homma vaikeutui selvästi. Juholla ei meinannut kalastus lähteä aluksi kulkemaan, mutta kun homma vaikeutui minulla ja Jannella, niin rantojen mies (Strandman) löysi toimivat tekniikat ja alkoi vetää kaloja tasaisen varmaan tahtiin ylös. Kirjolohenkalastuksen sivutuotteena sain myös yhden siian oranssilla leechillä.

Korpilohella on kuulemma yleensä varsin isokokoisia istukkaita, mutta nyt suurin osa saamistamme kaloista oli perinteisiä kilon pulikoita, tosin pirteitä sellaisia. Lammessa on yksi todella syvä monttu sekä toinen hieman syvempi alue, mutta muuten se tuntui todella matalalta. Kalat tuntuivat olevan nyt pääosin syvässä vedessä.

Seuraavaksi tekisi mieli jo jokikalalle, järvikalastusta kun ei tarvitse enää karsintapisteitä silmälläpitäenkään treenata. Lisäksi oikean käden tenniskyynärpää alkoi tänään taas hieman vihlomaan, jatkuva pitkien heittojen roimiminen järvellä ei liene kovin hyväksi tuolle vaivalle.

Lopuksi täytyy vielä hehkutta Leijonien eilistä välieräpeliä Venäjää vastaan ja Granlundin jäätävää ilmaveivimaalia. Huomenna kultaa!

Keuruun Valkeisjärven SM-karsinta 8.5

2011-05-09T20:46:00.025+03:00

Aamulla herätyskellon soimisen aikaan joutui hetken etsimään motivaatiota kisaamiseen. Sen verran väsytti edellispäiväisen kisan ja muutaman tunnin yöunien jälkeen, ettei kalastus ollut ihan päällimmäisenä mielessä. Sain kuitenkin kiskottua itseni ylös ja lähdimme Juhon kanssa ajelemaan kohti Valkeisjärveä. Itselläni ei ollut kisasta juurikaan odotuksia, mutta pystyin lähtemään kilpailuun paineettomassa tilassa finaalipaikan jo varmistuttua.

1. Jakso

Veneparikseni aloitusjaksolle tuli hyvä kaverini, elävä legenda Petteri Metso. Kisan alussa karkeasti puolet veneistä jäivät lähtörantaan ja puolet vasemmanpuoleiseen lahdukkaan, edellisvuoden ottipaikoille siis. Jakson alettua ei näistä paikoista tainnut kuitenkaan juuri kukaan löytää kaloja siiman päähän, joten pian väki alkoi hajaantua ympäri järveä kaloja etsien. Mekin vaihdoimme pari kertaa paikkaa, ennen kuin löysimme kalat. Ensin Ukkometso tiputti kirjolohen väsytyksestä, jonka jälkeen sain itse kalan ylös. Pete tiputti vielä toisen kalan ja itselläni oli yksi tälli, kunnes päätimme siirtyä hieman rannan suuntaisesti.

Paikanvaihdon jälkeen Pete tartutti melkein heti kirjolohen, jonka mittaamisen jälkeen sain itsekin nopeasti kalan. Ukkometson perhoja purtiin heti perään, joten väsyttelimme samaan aikaan jakson toiset kalamme haaviin.Tande sekä Niskasen Sami huomasivat touhumme ja tulivat viereemme, he onnistuivatkin saamaan jokusen kalan. Itselläni oli loppujaksosta vain yksi veto. Kalantulo oli selvästi edellisvuotta nihkeämpää, jaksovoitto meni Tandefeltin Markukselle kolmella kalalla. Itselläni oli lyhyemmät kirjolohet kuin muilla kahden kalan miehillä (Metso ja Määttä), jaksosijoitus 4.

2. Jakso

Ruokatauon jälkeen hyppäsimme toisella jaksolla veneeseen Paanasen Janin kanssa. Aloitimme järven peräpäädystä, josta sainkin parinkymmenen minuutin kalastuksen jälkeen kalan. Jani karkuutti kirjolohen heti perään. Tämän jälkeen piteli pitkään hiljaista, noin puoli tuntia ennen jakson loppua vaihdoimme sitten paikkaa. Menimme Peten ja Vainion Villen veneen viereen, jossa Ville väsytteli juuri kolmatta kalaansa ja Ukkometsollakin oli yksi plakkarissa.

Tartutin melko nopeasti kalan, joka sitten irtosi veneen vieressä kesken väsyttelyn. Erikoinen tiputus, kun tälli oli hyvä ja luulin kalan olevan kunnolla kiinni. Loppujaksolla sain yhdellä uitolla pari tökkäisyä, kyseinen kala seurasi perhojani veneen viereen, jossa se aikansa pyöri perhojen ympärillä kunnes lähti litomaan. Juholla ja Vainion Villellä oli jaksolta kolme kalaa, muilla yhtä ja nollaa. Onnekseni oma kalani oli melko hyvänkokoinen, jaksosijoitus jälleen 4.

3. Jakso

Viimeisen jakson kalastin Leväsen Jukan kanssa. Tiesin, että yhdelläkin kalalla tulisin ehkä parantamaan pistepottiani. Sitä kalaa ei vaan näyttänyt kuuluvan. Kiertelimme Jukan kanssa reilu puolitoista tuntia edellisjaksojen ottipaikkoja, saldona ainoastaan yksi epävarma tärppi. Muuallakin näytti olevan hiljaista, aina silloin tällöin jostain nousi kala.

Parikymmentä minuuttia ennen jakson loppua sitten viimein nakersi ja varovaisen väsytyksen jälkeen kirjolohi haaviin. Melkein heti perään meillä oli Jukan kanssa vielä yhdet tällit. Määtän Timo, Pirkkalaisen Janne ja Viistan Juha saivat jaksolta kaksi kalaa mieheen, muilla oli yhtä ja nollaa. Oma jaksosijoitukseni oli 7. Ennen viimeistä jaksoa hyvissä asemissa olleet Ukkometso, Juho ja Tandefelt blänkkäsivät ja tippuivat näin kärkikamppailusta.

Laskeskelin viimeisen jakson jälkeen olevani kisassa luultavasti kolmas Määtän Timon ja Vainion Villen jälkeen, mutta tällä kertaa taisi olla senttipelissä pienoista onnea ja sijoituin toiseksi pisteen päähän voittajasta. Yhteensä viisi kalastajaa onnistuivat saamaan kalaa joka jaksolta. Kukaan ei saanut kisassa viittä kalaa enempää, joten karsinta oli luonteeltaan varsin erilainen kuin edellispäivän Iso-Valkeisen "mättökisa".

Kisaviikonloppu meni aikalailla putkeen ja rankingpistepotti kasvoi 3889 pojoon. Kisan jälkeen olin aivan rättiväsynyt ja takalisto oli täysin puuduksissa kahden päivän venepenkillä kököttämisestä. Kahden kilpailun viikonloput ovat kyllä raskaita, onneksi tulos oli nyt hyvä. Pistepotti alkaa nyt olla sen verran mukava, että loppukevään ja kesän karsinnoista tulen todennäköisesti käymään enää Ahvenlammella.

Kilpailun tulokset:

1	Määttä Timo	2000
2	Sipponen Pietari	1889
3	Vainio Ville	1778
4	Pirkkalainen Janne	1667
5	Niskanen Sami	1556
6	Metso Petteri	1444
7	Tandefelt Markus	1333
8	Strandman Juho	1222
9	Väle Mika	1111
10	Ilves Markku	1000
11	Strandman Antti	889
12	Viista Juha	778
13	Paananen Jani	667
14	Immonen Petri	556
15	Ijäs Saku	444
16	Poikolainen Tuomas	0
16	Levänen Jukka	0
16	Vasu Aleksi	0

Iso-Valkeisen SM-karsinta 7.5

2011-05-09T20:27:00.011+03:00

Kevään karsinnat starttasivat omalta osaltani lauantaina Iso-Valkeisen kisalla. Kilpailun nimilista oli jälleen tutun kova, lähdin tavoittelemaan sijoitusta kympin sakkiin, jonka laskeskelin ehkä riittävän finaalipaikkaan. Iso-Valkeisella en ollut ennen käynyt, mutta kavereilta olin kuitenkin saanut kaivettua tietoja edellisvuosien ottipaikoista.

Arpa heitti aamulla A-ryhmään, joten ei muuta kuin vermeet nopeasti kasaan ja kalalle.

1. Jakso

Venekaverikseni tuli Surakan Juha, joka oli ollut edellisvuoden kilpailussa toinen. Pienen taktiikkapalaverin jälkeen päätimme jäädä lähtörannan tuntumaan. Ensimmäisen jakso meni itseltäni hieman jännittyneessä tilassa, mikä näkyi myös kalastuksessa. Heitto ei meinannut oikein kulkea, siimasotkuja tuli ja liian monta kalaa tippui muutaman potkun kontaktin jälkeen. Saimme kuitenkin Juhan kanssa kaloja ylös melkein vuorotellen aina silloin tällöin. Jakson lopussa itselläni oli lapussa kuusi kirjolohta ja Juhalla seitsemän. Jaksolta suurimpiin kalamääriin ylsivät Suominen ja VA, molemmilla kymmenen kirjolohta. Oma jaksosijoitukseni oli kaikesta huolimatta kohtalainen, eli 6.

2. Jakso

Keskimmäisellä jaksolla hyppäsin samaan veneeseen Kuneliuksen Joonaksen kanssa. B-ryhmä oli saanut paljon kalaa moottoritien lähistöltä, joten veneetkin keskittyivät sinne. Jäimme itse hieman kauemmaksi rannasta, mikä näytti olevan virhe, sillä rannan tuntuman veneissä vavat taipuivat tasaiseen tahtiin. Lopulta rannalle tuli sopiva rako, johon pääsimme livahtamaan. Saimmekin molemmat nopeasti kalat haaviin. Hetken päästä vapani taipui uudestaan, meno siiman päässä tuntui sen verran oudolta, että arvelin siellä rimpuilevan enemmän kuin yhden kirjolohen. Olihan siellä kiinni peräti kolme kalaa, jotka tulivat kaikki lopulta myös ylös. Ensin haavin yläperhossa olleen kalan ja loput kiskoin käsin perukesiimasta haaviin.

Jakso jatkui varsin tapahtumarikkaana, yhdessä vaiheessa meillä oli Joonaksen kanssa molemmilla kalat kiinni, jotka tietysti syöksyivät ristiin ja sotkivat perukesiimamme. Joonaksen kala oli siimasotkussa ylempänä, kun se oli haavissa niin kiskoin jälleen perukesiimasta oman kalani haaviin. Mahtoi näyttää huvittavalta.. Jakso meni mukavasti, oma loppusaldoni oli 11 kirjolohta ja venekaverilla 7. Heikkisen Jari voitti jakson 12 kalalla ja itse olin toinen, myös Suomisen Jarkolla oli kortissa 11 kalaa.

3. Jakso

Kolmannella jaksolla kalastelin Räsäsen Mikon kanssa. Päätimme yrittää rohkeampaa taktiikkaa ja kalastaa paikkoja, joissa oli päivän aikana ongittu vähän. Pikkuhiljaa alkoi hieman jännittää, kun kaloja ei näkynyt eikä kuulunut Rysän tiputusta lukuunottamatta. Vaihdoimme hieman paikkaa ja Rysä sai kalan ylös. Heitin itse samaan paikkaan ja tartutin kirjolohen, irti.. Kirosin karkuutusta ja vaihdoimme jälleen paikkaa, josta sain reilu puoli tuntia ennen jakson loppua suht hyvänkokoisen kalan ylös.

Teimme vielä pari paikanvaihdosta, jakson lopussa tiputin yhden kalan muutaman sekunnin väännön jälkeen. Olimme kiertäneet jaksolla puoli järveä kaloja etsien, mutta pari venettä olivat löytäneet ison parven juuri toiselta puolelta järveä. Näillä muutamalla kalastajalla oli useita kaloja jaksolta, muilla taas yhtä kalaa tai blänkkejä. Oma jaksosijoitukseni oli 7.

Kisan jälkeen olin melkoisen poikki, B-ryhmän viimeisen jakson loppumisen odottaminen rannalla tuntui kestävän ikuisuuden. Laskeskelin sijoittuvani ehkä juuri kympin joukkoon. Lopulta sijoitukseni 8. jonka jälkeen rankingpisteeni olivat 3563. Finaalipaikka tuli siis varmistettua, joten olin tyytyväinen. Hiltusen Jyrkin suoritus oli jälleen kerran jäätävä: kolme jaksovoittoa B-ryhmästä ja ylivoimainen voitto.

Tulokset:

1. Hiltunen Jyrki
2. Kivimäki Ville
3. Heikkinen Jari
4. Jaakkola Ville-Antti
5. Suominen Jarkko
6. Surakka Juha
7. Saarikko Henry
8. Sipponen Pietari
9. Törmälä Rami
10. Tandefelt Markus
11. Ristolainen Ville
12. Tikkanen Aki
13. Kokkila Arto
14. Jauhiainen Henri
15. Halonen Harri
16. Lähteenmäki Martti
17. Ylönen Olli
18. Hyvönen Kalle
19. Räsänen Mikko
20. Paananen Jani
21. Ravantti Miro
22. Ollikainen Juha-Pekka
23. Huru Harri
24. Lahtinen Heikki
25. Kolehmainen Niko
26. Kunelius Joonas
27. Rosenström Juhani
28. Ilves Markku
29. Pirkkalainen Janne
30. Siltanen Juuso
31. Parviainen Janne
32. Immonen Petri

Kisan täydelliset tulokset ja tilastot löytyvät täältä.

