Perhonsidontaa: Kultainen tinseli
Kun kalastuskausi alkaa olla ehtoopuolella, on jälleen aika keskittyä perhonsidontaan. Tänään innostuin kietomaan kultaisia tinseleitä, joka olikin menneen kesäkauden paras streamerini antaen useita komeita taimenia.
Käytän itse tinselikoukkuna Maruto Bass Bug s19-mallia, joka on käytännössä sama koukku kuin monien käyttämä TMC 8089, mutta selkeästi edullisempi. TMC:n mallia saa vitosella kymmenen kappaleen rasian, Maruton koukkuja puolestaan samalla rahalla 25kpl. Koukku on isokitainen ja melko ohutlankainen. Ohutlankaisuudesta huolimatta koukku kestää todella kovaa vetoa kalan kanssa suoristumatta, vaikka sidontapenkissä taivutellessa saattaa ensialkuun vaikuttaa toiselta.
Tinselimateriaaleja on monenlaisia. Joulun lähestyessä perhokalastajien kannattaa poiketa Clas Ohlsonilla, josta ainakin viime vuonna sai isoja 50 gramman pusseja erivärisiä tinseleitä parilla eurolla per pussi. Näissä pusseissa on varmasti kymmenen kertaa enemmän matskua kuin alan kauppojen normaaleissa tinselipussukoissa. Lisäksi kyseinen lame osoittautui menneenä kesänä loistavaksi tinselimatskuksi.
Tinseleitä on varmasti niin monta tapaa sitoa kuin on sitojiakin. Itse tykkään rakennella tinselit muutamasta eri kimpusta, jolloin perho elää paremmin eikä siipi sotkeennu niin helposti koukunmutkaan. Siipeen laitettavan materiaalin määrä riippuu hieman kalastettavasta alueesta. Kovassa koskessa siivessä saa olla runsaasti matskua, kun taas rauhallisemmassa virrassa hieman niukempi sidos elää paremmin.
Seuraavassa kuvilla havainnollistettuna oma tapani sitoa tinseli.
Ensin laitetaan koukun etuosaan muutama kierros lyijylankaa (ei pakollista), pohjustetaan koukku ja sidotaan pyrstöksi/ensimmäiseksi kimpuksi sopiva määrä lametta. Itse sidon pyrstökimpun noin kolme kertaa rungon mittaiseksi.
Tämän jälkeen dubataan samaa lametta rungoksi noin varren puoliväliin saakka. Tinseliä sidottaessa pöydälle tippuu lähes aina hukkamatskua, jota on kätevä käyttää rungon sitomiseen.
Sidotaan seuraava siipikimppu kiinni noin varren puoliväliin. Itse sidon nämä runkokimput niin, että otan pitkän suikaleen lametta, jonka käännän koukun molemmille puolille. Tämän jälkeen lisään keskelle vielä hieman lisää lametta, eli en sido kimppuja kiinni yhdessä ja samassa motissa.
Kun keskimmäinen kimppu on sidottu kiinni, niin dubataan lametta rungoksi sopivalta matkalta niin, että viimeisen siipikimpun ja pään sitomiselle jää vielä tilaa.
Sidotaan perhon etummainen siipikimppu kiinni samalla tavalla kuin edellinenkin.
Kierretään kurkkuhäkiläksi pehmeää kukkoa tai kanaa, itse suosin väreistä punaista ja oranssia. Tämän jälkeen sidotaan vielä perholle puppelipää mustasta antronista. Sidon pään puppelitekniikalla yleensä kolmesta pienestä antronkimpusta.
Lopuksi laitetaan sidontalangalle muutamien senttien matkalta pikaliimaa ja kierretään sidontalangasta pää puppelipään eteen. Kun pikaliima on jämähtänyt, niin langan voi leikata eikä erillisiä solmuja tarvita. Sitomisen jälkeen rypistän yleensä siiven tinselimatskun sormien välissä pyörittelemällä. Siiven muodon voi vielä viimeistellä saksilla ja poistaa ylipitkät tai muuten vaan sinne tänne sojottavat tinselisäikeet,. Itse en yleensä jaksa tätä tehdä, eiväthän nämä mitään näyttelyperhoja muutenkaan ole..
Omat tinselini ovat suurimmalta osin pituudeltaan 10-15 sentin välissä. Vaikka olenkin nykyään ehkä enemmän pikkuperhokalastaja, niin käytän yhä streamereita varsinkin kookkaampia taimenia tavoitellessani. Iso tinseliperho on usein vastustamaton houkutus vauraammalle taimenelle. Jostain syystä olen viime aikoina siirtynyt hopeatinseleistä enemmän kultaisiin. Kultatinseliin vaan löytyy nykyään jotenkin enemmän luottoa, hyvinhän sillä on kaloja tullutkin. Yleensä tinselillä kalastettaessa käytän kahta perhoa. Yläperho on tällöin joku hieman hillitympi sidos, esimerkiksi musta streameri tai oliivi zonkeri.
Otollisinta käyttöaikaa välkehtiville tinseliperhoille on luonnollisesti alkukesä. Tällöin pikkukalaa on koskessa, vettä riittää eikä se ole vielä liian lämmintä. Kesät eivät kuitenkaan ole veljeksiä. Menneenä kesänä isommatkin streamerit toimivat hyvin läpi kesän, kun vettä oli todella paljon eikä se lämmennyt keskikesälläkään normaaleihin lukemiin.
