Hilmonjoki 3.6.2012

Karsintarumban jälkeen polte koskikalaan oli melkoisen kova. Tulihan viimeinen kuukausi ongittua pelkästään kirjolohta järvillä kisoissa ja niihin treenaten. Tietysti viime viikonlopun Hammon puronieriäkisaa lukuunottamatta.

Vettä virtaa tällä hetkellä joka puolella Keski-Suomea ajankohtaan nähden todella paljon. Lisäksi kiintiöityjen koskien luvat olivat suurilta osin jo menneet, joten valitsimme kohteeksi Hilmonjoen. Täällä kun kuuleman mukaan vesitilanne olisi siedettävä. Jälleen yksi uusi tuttavuus itselleni, aiemmin en ole siis paikalla käynyt. 

Saavuimme Toukon ja Jussipekan kanssa paikalle jo hyvissä ajoin aamulla, Otto tuli myös ongelle noin tuntia myöhemmin. Alku näytti lupaavalta, kun ensiuitoilla nymfiin otti alamitta ja muutaman minuutin päästä pitelin jo päivän ensimmäistä mittakalaa. Tämä täplätakki kuitenkin karkasi. Hyvä alku hämää usein, niin nytkin. Seuraavat puolitoista tuntia olivat nimittäin aivan kuolleita.

Parin tunnin kalastuksen jälkeen haavitsin sitten päivän ensimmäisen paremman taimenen. Noin puolen tunnin päästä tästä terhakka useasti ilmaan hyppinyt 43cm rasvaevällinen taimen käväisi haavin ja kuvauksen kautta vapautettavana. Molemmat kalat ottivat vihreään kuulapääpupaan, ns. Pietun Pupaan. Alamittaisia taimenia ja harjuksiakin alkoi nyt pyristellä tasaisesti siiman päässä, joten joki oli selvästi herännyt eloon.

Kohta Otto tartutti mittataimenen streameriin joka tuli ylös ja istarina päätyi myös ruokakalaksi. Hetki tästä ja Touko käytti tinseliin ottaneen mittataimenen haavissa.

Päivä ei ollut kuitenkaan kalastuksellisesti mitenkään helppo, parempia kaloja joutui nimittäin todellakin "kaivamaan" joesta. Hilmonjoen pohja oli melkoista kivikkoa ja kaikenkarvaista tukkiakin oli melkoisesti. Nymfisetillä onkineelle tämä tiesi melkoista perhokatoa, tätä menoa nymfejä ja larvoja tarvitsee alkaa kietomaan pikapuoliin taas lisää.

Kyllästyinkin hieman jatkuvaan uusien perukkeiden värkkäämiseen kun pikkuperholitkoja jäi pohjaan tämän tästä. Niinpä kasasinkin myös streamervavan. Streameriin (kultainen tinseli) tulikin päivän hienoin otti, kun istaritaimen haki eräältä virran niskalta tinselin kynttilähypyllä. Jäi vielä ihme kyllä myös kiinni! Kiitokseksi tästä kyseinen kala sai kunnian päätyä savupönttöön. Hetki kului ja koukuttelin vielä yhden perusistarin larvalla hieman edellisen ottipaikan alapuolelta kiventakusesta.

Kalastelimme vielä pari tuntia, alamittakaloja kävi varsin ahkeraan vapautettavana. Otto ja Touko käyttivät myös melko nätit harjukset ylhäällä, Oton kalalla mittaa 42cm.

Ehkäpä päivän mielenkiintoisin tapahtumasarja sattui itselleni, kun uittelin tinseliä erääseen kosken virranreunaan. Ensimmäisellä heitolla raskaan tuntuinen kala kiinni, irti perhana! Seuraava heitto ja pam, kiinni on! Kohta kuitenkin suuren hauen pää nousee pintaan ja peruke katkeaa. Uutta perhoa tilalle, nyt kuuluu enää pelkkä napsaus kun hauki vie tinselin. Lyhennän peruketta niin, että sidon perhon noin 0,60mm paksuiseen tyveen ja uusi tinseli tilalle. Uskomattoman ahne limatuubi hyökkää vielä neljännenkin kerran perhon kimppuun, mutta pysyy kiinni enää muutaman sekunnin.

Heittelin perhoja kyseiseen paikkaan vielä hetken ajatuksenani saada streamerini takaisin ja jänkäkoira ylös, mutta enää ei rouhaissut. Viskasin perhoni n. 15m alemmaksi ja taas vietiin streameriä, tällä kertaa Hollow Deceiveriä. Olisikohan jälleen sama kala? Hauki haaviin, näyttää kyllä pienemmältä kuin aiempi pinnassa mellastanut krokotiili, eikä suustakaan löydy niitä kaipaamiani tinseleitä tai merkkejä koukutuksista. Tälläkin mittaa kuitenkin 73cm. Hauki lähti muuten mukaan, on nyt fileoitu nahattomaksi ja ruodottomaksi fileeksi. Ne kun pyörittelee mausteseoksessa sekä jauhossa ja lyö pannulle runsaasti voita, niin maukasta ruokaa saa hauestakin.

Kesäkuu jatkunee pitkälti samoissa merkeissä, eli taimenen ja harjuksen koskikalastuksen parissa.