Iltapisto Liekkilammille

2011-05-02T21:40:00.005+03:00

Liekkilampien avovesikausi alkoi tänään, joten pitihän sinne lähteä iltasella koittamaan, josko kalat olisivat yhtä hyvällä otilla kuin viime vuonna samoihin aikoihin pidetyssä kisassa. Tuon kisan jälkeen sitten omista Liekkilampien reissuistani ei paljoa ole lapsille kerrottavaa jäänytkään, joten aika varovaisin odotuksin lähdin nytkin liikkeelle. Otinkin C&R-luvan, kun "ei sieltä kuitenkaan ruokakaloja tule".. Kaloja oli laitettu lampiin viimeksi talvella pilkkikauden aikaan, mutta edellisvuonna vanhatkin kalat olivat yllättävän hyvin otillaan heti jäidenlähdön jälkeen.

Ongimme Strandmanin Antin kanssa ensin jonkin aikaa eri paikoissa tyhjää, ennen kuin kalojen pesä löytyi. Tiettyyn kohtaan kun sai perhon heitettyä ja uittotekniikan kohdalleen, niin lähes joka heitolla oli kala kiinni. Ihan hyvää treeniä leechkalastuksesta, kun toissapäivänä tuli puolestaan ongittua pikkuperhoilla. Myös O-P, Roope ja Strandmanin Ville tulivat pian paikalle. Reilun tunnin aikana käytin haavissa viitisentoista kalaa ja tiputin varmaan lähemmäs kymmenen. Kalat olivat selvästi talven jäljiltä yhdessä motissa. Touhutunnin jälkeen paikka hiljeni, jolloin menin onkimaan toista lampea. Jään reunasta sainkin reissun suurimman n. 55cm kirjolohen, mutta se jäi ainoaksi kalakontaktiksi tuon kalasumpun ulkopuolelta.

Saa nähdä, minkälaiseksi Liekkilampien kuluva kausi kehittyy, viime vuonna kun lupaavan alun jälkeen kalastus muuttui todella hankalaksi. Toivottavasti kalat myös levittyisivät kutuajan jälkeen tasaisemmin ympäri lampia.

Vappuaattona Havulammella

2011-04-30T17:08:00.011+03:00

Järvet ovat vihdoin Keski-Suomessakin vapautuneet jääpeitteestään, joten tänään oli aika avata kotimaan lampikausi. Olimme sopineet vappuviikonlopun Havulammen reissusta jo hyvän aikaa sitten, jonne lähdimmekin sitten aamulla Jyrkin ja Rysän kanssa ajamaan. Paikalle saapuivat myös Esa, Väisäsen Jani ja Ilveksen Markku. Tarkoituksena oli ottaa hieman tuntumaa seisovan veden ongintaan ennen ensi viikonloppuna starttaavaa kisakautta.

Havulammelle oli laitettu kalaa viimeksi edellisvuoden marraskuussa, mutta eväkkäitähän lätäkössä tulisi silti olemaan ihan tarpeeksi. Vanhojen kokemustemme perusteella Havulammen ylivuotisten kalojen onginnassa leechit eivät toimi järin hyvin, joten ongin nytkin koko päivän pikkuperhoilla. Kirjolohet purivatkin pikkuperhoihin yllättävänkin hyvin, ottaen huomioon miten vaikeaa täälläkin ylivuotisten kalojen onginta on joskus ollut. Toki kirjolohet olivat pakkaantuneet reilummin tiettyihin paikkoihin, joista niitä nousi selkeästi enemmän. Siiat olivat hieman eri paikoissa, Jani ja Jyrki onnistuivatkin haaviamaan pari komeaa siikaa mieheen ja Make yhden. Itsellänikin oli kontakti siikaan, muttei tullut tällä kertaa ylös asti.

Mukava lampikauden aloitus, kellusiimalla ja pikkuperhoilla kalastaminen toi myös kaivattua vaihtelua ainaiseen leechien paiskomiseen upposiimoilla.

Alla muutamia kuvia aamupäivän varrelta:

Järviperhoja

2011-04-22T18:18:00.007+03:00

Pitkänperjantain iltapäivä sujui mukavasti järviperhorasiaa täytellessä. Järvileechit ja buzzerit olin saanut sidottua jo aiemmin, joten nyt oli Diawl Bachien sekä nymfien vuoro. Iltapäivän aikana perhoja tulikin sidottua melkoinen kasa, alla kuvia eri malleista.

Keski-Suomessa ei aivan vielä pääse lampikalaan, mutta etelämpänä on puskaradion mukaan parissa järvipaikassa jo sulaa vettä ja kalojakin noussut. Josko sitä vappuviikonloppuna pääsisi näitä perhoja uittelemaan jo Keski-Suomessakin..

Täytettä rasioihin

2011-04-16T15:26:00.004+03:00

Menneen talven aikana perhonsidonta oli osaltani erittäin minimaalista, osin tietenkin sen takia, että vietin pari kuukautta talvesta hieman lämpimämmissä paikoissa. Alkuviikosta havahduin siihen, että kisakausi alkaa muutaman viikon päästä ja varsinkin järviperhorasiat ammottivat vielä tyhjyyttään.

Tein rasioihin perinteisen kevätinventaarion, eli otin koukuistaan tylsyneet ja muuten vaan luottamuspulan kautta vähälle käytölle jääneet perhot pois ja rupesin kietomaan uusia. Muutaman illan sidontasession tuloksena rasioihin tulikin uusia rivistöjä järviperhoja, jonka lisäksi sain myös nymfi/larvarasian täydennyksen alulle.

Alla muutama kuva kuluvalla viikolla sidontapenkistä kuoriutuneista perhoista:

Kisakausi tosiaan alkaa muutaman viikon päästä, ollen itselläni varsin järvipainotteinen.

Tässä oma kisakalenterini:

7.5 Kuopio, Iso-Valkeinen
8.5 Keuruu, Valkeisjärvi
2.6 Ylöjärvi, Julkujärvi
18.6 Kouvola, Jyräänjoki
19.6 Vekaranjärvi, Ahvenlampi

Edellämainittujen kisojen lisäksi olen varasijalla 2. Kuusikkolammen kilpailuun, jonne on siis myös ihan hyvät mahkut päästä kisaamaan. Syyskarsintapisteiden jälkeen finaalipaikka vaatisi yhden kohtuullisen onnistumisen kevään karsintakisoissa. Järville tekisi jo mieli onkimaan ja treenaamaan. Niiden sulamista odotellessa!

Muuramenjoki 10.4

2011-04-10T15:43:00.014+03:00

Muutaman viikon Suomessa oleskelun jälkeen alkoi jälleen tehdä mieli kalalle. Sumaritouhut jätin suosiolla tänä keväänä väliin, mutta jo viikkoa takaperin tuli varattua Muuramenjoen luvat. Lähdimme siis joelle muutamaksi tunniksi ongelle Esan, Kivimäen Villen, Kuneliuksen Joonaksen ja Hirvasen Mikon kera.

Saavuimme Muurameen noin yhdentoista aikaan. Vesi oli joessa jo melkoisen värjäytynyttä, mutta kaloja nousi hyvin, todennäköisesti pitkälti äskettäin jokeen laskeneen steelheadparven ansiosta. Kirjolohia tuli niin kosken puolelta, palokunnan suvannosta kuin alasuvannostakin. Hieman yllättäen kalantulo oli heikointa palokunnan suvannon puolella. Alasuvantoa pystyi vielä heittämään vastarannalta jään päältä, siellä kalastus olikin mukavinta, kun kevätaurinkokin lämmitti sopivasti. Uusien istukkaiden lisäksi koukuttelin alasuvannosta ainakin yhden selkeän edellisvuotisen istukkaan, joka oli muodoiltaan tyystin erilainen kuin uudet possut.

Lähdin itse jo hieman ennen kolmea takaisin kotiin, kun illalla on vielä seurailta pidettävänä. Muut jäivät vielä ongelle. Uuden-Seelannin reissun lopussa vaivaamaan alkanut oikea kyynärpää oli viikolla melko kipeä, mutta kesti tänään ihan hyvin kalastusta. Kävin perjantaina hakemassa apteekista tenniskyynärpäätuen, joka vaikuttaa ihan asialliselta vekottimelta. Täytyy kuitenkin olla vaivan kanssa varovainen, etteivät kisakausi ja kesän Kuolan reissu vaaraannu.

Uuden-Seelannin kuvagalleria

2011-04-01T13:33:00.003+03:00

Pistetään Uuden-Seelannin blogijulkaisut pakettiin kuvagallerian myötä. Omia reissukuviani löytyy täältä. J-P:n galleria reissusta löytyy puolestaan hänen kuvasivuiltaan.

Eteläsaari Part. 3: Lake Pearson, Lake Lyndon ja Greymouth

2011-03-28T11:00:00.014+03:00

Pe 4.3 Lake Pearson

Antoisien Upper Greyn kalapäivien jälkeen oli aika jättää Reefton taakse, sillä alueelle luvattiin sen verran reippaita sateita, ettei kalastus tulisi lähipäivinä olemaan parhaimmillaan. Niinpä päätimmekin ajaa vuoristoon noin kilometrin korkeudella sijaitsevaan Arthur's Passin pikkukylään, josta puolen tunnin ajomatkan päässä olisi useita mielenkiintoisia järviä. Majoituimme Arthur's Pass Alpine Motellissa varsin mukavassa pikkuhuoneistossa oman keittiön ja lämmitettävien sänkyjen (JiiHoo:n reissun kohokohtia) kera. Majoitus kustansi hieman yli 20 euroa yöltä ja maisemat olivat kohdallaan.

Tutustuimme ensin kylään ja kävimme vielä paikallisessa ravintolassa syömässä, ennen kuin suuntasimme J-P:n ja Miksun kanssa lyhyelle iltapistolle kohti Lake Pearsonia. Pearson on alueen järvistä kookkain ja sijaitsee upeissa maisemissa vuorten keskellä. Saavuttuamme rantaan kalastuslupamme tarkistettiin heti paikallisen Fish & Game-vastaavan taholta.

Kalastelimme järven pohjoispäässä, keli oli muuten hieno, mutta kova tuuli hieman haittasi heittämistä. Oma sijaintimme järvellä ei mielestäni ollut tuulensuuntaan nähden aivan paras ratkaisu kalastusta ajatellen. Vajaan tunnin heittelyn jälkeen tartutin oliiviin leechiin pirteästi hyppineen noin kiloisen pulskan taimenen. Tästä jonkun aikaa eteenpäin puolestaan kumijalkaista hares ear-nymfiä vietiin nätin 54cm kirjolohen toimesta, joka väänsi hyvän aikaa ennen antautumistaan. Otin molemmat kalat ruokakaloiksi, olivat muuten ensimmäiset reissulla kolkkaamani kalat. Tämän lyhyen iltakalastussession päätteeksi sain vielä yhden pienen kirjolohen, Miksulla ja J-P:llä oli jokunen tärppi.

Kuva: J-P Pohjola

La 5.3 Lake Pearson & Lake Lyndon

Keli oli huomattavasti edellispäivää kylmempi, kun ajelimme aamupäivällä kohti Lake Pearsonia. Kalastelimme tällä kertaa järven eteläpäätä, jonne kova tuuli puhalsi suoraan. Itselläni moiseen vastatuuleen paiskominen oli melkoisen tuskallista, sillä heittokäteeni oli edellispäivän jälkeen tullut pienoinen tenniskyynärpää, joten Buranan voimalla mentiin.

J-P tartutti syvän reunasta oliiviin buzzeriin hetken kalastuksen jälkeen hieman paremman kalan, joka paljastui lopulta haaviin tultuaan suurieväiseksi 58cm taimeneksi.

Itselläni oli hetken aikaa hyvänkokoisen oloinen kala kiinni, ennen kuin alkoi tulemaan hieman erilaisia tapahtumia.. Pari paikallista virvelimiestä kävelivät minua ja Miksua kohti, kunnes toinen meni aivan Miksun alapuolelle kalaan. Miksu tietysti huomautti asiasta, mistä mies ei lainkaan tykännyt ja pian suukopu oli valmis. Olimme jo Miksun kanssa lähdössä kävelemään pois tilanteesta, kun toinen miehistä alkoi huudella uhkausten sävyttämää tekstiä. Kävelimme takaisin autolle päin ja pysähdyimme J-P:n kohdalle, huomasimme toisen ukon tulevan koko ajan perässämme. Mies oli kuitenkin katumapäällä pyydellen anteeksi ja pahoitellen omaa sekä kaverinsa käytöstä, selittäen heillä olleen vaikeata viime aikoina. Neuvoipa kyseinen äijä siinä samalla meille Lake Lyndonin ottipaikkoja. Kyseinen välikohtaus vei hyytävän kylmän tuulisen kelin kera kalastushalut pois vain parin tunnin onginnan jälkeen, niinpä suuntasimme takaisin majoitukseen.

