Passiivisia kaloja ja menetetty perhosiima


Eilen illalla tuli sitten pitkästä aikaa käytyä myös tuulastamassa, kun Jossun kanssa käytiin nopeasti katsastamassa rantakaislikon tilanne. Tuuli häiritsi melkoisesti, mutta löytyihän sieltä kuitenkin pienellä kopaisulla yksi ruokakalaksi kelpaava hauki. Tänään oli kuitenkin aika mennä taas perhokalaan, kun suuntasimme Pekan kanssa Sysmään.

Kaloja näkyi paikalla kyllä olevan, mutta varsin passiivisella päällä olivat. Naistenkoskelta ei pahemmin kontakteja tullut, joten suuntasimme yläkoskelle. Hiljaista tuntui olevan sielläkin, kunnes Pekka tartutti killen, joka pääsi pian autuaammille uiskentelumaille. Itse menin samaan paikkaan, ja lirutin siimoja pohjien puolelle loppuliukuun, kun pohjasiima yhtäkkiä katkesi! Sinne meni vitosen multi, pohjasiima oli ilmeisesti hankautunut johonkin kiveen, ja katkesi siten erittäin helposti. Onneksi siima oli jo muutenkin varsin kulunut ja kovia kokenut, pitää ensi viikolla hakea uusi naru perhokolmiosta..


Takaisin naistenkoskelle, ja hiljaista oli sielläkin. Yhden kalan tosin tartutin niskalta, mutta se irtosi nopeasti. Olin loppuliu'ussa jo kelaamassa siimoja sisään ja lähtemässä, kun vihreään kuulapupaan sitten täräytti pirteä kirjolohi, jota voisi jonkinlaiseksi työvoitoksikin kutsua.. Suuria kalastushaluja ei enää ollut, kävimme pikaisesti padon alla taimenten toivossa, mutta kun kalastaminen ei enää tunnu kovin mielekkäältä, on aika lähteä.


Syksy meneekin pitkälti kilpakalastuksen merkeissä, ensi viikonloppuna olisi joukkue-SM kisat, 20.9 perinteiset neljän seuran kisat ja 11.10 Vekaran karsinta. Täytyy vielä miettiä ensi vuoden karsintoihin hakemista, toki jos tuo Vekaran karsinta menee putkeen, niin silloin se on jopa todennäköistä. Ensi viikolla pitää joka tapauksessa sitoa perhoja joukkuekisoja varten, sen verta tyhjiksi askit ovat taas päässeet luottoperhoista.

Kommentit

Suosittuja blogijuttuja