Käytän itse tinselikoukkuna Maruto Bass Bug s19-mallia, joka on käytännössä sama koukku kuin monien käyttämä TMC 8089, mutta selkeästi edullisempi. TMC:n mallia saa vitosella kymmenen kappaleen rasian, Maruton koukkuja puolestaan samalla rahalla 25kpl. Koukku on isokitainen ja melko ohutlankainen. Ohutlankaisuudesta huolimatta koukku kestää todella kovaa vetoa kalan kanssa suoristumatta, vaikka sidontapenkissä taivutellessa saattaa ensialkuun vaikuttaa toiselta.
Tinselimateriaaleja on monenlaisia. Joulun lähestyessä perhokalastajien kannattaa poiketa Clas Ohlsonilla, josta ainakin viime vuonna sai isoja 50 gramman pusseja erivärisiä tinseleitä parilla eurolla per pussi. Näissä pusseissa on varmasti kymmenen kertaa enemmän matskua kuin alan kauppojen normaaleissa tinselipussukoissa. Lisäksi kyseinen lame osoittautui menneenä kesänä loistavaksi tinselimatskuksi.
 |
| Clas Ohlsonin lamepusseja |
Tinseleitä on varmasti niin monta tapaa sitoa kuin on sitojiakin. Itse tykkään rakennella tinselit muutamasta eri kimpusta, jolloin perho elää paremmin eikä siipi sotkeennu niin helposti koukunmutkaan. Siipeen laitettavan materiaalin määrä riippuu hieman kalastettavasta alueesta. Kovassa koskessa siivessä saa olla runsaasti matskua, kun taas rauhallisemmassa virrassa hieman niukempi sidos elää paremmin.
Seuraavassa kuvilla havainnollistettuna oma tapani sitoa tinseli.
Ensin laitetaan koukun etuosaan muutama kierros lyijylankaa (ei pakollista), pohjustetaan koukku ja sidotaan pyrstöksi/ensimmäiseksi kimpuksi sopiva määrä lametta. Itse sidon pyrstökimpun noin kolme kertaa rungon mittaiseksi.
Tämän jälkeen dubataan samaa lametta rungoksi noin varren puoliväliin saakka. Tinseliä sidottaessa pöydälle tippuu lähes aina hukkamatskua, jota on kätevä käyttää rungon sitomiseen.
Sidotaan seuraava siipikimppu kiinni noin varren puoliväliin. Itse sidon nämä runkokimput niin, että otan pitkän suikaleen lametta, jonka käännän koukun molemmille puolille. Tämän jälkeen lisään keskelle vielä hieman lisää lametta, eli en sido kimppuja kiinni yhdessä ja samassa motissa.
Kun keskimmäinen kimppu on sidottu kiinni, niin dubataan lametta rungoksi sopivalta matkalta niin, että viimeisen siipikimpun ja pään sitomiselle jää vielä tilaa.
Sidotaan perhon etummainen siipikimppu kiinni samalla tavalla kuin edellinenkin.
Kierretään kurkkuhäkiläksi pehmeää kukkoa tai kanaa, itse suosin väreistä punaista ja oranssia. Tämän jälkeen sidotaan vielä perholle puppelipää mustasta antronista. Sidon pään puppelitekniikalla yleensä kolmesta pienestä antronkimpusta.
Lopuksi laitetaan sidontalangalle muutamien senttien matkalta pikaliimaa ja kierretään sidontalangasta pää puppelipään eteen. Kun pikaliima on jämähtänyt, niin langan voi leikata eikä erillisiä solmuja tarvita. Sitomisen jälkeen rypistän yleensä siiven tinselimatskun sormien välissä pyörittelemällä. Siiven muodon voi vielä viimeistellä saksilla ja poistaa ylipitkät tai muuten vaan sinne tänne sojottavat tinselisäikeet,. Itse en yleensä jaksa tätä tehdä, eiväthän nämä mitään näyttelyperhoja muutenkaan ole..
 |
| Valmis perho |
 |
Otollisinta käyttöaikaa välkehtiville tinseliperhoille on luonnollisesti alkukesä. Tällöin pikkukalaa on koskessa, vettä riittää eikä se ole vielä liian lämmintä. Kesät eivät kuitenkaan ole veljeksiä. Menneenä kesänä isommatkin streamerit toimivat hyvin läpi kesän, kun vettä oli todella paljon eikä se lämmennyt keskikesälläkään normaaleihin lukemiin.
 |
| Kultainen tinseli komean täpläkyljen suussa |
Kommentit
Tuo Maruton koukku on ollut siitä hyvä, että ohutlankaisena uppoutuu hyvin kalan leukaperiin mutta kestää silti suht raakaa vetoa väsytyksessä. Olen käyttänyt kyseistä koukkua myös väkäsellisenä lähinnä Finnmarkissa ruokakaloja onkiessa, väkäsettömänä ei valitettavasti mielestäni pidä kaloja aivan yhtä hyvin kiinni. Silti paras tinselikoukku mihin olen törmännyt. Luulen, että tuo kidan koko ei ole se ratkaisevin tekijä, vaan väkäsettömänä koukun kärki saisi ehkä olla hieman pidempi. Tämä ihan mutu-tuntumaa tosin..
Kunnollista tehdasväkäsetöntä streamerkoukkua en ole tähän päivään mennessä vielä löytynyt. Knapekin S on muuten ok, mutta katkeilee miten sattuu eikä kestä isompien kalojen retuutusta.