Alkuillasta perhoja sitoessa Miksu herätteli ajatusta lähteä Lake Lyndonille iltakalaan. Lyndon oli hieman Pearsonia pidemmällä, joten lähtöön oli suhteellisen kiire, jos haluaisimme keritä kunnolla kalastamaan. Keli oli melko järkyttävä, kun lopulta saavuimme Miksun kanssa järven rantaan, hyytävän kylmä tuuli ja lisäksi vettä tuli taivaan täydeltä. Kalaan se kuitenkin oli mentävä.

Heti ensimmäisellä heitolla sain tärpin, toisella tuli suhteellisen pieni kirjolohi ylös ja kolmannella sain rantaan jo noin puolimetrisen suoraan tällistä pohjasiimoille vetäneen kalan. Eikä mennyt kauaa, kun tartutin jälleen yhden reilu kiloisen "turbokillen", jonka otin edellisen seuraksi ruokakalaksi. Kyseisen kalan kanssa olin jo miltei varma, että siiman päässä on tuplat, eipä ole ennen tuon kokoluokan kala vetänyt reippaasti toistakymmentä metriä pohjia ulos.. Noin tunnin kalastuksen jälkeen sormeni olivat niin jäässä, etten pystynyt jatkamaan kalastusta. Tuona aikana olin käyttänyt varmaan toistakymmentä 30-50cm kirjolohta ylhäällä, Miksu väsytteli myös ison joukon kirjolohia. Kylläpä tuntui lätäkössä olevan kalaa.. Isommat kalat tuntuivat ottavan syvemmän veden päältä, jonne ylettyi kahlaamalla juuri heittämään. Pieni oliivi damsel-tyyppinen leech ja kumijalkainen hares ear toimivat selkeästi parhaiten. Tunnin tapahtumarikkaan kalastussession jälkeen lähdimme aivan kylmissämme, mutta silti hymyillen ajamaan majoitusta kohti.

Su 6.3 Lake Lyndon

Aamu oli todella kylmä, ympäröivät vuoret olivatkin saaneet lumipeitteen. Lähdimme aamupäivästä tällä kertaa koko porukalla ajamaan kohti Lake Lyndonia samalla mahtavia maisemia katsellen.

Päivä oli aurinkoinen, muuta muuten yhtä tuulinen ja kylmä kuin edellinenkin. Heti alkuun vapaani taivutti pari todella äkäistä hieman yli puolen metrin kirjolohta. J-P oli hetken kalastuksen jälkeen niin jäässä, ettei pystynyt enää onkimaan vaan meni autoon lämmittelemään. Kalastelimme vajaa kolme tuntia ja tapahtumia oli mukavasti, vaikkei aivan yhtä paljon kuin edellisiltana. Käytin itse hieman toistakymmentä kirjolohta haavissa, jotka käytännössä kaikki ottivat pieneen oliiviin leechiin. Lopussa näppini olivat niin jäässä, että kahdessa peräkkäisessä tärpissä siimat lähtivät käsistä. Oli siis aika lopettaa kalastus.

Kuva: J-P Pohjola

Iltapäivä ja ilta sujui mökissä lepäillen ja seuraavaa päivää suunnitellen. Minun piti joka tapauksessa lähteä tiistaina Christchurchia kohti, sillä lentoni kohti Australiaa lähti aikaisin ke-aamulla. Lopulta päätimme suunnata Greymouthiin, josta jätkien olisi hyvä jatkaa ajamista etelään ja sieltä lähtisi myös busseja Christchurchiin.

Ma 7.3 Greymouth

Aamusta kun jätimme Arthur's Passin taakse, oli keli aurinkoinen ja suhteellisen tyyni, täydellinen järvikalastusta ajatellen. Niinpä tietysti.. Puolenpäivän aikaan saavuimme Greymouthiin, jossa majoituimme merenrannalla Top Ten Holiday Parkissa.

Lähdimme pariksi tunniksi nousuveden aikaan Grey Riverin suulle Kahawaita koittamaan. Hiljaista kuitenkin piteli, eikä Kahawaita näkynyt, J-P onnistui yhden pienen taimenen koukuttamaan. Merimaisemat olivat toki komeita, mutta perhon heittäminen rantaveteen massiivisen joen suulla tuntui hieman epätoivoiselta.

Kävimme kaupassa hakemassa oikein kunnon ruoka- ja juomatarpeet. Nautimmekin ehkä reissun parhaan illallisen muutaman oluen kera, jonka jälkeen istuskeltiin hetki merenrannalla ja höpistiin niitä näitä.

Seuraavana aamuna jätkät tiputtivat minut Christchurchiin, josta jatkoin vielä maailmanympärysmatkaani Austraaliaan ja Arabiemiraatteihin. Kiitokset JiiHoo:lle, J-P:lle ja Miksulle hyvästä matkaseurasta, kuten myös Markukselle ja Mikolle hyödyllisistä vinkeistä ennen matkaa ja matkan aikana. Nyt taas Suomessa ulos katsoessani näen korkeita hankia ja pakkastuulen tuiverrusta. Eiköhän sitä taas parin vuoden sisällä löydä itsensä eteläiseltä pallonpuoliskolta perhovapa kädessä Suomen talvea pakoillen..

Eteläsaari Part. 2: Upper Grey River

2011-03-26T10:43:00.011+02:00

Ti 1.3 Upper Grey River

Trevorilta edellisiltana saamiemme vinkkien perusteella päätimme suunnata Upper Grey Riverille. Sääennustus lupaili iltapäivästä alkaen sadetta ja kovaa keliä, mutta Trevor arveli, että aamulla lähtiessämme ehtisimme kalastaa kuitenkin useita tunteja vielä hyvissä olosuhteissa. Noin yhdeksän aikaan aamulla lähdimme ajelemaan jokea kohti Miksun ja J-P:n kanssa, JiiHoo jäi tällä kertaa pitämään välipäivää.

Saavuttuamme hienolle joelle lähdimme J-P:n kanssa tallustelemaan ylävirtaan päin samalla yrittäen bongailla kaloja, Miksu puolestaan lähti alaspäin. Melko nopeasti bongasimme ensimmäisen kalan, joka kävikin tutkimassa J-P:n nymfiä, ennen kuin otti hatkat. Itse pääsin myös heittämään yhdelle hyvänkokoiselle kalalle, mutta tulos oli täsmälleen sama. Kalastelin kuulapäänymfillä ja indikaattorina käytin isoa cicada-pinturia. J-P sai eräästä syvän virran reunasta useita tärppejä, mutta kalat eivät tarttuneet kunnolla.

Olimme olleet joella ehkä pari tuntia, kun heittelin perhojani sokkona eräässä poolissa, koko ajan katseellani tiukasti katsoen indikaattorina toimivaa Cicadaa. Pelästyinkin melkoisesti, kun näin hyvänkokoisen taimenen ahmaisevan cicadan pinnasta, sillä olin koko ajan kuvitellut kalojen ottavan ennemmin kyseisen monsteripinturin alla roikkuvaan nymfiin. Olin väsytellyt tätä mukavankokoista taimenta jo jonkin aikaa, kun se vain yksinkertaisesti irtosi lähelläni. Tilanne otti tietysti päähän, kun otti vielä huomioon edellispäivien vaikean kalastuksen. No, ei auttanut kuin heittää uudestaan. Kaksi heittoa myöhemmin cicadaa vietiin jälleen pärskäysten kera ja siimaa hävisi kelalta. Perhohan toimii! Jouduin könyämään kalan perässä alavirtaan hyvän matkan, ja oman haavini jumiutuminen pidensi myös väsytystä. Lopulta J-P lainasi omaa haaviansa, johon nappasin kalan. Kyllä tuntui messevältä kolmen tyhjän päivän jälkeen! Taimenella oli mittaa 60cm, väsytys oli hieman venynyt, joten kalaa joutui hetken aikaa elvyttelemään ennen vapautusta.

Kuvat: J-P Pohjola

Kalan saannin jälkeen en enää juurikaan kalastanut, vaan katselin lähinnä J-P:n ongintaa. J-P sai samasta paikasta kolmannenkin kalan nousemaan cicadaan, mutta kala ei tarttunut. Iltapäivällä keli muuttui senm verran kovaksi tuulineen ja sateineen, että lähdimme tallustelemaan kohti autoa. Miksu odottelikin jo autolla, hän oli saanut ison kasan pieniä taimenia sekä yhden reilu puolimetrisen. Illalla tuli vettä siihen malliin, että seuraavana päivänä ei varmasti kannattaisi perhovapoja hirveästi ulkoiluttaa.

Ke 2.3

Päivä sujui majoituksessa letkeästi perhoja sitoen ja pyykkäillen. Kaikista penkeistä syntyi muiden perhojen lisäksi tiuhaan tahtiin cicadoita, olihan kyseinen perho näyttänyt eilen toimivuutensa.

Illalla kävimme nopealla ajelulla lähistön joilla, joissa virtasi moninkertainen määrä sameaa vettä edellispäiviin verrattuna. Trevor arveli Upper Greyn olevan seuraavana iltapäivänä kuitenkin kalastuskunnossa, joten huomisen suunnitelmat olivat sitä myöten selvät.

To 3.3 Upper Grey River

Aamulla Upper Greylle ajellessamme muut joet näyttivät jo laskeneen ja kirkastuneen suhteellisen nopeasti. Upper Greylle päästyämme joen vedenväri olikin pienoinen pettymys, sillä se oli vieläkin sameahkoa. Otin samointein Cicadan ja nymfin pois perukkeesta ja laitoin perukkeeseen "kansallisperhomme" tinselin. Muut jatkoivat kuitenkin vielä pikkuperhoilla.

Eräästä virranreunasta sain nopeasti kolme hyvää tälliä tinseliin. Perho siis toimii täälläkin, minkä olin tosin jo aiemmalla Uuden-Seelannin matkallani huomannut. Huikkasin myös Miksulle tinseliin tulleen hyvin tapahtumia, pian hän laittoikin siiman päähän kiiltelevän hopeisen tappajan. Miksu katkotti melkein heti alkuunsa siimat tällistä, meidän paksuimmat mukana olleet perukkeet olivat 0,25mm, mikä ei ollut aivan riittävä streamerkalastuksessa kivisissä koskissa. Eräässä akanvirrassa sama kala kävi neljä kertaa tukistamassa tinseliä, olisi tarttunutkin, mutta tärpissä siimat lähtivät käsistäni. Melkein samassa paikassa perhon vieressä pyörähti todella kookas kylki, ylös asti sain kuitenkin vain yhden hieman alta kiloisen taimenen. Kävelin ylöspäin juttelemaan Miksun kanssa, jolloin hänen mustaan streameriin tärähti kala kiinni. Miksulta lähti vavasta kärkiosa irti kalaa väsytellessä, mutta lopulta sekä kärkirengas että 61cm taimen tulivat turvallisesti ylös.

Menin heittämään hieman Miksun yläpuolelle, kun kovan virran reunasta tärähti ja lujaa. Todella raskaan tuntuinen taimen ui virranreunaa eestaas. Huikkasin Miksulle ison kalan olevan kiinni, jolloin hän juoksi haavin kanssa paikalle. Kala veti alavirtaan ja seurasin perässä. Lopulta sain taimenen melko lähelle ja näin kalan koon, iso pullea koirastaimen, jolla oli tinseli syvällä kurkussa, ei siis mitään hätää. Olin vetämässä taimenta Miksua ja haavia kohti, kunnes kala irtosi, mitä helvettiä?! Tarkistaessani perhoa huomasin, että #4 Knapekin streamerkoukku oli katkennut sellaisessa paikassa, missä sitä ei saisi ikinä tapahtua. Ennätystaimenen menettäminen koukun katkeamisen takia otti rajusti päähän ja painokelvotonta tekstiä pääsi ilmoille.

Miksu jäi heittämään samaa paikkaa katkottaen taas piuhat ison taimenen kanssa. Seuraavat pari tuntia kalastelin ylävirrassa, mutten oikein pystynyt keskittymään kalastukseen kunnolla. Säikähdin jokaista tälliä odottaen koko ajan sitä seuraavaa isoa kalaa. Sain pari noin puolimetristä taimenta, jotka lohduttivat vain vähän, sen verran tuo koukun katkeaminen kaihersi edelleen mieltä.

Lopulta kävelin alaspäin paikkaan, jossa taimen oli koukkuni katkonut. Heittelin jo lähes kosken niskalla, kunnes miltei jaloistani perhoon ampaisi kiinni jälleen todella kookas taimen. Näin valtavan kyljen ja pyrstön kun kala otti perhon, sitten taimen lähti syöksyyn ja katkaisi piuhat. Ei voi olla totta. En pystynyt kuin hiljaa istumaan rannalla ja tuijottamaan jokea apaattisena. Miksu saapui ylävirrasta paikalle, hän oli katkonut siellä jo kolmannen kerran kyseiselle päivälle siimat kookkaan taimenen kanssa. Päätimme yksissä tuumin etsiä JiiHoon alavirrasta ja kysyä paksumpia perukkeita. JiiHoolta löytyi 0,38mm perukesiimaa, jonka nyt ei ainakaan pitäisi katketa. Rasiassani ei ollut enää tinseleitä, joten otin sieltä surffilaudan josta revin selkäfoamit pois. Alempaa perhoon räpsi useita noin puolimetrisiä taimenia muutaman potkun verran, taisi pari kalaa olla hetken kiinnikin irroten hypyssä. Jotenkin vaisto kehotti kävelemään vielä kerran ylävirtaan paikkaan, jossa isot taimenet olivat tänään pitäneet meitä pilkkanaan.

Kävelin tuttuun paikkaan aloittaen heittämisen hieman ylempää, kuin missä aiemmat tapahtumat olivat olleet. Ensimmäinen heitto, pari vetoa siimasta ja perhoa vietiin taas. Nyt tiesin koukun ja perukesiiman kestävän, joten pidin kalaa todella tiukoilla. Jonkun verran jouduin kuitenkin rämpimään sen perässä alavirtaan, ennen kuin taimen solahti haaviin. Onnenhuuto kajahti heti muutaman toiston kera ilmoille. Tuijotin haavissa olevaa kalaa ja otin sen veteen mitattavaksi: 68cm. Pönökuvien ottaminen kalasta itselaukaisulla ei meinannut onnistua, yhdessäkään kuvassa ei näkynyt koko kalaa. Pari kohtalaista kuvaa sain kuitenkin, jonka jälkeen vapautin kalan ja katselin sen lipumista takaisin kohti koskea. Enää ei tehnyt mieli heittää, joten lähdin kävelemään alavirtaan etsimään jätkiä.

Löysin JiiHoon ja J-P:n tutusta paikasta, J-P käytti vähän väliä tinselillä ylhäällä n. 40cm taimenia, mutta isoja kaloja ei paikassa tuntunut juurikaan olevan. Pian lähdimmekin tallustelemaan kohti autoa. Olihan päivä! Tapahtumia oli todella paljon ja kaikki tunnetilat tuli koettua läpi katkerien karkuutuksien aiheuttamasta vitutuksesta viime hetken onnistumisen tuomaan mielihyvään.

Eteläsaari Part. 1: Motueka River ja Larry's Creek

2011-03-25T20:50:00.005+02:00

Pe 25.2

Perjantaipäivä kului siirtymiseen Pohjoissaarelta Eteläsaarelle. Lähdimme jo aikaisin aamulla Turangista liikkeelle kohti Wellingtonia, jossa hyppäsimme Eteläsaaren lauttaan. Noin kolmituntisen lauttamatkan aikana tutkailimme kartasta Eteläsaaren kalakohteita ja ihailimme myös komeita merimaisemia.

Saavuttuamme Eteläsaarelle lähdimme ajamaan Pictonista Nelsoniin päin mutkaista ja jyrkkää rannikkotietä, jonka maisemat olivat kokemisen arvoisia. Lopulta saavuimme illalla Motuekan pikkukaupunkiin, jossa nukuimme yön Top Ten Holiday Parkin onnettoman pienessä pikkumökissä, kun isompia ei ollut enää vapaina.

La 26.2 Motueka River

Aamulla kirjauduimme heti ulos majoituspaikastamme, sillä ahtaassa leikkimökissä emme halunneet nukkua enää toista yötä. Kävimme rauhassa syömässä ja ostoksilla, ennen kuin lähdimme ajamaan Motueka Riverin vartta pitkin kohti etelää. Joki näytti tieltä todella houkuttelevalta, joten päätimme yrittää etsiä läheltä jonkun majoituspaikan ja suunnata pikimiten kalalle. Kävimme monessa Bed & Breakfast-paikassa kysymässä majoitusta, mutta kaikki olivat täynnä. Ilmeisesti Christchurchin maanjäristystä oltiin lähdetty joukolla evakkoon tänne asti. Kävimme välillä joen yli menevällä sillalla, josta bongasimme heti ruokailevan taimenen. Lopulta löysimme majoituspaikan erään kodin pihalta olevasta mökista, JiiHoo sai kunnian nukkua pakussa, johon oli takatilaan laitettu patjat. Hieman nauratti isäntäväen nimitys kyseisestä rohjosta: "Hotel in a van"..

Noin kolmen aikaan iltapäivällä pääsimme vihdoin kalaan, JiiHoo ja Miksu lähtivät ylävirtaan ja itse suuntasimme J-P:n kanssa hieman alemmas. Joki oli melko leveä ja pilvisen ilman vuoksi kaloja oli vaikea spotata vaikka vesi olikin kirkasta. Nyt oli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että olisi todella kaivannut kalastusopasta. Kalastelin reilun tunnin indikaattorin ja nymfin kanssa, yhden nätin taimenen sainkin tartutettua nymfiin, mutta kontakti jäi pariin potkuun.

Alempaa löysimme hiljaisesta virrasta erittäin varovaisesti pintovia kaloja, hyvänkokoisten taimenten tuikkirenkaat näyttivät lähinnä salakoiden tuikeilta. Ohuella perukkeella ja #18 rasvatulla pintakalvossa kelluvalla hares earilla sain yhden kalan nousemaan, mutta ei tarttunut. Hetken päästä kala nousi jälleen perhoon, tällä kertaa tunsin raskaat potkut siiman päässä ja veden pinta särkyi pärskeistä, mutta kala irtosi ennen kuin taistelu ehti kunnolla alkaakaan. Myös J-P sai pari hyvää kalaa nousemaan pieneen pintaperhoon, toisen kerran peruke katkesi otista ja jälkimmäisellä kerralla kala irtosi muutaman potkun jälkeen. Hyvänkokoisten arkojen pinnasta syövien taimenten onkiminen pikkuperhoilla oli mielenkiintoista, vaikkemme niitä ylös asti saaneetkaan. Joskus pelkkä kalan ottikin tuo kuitenkin onnistumisen fiiliksen.

Miksu ja JiiHoo olivat saaneet ylempää ylös asti pieniä taimenia, Miksun karkuuttaessa yhden paremman kalan. Olimme ajatelleet ottavamme tänään ruokakalat, mutta niitä ei nyt meille suotu.

Su 27.2 Motueka River

Ennen siirtymistämme kohti länsirannikkoa päätimme onkia vielä yhden iltapäivän Motuekalla. J-P:n kanssa jäimme tällä kertaa ylävirtaan, Miksun ja JiiHoo suuntasivat puolestaan alemmas. Heti alussa bongasimme J-P:n kanssa muutaman taimenen, joita emme kuitenkaan onnistuneet höynäyttämään. Kalat tuntuivat olevan erityisen arkoja ja valikoivia, alhaalla ollut kirkas vesi ja Motuekan paikallisesti melko suuri kalastuspaine lienevät vaikuttaneen kalojen käyttäytymiseen.

Paikat olivat hyvän näköisiä, mutta joitain pikkusinttejä lukuunottamatta emme oikein saaneet kontakteja kaloihin. Lopussa hieman koko touhuun leipääntyneenä laitoin volframikuulaisen harmaan leechin siimaan ja ongin sokeasti erästä loppuliukua, josta sainkin sitten erittäin terävän tukistuksen. Siinäpä ne meikäläisen mainittavat tapahtumat siltä aamupäivältä olivatkin. Miksu ja JiiHoo olivat saaneet alempaa pienempiä kaloja jonkin verran, JiiHoo oli tartuttanut pikkuperhoon myös yhden parikiloisen taimenen, joka kuitenkin irtosi hypyssä.

Iltapäivällä pakkasimme kimpsumme autoon ja lähdimme ajamaan West Coastille kohti Reeftonin kullankaivuukylää. Illalla saavuimme majoituspaikkaamme, Old Breadshop Backpackersiin, jonka ylläpitäjä Trevor on todella mukava ja avulias intohimoinen perhokalastaja. Yövyimme täällä viisi yötä neljän hengen dormissa, joka kustansi ainoastaan noin 10€/yö.

Ma 28.2 Larry's Creek

Päätimme aloittaa West Coastin kalastuksemme Larry's Creekiltä, joka onkin Reeftonin alueen suosituimpia jokia. Samassa paikassa majoittuva Ed oli kalastanut jokea edellispäivänä, kaloja oli näkynyt paljon, muttei tullut ylös asti. J-P oli käynyt joella edellisvuonnakin, paikka oli kuulemma todella hieno ja kaloja näkyi, muttei siiman päässä.

Ajoimme vuokraamallamme Subarulla heikkokuntoista hiekkatietä jokivartta ylöspäin, muutamilta pohjakosketuksilta ei voinut välttyä. Perille päästyämme jaoimme porukan niin, että J-P ja Miksu suuntasivat ylävirtaan ja minä lähdin JiiHoon kanssa tutkimaan alavirran paikkoja. Bongasin miltei heti nätin taimenen, ensimmäinen heittokin onnistui mukavasti, mutta kala lähti silti pakenemaan vauhkona heti perukkeen nähtyään. Larryn vesi oli kirkasta, alhaalla ja kalat todella säikkyjä, joten helppoa päivää ei ollut odotettavissa.

Kävelimme alavirtaan päin, mikä tuntui myös hieman hölmöltä. Ensin menimme aina kaukaa rannasta poolin alaosaan, sitten kävelimme rantaa pitkin ylöspäin yrittäen bongata kaloja. Muutamia kaloja kyllä bongasimme, mutta yleensä vasta sitten, kun ne uivat vauhkona jokea eestaas. Kalat olivat niin säikkyjä, että niiden koukuttaminen tuntui miltei mahdottomalta. Olimme kävelemässä takaisin autolle, kun kahlasin sivu-uomalammikon yli ja bongasin aivan läheltäni kookkaan taimenen. Kala oli todella pitkä ja laiha, vaikutti siltä, että se oli veden laskettua jäänyt sivu-uomaan loukkuun, sillä lammikko oli nyt miltei eristyksissä muusta joesta. Aikana kalalle nymfiä heiteltyäni sen suu avautui, nostin vavan ja tunsin muutaman potkun, jonka jälkeen kala irtosi ja ui sätkyn saaneena sivu-uomalammikkoa ympäriinsä. Vaikka kala oli melko iso, niin moisen vankilaiheliinin haaviaminen olisi kieltämättä tuntunut lähinnä rikolliselta.

Käytännössä kolmas perättäinen mp-päivä oli tosiasia, ei se kalastus Uudessa-Seelannissakaan aina ole saaliin puolesta kuin satukirjoista. J-P ja Miksu olivat nähneet meitä enemmän kaloja, mutta nekin olivat olleet kaikki aivan yhtä vainoharhaisen säikkyjä, eikä siimanpäässä ollut tapahtumia. En varmaankaan ole nähnyt aiemmin missään yhtä arkoja kaloja, kuin nämä Larryn taimenet. JiiHoo niputtikin Larry's Creekin kalastuspäivän osuvasti: "Olo oli kuin posliinilla norsukaupassa".

Pohjoissaari Part. 2: Whakapapa River, Big O ja Kuratau

2011-03-23T15:04:00.009+02:00

Ti 22.2 Whakapapa River

Aamulla herätessämme ensimmäisenä oli edessä majoituksen vaihto ja ruokaostokset. Majoituimme nyt Johanneksen kalastusseuran talossa Turangissa, joka oli hinnaltaan puoli-ilmainen majoituksen tasoon nähden. Edellisenä iltana olimme pohtineet melko pitkään seuraavan päivän kalastuskohdetta. Lähistön joet olivat aiemmin kaudella kärsineet pahoista tulvista, mitkä olivat Johanneksen mukaan "huuhtoneet" isommat kalat järviin ainakin Whanganuilla. Lopulta päätimme kalastaa Whakapapa Riveriä, jonne saavuimme iltapäiväksi.

Jiihoo, J-P, Miksu ja Johannes lähtivät kalastamaan sillalta alavirtaan, itse lähdin seikkailemaan yksikseni ylöspäin. Rannat olivat melkoista vitulikkoa ja käveleminen hankalaa, mutta lopulta pääsin hyvännäköisen poolin rantaan. Säikäytin ensialkuun rantamatalasta varsin kookkaan taimenen, näin keskellä jokea toisenkin hyvänkokoisen kalan, jota en kuitenkaan onnistunut yhyttämään. Ongin poolia vihreällä kuulapäällä käyttäen cicadapinturia indikaattorina, onnistuinkin saamaan tällä systeemillä pari taimenta 40cm molemmin puolin. Hieman ylempänä näin herkullisen virranreunan, joka oli kuin tehty larvastukseen. Pian kuulapääpupaa vietiinkin rivakasti välillä ylä- ja välillä alavirtaan komeiden hyppyjen kera. Lopulta virkeä noin 55cm kirjolohi kuitenkin solahti haaviin.

Kalan saatuani yläpuolelleni tupsahti australialainen pariskunta, jotka suuntasivat alapuoliselle poolille heidän kanssa juteltuani. Lähdin kävelemään ylöspäin, kunnes näin ylävirrassa kolme muuta kalastajaa, täällä tuskin kannattaisi enää onkia. Ei auttanut muu kuin suunnata takaisin alavirtaan päin, paikallinen farmari antoi ystävällisesti kyydin takaisin sillalle. En oikein tiennyt mistä pitäisi onkia, joten jäin heittelemään sillan alla olevaan syvään monttuun. Tämä osoittautui varsin hyväksi ratkaisuksi, sillä koukuttelin paikasta neljä äkäistä mukavankokoista kirjolohta, joista kolme tuli haaviin asti.

Kun sillan alunen hiljentyi, yritin mennä alavirtaan, joka oli kuitenkin sellaista läpipääsemätöntä pusikkoa, että luovuin nopeasti aikeistani. Sitten rupesi satamaan, pidättelin sadetta sillan pielessä olleessa vessarakennuksessa. Jätkiä ei vielä näkynyt, joten menin ajankulukseni ronkkimaan heti sillan yläpuolella olevia virranreunoja, joista koukuttelinkin pari äkäistä noin kiloista kirjolohta. Whakapapan kirjolohet olivat todella pulleita ja vahvoja, näidenkin kalojen perässä sai juosta koskea alas. Sain kaikki paitsi yhden päivän kaloistani Pietun Pupalla, johon kalat tuntuivat hakkaavan melkoisen vihaisesti kiinni.

Muu porukka saapui pian sillalle, Johannes oli ronkkinut czech nymphing-tekniikalla alempaa koskien kivenkoloista lähemmäs parikymmentä kalaa. Muilla oli ollut hiljaisempaa, J-P oli kuitenkin jonkun kalan löytänyt.

Ke 23.2 Lake Otamangakau

Edellisiltana olimme J-P:n kanssa päättäneet lähteä uudestaan Big O:lle isoja kaloja etsimään. Johannes lähti veneineen mukaamme, JiiHoo ja Miksu puolestaan jäivät heittämään Tongarirolle.

Heti Otamangakaun rantaan päästyämme bongasimme hyvänkokoisen pintakäynnin, jollaisia ei muutamaa päivää aiemmin ollut juuri näkynyt. Olimme palauttaneet jo ponttooniveneet, joten yhden piti heittää aina rannalta. Otin ensimmäisen rantavuoron J-P:n ja Johanneksen kalastaessa veneestä. Montaa heittoa en ehtinyt heittää, kun kookas vana seurasi perhojani, mutta tärppiä ei kuitenkaan tullut. Siihen ne havainnot isoista kaloista rannalta jäivätkin, pikkusilppua tuli taas yllinkyllin. Parin tunnin päästä veneporukka saapui noutamaan minua. J-P ja Johannes olivat löytäneet rannan läheltä isoja kruisailevia kaloja, J-P oli karkuuttanut yhden ison kirjolohen ja haavinut toisen hieman pienemmän. J-P jäi nyt rannalle heittämään ja siirryin itse Johanneksen kanssa veneeseen. Isoja kaloja ei enää näkynyt pinnassa, joten päätimme vaihtaa suunnitelmaa. Ennen siirtymistämme katselimme kun J-P väsytteli rannalta onkien 56cm kirjolohen.

Johannes suuntasi veneen nokan parkkipaikalta katsoen oikeanpuoliseen lahdukkaan, jossa isot kalat kuulemma usein pyörivät ruohomättäiden ympäristössä. Johannes lähti kalastamaan paikkaa indikaattorin alla killuvalla nymfillä, jota vain pidettiin paikallaan ja heiteltiin välillä uuteen paikkaan (ns. blonking-tyyli). Itse hieman naureskelin moiselle onginnalle ja heittelin nymfejä ja leechejä intterisiimalla. Pian Johannes karkuutti nymfistä hyvänkokoisen kalan, jonka jälkeen hän käytti ylhäällä nätin n. 60cm kirjolohen. Mielenkiinto tekniikkaa kohtaan alkoi nousemaan, mutta pitäydyin edelleen "aktiivikalastuksessa". Ei mennyt kauaa, kun Johanneksen vapa niiasi syvään ja kookas kirjolohi ponkaisi ilmaan. Isot Big O:n kalat sukeltavat usein suoraan pohjan ruohomättäisiin ja karkaavat, mutta moottoriveneellä pystyi menemään väsyttäessä pikkuhiljaa keskemmälle järveä ja pois ruohojen läheisyydestä. Värikkäiden väsytysvaiheiden jälkeen Johanneksen haavissa lepäsi hieno reilusti päälle kolmen kilon kirjolohi. Tässä vaiheessa oli pakko pummia Johannekselta indikaattoriperho sekä koko ajan ottiperhona toiminut oliivi mustakuulainen nymfi.

Ensimmäisellä driftillä indikaattori sukelsi pari kertaa, mutta en saanut tartutettua kumpaakaan kalaa. Johanneksen mukaan minulla oli liian paljon siimaa indikaattorin alla, lyhensin sen noin metriin ja seuraavalla driftillä tartutinkin todella räväkkäliikkeisen kirjolohen. Vahvan kalan kanssa joutui vääntämään useamman minuutin, kunnes pullea 2,6kg kirjolohi solahti haaviin ja pääsi pian vapauteen. Vihdoinkin kunnon kala Big O:lta! Lähdimme hakemaan J-P:n rannalta ja suuntasimme samaan paikkaan. J-P sai myös ongittua indikaattoritekniikalla melkein heti hyvän kirjolohen. Pian tämän jälkeen lähdimmekin ajelemaan onnistuneen päivän päätteeksi takaisin majoitusta kohti.

Kävimme kaupassa ja joimme muutamat oluet kämpillä, kunnes Miksu ja JiiHoo saapuivat paikalle Tongarirolta. Jätkät olivat nähneet paljon isoja taimenia, jotka eivät taaskaan olleet vähää välittäneet perhoista. Pieniä kirjolohia oli tullut ylös asti. Miksu ja JiiHoo halusivat luonnollisesti myös isompia kaloja, joten sovimme heidän suuntaavan seuraavana päivänä Big O:lle, J-P:n kanssa lähtisimme puolestaan tutkimaan toista läheistä järveä, Lake Kuratauta.

To 24.2 Lake Kuratau / Kuratau River

Saavuimme J-P:n kanssa keskikokoiselle Lake Kurataulle noin yhdentoista aikaan ja päätimme suunnata autotien vastapuoliselle rannalle. Aikamme rämmittyämme ja kelluvien kivien(!) täyttämään vesipassiin pudottuamme saavuimme vihdoin järvenrantaan.

Rannalta pystyi kahlaamaan noin parikymmentä metriä, pikkukirjolohia tuntui löytyvän vähän sieltä sun täältä, mutta isompia näkyi vain pinnassa keskellä järveä. Ehkä tunnin kalastelun jälkeen J-P tartutti kuitenkin hieman paremman kalan, joka katkoi syöksyyn lähtiessään tapsit. Hetken päästä tartutin itsekin hyvänkokoisen kirjolohen aivan maksimiheitolla. Olin jo ottanut haavin käteen, kun kala irtosi lähelläni. Ei mennyt kauaa, kun pitkän heiton jälkeen perhoa vietiin taas rivakasti. Lake Kurataun pohja on täynnä siellä kasvavia puita jotka yltävät monessa paikassa pinnan yllekin, tämä kala veti perhot yhteen tällaisista puista ja katkoi perukkeen. Hetken päästä järvi tyyntyi täysin ja samalla tapahtumat loppuivat. Olin onkinut noin tunnin verran tyhjää, kunnes sain taas pitkältä paremman kalan kiinni, joka irtosi jälleen, tällä kertaa hypyssä. Pidimme pienen palaverin jonka päätteeksi päätimme vaihtaa paikkaa. Paremmat kalat tuntuivat olevan keskellä, minne ei oikein rannalta heittämällä yltänyt.

Ensin ajattelimme suuntaavamme Whanganui Riverille, mutta sinne oli hieman liikaa matkaa. Olimme aiemmin nähneet kalamiehen ajavan läheistä tietä alaspäin, joten päätimme katsastaa mitä sieltä löytyisi. Kun saimme auton parkkiin, näimme nätin pienen spring creekin, joka yhtyi hieman alempana Lake Kuratausta lähtevään padottuun jokeen.

Ylittäessämme jokea pelästytimme lähdepuron puolelta pari hyvänkokoista taimenta. Joki näytti melko maukkaalta, mutta rannat olivat aivan läpipääsemättömät. Jokea pitkin pystyi kuitenkin kahlailemaan jonkin verran. Pienet n. 30cm kirjolohet purivat perhoa ahkerasti. Kahlasin jokea alaspäin, kunnes se syveni niin, ettei alavirtaan enää päässyt. Harmi, sillä paikka näytti varsin hyvältä. Ylöspäin talsiessani sain yhden n. 40cm kirjolohen ja karkuutin kaksi isompaa killeä, joista toisen pinturista. Tänään ei näemmä isommat kalat meinanneet pysyä kiinni. Ennen takaisinlähtöä bongasimme vielä melko hyvänkokoisen kruisaillen pintovan taimenen koskenniskalta, jota kummatkin J-P:n kanssa yritimme heittää. Taimen vaikutti kuitenkin melko aralta lopettaen pintomisen aina, kun heittäminen alkoi.

Big O:n porukasta kaikki olivat saaneet hyvänkokoisia kirjolohia eilisestä paikasta samoilla tekniikoilla ja perholla. Johannes oli käyttänyt kolme isompaa kirjolohta veneessä, JiiHoo ja Miksu yhdet mieheen. Pohjoissaaren kalastelut olivat nyt vääjäämättä ohi ja seuraavana aamuna lähtisimme matkalle kohti Eteläsaarta. Samalla erittäin mukavaa ja vieraanvaraista matka- ja opasseuraa ollut Johannes suuntaisi takaisin kotikonnuilleen Aucklandiin.

Pohjoissaari Part.1: Tongariro River, Big O ja Lake Rotoaira

2011-03-22T09:44:00.010+02:00

Reilun kolmen viikon maailman kiertelyn jälkeen Uudessa-Seelannissa alkoi vihdoin maailmanympärimatkani perhokalastusosuus. Oma reissuaikatauluni sopi yhteen J-P:n ja JiiHoon kalareissun kanssa, olimmekin aiemmin jo sopineet kimppareissusta. Seurueeseen liittyi vielä puolen vuoden perhokalastusmatkaa ympäri eteläistä pallonpuoliskoa Uudesta-Seelannista aloitteleva Miksu, joten neljän hengen kalaretkue oli koossa.

Pe 18.2

Vietimme oman porukan kanssa pari ensimmäistä Uuden-Seelannin päivää Pohjoissaaren itärannikon surffikylässä Raglanissa, josta porukka tiputti minut Hamiltoniin. Odottelin paikallisen McDonaldsin lähistöllä jätkiä muutamia tunteja. J-P ja JiiHoo olivat "päässet" lentokentällä kalareissunsa johdosta erityiskuulusteluun, jonka jälkeen kolme matkaväsymyksen uuvuttamaa reissulaista tekivät vielä pienen lisämatkan yrittäessään löytää minua tekstiviestillä lähettämieni koordinaattien perusteella. Lopulta pääsimme kuitenkin paiskaamaan kättä, illaksi saavuimme Lake Taupon eteläpäässä sijaitsevaan Turangin pikkukaupunkiin ja majoituspaikkaamme Sportsmans Lodgeen.

La 19.2 Tongariro River

Aamulla menimme ensin pällistelemään Turangin kylää ja sen vieressä virtaavaa Tongariro Riveriä. Kävimme vielä paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä ostamassa Taupon alueen viikkoluvan ja täydentämässä kalastusvälinearsenaaliamme. Päätimme ottaa ensimmäisen päivän leppoisasti kalastamalla läheistä Tongarirojokea, seuraaviksi päiviksi vuokrasimme kelluntarenkaan ja pari pientä ponttoonivenettä järvikalastusta varten.

Aurinko porotti kuumasti kun saavuimme joenrantaan. Heti ensimmäisestä paikasta bongasimme aivan rantapenkan vierestä n. 3kg taimenen, joka ei välittänyt perhoista tuon taivaallista, kunhan vain lötkötteli flegmaattisesti paikallaan. Kalalle perhoja tarjoillessani tartutin taimenen alapuolelta ensimmäiseksi reissukalakseni pienen n. 30cm kirjolohen. Tämän kokoluokan killet purivatkin perhoja ahkerasti, mutta yksikään useista näkemistämme n. 2-5kg taimenista ei reagoinut perhoihin mitenkään. Lake Tauposta Tongariroon nousevien isojen taimenien koukuttaminen on kuuleman mukaan varsinkin päiväsaikaan erittäin vaikeaa, siltä se myös tuntui. Mukavahan se oli kuitenkin tuon kokoluokan taimenia bongailla.

Ylävirrasta löysin rannan vierestä syvemmän uoman, josta löytyi hieman isompia kirjolohia. Kalastelin paikkaa indikaattorin kera, pian tartutinkin kuulapää Red Tagiin rivakan n. 50cm kirjolohen, joka lähti vedenalaiskuvien kautta takaisin vapauteen. Parin pienemmän kalan jälkeen samaa perhoa vietiin noin parikiloisen kirjolohen toimesta, joka sotki kuitenkin räväkän syöksyn jälkeen perhot tukkiin katkaisten samalla perukkeen. Sain paikasta vielä muutaman 30-40cm kalan, toista vastaavaa "pesää" en kuitenkaan enää löytänyt.

Miksu oli karkuuttanut alempaa reilun kilon kalan, muuten muilla oli ollut tapahtumien suhteen hiljaisempaa. Oli aika palata majoitukseen iltapalalle ja nukkumaan. Illalla kamerani ei enää käynnistynyt, kolme vuotta vanha Olympus ei siis vedenalaiskuvien jälkeen ollut enää vedenkestävä. Aamulla kamera tosin kuivatuksen jälkeen toimi jälleen, mutta sen viimeiset vedenalaiskuvat olivat nyt takanapäin.

Su 20.2 Lake Otamangakau

Aamulla pienoinen jännitys hiipi puseroon, olimmehan suuntaamassa isoista kaloistaan kuuluisalle Lake Otamangakaulle, tuttavallisemmin Big O:lle, josta J-P oli viime vuoden reissullaan saanut useita hienoja kaloja. Seuraamme liittyi erittäin mukava paikallinen kilpaperhokalastaja Johannes Krill, johon J-P oli viime vuonna tutustunut. Johannes toimi Pohjoissaarella viettämäme ajan oikeastaan oppaanamme ja pääsimme myös kalastamaan hänen veneestään.

Big O:lla oli koko päivän ajan varsin paljon veneitä ja suuret kalat loistivat poissaolollaan. Järvi oli aivan tupaten täynnä pientä 10-35cm kirjolohta, jotka pintoivat ja purivat perhoja jatkuvasti. Iltapäivällä kakshäkiläiseeni tärähti hieman tukevammin, kirjolohella ei tosin ollut mittaa kuin hiukan alle puoli metriä, mutta voimaa sitäkin enemmän. Hetken päästä samaan perhoon tuli jykevä otti, mutta kala katkaisi perukkeen melkein heti alkuunsa.

J-P ihmetteli kovasti, että missä isot kalat luurasivat. Viime vuonna isot kirjolohet ja taimenet olivat kuulemma kruisailleet jatkuvasti rantojen lähellä, nyt niitä ei näkynyt missään. Kukaan muukaan järvellä olleista runsaslukuisista kalastajista ei ollut löytänyt isompia kaloja. Päivä oli itselleni ensimmäinen kelluntarenkaan kanssa, joka vaikutti ihan mukavalta vekottimelta. Lopussa rantaa kohti potkutellessani tartutin "uistelemalla" kakshäkiläiseen vielä kirjolohen, joka irtosi pienimuotoisen hyppynäytöksen päätteeksi.

Ma 21.2 Lake Rotoaira

Edellisiltaisen palaverin päätteeksi päätimme kalastaa maanantaipäivän melko isokokoisella Lake Rotoairalla. J-P:n kanssa suuntasimme järvelle pienten ponttoonipaattien kera, Miksu hyppäsi Johanneksen kanssa veneeseen ja Big O:lla itsensä polttanut JiiHoo jäi pitämään välipäivää.

Kuvankauniilta järveltä oli hienot näkymät Tongariron tulivuorelle, joten mikäs siinä oli kauniissa kesäpäivässä kelluskellessa ja kalastellessa. Saimme J-P:n kanssa tapahtumia melko tasaisesti läpi päivän. Aikani intterisiiman kanssa tuskailtuani vaihdoin setiksi kellusiiman, pitkän perukkeen ja pienet perhot. Hidas hand twist ja punainen buzzer tuntuikin toimivan hyvin. Ensimmäinen kyseiseen perhoon napannut puolimetrinen kirjolohi vetäisi ensisyöksyllä pohjasiimoille, luonnonkaloista löytyy potkua!

Kuva: J-P Pohjola

Käytimme J-P:n kanssa päivän aikana kumpikin haavissa kymmenisen kirjolohta kokoluokassa 35-55cm. Johannes ja Miksu olivat etsineet veneellä kaloja koko päivän, kunnes olivat viimein löytäneet ne aivan tuulen puoleisen rannan tuntumasta, josta molemmat olivat tartuttaneet leecheihin useita kirjolohia.

Onnistuneen päivän jälkeen Johannes kokkasi pari ruokakaloiksi otettua kirjolohta, joiden syömisen ohessa pähkäilimme tulevan päivän suunnitelmia. Edessä oli majoituksen vaihto, sillä Sportmans Lodge oli buukattu täyteen tuleviksi päiviksi. Paikkaa voi suositella varauksetta Lake Taupon eteläpään kohteita kalastelevien majoituskohteeksi. Majoitus mukavissa kahden hengen huoneissa hyvien keittiö- ja oleskelutilojen kera kustansi hieman alle 20 euroa yöltä.

Huomenta Suomi!

2011-03-21T17:43:00.007+02:00

No niin, Suomessa ollaan taas. Pallo tuli kierrettyä kahdessa kuukaudessa Las Vegasista Abu Dhabiin, nyt on aika herätellä jälleen blogia henkiin. Vietin reissussa reilu kaksi viikkoa kalastellen Uuden-Seelannin Pohjois- ja Eteläsaarilla JiiHoo:n, J-P:n ja Miksun kanssa. Osa varmasti seurasikin matkan kulkua Miksun blogin kautta, mutta päivittelen tänne lähipäivinä muutamina eri blogijuttuina myös oman matkani kalastusosion reissuraportin, valokuvakollaasi seuraa perästä sitten hieman myöhemmin.

Perhokalastusta tuli matkalla täyteen yhteensä 14 päivää, mikä on erittäin lyhyt aika Uuteen-Seelantiin, kalamatkalle tuonne päin meneville suosittelisin reissun pituudeksi vähintään kuukautta. Kalastus ei myöskään ollut aina todellakaan helppoa, loppukauden arat kalat ja matalalla oleva kristallinkirkas vesi ei ole helpoin mahdollinen yhdistelmä. Onnistumisiakin tuli kuitenkin myös mukavasti ja palo jäi päästä tuonne uudestaan hieman pidemmän puhtaan kalareissun merkeissä. Itseäni kiinnostaisi tehdä joskus Uuteen-Seelantiin puhdas järvikalastusmatka, niin hienoja vähällä huomiolla olevia kirjolohen ja taimenen järvikalastuskohteita kun tuosta maasta löytyy.

Lähtö lähenee

2011-01-21T13:38:00.011+02:00

Yli kolme vuotta odotettu maailmanympärimatka alkaa olla viimeinkin aivan käsillä, sillä ensi viikon ma/ti-yönä lähdemme Jyväskylästä hieman lämpimämpiin maailmankolkkiin kahdeksi kuukaudeksi. Aluksi on vuorossa puolentoista viikon road trip Los Angeles - Las Vegas - San Francisco, jonka aikana käymme ihmettelemässä mm. Anaheim Ducks vs. San Jose Sharks NHL-pelin. Jenkkien jälkeen pötkötellään sitten viikko Rarotongalla Tyynen Valtameren keskellä, jonka jälkeen suuntaamme kolmeksi viikoksi Uuteen-Seelantiin. Uuden-Seelannin jälkeen käymme Australiassa ja reissun viimeiset päivät vietämme Abu Dhabissa.

Kuten aiemmin jo mainitsin, niin Uudessa-Seelannissa pyhitän pari viikkoa pelkästään perhokalastukselle, jolloin myös irtaudun muusta reissuporukastamme. Matkaan lähtee mukaan varsin kevyt perhokalastusvarustus: syksyllä ostamani Greysin matkavapa, rasiallinen perhoja, perukesiimat (jotka päivitin kaikki täksi vuodeksi fluorocarboneihin..) sekä kela parin varapuolan kera. Hirveästi kalastuskamoja ei viitsi rinkassa ympäri maailmaa raahata koko matkan ajan ja muita tarpeellisia välineitä voi sitten ostaa paikan päältäkin. Vaikka olen kuinka yrittänyt itselleni hokea, että tämän matkan tarkoitus ei ole olla varsinainen kalareissu, niin kyllähän sitä silti odottaa Uuden-Seelannin kalastusta lapsenomaisella innostuksella.

En ota reissulle mukaan läppäriä ja tarkoitus on muutenkin olla kaiken mahdollisen infotulvan tavoittamattomissa, joten uusia blogijuttuja ei matkan aikana tule todennäköisesti ilmestymään. Palataan reissun kalastukselliseen antiin blogin puolella sitten parin kuukauden päästä.

Alkanut vuosi tulee olemaan itselleni melkoisen vaiherikas ja kuviot alkavat pikkuhiljaa selkenemään. Valmistumisen ja maailmanympärimatkan jälkeen olen huhti-elokuun töissä Jyväskylässä paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä, heinäkuussa käydään välillä Kuolan puolella taimenia onkimassa. Sain äskettäin Helsingistä mielenkiintoisen työtarjouksen oman alan hommista, missä olisi hyvät etenemismahdollisuudet. Kyseinen työ alkaisi syyskuussa, joten tässä on nyt kevät aikaa miettiä ensi syksyn kuvioita ja mahdollista Helsinkiin muuttoa. Pääkaupunkiseudulla asuminen ei aluksi ollut ratkaisuna kovinkaan houkutteleva, mutta työnkuva kiehtoo. Mitään ratkaisuja suuntaan tai toiseen en tee vielä ennen matkalta paluuta, aika näyttää mistä sitä itsensä loppuvuodesta löytää..

Lappu postiin

2011-01-10T14:03:00.004+02:00

Tulevan kilpailukauden karsintalappu tuli äsken ruksittua alta pois ennen matkaa. Vielä lappua raapustellessani mietiskelin, että mitä kisoja sitä nyt oikein paperiin laittaisi. Lopulta ympyröin uusina kilpailuina lappuun paljon kehutut Iso-Valkeisen ja Julkujärven karsinnat. Toki mielessä oli myös Suuren Kangaslammen kisa, mutta laitoin lappuun kuitenkin Hammonjoen sen tilalle, mielessä on tietysti revanssin ottaminen Hammolla viime vuoden konttauksen jälkeen.

Ympyröin lappuun seitsemän karsintaa, joista ilmoitin haluavani osallistua kuuteen.

7.5. Kuopio, Iso-Valkeinen
8.5. Keuruu, Valkeisjärvi
28.5. Jyväskylä, Kuusikkolampi
2.6. Ylöjärvi, Julkujärvi
4.6. Hollola, Hammonjoki
18.6. Kouvola, Jyräänjoki
19.6. Vekaranjärvi, Ahvenlampi

Arpa tietysti lopulta näyttää, että mihin kilpailuihin pääsee osallistumaan. Melko levollisin mielin voi kuitenkin nyt kevätkisoja odottaa, kun tietää syyskarsintapisteiden jälkeen yhden kohtuullisen hyvän karsintasijoituksen riittävän finaalipaikkaan. Kohta olisikin sitten siirtää ajatukset lämpimämpiin maihin, parin viikon päästä lähdetään Kaliforniaan, reilun kuukauden päästä pitäisikin sitten olla jo Uuden-Seelannin kamaralla.

Suunnitelmia uudelle kalastuskaudelle

2011-01-04T12:32:00.012+02:00

Vuosi on vaihtunut ja on aika päivittää tännekin suunnitelmia alkaneen kauden varalle. Tämän vuoden kalastelut alkavat hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla, kun suuntaamme tammikuun 25. päivä kahden kuukauden maailmanympärysmatkalle. Kyseessä on Tiimiakatemialta valmistuneen opiskelijaporukkamme yhteinen matka, reitti on seuraava:
Los Angeles - Rarotonga - Auckland - Sydney - Abu Dhabi.

Matka ei itsessään ole mikään kalastusreissu, mutta otan mukaan toki kevyen perhokalastusvarustuksen, sillä Uudessa-Seelannissa olisi tarkoitus pyhittää viikko-pari pelkästään perhokalastukselle. Samoihin aikoihin maisemissa on myös pari foorumeilta tuttua naamaa, joiden kanssa olisi tarkoitus kierrellä kalastuspaikkoja. Vietin aikanaan vuoden 2003 vaihto-oppilaana Uuden-Seelannin Eteläsaarella, jossa kalastus keskittyi lähinnä Pomahakajoen taimeniin. Tuon reissun kuvia löytyy täältä. Tulevalla reissulla huomio keskittyy etupäässä Pohjoissaaren kirjolohiin. Alla vielä pari tunnelmapalaa edelliseltä Uuden-Seelannin matkalta.

Alkaneen vuoden toisena pääreissuna on sitten heinäkuinen reissu Kuolaan Kharlovkalle, jossa vietetään viikko tundran taimenia kalastaen. Perinteinen Finnmarkin reissu jäänee todennäköisesti tältä vuodelta väliin, sillä pitäähän Kuolan niemimaan taimenenkalastustakin välillä kokeilla, vaikka matkalle tuleekin hintaa reippaasti Finnmarkin reissua enemmän.

Kahden ulkomaan reissun lisäksi tulevan kauden kalastelut tulevat varmasti suuntautumaan pitkälti Etelä- ja Keski-Suomen koski- ja järvikohteille. Valmistumisen jälkeiset työkuviot ovat vielä hieman avoinna, mutta tarkoitus olisi kuitenkin jäädä edelleen Jyväskylään asustelemaan. Kisapuolelta pitäisi saada kevään karsintalappu postiin ennen reissulle lähtöä, kunhan lomake tulisi ensin SVK:n sivuille näkyville. Joku ulkomaan kisareissukin olisi tietysti mukava tehdä, mutta nuo pari ulkomaanreissua syövät budjetin sen verran tyhjiin, että kyseinen suunitelma saattaa siirtyä vuodella eteenpäin.

Siinäpä pähkinänkuoressa tulevan kauden suunnitelmia, kalastuspoltteet ovat tietysti jo nyt suhteellisen korkealla, sillä ainakin noiden ulkomaanreissujen osalta on odotettavissa hienoja kokemuksia.

Yhteenvetoa perhokalastusvuodesta 2010

2010-12-21T12:32:00.009+02:00

Yksi perhokalastusvuosi on jälleen takana ja on yhteenvedon aika. Kuten edellisessä blogijutussa tuli jo hieman sivuttua, niin kulunut kausi oli monellakin tapaa edellisistä poikkeava.

Sumukorentoaika meni oikeastaan jälleen nopeasti ja tuloksettomasti ohi. Äyskosken reissu oli ajoitukseltaan hieman liian aikainen ja kalastus meni indikaattoreilla onkimiseksi, kun korreja ei juuri näkynyt. Kevään kalarikkaimmat reissut suuntautuivat jälleen kerran tutulle ja turvalliselle Muuramenjoelle kirjolohien ja harjusten pariin. Keski-Suomessa ei tullut kesällä kalastettua lainkaan taimenta, vaan kalastus keskittyi pääosin kirjoloheen. Toki kesäkalastus Suomessa jäi muutenkin vähäiseksi, sillä karsintarumban loputtua ehdin tekemään pari jokireissua, ennen kuin mursin peukaloni Juhannuksena, mikä pakotti kuukauden mittaiseen kalastustaukoon. Ennätyskuuman kesän myötä en tosin tainnut hirveästi menettää, vaikken tuolloin kalaan päässytkään.

Jokipaikoista tein kuluvana vuonna Muuramenjoen lisäksi ns. "siviilikalastusreissuja" Merikarvianjoelle, Survosenkoskelle, Hammonjoelle, Palsankoskelle sekä keväällä Äyskoskelle ja Sysmän Tainionvirralle. Melko vähiin jäivät siis jokikohteiden kiertämiset tälle vuodelle. Ennen rauhoitusta tuli heitettyä vielä pari mukavaa onkireissua Muuramelle, joista jälkimmäiseltä jäi hyvin muistiin kookkaan taimenen tiputus haavimisvaiheessa.

Kilpakalastuskauteni oli hyvin kaksijakoinen. Vuoden teemana oli kirjolohen järviperhokalastuksen opetteleminen, oppia siitä tulikin kantapään kautta. Kuten kevätkesällä blogin manailuista pystyi varmasti päättelemään, niin kevätkarsinnat sujuivat heikosti. En onnistunut silloin yhdessäkään kisassa. Jotenkin itseluottamus oli täysin hukassa ja käytin kilpailuissa aikaa kaikkeen epäolennaiseen.

Jonkinlaisena käännekohtana voisi pitää alkusyksyn Loop Cupin Grande Finalea Iisalmen Pitkäkoskella. Vaikka kyseessä olikin pitkälti leikkimielinen kisa jossa sössin viimeisen jakson, niin kisaamisen ilo ja itseluottamus omaan tekemiseen kovassa seurassa palasivat juuri tuon kilpailun myötä. Seuraavaksi oli vuorossa seurajoukkueiden SM-kilpailut, joista palasimme takaisin hopeamitalien kera ja Havulammen syyskarsinta, josta napsahti voitto ja 2000 rankingpistettä ensi vuodelle.

Kisakauden aikana pyrin aina analysoimaan omien epäonnistumisien ja onnistumisien syyt. Mielestäni opin juurikin kirjolohen järvikalastuksesta kauden aikana paljon, mistä menee iso kiitos myös taitaville kalakavereille, joilta on tullut vuoden aikana opittua yhtä sun toista. Ensi vuoden karsintoihin on nyt huomattavasti helpompi lähteä, kun tietää finaalipaikan olevan enää yhden kohtuullisen karsintasijoituksen päässä.

Finnmarkin reissu tarjosi jälleen kerran kevyesti vuoden laadukkainta perhokalastusta. Sain juuri ennen reissua kipsin pois kädestä ja kalastushimot olivat melkoiset. Parin päivän laadukkaan harjuksenkalastuksen jälkeen pahimmat poltteet olivat jo poissa ja pystyi keskittymään nautiskeluun. +50cm harjuksia nousi jälleen mukavasti, vaikka aiemmista paikoista niitä löytyi nyt lähinnä yksittäisinä. Toisena päivänä uusien paikkojen myötä se isojen harjusten "pesä" kuitenkin taas löytyi.. Harjusta tuli kalastettua yhteensä neljä päivää, jonka jälkeen oli tarkoitus keskittyä taimeneen.

Taimenenkalastusta Cabardaksella häiritsi tulvakorkeudella ollut vesi, vanhoja kunnon pupahätsejäkään ei tullut oikeastaan lainkaan. Kalojen eteen sai tehdä nyt oikeasti töitä, upposiimoilla uitetut streamerit antoivat kuitenkin pari puolimetristä taimenta yhden raskaan tuntuisen tiputuksen lisäksi ja pikkuperhoilla tuli myös jonkun verran hieman pienempiä kaloja.

Reissu tuli lopetettua Gievdneguoikalla, jossa oli varsinkin ensimmäisenä yönä hyvää pupahätsimeininkiä. +40cm taimenet hakkasivat innokkaasti pupiin ja kahtena ensimmäisenä yönä katkotin molempina siimat kookkaan taimenen kanssa, joita oli korkealla vedellä melkoisen vaikeaa käskyttää kevyillä välineillä. Tästä viisastuneena täytyy jatkossa käyttää pupakalastuksessa rohkeasti paksumpia piuhoja.. Gievdneltä kookkain ylös asti tullut pupataimen taisi olla 51cm ja suurimmat siiat samaa kokoluokkaa. Kun vain tietää mistä kalastaa, niin Gievdne on kyllä helpoin siiankalastuspaikka mitä tiedän, kalaa on todella paljon.

Syksyn kalastelut sujuivat taas pitkälti kirjolohia kiusaten järvikohteilla. Reissut olivat paria synkkää Liekkilampien nollareissua lukuunottamatta hyviä, sillä kaloja nousi pääosin mukavasti ja sain kohtuullisen menestyksekkäästi testattua erilaisia uittotekniikoita. Tulipa Niemisjärviltä myös täytenä yllätyksenä komea siika killenkalastuksen ohessa. Mielestäni juuri syksy on mukavinta kalastusaikaa järvikohteilla, varsinkin kun rauhoitusaikaan niihin pystyy myös keskittymään täysillä.

Rauhoituksen jälkeen kausi tuli päätettyä mukavalla pikkujoulureissulla Muuramenjoelle. Rentoa kalastelua hyvällä porukalla, kalatkin olivat vielä sen verran pikkujoulutuulella, että kävivät maistelemassa teräviä tasaisin väliajoin.

Ensi kaudellekin on jo melko valmiit suunnitelmat, mutta palataan niihin alkuvuodesta. Pari hieman pidempää villien kalojen kalastukseen keskittyvää reissua on merkitty jo kalenteriin.

Näin lopuksi toivottelen kaikille blogin lukijoille hyvää Joulua ja kireitä siimoja vuodelle 2011!

Vuoden 2010 parhaat kirjolohiperhot

2010-12-04T20:27:00.020+02:00

Kuluvana vuonna perhokalastukseni keskittyi Finnmarkin reissua lukuunottamatta pitkälti kirjolohen kalastukseen. Nykyään kalastan kirjolohta mieluummin kuin istukastaimenta, lisäksi Keski-Suomen taimenkoskien tilanne ei hirveästi houkuta kalastamaan joko istukastaimenia tai sitten kymmeniä kertoja koukutettuja "luonnonkaloja". Kuluvana kesänä en tehnytkään Keski-Suomen alueelle ensimmäistäkään taimenreissua, toki tähän oli osasyynä myös juhannuksena murtunut peukalo, jonka seurauksena mm. pari Äyskosken reissua jäivät väliin. Joka tapauksessa kisakalastus ja yleinen kyllästyminen istukastaimenien kalastukseen on vienyt paikallisten kalastusreissujeni kohteet enemmän kirjolohen järvi/jokikalastuksen puolelle.

Vuoden alusta aloin pitää tilastoa perhoilla saamieni kirjolohien määrästä. Merkkasin jokaisen reissun jälkeen eri perhoilla saatujen kirjolohien määrät ylös. Jätin tilastoista pois pari Havulammen reissua, joilla kaloja tuli sen verran paljon, että ne olisivat vääristäneet tilastoa, toisekseen en pysynyt noilla reissuilla laskuissa mukana eri perhojen kalalukemien kanssa. Vastaavasti laskin tilastoon mukaan muutamia karkuutettua kaloja, joista olin selkeästi nähnyt, että mihin perhoihin kyseiset kirjolohet olivat purreet.

Tilastot vuoden 2010 tehokkaimmista kirjolohiperhoistani:

1. Musta leech, 42 kirjolohta

Listan tehokkain kirjolohiperho ei varmasti ole kellekään minkäänlainen yllätys. Musta leech toimii kirjolohelle missä tahansa vuodenajasta riippumatta. Varsinkin oranssikuulainen versio oli jälleen tappavan tehokas. Johtopäätöksenä voisi sanoa, että jos uitan kolmen perhon litkaa joella/järvellä ilman mustaa leechiä, niin mieltä painaa aina pieni epävarmuus, että onko tehokkain perho pois pelistä.

2. Oranssi leech, 24 kirjolohta

Oranssi leech on tunnetusti tehokas erityisesti hiljaittain istutettujen kirjolohien kalastuksessa. Perho toimi alkuvuodesta itselläni hyvin, mutta loppuvuodesta luotto kyseiseen väriin väheni jonkun verran. Lasken oranssien leechien värikategoriaan monet värimuunnokset aina sunburstista punaoransiin. Kesästä lähtien aloin etsimään sitä "oikeaa" oranssia suhteellisen huonolla menestyksellä, jolloin luotto oranssin ylivoimaan hieman hupeni.

3. Musta booby, 15 kirjolohta

Musta oranssisilmäinen booby on ollut ehdoton luottoperhoni kirjolohelle parin viime vuoden aikana. Tänä vuonnakin parina keväisenä reissuna se pesi samassa litkassa olleet leechit selvästi, mutta syystä tai toisesta käytin kauden edetessä boobyja selkeästi edelliskausia vähemmän ja sainkin niillä kesästä lähtien lähinnä yksittäisiä kaloja.

4. Valkoinen leech, 12 kirjolohta

Valkoinen on aina ollut itselleni kylmän veden väri. Tänä vuonna käytin valkoista leechiä todella vähän aina Havulammen karsintaan saakka, jossa se todisti taas toimivuutensa ja antoi loppusyksystä vielä useita kirjolohia.

Muut perhot:

Pinkki leech 8 kirjolohta
Kulta-oranssi blobi 5
Flashback-kakshäkiläinen 4
Pinkki larva 4
Oranssi booby 3
Pinkki murkku 3
Valkoinen booby 3
Oliivi leech 3
Musta nymfi 2
Pietun pupa 2
Pheasant tail 2
Harmaa leech 1
Helmiäisnymfi 1
Vihreä foamipupa 1
Pinkki nymfi 1
Pinkki booby 1

Loppuyhteenvetona voisi sanoa, että tänä vuonna leechien osuus kirjolohiperhoina korostui vielä hieman enemmän verrattuna aiempiin vuosiin. Pikkuperhojen (pupat, larvat, nymfit, pinturit) ja boobyjen osuus saaduista kaloista puolestaan väheni selvästi. Leechit olivat itselläni tällä kaudelle yksinkertaisesti selkeästi varmin valinta siiman päähän, kun tavoitteena oli kirjolohien koukuttaminen. Vanhoja kaloja kalastettaessa / vedenlämmön ollessa korkeampi täytyi käytettävien leechien kokoa vain pienentää.

Pikkukalajoulut 20.11.2010

2010-11-21T14:04:00.009+02:00

Eilen oli vuorossa jo jonkin aikaa odotetut rauhoituksen jälkeiset "pikkukalajoulut" Muuramenjoella, jonka olimme varanneet päiväksi omalle porukalle. Lähdin matkaan ruhtinaallisilla neljän tunnin yöunilla, sillä olin ollut edellisenä iltana Lutakossa katsomassa tanssi- ja soitinorkesteri Viikatteen mainiota keikkaa.

Mukana reissussa olivat allekirjoittaneen lisäksi Juho, Esa, Jyrki, Otto, Antti ja Tapio. Emme ottaneet kalastusta kovinkaan tosimielellä, vaan pitkät tovit kului rannalla ringissä rupatellessa. Esa kalasteli päivän asiaankuuluvaan tyyliin vanhalla solumuovikahvaisella lasikuituvavalla, myös setin kela ja siima olivat useamman vuosikymmenen nähneitä. Juho ja Tapio puolestaan heittelivät välillä mm. klassisia levysiipisiä lohiperhoja.

Palokunnan suvantoa oli selkeästi pommitettu melko paljon rauhoituksen jälkeen, siitä nousikin lähinnä yksittäisiä kirjolohia. Tosin palokunnan suvannosta tuli aamusella myös joitain taimenia ja harjuksia, joista mainittavimpana Oton koukuttama 48cm taimen. Kirjolohia löytyi paremmin isosta alasuvannosta, jossa ne selkeästi kiersivät parvina. Pikkulaiturin kohdalta sain yhdessä vaiheessa tuplatärpin haaviin ja parin heiton päästä oli jälleen kirjolohi kiinni. Seuraavaksi paikalle tulivat Esa, Jyrki ja Otto, jotka onkivat kaikki myös suhteellisen nopeasti kalat ylös. Myös suvannon alaosasta nousi päivän aikana useampia kaloja.

Kävimme välillä Jyrkin pihapiirin kodassa lämmittelemässä ja paistelemassa makkaroita ennen iltapäivän kalastelua. Lämmittely teki hyvää, olihan keli usean asteen pakkasen puolella kylmän viiman kera, vaparenkaita sai siis rapsutella tämän tästä auki.

Kalastelun jälkeen vuorossa oli sitten pikkujouluosio. Aluksi kävimme Otolla synttärikahveilla, jonka jälkeen siirryimme Juholle saunomaan ja rupattelemaan. Juho ja Esa kokkasivat maittavan aterian kolmesta ruokakalaksi otetusta kirjolohesta suppilovahverokastikkeen, salaatin ja peruna- sekä porkkanalaatikoiden kera. Loppuillasta suuntasimme sitten kohti kaupungin valoja, jossa suurin osa seurueesta jatkoi vielä iltaansa, mutta se onkin jo toinen tarina.. Kaiken kaikkiaan erittäin mukava päivä.

Tulevien viikkojen sääennusteet näyttävät sen verran kylmää keliä, että tämä taisi olla nyt kauden viimeinen kalareissu. Seuraavan kerran tulen todennäköisesti uittamaan perhosiimoja alkuvuodesta aivan toisella puolen maapalloa. Blogijuttuja varmasti tulee vielä ennen sitä muutamia kuluneen kauden kokemuksiin ja ensi vuoden suunnitelmiin liittyen.

Havulammella siimoja kiristelemässä

2010-11-06T17:05:00.007+02:00

Kuluvan viikon lämpimien kelien myötä järvikalastuskausi ei loppunutkaan toissa viikonlopun Evon reissuun, vaan suuntasimme Jyrkin ja Waltterin kanssa vielä Havulammelle. Kaiken kaikkiaan mukava loppusyksyn päivä, lunta tiputteli hiljalleen ja siimat kiristyivät tuttuun tahtiin. Välillä kalastelimme myös leikkimielisen tunnin pituisen "kisajakson". Otimme jokainen vaihteeksi kaikki kiintiökalat (5kpl) mukaan. Enpä kirjoittele nyt sen enempiä, vaan laitetaan loppuun pieni kuvakooste, jonka päätähtenä tällä kertaa Jyrki.

Merikarvianjoki 27.-29.10

2010-10-29T19:07:00.009+03:00

Keväisen reissun tapaan teimme jälleen parin päivän piston Merikarvianjoelle, tällä kertaa neljän hengen voimin. Syksyinen kirjolohenkalastus Merikarvialla on mielestäni mukavaa puuhaa. Nyt kun päivät ovat lyhyitä, niin ei ole sitäkään vaaraa, että piiskaisi itsensä puhki kalastusrupeaman aikana. Eipä tule äkkiseltään mieleen kovin montaa kalareissua, joilla olisi nukkunut yhtä hyvät yöunet kuin nyt.

Keskiviikko
Lähdimme Jyväskylästä liikkeelle yhdeksän aikoihin aamulla, reilun kolmen tunnin ajamisen jälkeen saavuimme Merikarvialle. Ensin söimme mahat täyteen paikallisessa pizzeriassa, sen jälkeen ruokaostoksille ja lopuksi vielä Eumerin liikkeeseen hakemaan kalastusluvat ja täydentämään sidontavarastoja. Lopulta saavuimme Puukoskelle mökillemme, jonne majoittumisen jälkeen aloimme pikkuhiljaa laittaa välineitä kalastuskuntoon.

Etukäteistiedustelut eivät vaikuttaneet kovin lupaavilta, sillä juttelimme perhomiehen kanssa, joka oli ollut paikalla maanantaista asti saamatta evääkään, sinä aikana koko koskesta oli kuulemma noussut vain pari kirjolohta. Oma lupamme alkoi kolmelta, ehdimme kalastamaan noin kolmen tunnin iltasetin. Reissu alkoi mukavasti, kun tartutin Puukosken keskiniskalta noin vartin kalastelun jälkeen hyvänkokoisen kollikirjolohen.

Kalastus ei ollut kuitenkaan mitään helppoa. Paria tuntia myöhemmin sain vapautella mustasta leechistä pienen kirjolohen, myös Tapio oli onnistunut koukuttamaan samanmoisen kalan. Ylös tulleiden kalojen lisäksi karkuutin pari kirjolohta. Sitten olikin aika siirtyä mökille ja kalansavustukseen. Illalla kaikkia väsytti sen verran paljon, että menimme varsin aikaisin nukkumaan.

Torstai
Hyvin nukutun yön jälkeen ajoimme noin yhdeksän aikoihin aamulla kalaan Holmankoskelle. Holmalla piteli todella hiljaista ja porukkaakin oli sen verran paljon, että suuntasimme auton nokan pian Stäävitille. Stäävitin mutkasta tartutin rivakasti vedelleen kalan, jälleen ehjäeväinen ja suhteellisen hyvänkokoinen uroskille. Juuso tartutti hetken päästä samasta paikasta myös kirjolohen. Stäävitin visiitin jälkeen pyörähdimme Lankoskella, josta sain tutusta voimalaitosuoman montusta lirkittyä ja vapautettua yhden killen.

Yhdeltä iltapäivällä suuntasimme takaisin Puukosken mökille ruuanlaittoon. Ranskalaisten ja nakkien jälkeen oli vielä hyvää aikaa kalastella Puukoskea. Koko koski tuntui aluksi oudon hiljaiselta, vaikka kävin loppuliu'ussa asti. Lopulta siima kiristyi välisuvannossa ja tovin päästä heilautin haavia mukavankokoisen killen merkeissä. Hetken päästä sain taas parin potkun kontaktin kalaan, joka ei kuitenkaan tarttunut.

Pidin hieman taukoa ja vein kalan mökille, ennen kuin lähdin jälleen kalaan. Onnistuin koukuttamaan vielä yhden reilun kilon uroskillen Puukosken keskiniskalta, viiden jälkeen lopettelimme kalastuksen ja siirryimme mökkiin.

Ilta kului mökillä saunoen, kaloja savustellen ja televisiota katsellen. Loppuillalla piti viritellä kaapista löytynyt rotanloukku mökin lattialla juoksennelleen pikkueliön listimiseksi.

Perjantai
Aloitimme reissun viimeisen aamun kalastuksen Tapion kanssa Holmalta, Nikkis ja Juuso puolestaan suuntasivat Stäävitille. Sumuinen aamu oli todella hieno, mutta Holma oli jälleen kummallisen hiljainen. Yhden kalan tosin karkuutin, joka otti vapaana vedessä roikkuneeseen perhoon silloin, kun olin ottamassa kuvaa Tapion kalastelusta..

Jätkillä ei ollut Stäävitilläkään sen kummempia tapahtumia. Kävime siivoamassa Puukosken mökin, jonka jälkeen heitimme vielä reilun tunnin ajan Lankosken voimalaitosuomassa. Lankoskelta saimme muutamia pikkutaimenia, itse koukutin vielä yhden pienen kirjolohen reissun päätöskalaksi. Ehdimme vielä hyvin lounasaikaan pizzeriaan, joten matka paluumatka Jyväskylään sujui täysin vatsoin.

Mukava reissu taas, keli koko ajan useamman asteen plussan puolella, joten ilmatkin suosivat. Kirjolohia oli viimeksi istutettu reilu viikko takaperin, mutta kalastus ei todellakaan ollut mitään helppoa, vaan kalojen eteen joutui tekemään työtä.

Järvikalastuskausi pakettiin Evolla

2010-10-23T20:08:00.016+03:00

Tulin loppuviikosta jälleen visiitille Vääksyyn, tämän päivän suunnitelmana oli lopetella järvikalastuskausi Evon Niemisjärvillä. Edellispäivinä oli ollut melkoisen kylmää, joten mieleen piili pieni epäilys, olisivatko järvet jo jäässä. Aamulla keli näytti Vääksyssä vielä lähinnä myrskyisältä, joten hieman alkoi epäilyttämään koko touhu. Lopulta päivästä tuli kuitenkin mukava, sillä aurinko alkoi lämmittää sopivasti, eikä jäätäkään ollut kuin nimeksi.

Saavuimme Pekan kanssa paikalle puoli yhdentoista aikoihin. Järviin oli laitettu kalaa noin viikko sitten, joten eväkkäitä siellä ainakin uiskentelisi. Aluksi lupien lunastus puhelinsoitolla ja sitten kalaan aliselle Niemisjärvelle. Kylmän kelin myötä emme viitsineet mennä veneeseen hytisemään, vaan heittelimme rannalta. Pekalla oli heti alussa pari tärppiä boobyissa, sitten oma vapani taipui. Yllätys oli melkoinen, kun mustaan leechiin ottanut kala paljastui hyvänkokoiseksi siiaksi. Siikoja on omien tietojeni mukaan laitettu Evolle viimeksi 5-6v. takaperin, edellisestä täältä saamastani siiasta on kulunut aikaa yli kolme vuotta. Kalan mitat 51cm / 1030g.

Hetki siian jälkeen mustaa leechiä vietiin samassa paikassa jälleen, tällä kertaa haavissa sätki kirjolohi. Paikka alkoi hieman hiljenemään, joten siirryimme ylisen Niemisjärven lahdukkaan. Kauaa en ehtinyt heittämään, kun valkoista leechiä vietiin kirjolohen toimesta, tämä kala kuitenkin irtosi. Muutama heitto myöhemmin tärähti uudestaan, tämä mustaan leechiin ottanut kirjolohi tuli ylös asti. Noin tunnin kalastuksen jälkeen kiintiö jo täynnä, ei ihan jokapäiväistä Evolla.. Sain hetken päästä vapautella mustasta leechistä taas yhden kalan, jonka paikannin ensin pintakäynnistä. Sitten olikin aika pitää laavulla taukoa makkaraa paistellen.

Puolenpäivän jälkeen syönti hiljeni selvästi. Pari tuntia meni melkein ilman tapahtumia, kunnes alisen Niemisjärven kallion tuntumasta nappasi päivän viides kala, ottiperhona jälleen musta leech. Pari heittoa myöhemmin samasta paikasta tuli taas tulinen tärppi ja siimat menivät poikki solmusta. Pitäisi välillä muistaa aina uusia solmut kalojen ja pohjasta kiskomisen jälkeen. Jannekin saapui iltapäivästä paikalle. Heittelimme iltaviiteen asti, viimeiset pari tuntia piteli itselläni hiljaista, mutta Pekka sai ennen lähtöä palkinnon päivän piiskaamisestaan boobyyn nakertaneen kirjolohen muodossa.

Takastulomatkalla Jossu soitteli ja hoputti pitämään kiirettä, sillä ruoka oli kuulemma jo muuten valmiina, vain kala puuttui. Siika ja toinen otetuista kirjolohista tulikin vedettyä jo tuulensuojaan neljän hengen voimin. Kyllähän tuore kala aina maistuu!

Kuin kaivossa

2010-10-17T18:35:00.003+03:00

Otsikon teksti kuvaa hyvin parin viimeisen Liekkilampien reissuni kalastusta, eikä tämäkään päivä tehnyt poikkeusta. Lähdimme iltapäivällä Liekkilammelle kaverini, golfin pituuslyöjäguru Antin kanssa.

Reissu sai heti alkuunsa hieman takapakkia, kun ulompi lampi oli kokonaan jäässä. Itse ainakin tykkään kalastella enemmän juuri tätä pitkulaisemman muotoista lampea. Kun intterisiimoihin uitettuihin leecheihin ei nakertanut, eikä pinnassakaan näkynyt minkäänlaista elämää, niin vaihdoin synkät siimat ja päähän boobyt. Eipä tullut näihinkään tapahtumia, eikä Antin virvelillä uittamiin pyytöihinkaan purrut. Kalastelimme kolmisen tuntia veneestä ilman kalatapahtumia, ellei ahvenia sitten lasketa sellaisiksi. Kylmän tunkeutuessa luihin ja ytimiin oli aika pakata kamat ja suunnata kotiin.

Lammella oli suhteellisen paljon kalamiehiä, mutta hiljaista näytti muillakin pitävän. Yksi perhomies onnistui tosin kirjolohen narauttamaan. Kirjolohen syksyinen järvikalastus osaa olla joskus todella hankalaa.